maanantai 11. marraskuuta 2019

Viimeiset jämäpalat

Kun keksin, että voisin käyttää trikoopaidoista jääneet palat alushousuiksi, tein niitä pariinkin otteeseen. Kävin nyt trikoopaloja vielä läpi ja leikkasin alushousuiksi loputkin riittävän isot palat.

Ensimmäisen kuvan tapaukset ovat vaaleanpunaiseen paitaan ja kissapaitaan sekä beigeen paitaan käyttämäni trikoon jämiä - vaaleanpuneinen on toiselta puolelta tummanruskeaa, joten toisissa alushousuissa se on päällepäin (takakappale on beige, ei vaaleanpunainen)


Toisessa kuvassa taas on viininpunaisen paidan jäänteet - kankaassa oli erilaisia kuvioalueita, joten halusin hyödyntää niitä saadakseni mahdollisimman eri näköisiä alushousuja. Tuota vaaleamman sävyistä osaa varten piti ostaavalkeaa joustopitsiä kun aiemmin hankkimani musta ja beige eivät tuntuneet siihen sopivan. Tästä kankaasta tykkään aivan erityisesti, sillä se on jotenkin tosi pehmoista ja joustavaa mutta napakkaa.


Nämä kaikki on tehty sillä ensimmäisissä itse tehdyissä käyttämääni kaavalla, koska toinen osoittautui käytössä ei-ihan-niin-toimivaksi enkä ole jaksanut (enkä rohjennut) ryhtyä tutkimaan, miten sitä pitäisi modifioida, jotta se istuisi paremmin. Olen kuitenkin yhä tosi mielissäni, että keksin ryhtyä tähän. Nämä ovat tosi nopeita ja helppoja tehdä, jämäpalat tulevat hyödynnettyä eivätkä jää makaamaan kaapintäytteenä ja saan uusia alushousuja lähes ilmaiseksi (toki nuo joustopitsit maksavat jotain).


torstai 10. lokakuuta 2019

Kestovanulappuja

Havahduin jokin aika sitten huomaamaan, miten harmillisen paljon kertakäyttöisiä vanulappuja kasvojen hoidossa kuluu ja menee roskiin.

Samoihin aikoihin joku tuttava jakoi netistä löytämiään kuvia ja ohjeita siitä, miten helppo itse on tehdä pestäviä ja uudelleen käytettäviä vanulappuja. Ohjeissa näytettiin, miten vanhasta collegevaatteesta leikattiin pyöreitä paloja, laitettiin kaksi sellaista nurjat puolet vastakkain ja huoliteltiin reunat yhteen siksakilla. Helppoa!

Kestovanulappuja voi käyttää kuten kertakäyttöisiäkin mutta käytön jälkeen ne pestään muun pyykin mukana 60 asteessa (pesupussissa) jotta ne olisivat hygieenisiä taas seuraavalla käyttökerralla. Säilytän kestovanulappujani kylppärin kaapissa kannellisessa purkissa, jossa ne pysyvät kuivina ja josta niitä on helppo ottaa. Kynsilakan ja muun sellaisen, mikä ei pesussa lähde, pyyhkimiseen näitä ei tietenkään kannata käyttää, mutta ainakin minulla naamanputsauskäytössä nämä vähentävät jätettä ja puuvillan roskikseenjoutumista merkittävästi.

Näkemissäni ohjeissa oli käytetty vanhaa collegepaitaa, joten tein ensimmäiset kokeilut vanhan trikoojakun pehmoisesta kankaasta, vanhojen vaaleiden collegehousujen kankaasta ja vanhoista alusvaatteista leikatusta trikoosta. Käytin ensin muottina sopivan kokoista mukia ja myöhemmin sopivan kokoiseksi osoittautunutta pyöreää leivontamuottia. Tulos oli ihan kelvollinen ja käytettävä mutta en kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen siihen, miltä kankaan pinta tuntui kasvojen iholla, miten hitaasti kasvovesi imeytyy trikooseen (ehkä syy on kankaan pintajännitys) ja miten trikoo venyi mutkalle reunojen huolittelussa. En myöskään ollut huomannut, että trikootakin pehmeäpintaiseen kankaaseen oli nurjalle puolelle kiinnitetty ohut ja liukas kerros eräänlaiseksi vuoriksi, ja kun kaksi sellaista laittoi vastakkain, käytössä lapun puolet liukuivat toisiaan vasten, mikä teki lapuista ryhdittömiä ja hankalia käyttää. 'Vuori' oli kuitenkin kudottu sieltä täältä kiinni trikooseen, joten sen irrottaminen rikkomatta trikoon lankoja oli niin vaikeaa, että se oli liian työlästä.

