sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ruskeaa ja petroolia

Uusi ystävä muutti uuteen kotiin ja kutsui käymään, joten tottakai halusin viedä jonkin tuliaisen hänelle. Kysyessäni lempiväriä hän vastasi Petroolinsininen ja murretut maanläheiset värit - ruskeaa, vihreää, punertavaa. Siispä kaivelemaan kangasvarastoja.

Lähinnä petroolinsininen oli tuo kiiltävä keinokuituinen satiini-tms., mikä ratkaisi, ettei kannattanut ryhtyä tekemään pannulappua! Ainoa toinen jotenkuten oikeanvärinen oli pieni pala puuvillakangasta, ja toisen ystävättären mummon verhojen / 1890-puvun jäänteet osuivat myös aika lähelle. Mitä niiden kaveriksi? Päädyin ruskeaan, ja tilkkulaatikot tarkistettuani muistin, että jossainhan minulla pitäisi olla enemmänkin ruskeaa samettia... Kyllä vain, itseasiassa useampaakin eri sävyä, jota olin hamstrannut aikoinaan keskiaikaisten pussien materiaaliksi. Muut palat ovat sekalaisia puuvilla- ja pellavakankaita.

Minulla ei ollut valmista sisätyynyä, mutta olin ottanut eräästä vanhasta isosta tyynystä täytettä jo muihinkin juttuihin, joten kunhan ompelisin sille tyynypussin, se kelpaisi mainiosti tähän, koska eihän tämän tarvitsisi olla mikään ergonomisesti niskaa tukeva nukkumistyyny. Etsinessäni sisätyynyn pussiksi kangasta törmäsin isohkoon palaseen sinikirjavaa lakanakangasta. Mietittyäni hetken laitoin sen takaisin kaappiin, sillä se oli jämäpala erään tämän ystävän kannalta hyvin epämieluisan ihmisen lakanasta, enkä halunnut ottaa riskiä, että avatessaan tämän tyynyn ystäväni tunnistaisi ikävästä menneisyydestä muistuttavan kankaan! Onneksi minulla on äidin antamia vanhoja hiduksi kuluneita lakanoita, joita käytän juuri tällaisiiin.

Ystäväni tuntui tykkäävän tyynystä kovasti ja se sopikin hänen harmaanruskehtavalle sohvalleen varsin hyvin :-)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Mankkapussi, otto 2

Käyttötestaus osoitti, että pussi oli tosiaan ryhditön kaulakovikkeesta huolimatta, joten magnesiumkarbonaattipallo oli melkein putoamassa ulos siitä, kun pussi roikkui niin kallellaan ja reuna painui lysyyn. Osasyy oli myös se, että pussi oli hiukan liian suuri, siis ympärysmitaltaan. Joten purin ulomman pussin palasiksi, kavensin vähän, lisäsin hiukan lisää syvyyttä, kiinnitin sisäpuolelle jäykkää kangasta tueksi niin, että pussi pysyy muodossaan ihan itsestään, ja samalla korjasin sisäpussin alunperin liian paksusta kankaasta tehdyn suuosan ja lisäsin pienen taskun, johon voi varastoida esim. avaimet.

Saa nähdä miten tuo nyt toimii. Ehkä pussista tuli liiankin syvä, mutta ainakin sen pitäisi olla kyllin jäykkä pysyäkseen muodossaan, ja toisaalta nyt tuo on huomattavasti hankalampi purkaa ja korjata, jos korjattavaa vielä olisi. Ehkä seuraava pussi tulee sitten haettua kangaskaupan tuulipukuosastolta, koska tuo tiivis tuulipukukangas tuntuisi toimivan varsin hyvin eli pitävän magnesiumkarbonaattijauheen sisällään. Sisäpussin huokoisesta verkkarikankaasta se oli alkanut jo tulla läpi, eikä ihme.

Olen kyllä hiukan ylpeä siitä, että minun pussini on tuollainen makean värinen, kun muilla on vaatimattomia, lähinnä harmaan eri sävyjä. Tai ehkä olen heidän mielestään vähän hassu, kun haluan käyttää tuollaista karkkiväristä pussia... :-)

maanantai 11. elokuuta 2014

Itse tehty mankkapussi

Innostuin seinäkiipeilystä, ja jo ekalla kerralla huomasin, että oma mankkapussi eli magnesiumkarbonaattijauhetta sisältävä pussi olisi oikein kiva, kun alhaalla käsiin hierottu on hikoiltu pois ja ollaan puolessa välissä seinää eikä ote enää pidä yhtään.

