maanantai 23. kesäkuuta 2014

Oranssi tilkkuliina ystäville

J ja S muuttivat jokunen vuosi sitten uuteen kotiin ja maalasivat olohuoneen seinät oranssilla, jossa oli seassa hiukan kultaa. Kun olen muillekin kavereille tehnyt pöytäliinoja, enkä yleensä keksi mitään muutakaan fiksua tupariviemistä, halusin tehdä heillekin, mutta jotenkin homma jäi vaiheeseen moneksi vuodeksi, kunnes sain sen nyt vihdoin valmiiksi heidän kutsuttuaan minut kylään juhannukseksi. Oranssia pellavaa, keltaista pellavaa, sitä samaa chilikuvioista kangasta kuin exälle jääneessä chilikaitaliinassa, vähän kulllanväristä nauhaa, vähän ruskeaa puuvillaa, oranssia silkkikreppiä bestiksen hääkoristeiden jämistä, taas tillkutyöpalasia ja exän kummitädin varastoista jääneiden jäänteitä... :-)

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Keltainen tilkkutyyny

Tarvitsin makuuhuoneeseen vielä keltaisen pikkutyynyn. Minulla oli kyllä päällisiä nukkumistyynyihin, mutta vain yksi tylsä yksivärinen keltainen koristetyynyn päällinen, joten jotain piti tehdä.

No, tuo oikean reunan kaistale on samaa kuin huoneen verhot (jotka ostin ja ompelin joskus vuoden 2000 tienoilla), muut ovat tilkkulaatikosta. Mukana on mm. bestiksen lapselle tehdyn keskiaikamekon kangasta ja silkkiä lukiosta asti ystäväni olleen kaasoni omasta hääpuvusta, joka oli sittemmin värjätty ja lyhennetty, ja minä sain jämäpalat. Siitä muuten taitaa olla kuusitoista vuotta! :-o Nuo kullankeltaisemmat palat saattavat hyvinkin olla jämiä Meshirla Shar -peliä varten tehdyistä lipuista (nekin 16 vuotta sitten) ja vasemman reunan kiiltävä trikoopala on jäänteitä tätini joskus lapsuudessani vaatetehtaalta hakemista tilkuista, joista äitini kutoi mattoja. Eli hiukan vajaa 30 vuotta sitten... Loput palat ovat joko tilkkutöitä varten ostamistani tai ex-miehen kummitädiltä saaduista kangaspaloista :-)

Vasemman reunan palaset eivät noudata ruudukkoa ihan siitä syystä, että halusin käyttää palat vaikkeivät ne olleet tarpeeksi isoja, että niistä olisi saanut ruutujen kokoisia paloja. Mutta mitä väliä ;-)

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Nutturaneulat ystävättärelle

Ystävättäreni ihasteli käyttämiäni nutturaneuloja ja pohti pysyisivätköhän hänen paksut hiuksensa kiinni sellaisilla, joten tein hänelle neulaparin, kaksi vähän pidempää kuin omani. Hän ei ole vielä saanut niitä, joten katsotaan, mitä hän tykkää. Noita on kyllä helppo tehdä; syömäpuikko, puukko ja hiekkapaperia :-)