Joku vuosi sitten ostin kirpparilta flanellista tehdyn ilmeisesti lakanaksi tarkoitetun kankaan, josta suunnittelin lämmittävää alushametta. Käytin palan siitä viime vuonna tabletinkansiin, ja nyt alushameen leikattuani katselin jämäpaloja miettien, että pehmeä flanelli voisi toimia "vanulapuissa". Leikkelin pyöreää muottia (halkaisija taitaa olla 6 cm, yritin etsiä saman kokoisen kuin kaupan vanulaput ovat) käyttäen jämäpaloista pyörylöitä, käyttäen pienimmätkin palaset, jotta mahdollisimman vähän kangasta menisi roskikseen - puuvillan tuotanto kuluttaa hirveät määrät vettä, joten puuvillaa ei pitäisi haaskata - ja kiinnitin kaksi palaa vastakkain siksakkaamalla reunat. 
Käytössä flanelli on osoittautunut juuri niin ihanaksi kuin arvelinkin - se on ihoa vasten pehmeämpää kuin trikoo ja tuntumaltaan lähimpänä kertakäyttövanulappuja, joten luulen, että teen näitä lisää, kun jostain flanelliprojektista jää palasia. :-)

perjantai 13. syyskuuta 2019

Riittävän pitkä aamutakki

Olen pitkä, joten kaupan aamu/kylpytakit ulottuvat minulla yleensä vain säären puoliväliin tai hiukan polven alapuolelle ja se ärsyttää minua, koska haluaisin aamutakin ulottuvan nilkkoihin asti. Joskus takavuosina onnistuin löytämään riittävän pitkän fleece-aamutakin mutta se on kulunut jo loppuun, ja joskus aikoinaan ompelin pitkän flanelliaamutakin mutta myös se kului lopulta puhki, ja harkitsin jopa hiukan liian lyhyen fleece-aamutakin jatkamista ostamalla alesta toisen samanlaisen ja paloittelemalla sitä, mutta päätin kuitenkin yrittää uuden riittävän pitkän aamutakin ompelemista.

Muistelin nähneeni joskus vanhoissa (elo)kuvissa aamutakeissakin herrainkauluksia, joten päätin tällä kertaa tehdä sellaisen, ja kopioin lehdestä kevyen herrainkauluksella varustetun syystakin kaavat, joiden helmaa pidensin omaan nilkkaan asti. Ostin flanellia alelaarista kaksi palaa, joiden arvelin riittävän pitkään vaatteeseen - kuvio ja väri eivät olleet ihan ykköstoiveeni mutta kelpaavat.

Kangasta leikatessa kävi ilmi, että sitä ei olekaan ihan riittävästi, joten jouduin kokoamaan takakappaleen ja toisen alas asti ulottuvan etualavaran kahdesta palasta, ja vyön useista pienistä palasista, mutta lopulta sain kasaan kaikki tarvittavat osat. Taskut olisivat saattaneet olla hyvät, mutta niihin kangas ei riittänyt enää mitenkään.

En ole tällaisia kauluksia juurikaan ommellut, joten käytin apuna bleiserin ompelun kuvallisia ohjeita enkä silti saanut ihan kaikkea menemään  niin kuin kuvissa, kun jotkut saumavarat eivät vain tunnu millään logiikalla kääntyvän ohjeen mukaiseen suuntaan. Mutta ihan kelvollinen tästä tuli eikä mikään irvistä ainakaan näkyvästi!



Lempipaidan mallilla - tai sitten ei


Halusin kopioida ostopaidan mieluisan mallin, mutta halpatuotannossa on ongelmansa.

* * *

Minulla oli muutama suosikkitrikoopaita, joita olin ostanut useammankin siksi, että pidin mallista niin paljon, ja nyt kun yksi niistä oli selvästi tiensä päässä (olin jo kerran värjännyt sitä antaakseni sille jatkoaikaa) ajattelin, että voisin kopioida sen mainion mallin leikkelemällä sen kaavoiksi.

Leikeltyäni saumat auki sain todeta, että kappaleet oli alunperin leikattu niin vinoon, että niistä ei ollut kaavoiksi. Kyllä, halvalla kaukoidässä tehty massatuote, mitä muuta voi odottaakaan, mutta silti hätkäyttää nähdä käytännössä tuo todellisuus. Ehkä voisin yrittää vielä ottamalla mittoja varsinaisen muodon sijaan, mutta tällä kertaa en jaksanut ja tyydyin vain kaivamaan lehden kaavan tuon tilalle. (lehti oli jostain 2000-luvun alusta, joten numerolla ei varmaan ole väliä tässä)

Uudessa kankaassa oli kuvioraitoja, joten aseteltuani etukappaleen tuohon vaalean raidan päälle laitoin takakappaleen sen päälle olkasaumat ja kainalot kohdakkain, ja piirsin kankaan kuviota kaavaan voidakseni sitten sen mukaan asetella takakappaleen samaan kohtaan kuviota. Hihoissa piti valita, mihin kohtaan haluan tuon vaalean raidan, ja harkitsin hetken aikaa, että laittaisin sen kulkemaan samassa kohdassa kuin miehustassa, mutta se olisi tuntunut jotenkin liian yhtenäiseltä, ts. raita olisi näyttänyt liian hallitsevalta. En tiedä, ehkä se olisi voinut toimiakin, mutta tämäkin on ihan hyvä.