Valmiina ostettu pussi maksaisi reilun parikymmentä euroa, ja kun tutkin ystäväni pussia, päätin että kyllähän tuollainen pitää pystyä itse väsäämään.

Kun sitten pari iltaa myöhemmin päätimme, että käymme kiipeämässä vielä seuraavana päivänä, ennen kuin vieraanani ollut ystäväni palaisi kotikaupunkiinsa, pussi piti saada valmiiksi siltä istumalta. Ystäväni ihasteli ja äimisteli jälkeenpäin, että olin tunnissa kehitellyt melko professionaalin näköisen pussin aivan tyhjästä! Tuntui kyllä kivalta kuulla se. :-) Jälkeenpäin osoittautui, että pussin muoto vaatisi vähän paremman designin eikä sulkusysteemi toimi niin hyvin kuin pitäisi, mutta se palvelee tarkoitustaan kyllä ihan auttavasti ja on huomattavasti hauskemman näköinen (=värinen) kuin valmiit pussit :-) ja tuli maksamaan vain tuon karabiinin hinnan.

Kaivoin siis varastoistani ammoin mukaan tarttuneet tuulipukukangastilkut, koska ajattelin sen olevan riittävän tiivistä pitämään magnesiumjauheen sisällään. Pohjan sisäpuolelle kerrosten väliin on lisäksi ommeltu muovisesta pussista leikattu pala. Pussi on kaksinkertainen, ulkopussin reunan jäykistää ympyränmuotoiseksi muovipullosta leikattu suikale, kun taas pehmoista verkkarikangasta oleva sisäpussi kiristyy kiinni nyörillä, joka tulee ulos pussin sivusta eikä päältä. Kahdessa ripustuslenkissä on karabiini, jolla pussin saa roikkumaan valjaiden selkäpuolella. Malliltaan pussi on pyöreäpohjainen, ns. merimiessäkki, mutta se roikkuu hiukan huonossa asennossa osittain sen vuoksi, että kangas on pehmeää ja ryhditöntä.

Saisinkohan joskus tehtyä uuden tuollaisen ja mietittyä muodon paremmaksi tai edes vaihdettua sisäpussin kiristyvän osan ohuemmaksi ja paremmin sulkeutuvaksi...

Tuparilahjatyyny

Hyvä kaverini oli valmistunut koulusta, muuttanut uuteen kotiin ja täyttänyt vuosia, ja kun en tiennyt mitä hän varsinaisesti haluaisi lahjaksi, tein sitä mitä aina, eli ompelin jotain. Hän oli kertonut sisustuksen väreiksi valkean ja harmaan, joten kaivoin sitten sen väriset tilkut esiin ja kyhäsin tyynynpäällisen. Mukana on taas hääpukuni pitsiä, valkeita pellavanpaloja, tyrnyyri-alushameen reunapitsin jämät, kolmea erilaista larppivaatteisiin hankittua samettia ja plyysiä, ammoisen Tolkien-seura-näytelmän Manwën puvun kaulusta, pala vanhojen puhkipalvelleiden R-collectionin verkkareitani, ja sekalaisia muita tilkkuja (kehtaanko mainita, että yksi pala oli vanhoista rintsikoista?)
En taaskaan tiedä, tykkäsikö saaja tyynystä yhtään, mutta minun mielestäni siitä tuli hieno ja olin siitä ylpeä :-)

lauantai 2. elokuuta 2014

Mummon hame

Isoäitini muutti äskettäin ja jakoi pois liikoja tavaroitaan. Hän antoi vaatekomerostaan minulle hameita, kun ne osoittautuivat sopivan kokoisiksi, joten evakuoin ne oikein mielelläni omaan käyttööni. Kaksi mustaa hametta ovat oikean kokoisia ja mietinnässä on vain, josko niitä kaventaisi kynähameiksi ja/tai lyhentäisi, mutta kuvan harmaaruudullinen villahame oli vyötäröltä hiuka ahdas, joten se vaati enemmän modifioimista.

Entisajan vaatteissa on kuitenkin ihan eri tavalla saumavaroja kun nykyään, joten otin vyötäröä ulos toisesta sivusaumasta ja siirsin toisella sivulla olevaa vetskaria ulommas (joku oli jo aiemmin ottanut vyötärön muotolaskoksia ulospäin...), mutta samalla jouduin poistamaan vyötärökaitaleen, koska sen pituus ei enää riittänyt, mutta eipä se haittaa. Toisaalta kavensin helmaa niin, että se ei levene sivuille yhtään. Pituuden kanssa arvon vielä, haluanko lyhentää hameen povimittaiseksi - tuo polven alapuolelle ulottuvakin on mielenkkintoisen 50-lukumainen ;-)