keskiviikko 3. joulukuuta 2014

1700-luvun puvun jatkoa

Update: Sama jakku
keväällä 2016
sinisen hameen
kanssa.
Totesin myös, että mikään pitkistä talvihameistani ei sopisi materiaalinsa puolesta 1700-luvun asuun, joten kaivoin kaapin pohjalta myös punaista ohuehkoa puuvillacanvasta ja tein hameen Gouvernante Astridin ohjeella, eli suora kangaspala, laskostus ja yläreunaan nyöri, eikä mitään viistoamisia ja vetskareita, kuten muissa hameissani.

Update: Tein tässä kuvatun sinisen jakun pariksi ystävältä saamastani sinisestä pellavasta hameen, joka on myös mallinsa puolesta autenttisempi: etu- ja takakappaleet on kumpikin laskostettu omaan nauhaansa, jonka reunoissa on solmimisnauhat.

Saatuani korsetin valmiiksi saatoin ryhtyä miettimään jakkua. Ostin palaosastolta siihen raidallista puuvillaa, jonka toiset naiset onneksi totesivat ajanmukaiseksi, ja mietin malliksi jotain tällaista. Mutta mistä kaavat? Meinasin jo ryhtyä muokkaamaan ja sovittelemaan kaavapaperia mallinuken päälle, kun muistin, että minullahan on Moda-lehden numero vuodelta 1998 ja siinä kaavat juuri tämän ajan vanhojenpäiväpukuun, vieläpä ompelijalta, joka oli siihen aikaan ommellut vaatteita juuri tälle porukalle!

Tein taas koekappaleen lakanakankaasta saadakseni istuvuuden muokatuksi korsetoidulle vartalolle (ohjee oli tehty käytettäväksi ilman korsettia) ja mallin sopivaksi omalle pitkälle selälleni, ja toisaalta asettumaan oikeaan kohtaan korsetin yläreunaan nähden. Toisaalta halusin muokata kaavan ajanmukaisemmaksi eli siirtää sivu- ja olkasaumaa taemmas. Siitä kuitenkin seurasi, että kun kyljen kohdalla ei ollut saumaa, helmaan ei tullut sille kohtaa tarpeeksi leveyttä lantioon nähden, joten joudui lisäämään helmaan kiilan keskelle kappaletta, mitä en valitettavasti osaa tehdä kovin nätisti. Myös hihan kaavan leikkelin ajanmukaisemmaksi, eli siirsin sauman kainalosta eteen niin, että sain tehdyksi hihasta hiukan kaarevan, jotta se seuraisi käsivarren muotoa paremmin.

Vuoritin jakun ruskealla pellavalla, kun sellaista kaapista sattui löytymään, ja tajusin vasta siinä vaiheessa, että parempi valinta kankaaksi olisi ollut vaalea ohut villakangas, jota minulla olisi ollut. Mutta kun sininen oli jo leikattu ja osittain ommeltu, en halunnut aloittaa enää alusta. Vuori asettui paikoilleen yllättävän hyvin. Ompelin kaula-aukon, helman ja etureunat, ja käänsin jakun oikein päin vuorin kylkeen jättämästäni aukosta. Sitten lopuksi tikkasin kaula-aukon ja helman vuorin puolelta, jottei tikkaus näkyisi päällepäin.  Lisäksi muutama pisto pitämään sitä aloillaan joistakin kohdista. Hihoja en ehtinyt huolitella muutoin kuin kääntämällä päällikankaan reunat käsin ja kääntämällä vuorin sen verran lyhyeksi, ettei se pursunut hihansuista päällikankaan ulkopuolelle. Sitten eteen muutama hakanen kiinnittimiksi, ja jakku valmistui, sekin myöhään yöllä ennen juhlia.

Vielä valkoinen "säädyllisyyshuivi" peittämään kaula-aukkoa, ja asu oli valmis!

1700-luvun korsetti

Minut kutsuttiin juhliin, joissa pitäisi pukeutua 1700-luvun tyyliin. Tottakai halusin mukaan, mutta esin pitäisi hankkia tai väsätä puku, ja aikaa olisi vain muutama viikko. Avuksi annettiin lista nettisaittien ja pukublogien osoitteita. Selailtuani niitä ja katseltuani kauhuissani selkälaskoksia, paniereja ja polonaise-poimutuksia, päätin tyytyä simppeliin hameeseen ja jakkuun. Mutta tarvitsisin korsetin, jotta näyttäisin alkuunkaan oikeanmuotoiselta.

Olen yrittänyt korsetin ompelemista vain kerran joskus vuosia sitten ja sain aikaan ruo'oilla jäykistetyn jotakuinkin oikeanmallisen renessanssikorsetin, paitsi että se oli liian suuri. Takareunat ulottuivat kiinni toisiinsa, eikä sitä voinut kiristää tarpeeksi. Hylkäsin sen kaapin pohjalle ja heitin joskus myöhemmin roskiin. Tällä kertaa olisi kuitenkin pakko saada aikaan käyttökelpoinen tulos, jotta pääsisin juhliin!