Kangas on todella joustavaa, joten kauluksen alavaroihin silitin joustavaa tukikangasta, mikä oli ihan hyvä valinta, ja kuten aina, olkasaumoissa on tukena kanttinauhaa.

Tämä kangas oli niin joustavaa ja myös niin mukavan tuntuista ja sitä jäi ihan hyvänkokoisia paloja, että taidan tehdä tästä lisää alushousuja. Paha vain, että ostamani musta ja beige joustopitsi eivät tietenkään sovi yhteen tämän kanssa ja joudun ostamaan vielä uutta, varmaankin valkoista, tätä varten!



Lisää alushousuja

Pyjaman säilytyspussi
Ekojen itsetehtyjen alushousujen kanssa kävi käytössä ilmi, että vyötärönauhaksi laittamani kangassuikale oli aivan liian väljä ja kävellessä housuja sai jatkuvasti kiskoa ylöspäin. Sain korjattua ongelman lyhentämällä vyötärökaitaletta, tai siis poistamalla siinä takana olleen jatkopalan, mutta minua jäi kiinnostamaan kuminauhan, tai kangaskaupassa näkemieni joustavien pitsien käyttäminen vyötärönauhana. Kuinka hyvin ne toimisivat?

Pussi auki leikattuna
Trikoopalojeni joukossa oli isän pyjaman säilysypussi, jonka äiti oli laittanut tarpeettomana tilkkulaatikkoonsa, mistä sen poimin ajatellen hyödyntäväni sen paloina johonkin. Etupuoli teksteineen oli toki hyödytön mutta kun pussi leikkasi auki, siinä oli aika paljon ihan hyvää kangasta.

Kankaan leveys ei tietenkään riittäisi kahteen koknaiseen housukappaleeseen eikä raidallisesta saisi edes yhtä kokonaista kappaletta, mutta kun keskelle eteen ja taakse tekisi saumat ja hyväksyisi, että toinen kappale on puoliksi raidallinen, kangas riittäisi juuri sopivasti. Toinen haarakappalemahtui tuohon tekstin viereen. Hetken harkitsin, että teksti ei haittaisi siellä näkymättömissä, mutta itseasiassa painoväri on huomattavan karkean tuntuista, joten luovuin ajatuksesta, ja kangas riitti silti.

Palat leikattuna, kaksinkertainen
haarakappale
Ompelin alushousut samalla tavalla kuin aiemmassa merkinnässä, siis haarakappaleen kaksinkertaiseksi niin, että saumat jäävät kappaleiden väliin, ja sitten sivusaumat ja lahkeiden reunat siksakaten.

Mallasin joustavaa pitsinauhaa vyötärölleni arviolta, venyttäen sitä jonkin verran, jotta se tiukentaisi housujen vyötäröä vähäsen. Yritin asetella sen housujen vyötärölle mahdollisimman tasaisesti nurja housujen oikeaa vasten ja siksakkasin paikoilleen venyttäen housukankaan väljyyden pois. Lopputulos näkyy alla: joustava pitsi on hiukan pienempi kuin housujen vyötärö. Kangas ja pitsi menevät päällekäin ehkä sentin verran, mikä on hiukan liian paljon, ja olisi pitänyt siksakata pitsin reunasta eikä kankaan reunasta, koska nyt pitsin irti oleva reuna kääntyy helposti kaksin kerroin.

Etupuoli
 Käytössä nämä alushousut ovat osoittautuneet ihan hyviksi: joustopitsivyötärö on tarpeeksi napakka pitääkseen housut ylhäällä ja muutenkin housut istuvat ihan mukavasti. Käytin itseasiassa kaavoina toisia vanhoja alushousuja, joten malli on hiukan erilainen kuin aiemmassa merkinnässä.

-------------

 Tein myös toisen parin alushousuja tällä samalla mallilla mutta isommista paidasta tähteeksi jääneistä paloista niin, etten tarvinnut saumoja eteen ja taakse. Toinen ostamani pitsi oli leveämpää ja napakampaa, joten mallasin sen pituutta vyötärölleni venyttäen sen sijaan, että olisin ottanut mitan edellisistä housuista (mikä olisi saattanut ehkäistä ongelmia).

