sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Uusiohame

Mieli tuntuu muuttuvan lyhyitä hameita kohti. Paitsi että ammoin H&M:ltä ostamani lyhyet hameet alkavat nyt kymmenen vuotta vanhempana tuntua säädyttömän lyhyiltä... Villasekoitteinen violetti hame on kuitenkin jo liian kuuma kevääksi mutta Anttilasta ostettu tummanharmaa taas hiukan liian ohut ja ehkä hiukan liian hienokin.

Lyhyemmän hameen ompeluprojekti on ollut vireillä kauan, ja ehdin jo leikatakin yhden sellaisen viinipunaisesta twillistä, mutta sen jäykkyys = laskeutumattomuus epäilytti, kun en kuitenkaan mitään kynähameen mallista meinannut. Sitten yhtenä päivänä järjestelin vaatehuonetta ja törmäsin siellä viereksivään ekaan larppihameeseeni.

Tein sen exän kummitädin avustuksella syksyllä -95 ja se oli ensimmäinen kunnollinen pitkä hameeni. Olin ihan rakastunut siihen, mutta viimeiset viisi vuotta se oli jäänyt lähes pois käytöstä, koska se yksinkertaisesti oli liian kulunut. Vetskarin vedin oli katkennut, vuori oli hapertunut ja repeillyt riekaleiksi, helman alareuna oli rispaantunut ja paikattu, ja masuun kertyneet lisäsentit kohottivat sitä ylemmäs niin, että helma alkoi näyttää hiukan liian lyhyeltä. Mutta itse twilli oli vuosien pesuissa pehmentynyt melkein laskeutuvaksi :-)

Siinäpä ratkaisu lyhyen hameen kankaaksi jäykän uuden twillin sijaan! Paloiksi leikeltynä vanha hame riitti juuri täsmälleen uusimman käsityölehden kellohameeksi ja kapeampaa hametta varten ostettu vuori riitti täpärästi, kun toisen takakappaleen sai leikatuksi eräästä vanhasta jämäpalasta :-) Alkuperäisessä kaavassa olisi ollut vyötärönauhakin, mutta kokeiltuani totesin, ettei se sovi vartalolleni (=pömppävatsalleni) ollenkaan, joten tein hameen valmiiksi ilman sitä. Koristenauha muuten on entinen korsetinnyöri, joka jäi tarpeettomaksi, kun hankin korsettiin uuden pidemmän nauhan. :-)