Yritin löytää netistä kaavat 1700-luvun korsetille, mutta löysin vain kuvia kaavoista ilman mittoja. Couturiere Parisienne antoi onneksi karkeat kaavat ja ohjeisti niiden mitoittamisessa, mutta katseltuani toisten tekemien korsettien kuvia tulin siihen tulokseen, etten halua tynnyrimäisen suoraa korsettia vaan edestä hiukan kaarevan, kuten tässä blogimerkinnässä, Se taas kaiken järjen mukaan tarkoittaisi korsetin kokoamista useammasta kuin kahdesta kappaleesta. Myös alareunan tabien leikkaaminen ei tuntunut minun järjelläni onnistuvan kahdesta kappaleesta, joten aloin miettiä, miten noista Couturiere Parisiennen kaavoista saisi kehitellyksi enemmän sellaiset kuin tässä tutoriaalissa

Ensimmäinen versio kaavoista oikealla. Niihin on punaisella ja vihreällä merkitty suunnitelmaa luiden paikoista. Koska en ollut yhtään varma edes siitä, olisivatko kaavat oikean kokoiset, muodosta ja mallista puhumattakaan, halusin tehdä ensin koekappaleen. Siispä leikkasin palat vanhasta lakanasta ja ompelin luukujat Rococo Atelierin ohjeen mukaan. Rautakaupasta sai halvalla nippusiteitä luiksi ja ompelemalla takanyörityksen paikalle vakiolevyisen kaistaleen riitti hakata muutama sirkka eteen nyöritystä varten, jotta pääsin sovittamaan koekappaletta.

Osoittautui, että korsetti oli rintojen kohdalta reilusti liian väljä mutta vyötäröltä melko sopiva, joten muokkaaminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Myös olkaiten kiinnityskohtaa edessä piti siirtää ja etukappaleen alaosaa kaventaa ja toisaalta pidentää, ja koekappaleesta puuttuivat myös alareunan liuskat, joten niitä piti mallata hiukan erikseen. Kaverin kerrottua kokemuksiaan nippusiteiden taipumisesta päätin myös luittaa korsetin tiheämmin, jotta tukisi paremmin eivätkä luut joutuisi niin suurelle rasitukselle.


Jote sitten minulla oli kaavat lopullista korsettia varten. Koska halusin selvitä mahdollisimman edullisesti, kaivoin kankaat omista varastoista ja ostin vain välttämättömimmät tarvikkeet, eli korsetin rungon tein tummanharmaasta housu-canvaksesta ja mummon vanhasta tiiviistä lakanakankaasta, koska kaavamerkintöjä olisi ollut vaikea piirtää tummalle kankaalle.

Luukujien ompelemisessa olikin hiukan hommaa, mutta Rococo Atelierin idealla ne on kuitenkin helppoa tehdä, kunhan ne on piirretty kankaalle huolellisesti. Palat on leikattu ohjeen mukaan niin, että reunoissa ei ole saumavaroja vaan ainoastaan yhdyssaumojen kohdalla.

Kun luukujat olivat valmiina päällikankaan - sekin omista varastoista, kudotulla kuviolla koristettua sisustuskangasta, luultavasti puuvilla-tekokuitusekoitetta - joka muutoin noudatti runkopalojen muotoa, mutta nyörireunoihin tuli enemmän varaa. Sitten päällikankaat runkopalojen päälle ja kappaleet saumoista yhteen, ikään kuin kaikki kolme kerrosta olisivat yhtä.

Tässä vaiheessa muistin myös ryhtyä ihmettelemään olkainten perään, mutta laitoin myös luut kujiinsa ennen kuin suljen olkainten kiinnityksellä niiden kohdalle päättyvät luukujat. Säästösyistä käytin enimmäkseen nippusidettä, mutta etu- ja takareunoihin sekä saumojen viereisiin kujiin varsinkin kyljissä hain kaupasta määrämittaiset metalliluut, ja muutaman metrin valaanluujäljitelmää niihin kohtiin, joihin nippusiteiden pituus ei riittänyt. Vinkkinä, että ompelutarvikeliikkeen hinnat ovat paljon korkeammat kuin korsettiompelimon.... Hakkasin myös sirkat paikoilleen voidakseni sovittaa ja varmistaa, että kaavoihin tekemäni muutokset onnistuivat.


Tulos vaikutti ihan hyvältä, paitsi että vatsan päältä malli kaartuu liikaakin eteenpäin, ja homma näyttää paremmalta, jos pystysuorat luut ovat päällä ja vaakasuorat alla. Mutta onneksi rintojen kohdalta korsetti tuntui oikean kokoiselta!