Näistä housuista tuli osittain pitsin ansiosta hyyvin korkealle vyötärölle nousevat, mikä oli vielä ihan ok, mutta ehkäpä pitsistä tuli liian kireä, koska nämä housut tahtovat kävellessä vetäytyä liiankin epämukavasti ylöspäin.

Ne odottavat nyt korjaamista, mutta pitäisi ensin ratkaista, miten sen käytännössä tekisi - pitsiä ei saa korjattua pidemmäksi. Sen voisi ehkä vaihtaa pidempään, mutta harkitsen myös haarakappaleen lyhentämistä, koska siihen pääsisi helko helposti käsiksi avaamalla reunojen siksakkauksia.

maanantai 9. syyskuuta 2019

Pitkät hameet ja niiden käyttäminen arjessa

Hame v. 2010, yhä käytössä,
joskin modifioituna.
En väitä itseäni asiantuntijaksi, mutta käytettyäni pitkiä hameita arjessa jo yli kaksikymmentä vuotta, päätin kirjoittaa, mitä oman kokemuksen ja oppimani perusteella tiedän.


Olen aina pitänyt geneerisestä 1800-luvun naisen siluetista, johon kuuluu pitkä kellomaisesti leviävä hame ja kapea vyötärö. Varmaankin mielikuva on peräisin lapsena nähdyistä länkkäreistä tai historiallisista elokuvista ja sarjoista sekä tyttökirjojen kansista, joissa kansannaisilla oli useinmiten tämäntapainen asu.

Tyydytin tätä mieltymystä ompelemalla barbie-nukelle itseasiassa varsin taidokkaita pseudohistoriallisia asuja, ja haaveilin, että voisin itse pukeutua joskus samalla tavoin. Siis jollei nykyaikainen ja sovinnainen äitini pitäisi moista älyttömänä ja jollei tarvittava kangasmäärä lisäksi maksaisi aivan liikaa.

Mutta päästyäni Helsinkiin opiskelemaan saatoin yrittää paremmilla rahkeilla, sillä a) äidin mielipiteellä ei enää ollut käytännön vaikutusta, b) minulla oli omaa rahaa paremmin käytössä c) ulottuvilla olivat Eurokankaan palalaarit, d) poikaystäväni kummitäti oli ammattiompelija, joka mielellään neuvoi ja auttoi ja e) olin tutustunut larppaajiin ja heidän tapaansa tehdä historiallisia vaatteita peleissä käytettäväksi.

Joten ostin palalaarista pari metriä puuvillatwilliä ja ompelin tädin avustuksella nilkkojen alapuolelle ulottuvan hameen. Ekana aamuna kompastuin siihen metron portaissa, kun en muistanut kannatella sitä, mutta siitä se sitten lähti, ja nyt takana on kaksikymmentäneljä vuotta arkea, kesää ja talvea, aurinkoa ja sohjoa, asfalttia ja metsää pitkässä hameessa. 

Mutta miksi se ei näytä siltä kuin kuvissa?

Ompelin vuosien varrella itselleni useita pitkiä hameita, mm. tämän mutta jotenkin aina tuntui, etteivät ne näytä ihan siltä miltä historialliset esikuvansa. Myöhemmin olen tajunnut syyksi sen, etten ymmärtänyt kuinka paljon hameen muoto ja laskeutuminen riippuu sen alla olevista kerroksista.

Vaikka pukuhistoriasta tiesinkin, että 1800-luvun alkupuolella ennen krinoliinin keksimistä hametta saattoi kannatella jopa kymmenen alushametta, jotta se leviäisi lanteilta muodin vaatimalla tavalla, jotenkin sivuutin koko asian, koska paremman tiedon puuttessa yrittin vain saada nykyisiä tekniikoita soveltamalla aikaan jotakin samanlaista kuin pukuhistoriakuvissa.

Ehkä herätys tuli päädyttyäni 1700-luvun elävöittäjien pariin ja ryhtyessäni väsäämään itselleni sen ajan asukokonaisuutta. Tarkempi tiedonhaku näytti kuvia toisten elävöittäjien pukuprojekteista: korseteista, paniereista, lantiomakkaroista - sekä rimsujen koristamista ja kohottamista alushameista.

