keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Räpellyksistä käyttövaatteiksi

Kerroin aiemmin trikoopaitakurssista, jolla kävin. Siellä ommeltiin ensin proto, josta ajattelin ensin saavani ihan käytettävän paidan siitäkin, mutta jotenkin, kaikesta huolellisuudesta huolimatta, tulin kiinnittäneeksi kaula-aukon kaitaleen väärin päin = sauma etupuolella. Höh! :-(

Kurssin jälkeen pitää tietysti testata opittua käytännössä, eli kokeilla miten oma ompelukoneeni suoriutuu kaksoisneulasta ja trikoosta, ja laittaa se äidiltä peritty saumuri kuntoon. Otollinen kohde oli tietysti proton kaula-aukon korjaaminen ja paidan ompeleminen valmiiksi.

Oma saumuri tosin osoittautui vain kolmilankaiseksi, kun toinen neuloistakin puuttui, mutta sain sen sen verran yhteistyökykyiseksi, että kiinnitin kaitaleen kaula-aukkoon uudelleen, oikein päin. Sitten päärmeiden tikkaukset ompelukoneella.

Se tosin ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin piti: konetta ei ole alunperin suunniteltu kaksoisneulalle, joten lankarullan pidikkeitä on vain yksi. Kokeilin laittaa molemmat rullat samaan pidikkeeseen, mutta seurauksena oli, että langat ommellessa kiertyivät toistensa ympäri ja vähän enemmän ompelun jälkeen ne olivat aivan solmussa! Toinen ongelma oli, että oli lähes mahdotonta ommella tikkaus suoraan, koska kangas kiemurteli paininjalan alta milloiin minnekin!

Äh, olinko sittenkin ostanut vääränlaisen ompelukoneen, josta ei ollutkaan trikoon ompeluun? Kokeilin sijoittaa toisen lankarullan puolaustappiin, jossa se pysyi jotenkuten pystyssä, mikä ratkaisi kiertymisongelman. Kiemurtelun taas päättelin johtuvan siitä, että olin yrittänyt ommella tikkauksen aivan reunan viereen, jolloin vain toinen syöttäjän tassuista sai kankaasta otteen ja veti sitä sen vuoksi vinoon. Hiukan kauempaa reunasta ompeleminen ratkaisi ongelman :-) Hihansuiden ja helman päärmääminen kävi sitten helposti.

Aiemmassa merkinnässä mainitsin  myös aiemman epäonnistuneen yritykseni ommella trikoota, kun olin saanut saumurin käyttööni, ja saatuani protopaidan kuntoon päätin yrittää korjata myös sen. Silloin aikoinaan paidan ompeleminen tyssäsi kaula-aukon huoliteluun, kun ompelukoneeni venytti sen aina piloille eikä pelkkä saumuriommel reunassa riittäisi. Viimeisenä yrityksenä olin aiemmin yrittänyt muotokaitaletta, joten minun tarvitsi nyt vain purkaa sen epäonnistunut kiinnitys, kiinnittää se uudelleen ja tikata oikealta puolelta + päärmätä helma. Tosin paita on hiukan kummallisen mallinen, koska minulla ei ollut aavistustakaan kaavojen mitoista ja sovelsin siksi lisää väljyyttä, mutta ehkä kavennan tuota vähän, kunhan ehdin. Pidettävä paita siitäkin silti tuli!

Laukkuja, osa 3

Tämä on oikeasti laukku nro 3, sillä tämä valmistui jo syksyllä, noiden kahden ensimmäisen yritelmän jälkeen, mutta se jäi raportoimatta. Eli:

Minulla on pitkään ollut Eastpakin iso läpällinen olkalaukku, joka on monella tavalla toimiva ja mukavan reilun kokoinen, mutta se alkaa olla pahasti kulunut. Joten laukkuinnostuksen myötä yksi toive oli tehdä seuraaja sille. Piirsin siis kaavat sen mitoilla ja mallilla: etukappale, takakappa, le, sivu+pohjakaitale ja läppä. Laukkukirjassa oli upotetun taskun ohje, joten halusin tehdä läppään sellaisen, ja sisälle enemmän taskuja kuin vanhassa oli ollut. Lisäksi molemmissa päädyissä on pieni tasku. Eastpakissa sivukappale avautuu vetskarilla leveämmäksi, joten siinä ei ollut päädyissä mitään taskuja. Niiden isnpiraationa oli ammoin Käsityölehden laukkukilpailun voittanut Festarikassi.