Sitten jäljellä oli enää vuorin lisääminen. Leikkasin sen myös kaapista löytämästäni sileästä pellavakankaasta, kokosin vuorin ja asettelin sen rungon päälle.Ihme kyllä se jopa oli oikean kokoinen eikä kinnannut tai kupruillut mistään! Kiinnitin sen ompelemalla käsin saumojen kohdalta rungon läpi ja reunat käänsin ja kiinnitin käsin etu- ja takareunoissa nurjalle puolelle kääntyvään päällikankaaseen. Tästä on parempia kaaviokuvia esim. tuossa Couturiere Parisienne -ohjeessa.

Lopuksi reunat huolitellaan satiininauhalla, jota ensin yritin ommella paikoilleen edes toiselta puolelta koneella, mutta luitetun korsetin käsittely ompelukoneen kanssa on aivan helvettiä, samoin kuin vinonauhan irti purkaminen, joten otin sitten lopulta lusikan kauniiseen käteen ja ompelin nauhan kiinni käsin, juhlia edeltävänä yönä. Alareuna on yhä huolittelematta, mutta korsettia pystyy käyttämään ilman sitä, ja hyvin se toimikin! :-)

Eli pääasiassa käyttämäni ohjesivut:
http://rococoatelier.blogspot.fi/2013/12/speedy-18th-century-stays-tutorial-part.html
http://sew.ciety.net/costume-making/making-18th-century-stays/
http://www.marquise.de/en/1700/howto/frauen/18corset.shtml



keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tilaushame, tai sinne päin.

Kävin kesällä tapaamassa ystävääni, joka harmitteli, ettei kaupoista enää löydy sellaisia pitkiä hameita kuin 90-luvulla oli, tai jos löytyykin, ne ovat kummallisen kokoisia eivätkä sovi hänelle. Minä tietysti uhoamaan, että tämähän on pelkästään järjestelykysymys - äkkiähän minä sinulle hameen teen! Niin sitten sovittiin tehtäväksi, ja joku viikko myöhemmin ystäväni toi minulle ostamansa kuvioidun farkkukankaan.

Mutta siinä kohtaa iski saamattomuus ja laiskuus, varsinkin kun ystäväni oli sanonut, ettei hameella ole kiire. :-( Joten projektin aloittaminen lykkääntyi ja lykkääntyi kunnes tajusin, että alkaa sataa lunta ja tulla talvi, eli hameen käyttöaika alkaa jo olla ohi! Nyt olisi pakko lunastaa lupaus asap!

Kaivoin 90-luvun lopun käsityölehdistä sopivan pitkän kapean simppelin hameen kaavan, muokkasin sen ystäväni mitoille sopivaksi ja ompelin hameen, jossa on sivulla vetskari ja halkio. Kävi ilmi, että olin ostattanut hänellä tuplasti liikaa kangasta kuvitellessani, että hameen pitäisi olla leveämpi, mutta kun tajusin, miten kapean hameen hän halusi, yksi pituus riitti oikein mainiosti. Tulin myös valinneeksi ensimmäisen käteen sattuneen simppelin mallin miettimättä olisiko ystäväni halunnut esim. vaikkapa taskuja tai muita yksityiskohtia, enkä halkion kohtaa leikatessani taaskaan muistanut huomioida riittävästi saumavaroja :-( Joten siinä paraskin uhoaja, että helposti ja äkkiähän minä teen unelmien hameen! *nolo*

Tulee mieleen isäni ammoinen kertomus eräästä sikäläisestä naapurinrouvasta, joka oli kehuskellut osaavansa ommella toisille vaatteita, mutta isän äidin tilaama leninki oli osoittautunut niin muodottoman malliseksi ja sopi kantajalleen niin nuonosti, ettei sitä pystynyt koskaan käyttämään. Tekemäni hame kuulemma sentään istui päälle, mutta olisi siitä minun mielestäni, jos olisin ajatellut taas nenäänin pidemmälle, voinut tehdä hienommankin :-(

tiistai 9. syyskuuta 2014

Pikaverho

Keittiössä on ollut samat matot ja sama verho jo kolme vuotta. Matot varsinkin pitäisi pestä. Minulla on varastossa äidiin jättämiä mattoja, joista varsinkin violetti tuntui hauskalta ajatukselta, ja ehdin jo miettiä violetteja verhoja kangaskaupassa, mutta sitten mattoa katsottuani totesin, että se on violetti, jossa on punaisia raitoja. Niinpä useimmat violetit kankaat eivät käy, eikä esim. eräs puolitekoinen vaaleanvioletti-vaaleanvihreä pöytäliina ei tule siihen käymään. Mutta mistä verho?