Ompelin asuuni ensin yhden alushameen ja nopeasti toisen, vielä runsaammin rimsuilla varustetun, todettuani kuinka se vaikutti paitsi hameen ulkonäköön myös siihen, miltä hame tuntui päällä ja miten se liikkui kävellessä. Jo pari alushamekerrosta tuo kangasmäärän myötä hameeseen sitä ryhtiä ja olemusta, jota niissä aikoinaan oli. Olin jo aiemmin keskiaika-asujen kanssa huomannut, joten erilaiselta suuri määrä kangasta - laaja helma tai laahus - tuntuu nykyvaatteisiin verrattuna. Vaate tuntuu merkityksellisemmältä, vaikuttavammalta, jollain tavoin autenttisemmalta, kun kankaan painon tuntee ympärillään. Myös muiden aikojen vaatteissa minusta on vaikuttanut, että niitä tehdessään nykyaikainen ihminen mielellään säästäisi kankaan määrässä ("kai tähän nyt vähempikin runsaus riittäisi?") päätyen sitä kautta menettämään autenttisessa vaikutelmassa.

Vaakalaskoksia
helman tukena
Seuraava tärkeä etappi oli Victoria & Albert -museon Underwear in Detail -kirja, jossa oli valokuvia todella olemassa olevista 1800-luvun lopun alushameista (vs piirroskuvat tai maalaukset). Sen ajan muoti oli vyötäröltä ja lantiolta solakka ja vartalonmyötäinen mutta helma levisi alhaalla kuin trumpetti, mikä ei suinkaan tapahdu pelkästään hamekappaleiden muodolla ja kuvissa näkyi, miten alushameiden helmaa oli tuettu monilla eri keinoilla, jotta päällyshame näyttäisi oikeanmuotoiselta (eikä takertuisi sukkien verhoamiin sääriin kävellessä). Tässä merkinnässä huomioitani tuosta kirjasta ja siinä kuvatuista alushameista ynnä silloin tekemästäni alushameesta, josta myös kuva oikealla.

Sivuhuomautuksena: Alushameiden merkitystä valaisi myös parin vuoden takainen visiitti Pariisiin, missä hääpuukuliikkeiden ikkunoissa mekkojen helmat oli topattu lähes pallonmuotoisiksi, niin että aivan normaalinkin kokoinen vyötärö näytti siihen verrattuna kapealta ja helman yksityiskohdat pääsivät oikeuksiinsa. Suomessa hääpukuliikkeiden ikkunoissa pukujen helmat roikkuvat suorina luiruina tai niiden alla on yksi selvästi erottuva vanne aivan alhaalla niin, että helma retkottaa sen varassa kuin kartion muotoinen teltta. IMHO sen vanteen erottuminen on vähän samaa tasoa kuin jos hääpuku jättäisi näkyviin rintsikan olkaimet, ja vanteita pitäisi olla useita, kuten krinoliinissa alunperin oli, jotta muoto olisi tasainen, mutta pihit suomalaiset kai taas säästävät.

Tajuttuani alushameiden arvon en ole enää kulkenut pitkässä hameessa ilman sellaista ja usein minulla on niitä hameen alla kaksi, joskus kolmekin. 

Alushameista

En ole asiantuntija sen suhteen, millaisia alusvaatteita milläkin ajanjaksolla tarkalleen ottaen käytettiin. Minusta vaikuttaa, että vaikka puvun muoto ja tyyli 1800-luvulla vaihtelikin ja alusvaatteiden piirteet muuttuivat niitä tukemaan, alushame kuitenkin pysyi perusidealtaan samantapaisna ja siinä varmaan käytettiin samantapaisia ratkaisuja ja tekniikoita, jotka riippuivat lähinnä yksilön mausta, taidoista ja varallisuudesta.

Vaikuttaisi myös siltä, että alushameita tehtiin hyvin monelaisista materiaaleista. L.M. Montgomeryn Runotytössä Emilia harmittelee, kun täti pakottaa hänet pukemaan talvella iltapuvun alle kömpelöltä tuntuvan flanellialushameen, mutta on siitä hyvillään myöhemmin kävellessään talvipakkasessa tuntikausia. V&A:n kirjassa on kuvia toppakankaasta tehdyistä alushameista ja tieto, että 1800-luvun loppupuolella alushameissa alettiin suosia voimakkaita värejä.Tuulen viemää -elokuvassa Mammy saa Rhett Buttlerilta punaisen silkkialushameen ja myös Emilia haaveilee sellaisesta. Itse omistan alushameen tiettävästi vuodelta 1901 ja se on niin läpikuultavan ohutta puuvillaa ja pitsiä, että siitä ei todellakaan ole lämmikkeeksi vaan ehkä estämään sukkanauhoja ja muita alusvaatteita erottumasta lantiolta piukan alushameen läpi..