Perhoskangas löytyi Eurokankaan laarista ja sen väritys ohjasi vuori- ja tehostekankaiden valintaa: kaikki vuorit ovat vihreää käsityöpuuvillaa, taskujen vuorit taas punaista.

Etukappaleen taskut ja vuorin vetskaritasku
Laukkukirjan ohjeen mukaan tein läppäkappaleeseen upotetun taskun, etukappaleeseen rivin avoimia taskuja, päätyihin läpällisen taskun ja kuminauhataskun (kumpikaan ei loppupeleissä tahdo pysyä kiinni :-( ), vuorin etukappaleeseen rivin avoimia taskuja ja pari paikkaa kynille, ja vuorin takakappaleeseen upotetun vetskaritaskun. Vuorikappaleissa on lisäksi tukena villasekoitteen paloja, jotka on kiinnitettu tikkaamalla sopivista kohdista.

Vuorin avoimet taskut
Kun kaikki palat olivat valmiina, ts. niihin tulevat taskut oli rakenneltu valmiiksi, päällinen ja vuori  koottiin kumpikin erikseen, ja vuoriin jätettiin kääntöaukko. päällisen ja vuorin sauman väliin kiinnitettiin lenkit ja renkaat olkahihnaa varten, ja läppään ja etukappaleeseen hihnanpätkät ja soljet sulkimiksi. Valmiiksi kasattu läppä kiinnitettiin päällisen takakappaleen reunaan niin, että kun vuori ja päällinen ommeltiin yhteen oikeat puolet vastakkain, läppä jäi niiden väliin. Sitten vielä tikkauksi reunoihin ja olkahihna lenkkeihinsä. Olkahihnassa on D-solki, jolla sen pituutta voi säätää.

Tästä laukusta olen ollut aika ylpeä ja sitä on tullut käytettyä varsin paljon. Se ei ole aivan yhtä tilava kuin Eastpak oli, eikä vettähylkivä - puuvillakankaita- mutta tykkään siitä silti :-)



Olenpahan ainakin erilainen!

Vuosia sitten kävin British Museumissa ja ihastuin t-paitaan, jossa luki Rousseuaun lausuma "If I'm not better, at least I'm different." Paha vain, että pesussa paita kutistui pian käyttökelvottomaksi. Laitoin sen kuitenkin talteen aikoen vielä joskus tehdä siitä jotain - mainitsin aiemmin T-paidasta kassiksi -merkinnässä halunneeni kokeilla t-paidasta leikatun palan kiinnittämistä koristeeksi joustamattomaan kankaaseen, ja mielessäni oli nimenomaan tämä paita. Paitsi että se oli hautautunut ties minne kangaskasojeni uumeniin.

Kun sitten jouduin järjestämään kankaita uudelleen, tämä t-paita osui lopulta käsiini, ja päätin toteuttaa suunnitelmani kassista. Keskeneräisten töiden kasassa on pitkään lojunut myös harmaa kassintekele, jota koristaa vaaleanpunaisista tilkkusuikaleista tehty kaitale, jota kokeilin löydettyäni netistä ideoita tilkkutöihin, joten idea tilkkukaitaleeseen tuli sieltä. Mutta koska teksti on vaaleansininen tummansinisellä pohjalla, päädyin vaaleansinisiin tilkkuihin ja mustaan pohjakankaaseen, koska sellaista minulla sattui olemaan.

Kasasin ensin tilkkutyön, vuorasin sen pohjakankaalla ja leikkasin pohjakankaasta loput palaset. Tikkasin t-paidasta leikatun palasen pohjakankaalle kuten tuossa aiemmassa merkinnässä ja kokosin laukun katesaumoilla. Taitoin alakulmat pohjan alle saadakseni laukkuun pohjan, ja kiinnitin lopuksi kantohihnat. Harkitsin hetken aikaa, että olisin kiinnittänyt laukkuun myös t-paidassa olleen British Museumin tagin, mutta sitten joku olisi luullut, että laukku on ostettu museosta sen sijaan, että olen tehnyt sen itse. :-)

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kenkälaukku

Uudenvuodenjuhliin lähtiessä mies huomautti, että muuten päälläni on ykköset, mutta kannan korkkareitani muovikassissa, mikä ei näytä kovin kivalta. Oikeassahan hän on ja olen itsekin muistaessani harmitellut sitä, Joten kun kerran laukkujenompelukirja on, voisin kai ommella kerrankin asiallisen laukun kenkien kantamiseen siististi.

