sunnuntai 4. elokuuta 2013

Silityslaudan päällinen

Silityslaudan suojan alla oleva vaahtomuovi on venkoillut jo pitkän aikaa; kurttuuntunut päällikankaan alla, liukunut puolelta toiselle silittäessä ja ilmeisesti venymisen takia pursunut sivuilta ulos päällisen alta. Varsinkin se, että pehmuste on rutussa silitettävän vaatteen alla, ärsytti pahasti. Myös päällikangas oli rispaantunut rikki yhdestä reunasta eikä meinannut pysyä paikoillaan. Mutta korjaaminen on venynyt - kuten tavallista.

Muistelin nähneeni käsityölehdessä ohjeen silityslaudan päällisen uusimisesta ja kävin varmaan pari-kolme tuntia lehtiä läpi, kun sitä ei tahtonut löytyä. Lopulta oli pakko myöntää, että olen varmaan lukenut kyseistä lehteä jossain muualla ja on vain sävellettävä itse.

Siispä tilkkulaatikoista pari kerrosta random-villasekoitetta pehmusteeksi vaahtomuovin lisäksi, ne harsimalla kiinni sileästi silityslaudan tason runkoon ja päälle random-puuvillatwilliä myös jostain laatikon pohjalta, kiristettynä pikaisesti ommellulla kuminauhakujalla ja kaksilla solmiamisnauhoilla. Ei mikään tyylikäs suoritus, kun etukäteissuunnittelun sijaan piti soveltaa sitä mukaa, mutta ainakin silitystaso on nyt tasainen, pehmusteet pysyvät paikoillaan ja päällinen on siisti. Toivotaan vielä, ettei villasekoite ala sulaa pellavaa silittäessä...

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Uusiohame

Mieli tuntuu muuttuvan lyhyitä hameita kohti. Paitsi että ammoin H&M:ltä ostamani lyhyet hameet alkavat nyt kymmenen vuotta vanhempana tuntua säädyttömän lyhyiltä... Villasekoitteinen violetti hame on kuitenkin jo liian kuuma kevääksi mutta Anttilasta ostettu tummanharmaa taas hiukan liian ohut ja ehkä hiukan liian hienokin.

Lyhyemmän hameen ompeluprojekti on ollut vireillä kauan, ja ehdin jo leikatakin yhden sellaisen viinipunaisesta twillistä, mutta sen jäykkyys = laskeutumattomuus epäilytti, kun en kuitenkaan mitään kynähameen mallista meinannut. Sitten yhtenä päivänä järjestelin vaatehuonetta ja törmäsin siellä viereksivään ekaan larppihameeseeni.

Tein sen exän kummitädin avustuksella syksyllä -95 ja se oli ensimmäinen kunnollinen pitkä hameeni. Olin ihan rakastunut siihen, mutta viimeiset viisi vuotta se oli jäänyt lähes pois käytöstä, koska se yksinkertaisesti oli liian kulunut. Vetskarin vedin oli katkennut, vuori oli hapertunut ja repeillyt riekaleiksi, helman alareuna oli rispaantunut ja paikattu, ja masuun kertyneet lisäsentit kohottivat sitä ylemmäs niin, että helma alkoi näyttää hiukan liian lyhyeltä. Mutta itse twilli oli vuosien pesuissa pehmentynyt melkein laskeutuvaksi :-)

Siinäpä ratkaisu lyhyen hameen kankaaksi jäykän uuden twillin sijaan! Paloiksi leikeltynä vanha hame riitti juuri täsmälleen uusimman käsityölehden kellohameeksi ja kapeampaa hametta varten ostettu vuori riitti täpärästi, kun toisen takakappaleen sai leikatuksi eräästä vanhasta jämäpalasta :-) Alkuperäisessä kaavassa olisi ollut vyötärönauhakin, mutta kokeiltuani totesin, ettei se sovi vartalolleni (=pömppävatsalleni) ollenkaan, joten tein hameen valmiiksi ilman sitä. Koristenauha muuten on entinen korsetinnyöri, joka jäi tarpeettomaksi, kun hankin korsettiin uuden pidemmän nauhan. :-)

lauantai 2. helmikuuta 2013

Custom-pöytäliina

Ex oli hankkinut isomman pöydän pelaamista varten, mutta ei löytänyt kaupasta riittävän kokoista pöytäliinaa sille, joten hän kääntyi minun puoleeni. Otettiin mitat mutta hän jätti kankaiden valitsemisen minulle, toivoen vain samaa beigeä ja punaista, jota huoneen verhoissa ja matoissa on. Tiesin, ettei hän pidä kukkakuvioista, joten päädyin tällaiseen. Keskiosa on koottu kahdesta palasta, reunat ovat sitten yhden pituuden suikaleet. Materiaali on ihan tavallista puuvillaista sisustuskangasta - vähän paksumpaa kuin lakana - joten saa nähdä miten silittämistä inhoava exäni pärjää liinan kanssa... ;-)

torstai 17. tammikuuta 2013

Lahjasukat

Olen aika mielikuvitukseton joululahjojen suhteen, joten mies sai lahjaksi sukat. Aloitin ne junassa matkalla joululomalle (ja neuloin ensimmäiset viisi senttiä varmaan kolmesti uudelleen) ja lopetin uuden vuoden pyhinä. Lankalaatikkoa kaivellessa parhaalta yhdistelmältä vaikutti kolme vajaata kerää erilaisia sinisiä, osittain myös siksi, etten kovin helposti helposti tule käyttäneeksi tai tehneeksi itselleni juttuja sinisestä. Vaalein sininen oli jämä eräistä toisista lahjasukista, keskimmäisen ja tummansinisen olin kai hankkinut nauhoja varten.

Joskus kauan sitten lukioaikaan neuloin itselleni kaksikin sukkaparia, joissa toinen sukka oli päinvastaisen värinen kuin toinen, koska tykkäsin ideasta tosi paljon. Joten kun sukat täytyi neuloa tasaisesti kolmesta väristä, kun mikäään niistä ei olisi riittänyt yksinään eikä oikein kaksinkaan, täytyi tehdä kirjoneule, ja tasaista samanlaista vastustava mieleni päätyi taas tuohon ideaan :-) Näistä sukista päinvastaisuutta ei ihan helposti huomaa, mutta oikeasti ne ovat täsmälleen, siis kuvioidenkin puolesta, toistensa peilikuvat - toisessa pohjaväri on tummansininen, toisessa keskisininen. Kantapäät ovat molemmissa tummansiniset, koska se kerä oli vähiten vajaa.

Kirjoneulesukat ovat kyllä hiukan kyseenalainen konsepti siinä, että toisaalta lankajuoksut estävät sukkia venymästä kovin paljoa mutta toisaalta lankajuoksuja ei voi jättää kovin löysiksi, jotteivat ne tartu pukiessa varpaisiin. Tämä oli siksi ensimmäinen kerta, kun piti opetella, mihin pitkät lankajuoksut laittaisi, jotteivät ne roikkuisi löysinä lenkkeinä nurjalla.

Lahjan saaja on jopa kiltisti käyttänyt sukkiaan :-)