Eli alushameen materiaalin voi valita surutta käyttötarkoituksen mukaan: lämmittämään tai tukemaan hameen helmaa tai vaikka vain estämään päällihametta takertumasta sääriin ja menemästä kävellessä jalkojen väliin. Viimeksimainittuun kyllästyttyäni tein keinokuituvuorikankaasta nyörillä tuetun alushameen käytettäväksi talvella alimmaimaisena alushameena. Liukas kangas ja ryhdikäs muoto pitävät hameen erillään jaloista kävellessä.
Alushameen tukeminen

Vannealushame on toki ryhdikkäin ja parhaiten muotonsa pitävä tukea tarjoava alushame, mutta sen kanssa elämisessä on hankaluutensa, varsinkin nykyisessä arjessa. Enpä todellakaan haluaisi yrittää ruuhkabussiin vannehameessa! Siksi suosin menetelmiä, jotka antavat tarvittaessa myöten, vaikkeivät yhtä paljon tuekaan.

Oman kokemukseni mukaan alushameelle on helpointa antaa ryhtiä vaakalaskoksilla, erityisesti siinä tapauksessa, että hame on tehty suorasta kappaleesta (eikä kiiloista tai sektorin muotoisesta kappaleesta). Parhaiten laskokset toimivat ryhmänä, esim. useita 1cm levyisiä vaatteen oikealle puolelle taittuvia laskoksia vieri vieressä sillä korkeudella, missä helma kaipaa ryhtiä. Laskokset kannattaa ommella sivusauman jälkeen, jolloin niitä voi samalla käyttää helman pituuden säätelemiseen, eli lisätä tai avata tarpeen mukaan. Itse olen lyhentänyt alushametta tilapäisesti vaakalaskoksilla, jotka ompelin pitkällä tikillä purkaakseni ne helposti jälkeenpäin.
Tyrnyyriä korostavia
rimsuja 
Rimsut ovat toinen keino lisätä volyymia ja jäykkyyttä. Rimsuja voi olla helman jatkona tai sellainen voi olla helman päällä tai niitä voi olla useampia päällekäin tai tiheänä ryhmänä pöyhistämässä takamusta tai lantiota. Vasemmalla olevassa tyrnyyrin kanssa pidettävässä rimsualushameessani on itseasiassa aika säästeliäästi rimsuja.

Kuva A
Yleensä arvioidaan, että rimsukaistaleen tulisi olla vähintään kaksi kertaa pidempi kuin helma, johon se kiinnitetään. Kolme kertaa pidemmällä kaistaleella tulos on jo melko runsas. 
Rimsun voi kiinnittää joko suoraan helman jatkoksi kuten kuvassa A tai helman päälle, kuten kuvassa B. Jälkimmäinen tapa on hiukan ryhdikkäämpi mutta se vaatii kaitaleen molempien reunojen huolittelua päärmeellä tai käänteellä. Yläreunan voi myös kääntää niin paljon, että käänne ulottuu poimutuskohtaan ja poimitusommel kiinnittää myös käänteen. 
Kuva B
Ennen krinoliinin keksimistä alushameita jäykistettiin myös nyörillä eli kiinnittämällä helman ympäri useita kierroksia pahksuhkoa (0,5-1cm) nyöriä vieri viereen. Nyörin voi ommella käsin kiinni kankaan oikealle puolelle tai sen voi sulkea kahden kangaskerroksen väliin jääviin kujiin. Koska koska nyörin pitäisi pysyä tiukasti paikoillaan, se on parempi asetella kangaskerrosten väliin ja ommella kujan muodostava ommel aivan sen viereen kuin yrittää pujottaa nyöriä ahtaaseen kujaan. Oman kokemukseni mukaan nyörin voi myös sulkea laskoksen sisään, mutta silloin laskosvara on huomioitava hametta leikatessa.

Pitkä hame arkikäytössä

"Sinun helmasihan laahaa maata ja likaantuu!" kauhisteli muuan aiemman työpaikan täti-ihminen. Selitin hänelle, että olen kyllä tietoinen asiasta ja jos se olisi minulle ylitsepääsemätön ongelma, en siinä tapauksessa varmaankaan käyttäisi niin pitkää hametta.

Parikymmentä vuotta pitkän hameen kanssa ovat tehneet pitkän hameen tuottamat käytännön hankaluudet tutuiksi. Ne liittyvät enimmäkseen juuri maata laahaavaan helmaan, ja jos pitkää hametta haluaa käyttää, niiden kanssa on pakko oppia elämään.