Lähteminen vartavasten kangaskauppaan ei huvittanut, eikä tottapuhuen raaskisi ostaa uutta verhokangastakaan, joten taas kaivelemaan kaappeja, löytyisikö niistä mitään sopivaa. Valkeaa lakanaa ja batistia joo... niitä voisi ehkä värjätä - laatikossa lojuvissa käsiväriainepusseissa on varmaan jotain violettia tai sinistä ja punaista... mutta sitten käsiini osui ensin yksi punainen paneeliverho - no jaa, liian kapea - ja sitten punainen pellavakankaanpala, jonka olin ostanut alunperin siksi, ettei se ole ihan tasapunainen vaan langoissa on mukana aavistus sinertäviä tai violetteja säikeitä. Se oli lisäksi aika sopivan mittainenkin - leveyttä 150 cm ja pituutta ehkä vajaa metri, kun verhon tarvitsi olla n. 135 cm pitkä. Siitäpä sitten.

Päätin tehdä reunoihin violetit reunakaitaleet saadakseni mukaan sitä väriä, ja olisin saanutkin toiseen reunaan ritittävän pitkän kaitaleen Maarit Än:n antamasta satiininpalasesta, mutta toiseen en, joten... onhan meillä tilkkuja, mistä tehdä. Tuon satiinin lisäksi mukaan tuli mokkapintaista trikoota, josta joskus tein vihreä-violettia parti-color cotehardieta ex-miehelle, ex-miehen violettia paitapuseroa ja verkkareita, tilkkutyökangasta ja larppiin tehdyn violettiraitaisen takin tähteitä sekä sekalaisia vuori/tuulikankaan tilkkuja, jotka taitavat olla peräisin ex-miehen kummitädin varastoista.

Pellava on ehkä hiukan jäykkää verhoksi, joten se ei laskeudu ihan optimaalisesti, mutta menettelee. Lisäksi verhosta tuli summanmutikassa tehdessä - kun muistin päiden päärmeet vasta ommeltuani kaitaleet kiinni enkä jaksanut purkaa niin paljon - hiukan liian pitkä, mutta se ajaa asiansa ja sopii mattoon :-)

torstai 4. syyskuuta 2014

Teknisesti helppokäyttöinen hame ;-)

Kun kesällä minulta toivottiin kietaisuhametta, ryhdyin ensin kaivelemaan varastojani ja päädyin paremman puutteessa tähän tukevaan puuvillakankaaseen, mutta tämä jäi kesken ostettuani kevyempää kangasta ja tehtyäni siitä lyhyen kietaisuhamosen. Ei tätä silti viitsinyt keskeneräiseksikään jättää, joten tein tämän nyt loppukesästä valmiiksi.

Kaavat ovat käsityölehden numerosta 5/98, malli on alunperin nilkkapituinen ja kiinnitetty napeilla, mutta koska tätä jämäpalaa riitti vain tämän verran ja toivomus oli lyhyt hame, lyhensin kaavan ulottumaan polveen asti. Mietin tähänkin ensin sivutaskua, mutta se olisi ollut liikaa muutenkin tukevaan kankaaseen. Koska se samanvärinen uusiohame on koristettu mustalla, halusin tähän jotain muuta, ja varastoista löytyi alunperin 1890-pukuun ostetun nauhan tähteet, jotka laitoin kietaisureunan somisteeksi. Kuvassa näkyy musta tarranauha, jolla hame kiinnittyy. Kietaisuosan toista reunaa pitää paikallaan pieni tarranpala vyötäröllä.

Tätä olen ehtinyt käyttää kerran, enkä ole ihan varma, toimiiko tämä. Tarra pysyy kiinni, mutta hameen malli on aika kapea, joten sen kanssa eläminen vaatii minulta hiukan totuttelua...

Vaaleanpunainen hame

Tämä oli itseasiassa tämän kesän ensimmäinen ompeluprojekti, mutta se on vaan jäänyt kuvaamatta ja päivittämättä, vaikka hame on ollut jo usein käytössäkin.

Olin ostanut joskus keväällä ohuehkoa mutta tukevaa stretch-farkkua muistuttavaa kangasta, josta mietin jonkin aikaa, tekisinkö housut vai hameen, mutta päädyin sitten hameeseen, jonka tein käsityölehden 5/2000-numerossa olevalla kaavalla, paitsi että lisäsin sivulle paikkataskun.

Halkio on siis edessä, samoin vetoketju, ja tämä oli ensimmäinen yritys tehdä sisätaskut eli tuollaiset, missä taskupussin toinen puoli muodostaa myös etukappaleen yläkulman. Koska halusin vähän vaihtelua, tein ne kohdat ja paikkataskun läpän vaaleanpunaisesta tilkkutyökankaasta, mutta se ei erotu paljoakaan. Myös vetskarihalkio on ensimmäinen tuollainen kaitaleella petetty halkio, mitä olen tehnyt. Itse metallinen vetskari muuten on uusiokäytössä rippihameestani.. ;-) Saumat on tikattu farkkutyyliin.