Käsityölehdessä oli vuosia sitten kolmion muotoisen juhlakenkälaukun ohje (12/98 tai 12/99?) mutta se näytti hankalasti avautuvalta niin, että kenkien laittaminen sinne olisi vaikeaa. Olin saanut äidiltä pitkiä vetskareita, joten otin mitat kenkälaatikosta ja suunnittelin laatikkomaisen mallin, jonka koko päälliosa avautuu, jolloin kengät voi työntää sinne suoraan päältäpäin. Kokoa laukulla on sen verran, että korkeammatkin korot tai nilkkurit mahtuvat sinne ongelmitta.

Ensiksi vetoketju kiinnitettiin kahteen sivu/päällikaitaleeseen, sitten niiden päihin kiinnitettiin sivukappaleet ja nämä sivu/päällipalat kiinnitettiin suorakaiteen muotoisin etu- ja takakappaleeseen. Nelikulmainen pohjapala kiinnitettiin viimeisenä.

Materiaali on harmaanruskeaa canvasta, jonka tuin tarpeettomaksi käyneellä puuvillaripsillä. Kun mustan metallivetskarin (n. 40 cm?) ja harmaanruskean kankaan yhdistelmä näytti turhan armeijatyyliseltä, yritin koristella sitä hiukan, mutta ei se kovin vähemmän armeijahenkiseksi muuttunut... ajaa kuitenkin tarkoituksensa.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen - trikoota

Olen harrastanut ompelemista pitkään ja tehnyt yhtä sun toista, mutta joustaviin kankaisiin en ole uskaltanut kajota, pääasiassa siksi, että ompelukoneeni ei jousto-ompeleistaan ja jopa kaksois-overlockistaan huolimatta suostunut yhteistyöhön joustavien kankaiden kanssa, vaan venytti päärmeet aina piloille, niinä parina kertana kun rohkenin yrittää. Päättelin vian piilevän paininjalan puristuksessa, jota ei voinut säätää, joten se siitä.

Äiti hankki aikoinaan saumurin ja parin vuoden ajan hän ompeli sillä college-paitoja koko perheelle, mutta minusta se oli pelottava vekotin, jonka säädöt ja langanpujotukset olivat mystisiä ja hankalia. Taisin ommella sillä yhden paidan, mutta siihen se jäi. Muutama vuosi sitten äiti lykkäsi saumurinsa minulle, mutta yhtä epäonnistunutta (ks. edellä) yritystä lukuunottamatta se on saanut seistä kaapissa.

Mutta viime kesänä tulleessa uudessa ompelukoneessa pitäisi olla sekä jousto-ompeleita että paininjalan puristuksen säätö ja johon sain pyydettyäni kaupanpäälliksi myös kaksoisneulan, joten ajatus trikoovaatteiden yrittämisestä kummitteli taas mielessä. Joulun alla mies lykkäsi käteeni työväenopiston kevään kurssioppaan, josta päädyin valitsemaan trikoopaidan lyhyt-ompelukurssin. Neljä iltaa, joiden aikana kehiteltäisiin vanhasta kohtuuhyvästä paidasta kaava, ommeltaisiin proto, korjattaisiin kaavoja ja ommeltaisiin valmis paita. Kurssi oli kiva, ope oli mukava ja kannustava, ja tulos näkyy oikealla :-)

Minulle  kurssin anti oli lähinnä kaula-aukon huolittelu kaitaleella ja sen kiinnittäminen kaksoisneulaompeleella, sekä tieto, että muotokaitalettakin voisi käyttää, eli vähän perusideoita ja ylipäätään kokemus, että ompelukoneella pärjää trikoon kanssa. Ja uskaltautuminen ompelemaan taas saumurilla. :-) Ihan viimeisen puolen tunnin aikana tein jämäpaloista vielä pipon, kun opella oli kaava sellaiseen, ja olin etsinyt pitkään trikoopipoa, joka ei olisi vauvavärinen ja -tyylinen :-)

Lähtisiköhän tästä trikooovaatteiden ompelu enemmässäkin määrin? Mieli tekisi tehdä itse paitoja, kun kauppojen paidoissa on yleensä vääränlainen kaula-aukko, ja usein lyhyt helma ja liian kapea lantionympärys, ja tuollaisia peruspaitojahan minä käytän muutenkin koko ajan.