Helma likaantuu ja sateella tai lumessa se kastuu sitä ylemmäs, mitä pidempään ulkonä viipyy.
Helmaan voi kompastua portaissa tai jyrkässä ylämäessä, jollei sitä kannattele tai muutoin varo
(seuraus: kaksin käsin kantaminen ei onnistu portaissa, ainakaan minulta)
Helma avaa kengännauhat
Helma hankaa kenkiä. Märkä ja hiekkainen helma voi hangata kenkien pinnan pilalle.
Helmapäärme tarttuu helposti kengänkorkoihin ja repeytyy auki.
Helma voi tarttua johonkin ja repeytyä. Erityisesti liukuportaissa on varottava.
Helma kuluu ennen pitkää rikki hangatessaan kiveyksiä, soraa ja asfalttia.

Ensimmäinen asia on tietysti, että pitkästä helmasta pitää muistaa huolehtia; kannatella sitä portaissa ja varoa, ettei se laahaa pahimmissa lätäköissä ja sotkuissa tai tartu liukuportaisiin. Siihen tottuu aika nopeasti, ainakin kompastuttuaan muutaman kerran, mutta tavaroiden kantaminen portaissa on vaikeampi juttu. Uskon, että viktoriaanisena aikana palvelusnaisilla oli siihen jokin konsti, mutta en ole keksinyt miten he sen oikein tekivät.

Minulla on tapana solmia kengännauhat tuplasolmulle, jotteivät ne avautuisi niin helposti.

Helman kulumisen kanssa kamppailivat jo entisajan naiset; olen nähnyt vanhoja mainoksia vahvasta nauhasta, joka kiinnitettiin helman sisäpuolelle suojaamaan reunaa hankaukselta. Myös alushameen helma saattoi olla niin pitkä, että se suojasi varsinaista helmaa osumasta maahan, ja varsinkin laahuksen alle voitiin kiinnittää balayeuse, erillinen rimsu tai rimsuista koottu suojakappale, joka laahasi maata ("female street sweeper") ja voitiin irrottaa helposti pesua varten. Minulla on uskoakseni mummoni äidin vanha edwardiaaniseen tapaan leikattu hame luultavasti 1910-1920-luvuilta, ja siinä helma on huoliteltu vahvemmasta ja kestävämmästä kankaasta tehdyllä leveällä alavaralla, jonka arvatenkin on tarkoitus ottaa vastaan pahin hankaus. Alavara on parikymmentä senttimetriä leveä varmaankin, jottei se niin helposti tarttuisi kengänkorkoihin. Itse olen tehnyt hameisiini nimenomaan näitä vahvoja alavaroja ja joutunut muutaman kerran uusimaankin niitä, kun hankaus on kuluttanut reuna risaksi.

Mutta...

Kovalla pakkasella pitkän hameen alle voi pukea vaikka kuinka monta kerrosta - villahousuja, toppahousuja, säärystimiä, mitä vaan - näyttämättä mitenkään kummalliselta. Muutenkin hameen alle on helppo piilottaa vaikkapa säärikarvat tai silmäpakoiset sukkahousut.

Hyttysaikaan hame suojaa jalkoja aika hyvin, varsinkin jos se muistaa istuessa huolehtia sen teltaksi nilkkojen ympärille.

Vaikka hameen vyötäröä ei voisikaan säätää, vatsan turvotus tai pari lisäkiloa ei aiheuta sellaista epämukavuutta kuin housuja käyttäessä, kun hame vain nousee vyötäröllä hiukan ylöspäin mutta ei kiristä muutoin.

Jos hameeseen ompelee (syvät) taskut tai käyttää sen alla irtotaskuja, niihin mahtuu määrättömästi enemmän tavaraa kuin housujen taskuihin, ilman että se näkyy päällepäin mitenkään.



Ompelin vastikään uuden pitkän hameen, joka minun piti ommella jo pari vuotta sitten - rypistymättömästä kankaasta matkaa varten- mutta mieli tekisi uutta, johon voisin kokeilla vielä tarkemmin siitä mummon äidin hameesta kopioituja tekniikoita. To Do -listalla on myös ollut pitkään uusi alushame, johon tulisi nyöriä moneen riviin jäykistämään helmaa. Ostin jo nyörinkin - n. 1cm paksuista valkeaa puuvillanyöriä - mutta hameen kangas pitäisi vielä löytää, mieluiten käytettynä, mutta yksikään lakanoistani ei ole mennyt rikki, joten jotan muuta pitäisi keksiä.



sunnuntai 25. elokuuta 2019

Ekat itsetehdyt alushousut!