Hame on muuten kiva, mutta kangas on ehkä hiukan liian jäykkää kapeaan nilkkoihin asti ulottuvaan hameeseen, ja jotenkin tikatut saumat tahtovat näyttää kurttuisilta. Myös edessä oleva halkio ei minusta oikein toimi.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ruskeaa ja petroolia

Uusi ystävä muutti uuteen kotiin ja kutsui käymään, joten tottakai halusin viedä jonkin tuliaisen hänelle. Kysyessäni lempiväriä hän vastasi Petroolinsininen ja murretut maanläheiset värit - ruskeaa, vihreää, punertavaa. Siispä kaivelemaan kangasvarastoja.

Lähinnä petroolinsininen oli tuo kiiltävä keinokuituinen satiini-tms., mikä ratkaisi, ettei kannattanut ryhtyä tekemään pannulappua! Ainoa toinen jotenkuten oikeanvärinen oli pieni pala puuvillakangasta, ja toisen ystävättären mummon verhojen / 1890-puvun jäänteet osuivat myös aika lähelle. Mitä niiden kaveriksi? Päädyin ruskeaan, ja tilkkulaatikot tarkistettuani muistin, että jossainhan minulla pitäisi olla enemmänkin ruskeaa samettia... Kyllä vain, itseasiassa useampaakin eri sävyä, jota olin hamstrannut aikoinaan keskiaikaisten pussien materiaaliksi. Muut palat ovat sekalaisia puuvilla- ja pellavakankaita.

Minulla ei ollut valmista sisätyynyä, mutta olin ottanut eräästä vanhasta isosta tyynystä täytettä jo muihinkin juttuihin, joten kunhan ompelisin sille tyynypussin, se kelpaisi mainiosti tähän, koska eihän tämän tarvitsisi olla mikään ergonomisesti niskaa tukeva nukkumistyyny. Etsinessäni sisätyynyn pussiksi kangasta törmäsin isohkoon palaseen sinikirjavaa lakanakangasta. Mietittyäni hetken laitoin sen takaisin kaappiin, sillä se oli jämäpala erään tämän ystävän kannalta hyvin epämieluisan ihmisen lakanasta, enkä halunnut ottaa riskiä, että avatessaan tämän tyynyn ystäväni tunnistaisi ikävästä menneisyydestä muistuttavan kankaan! Onneksi minulla on äidin antamia vanhoja hiduksi kuluneita lakanoita, joita käytän juuri tällaisiiin.

Ystäväni tuntui tykkäävän tyynystä kovasti ja se sopikin hänen harmaanruskehtavalle sohvalleen varsin hyvin :-)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Mankkapussi, otto 2

Käyttötestaus osoitti, että pussi oli tosiaan ryhditön kaulakovikkeesta huolimatta, joten magnesiumkarbonaattipallo oli melkein putoamassa ulos siitä, kun pussi roikkui niin kallellaan ja reuna painui lysyyn. Osasyy oli myös se, että pussi oli hiukan liian suuri, siis ympärysmitaltaan. Joten purin ulomman pussin palasiksi, kavensin vähän, lisäsin hiukan lisää syvyyttä, kiinnitin sisäpuolelle jäykkää kangasta tueksi niin, että pussi pysyy muodossaan ihan itsestään, ja samalla korjasin sisäpussin alunperin liian paksusta kankaasta tehdyn suuosan ja lisäsin pienen taskun, johon voi varastoida esim. avaimet.

Saa nähdä miten tuo nyt toimii. Ehkä pussista tuli liiankin syvä, mutta ainakin sen pitäisi olla kyllin jäykkä pysyäkseen muodossaan, ja toisaalta nyt tuo on huomattavasti hankalampi purkaa ja korjata, jos korjattavaa vielä olisi. Ehkä seuraava pussi tulee sitten haettua kangaskaupan tuulipukuosastolta, koska tuo tiivis tuulipukukangas tuntuisi toimivan varsin hyvin eli pitävän magnesiumkarbonaattijauheen sisällään. Sisäpussin huokoisesta verkkarikankaasta se oli alkanut jo tulla läpi, eikä ihme.

Olen kyllä hiukan ylpeä siitä, että minun pussini on tuollainen makean värinen, kun muilla on vaatimattomia, lähinnä harmaan eri sävyjä. Tai ehkä olen heidän mielestään vähän hassu, kun haluan käyttää tuollaista karkkiväristä pussia... :-)

maanantai 11. elokuuta 2014

Itse tehty mankkapussi

Innostuin seinäkiipeilystä, ja jo ekalla kerralla huomasin, että oma mankkapussi eli magnesiumkarbonaattijauhetta sisältävä pussi olisi oikein kiva, kun alhaalla käsiin hierottu on hikoiltu pois ja ollaan puolessa välissä seinää eikä ote enää pidä yhtään.

Valmiina ostettu pussi maksaisi reilun parikymmentä euroa, ja kun tutkin ystäväni pussia, päätin että kyllähän tuollainen pitää pystyä itse väsäämään.

Kun sitten pari iltaa myöhemmin päätimme, että käymme kiipeämässä vielä seuraavana päivänä, ennen kuin vieraanani ollut ystäväni palaisi kotikaupunkiinsa, pussi piti saada valmiiksi siltä istumalta. Ystäväni ihasteli ja äimisteli jälkeenpäin, että olin tunnissa kehitellyt melko professionaalin näköisen pussin aivan tyhjästä! Tuntui kyllä kivalta kuulla se. :-) Jälkeenpäin osoittautui, että pussin muoto vaatisi vähän paremman designin eikä sulkusysteemi toimi niin hyvin kuin pitäisi, mutta se palvelee tarkoitustaan kyllä ihan auttavasti ja on huomattavasti hauskemman näköinen (=värinen) kuin valmiit pussit :-) ja tuli maksamaan vain tuon karabiinin hinnan.

Kaivoin siis varastoistani ammoin mukaan tarttuneet tuulipukukangastilkut, koska ajattelin sen olevan riittävän tiivistä pitämään magnesiumjauheen sisällään. Pohjan sisäpuolelle kerrosten väliin on lisäksi ommeltu muovisesta pussista leikattu pala. Pussi on kaksinkertainen, ulkopussin reunan jäykistää ympyränmuotoiseksi muovipullosta leikattu suikale, kun taas pehmoista verkkarikangasta oleva sisäpussi kiristyy kiinni nyörillä, joka tulee ulos pussin sivusta eikä päältä. Kahdessa ripustuslenkissä on karabiini, jolla pussin saa roikkumaan valjaiden selkäpuolella. Malliltaan pussi on pyöreäpohjainen, ns. merimiessäkki, mutta se roikkuu hiukan huonossa asennossa osittain sen vuoksi, että kangas on pehmeää ja ryhditöntä.

Saisinkohan joskus tehtyä uuden tuollaisen ja mietittyä muodon paremmaksi tai edes vaihdettua sisäpussin kiristyvän osan ohuemmaksi ja paremmin sulkeutuvaksi...

Tuparilahjatyyny

Hyvä kaverini oli valmistunut koulusta, muuttanut uuteen kotiin ja täyttänyt vuosia, ja kun en tiennyt mitä hän varsinaisesti haluaisi lahjaksi, tein sitä mitä aina, eli ompelin jotain. Hän oli kertonut sisustuksen väreiksi valkean ja harmaan, joten kaivoin sitten sen väriset tilkut esiin ja kyhäsin tyynynpäällisen. Mukana on taas hääpukuni pitsiä, valkeita pellavanpaloja, tyrnyyri-alushameen reunapitsin jämät, kolmea erilaista larppivaatteisiin hankittua samettia ja plyysiä, ammoisen Tolkien-seura-näytelmän Manwën puvun kaulusta, pala vanhojen puhkipalvelleiden R-collectionin verkkareitani, ja sekalaisia muita tilkkuja (kehtaanko mainita, että yksi pala oli vanhoista rintsikoista?)
En taaskaan tiedä, tykkäsikö saaja tyynystä yhtään, mutta minun mielestäni siitä tuli hieno ja olin siitä ylpeä :-)

lauantai 2. elokuuta 2014

Mummon hame

Isoäitini muutti äskettäin ja jakoi pois liikoja tavaroitaan. Hän antoi vaatekomerostaan minulle hameita, kun ne osoittautuivat sopivan kokoisiksi, joten evakuoin ne oikein mielelläni omaan käyttööni. Kaksi mustaa hametta ovat oikean kokoisia ja mietinnässä on vain, josko niitä kaventaisi kynähameiksi ja/tai lyhentäisi, mutta kuvan harmaaruudullinen villahame oli vyötäröltä hiuka ahdas, joten se vaati enemmän modifioimista.

Entisajan vaatteissa on kuitenkin ihan eri tavalla saumavaroja kun nykyään, joten otin vyötäröä ulos toisesta sivusaumasta ja siirsin toisella sivulla olevaa vetskaria ulommas (joku oli jo aiemmin ottanut vyötärön muotolaskoksia ulospäin...), mutta samalla jouduin poistamaan vyötärökaitaleen, koska sen pituus ei enää riittänyt, mutta eipä se haittaa. Toisaalta kavensin helmaa niin, että se ei levene sivuille yhtään. Pituuden kanssa arvon vielä, haluanko lyhentää hameen povimittaiseksi - tuo polven alapuolelle ulottuvakin on mielenkkintoisen 50-lukumainen ;-)

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kevyt kesähamonen

Tarve: Lyhyt hame, joka olisi kevyt ja vilpoinen päällä ja helppo riisua.