Olen jo aiemminkin katsellut trikookankaiden jämiä miettien, mitä niistä voisi tehdä, ja miettinyt pipoja tai paloista koottuja paitoja, mutta vanhoissa lehdissä olleet alushousujen ohjeet kiinnostivat myös, koska alushuosut ovat kulutustavaraa, joita tarvitaan aina uusia. Siivotessani eilen trikoopalasten kasaa ja toisaalta kerätessäni puhtaita mutta kuluneita alushousuja pyykkinarulta ajatus palasi taas mieleen. Eniten ovat mietityttäneet haarapalan kiinnitys ja reunojen kuminauhat. Lehtien ohjeissa tarjotaan framilon-nauhaa ja ties mitä, mutta mutta kun kaupan alushousuja lähemmin katsoo, reunoissa saattaa olla vain pelkkä ompeleella kiinnitetty yksinkertainen käänne tai pitsi on vain siksakattu leikattuun reunaan. Ehkäpä alushousujen tekeminen ei vaatisikaan kovin kummoisia temppuja?


Kaksinkertaisen aarapalan kiinnitys niin, että kaikki saumavarat jäävät näkymättömiin sisäpuolelle, vaati vähän miettimistä, mutta on lopulta hyvin yksinkertainen tehdä,

Siispä otin vanhat kuluneet alushousut ja leikkelin ne palasiksi, joiden mukaan leikkasin trikoopalaista osat. Paidat, joiden kankaista palaset jäivät, näkyvät edellisessä postauksessa. Koska palat ovat vain paloja, ne eivät kovin pitkälle riitä, siksi jouduin yhdistämään kahta eri kangasta. Toki olisin voinut käyttää vielä pienempiä paloja tekemälä saumat keskelle eteen ja/tai taakse, mutta tällä kertaa halusin yrittää saada paloista kokonaiset, joten näillä mentiin.

Kaupan alushousut vaikuttivat siltä, että sisempi haarapala oli pienempi ja ulomman palan reunat oli käännetty sisään päin sen reunojen päälle, joten leikkasin palat näin (alimpana on etukappale, joka pyrki rullautumaan reunasta).

Haarasaumojen asemointi ompelua varten
Haarapalat kiinnitin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin että etu- ja takakappaleen reunat jäävät haarapalakappaleiden väliin. Tässä piti hiukan miettiä, miten oikeat ja nurjat puolet tulevat. Kuvassa päällimmäisenä on haaran sisäpuoli, sen alla ovat etu- ja takakappale ja alimpana haaran ulkopuoli. Kuvassa kameraan päin on haaran sisäpuolen nurja, etu- ja takakappaleiden nurjat ja haaran ulkopuolen oikea puoli. (klikkaa kuva suuremmaksi)

Alemmassa kuvassa sama on käännetty oikein päin - kuvasta näkyy, miten haarapalojen kiinnityssaumat ovat jääneet niiden väliin ja siempi haarapala on pienempi kuin ulompi, jonka reunat kääntyvät sisemmän palan päälle. Ensin kuitenkin ompelin sivusaumat ja sovitin saadakseni selville, onko koko sopiva; otin sivuista hiukan sisään, kun housut tuntuivat vähän väljiltä ylhäältä.

Koska se näytti onnistuvan kaupan housuissakin, käänsin jalanteiden reunat yhden kerran ja siksakkasin kiinni. Kaarteissa käännettä joutuu venyttämään, mutta kunhan käänteen asettelee ja neulaa paikoilleen niin, ettei se pysyy kohtisuorasssa eikä lähde ottamaan venymistä kauempaa, tulos on tosiaan ihan kelvollinen. Siksaksin leveys oli muistaakseni 3 ja pituus 1,5, jotta se kestäisi venytystä, ja hyvin se tuntuu joustavan. (tietenkin pallokärkineula ja paininjalan kiristystä löysätty, mutta lanka on ihan tavallista halpisompelulankaa).

Kaupan housuissa vyötäröllä oli joustava pitsi ja aioin hakea kangaskaupasta siihen sellaista tai vaihtoehtoisesti leveää kuminauhaa, mutta laiskuus iski enkä jaksanut lähteä minnekään. Muistelin nähneeni alushousuja, joissa vyötäröllä on vain joustava kangaskaistale, joten päätin kokeilla sellaista. Leikkasin takakappaleen kankaasta hiukan housujen ympärysmittaa lyhyemmän kaitaleen, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin saumurilla housujen vyötärölle. Loppuulos on yllättävän toimiva! Nyt, kun nämä ovat jalassani, vyötärö ei kiristä mutta ei myöskään ole löysä, ja housut tuntuvat pysyvän jalassa ihan hyvin ainakin kotioloissa. (reipas kävely ynnä housut tai hame ja lantiota hankaavat olkalaukku voivat osoittaa toista, mutta sen näkee sitten.)

Tämä kyllä ehdottomasti rohkaisi yrittämään tehdä alushousuja itse enemmänkin trikoopaitakankaiden jämistä ja vanhoista trikoopaidoista. (Ihan t-paidoista en ehkä yrittäisi, kankaan pitää kuitenkin joustaa aika hyvin).