Kaivelin ensin omia kaappeja, mutta en raaskinut koskea pellaviin vaan ryhdyin ensiksi toimeen paksuhkon puuvillakankaan ja kynähametta muistuttavan kaavan kanssa, mutta kun menin hakemaan kangaskaupasta tarranauhaa sen kiinnittimeksi, näin tämän kevyen viskoosikankaan, ja muistin tosi helpon kaavan, jota oli myös katsonut mutta joka ei soveltunut paksulle kankaalle. No, tuumasta toimeen siis. Hame valmistui muutamassa tunnissa. Mutta myös se tekeillä oleva kynähame on viininpunainen, ja minullahan on jo se uusiohame, joka on viininpunainen. Onkohan minulla jokin fiksaatio tähän väriin? No, hahden paksumman hameen väri on kyllä määräytynyt aiempien ja muuhun käyttöön valittujen kankaiden mukaan.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Oranssi tilkkuliina ystäville

J ja S muuttivat jokunen vuosi sitten uuteen kotiin ja maalasivat olohuoneen seinät oranssilla, jossa oli seassa hiukan kultaa. Kun olen muillekin kavereille tehnyt pöytäliinoja, enkä yleensä keksi mitään muutakaan fiksua tupariviemistä, halusin tehdä heillekin, mutta jotenkin homma jäi vaiheeseen moneksi vuodeksi, kunnes sain sen nyt vihdoin valmiiksi heidän kutsuttuaan minut kylään juhannukseksi. Oranssia pellavaa, keltaista pellavaa, sitä samaa chilikuvioista kangasta kuin exälle jääneessä chilikaitaliinassa, vähän kulllanväristä nauhaa, vähän ruskeaa puuvillaa, oranssia silkkikreppiä bestiksen hääkoristeiden jämistä, taas tillkutyöpalasia ja exän kummitädin varastoista jääneiden jäänteitä... :-)

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Keltainen tilkkutyyny

Tarvitsin makuuhuoneeseen vielä keltaisen pikkutyynyn. Minulla oli kyllä päällisiä nukkumistyynyihin, mutta vain yksi tylsä yksivärinen keltainen koristetyynyn päällinen, joten jotain piti tehdä.

No, tuo oikean reunan kaistale on samaa kuin huoneen verhot (jotka ostin ja ompelin joskus vuoden 2000 tienoilla), muut ovat tilkkulaatikosta. Mukana on mm. bestiksen lapselle tehdyn keskiaikamekon kangasta ja silkkiä lukiosta asti ystäväni olleen kaasoni omasta hääpuvusta, joka oli sittemmin värjätty ja lyhennetty, ja minä sain jämäpalat. Siitä muuten taitaa olla kuusitoista vuotta! :-o Nuo kullankeltaisemmat palat saattavat hyvinkin olla jämiä Meshirla Shar -peliä varten tehdyistä lipuista (nekin 16 vuotta sitten) ja vasemman reunan kiiltävä trikoopala on jäänteitä tätini joskus lapsuudessani vaatetehtaalta hakemista tilkuista, joista äitini kutoi mattoja. Eli hiukan vajaa 30 vuotta sitten... Loput palat ovat joko tilkkutöitä varten ostamistani tai ex-miehen kummitädiltä saaduista kangaspaloista :-)

Vasemman reunan palaset eivät noudata ruudukkoa ihan siitä syystä, että halusin käyttää palat vaikkeivät ne olleet tarpeeksi isoja, että niistä olisi saanut ruutujen kokoisia paloja. Mutta mitä väliä ;-)

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Nutturaneulat ystävättärelle

Ystävättäreni ihasteli käyttämiäni nutturaneuloja ja pohti pysyisivätköhän hänen paksut hiuksensa kiinni sellaisilla, joten tein hänelle neulaparin, kaksi vähän pidempää kuin omani. Hän ei ole vielä saanut niitä, joten katsotaan, mitä hän tykkää. Noita on kyllä helppo tehdä; syömäpuikko, puukko ja hiekkapaperia :-)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kirpparimekon pelastus

 Pelasin joku vuosi sitten Harry Potterin maailmaan sijoittuvaa larppia, jossa piti pukeutua kaapuun = pitkä, hihallinen ja hupullinen. En jaksanut ryhtyä hankkimaan kankaita isoon uuteen kaapuun ja kun hahmoni oli ompelija, jolla piti olla nättejä vaatteita, menin uffelle etsimään jotain, mistä tuunata.

Löysin väljähkön kukallisen kesämekon, ja täydensin sitä lisäämällä pitkät pussimaiset hihat ja hupun vaaleanpunaisesta sifongista. Pelin jälkeen yritin myydä pukua Ropeconin kirpparilla, koska en itse tarvinnut sitä enää, mutta ei kaivannut kukaan muukaan, joten mekko jäi kaapin täytteeksi.

Se osui käsiini nyt keväällä, ja mietin, että toisaalta mekko on ihan kiva, mutta sen pääasiallinen vika on, että se on hiukan liian lyhyt minulle. Olin vastikään jutellut kaverin kanssa pellavamekosta, jonka helmaan olin lisännyt pidennyskaitaleen, joten mieleen tuli, että miksipä en teksi samaa tälle - olihan minulla edelleen sitä vaaleanpunaista sifonkia, jolla oli tuunannut mekkoa aiemmin.

Joten hihanpidennykset ja huppu veks ja helmaan jatkopalanen, jonka ei tarvinnutkaan sitten olla kovin pitkä. Jotta helmapalanen ei näyttäisi niin päällelisätyltä, laitoin myös hihoihin kapeat kaitaleet samaa kangasta ja kokeilin kaulukseen röyhelöä, jollaisia käytettiin paljon 1800-luvulla, ja jollaisen näin ihan vastikään käsityölehdessä kynähameen helman koristeena.

Lisäkaitaleista tuli ihan hyvät mutta röyhelö näyttää paljolti samalta kuin vanhojen mummojen aamutakeissa, joten se saattaa vielä lähteä pois. Mutta nyt on taas yksi mekko lisää kesäkäyttöön :-)

maanantai 19. toukokuuta 2014

Tilkkusohvatyyny

 Hankin varmaan kuukausi sitten uudet verhot, joilla huoneen saisi pimeäksi nukkumista varten. Koska en osannut päättää, kumpaa kangasta ostaisin, toinen verho on kukallinen ja toinen viininpunainen. Huoneen tekstiilit ovat kuitenkin enemmän kirkkaan- ja syvänpunaisia, joten ne eivät sopineet verhoihin. Mattoa en voi uusia, mutta tyynyjä ainakin, joten kaivoin kaapeista kaikki vaaleat koristetyynynpäälliset. Halusin kuitenkin jotain, mikä toistaisi verhojen väriä, ja kun verhojen alareunoista jäi kaistaleita, niistäpä sitten tyynynpäällinen.

Suuri ruusukuvioinen kangas on verhokangasta, mutta halusin taas kaivella tilkkulaatikoista kaikkea sopivaa, ja toisaalta, paljon mitään kangasta ei ole niiin paljoa, että siitä saisi edes puolikasta tyynyliinaa... joten nyt noissa on sitä toisen verhon viininpunaista, exälle tehdyn tuolinpäällisen punaista, ammoisen iltapuvun punaista, 1890-puvun punaista sekä siitä jäänyttä pitsiä, aiempien kesäverhojen vaaleaa pellavaa, vuosia ja vuosia sitten nimenomaan tyynyn sulkimiksi ostetut vaaleanpunaiset napit, hääpukuni valkeaa silkkiä ja pitsiä, kukallisen kesähameen vuoriksi hankittua batistia, toisen 1890-puvun vaaleaa satiinia, itse pinkiksi värjättyä lakanakangasta, barbinvaatteisiin hankittua vaaleanpunaista satiinia, juuri valmistuneen hameen vaaleanpunaista puuvillakangasta, ammoin näytelmään Manwelle tehdyn puvun kauluksen valkeaa satiinia, vanhoista rintsikoista irrotettua pitsiä sekä monia ystäviltä saatuja ja kaupasta ostettuja tilkkuja.

Ai minenniin säilyttelen ties mitä kangassilppua....?

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Musta arkihame

Perushame, musta, suora, simppeli, joka kävisi monen vaatteen kanssa, oli se, mitä kaipasin.

Kun siivosin larppivaatehyllyä, käsiini osui ammoisen univormun helmalisäke, jolla hyvin todennäköisesti ei olisi enää käyttöä, mutta joka muodostui kaksinkertaisista suorista paloista tukevaa mustaa kangasta. - Hame! Purin siitä kullanväriset koristeet, koristenapit ja hakaset pois ja leikkelin sen palasiksi, jotka juuri sopivast riittivät kapeaan lyhyeen hameeseen.

Ohje on käsityölehden numerosta 5/2001, riisuttuna päällitaskusta ja lisättynä vuorella, joka oli helppo kiinnittää vyötärönauhan sisäkappaleiden reunoihin. Tosin vuoren kiinnittäminen takahalkioon ei ehkä ole taiteen sääntöjen mukainen, mutta toivotaan, että se toimii... Eikä tuosta niin yleiskäyttöistä tullutkaan, kun piti mennä tikkaamaan saumat punaisella langalla.... ;-) Paksu tikkauslanka on kuitenkin sen verran hyvän näköinen, että taidan hyödyntää samaa tulevissakin vaatteissa.