perjantai 12. tammikuuta 2018

Trikoopaidan uusi kaula-aukko

Liian avokaulainen trikoopaita oli osoittautunut virheostokseksi, mutta tein siihen uuden kaula-aukon ja sain juuri sellaisen paidan kuin mistä pidän eniten!

--
Sen vihreän paidan tehtyäni käsiini osui musta trikoopaita, joka oli jäänyt käyttämättä, koska syvä kaula-aukko ei sitten ollutkaan minun juttuni. Olin ostanut sen kai osittan siksi, että tarjolla ei juuri silloin ollut muuta ja osaksi, koska ihailin erästä ystävää, joka jotenkin osaa pukeutua avokaulaisiin ja melko seksikkäisiinkin vaatteisiin näyttäen aina hyvältä eikä yhtään tyrkyltä. Mutta yritettyäni kerran tai pari käyttää tätä paitaa totesin, etten viihdy näin avokaulaisessa vaatteessa ja paita jäi ajelehtimaan jonnekin vaatekaapin ja kirpputoripinon välimaastoon, koska minua harmitti heittää pois ihan uusi paita.
Alkuperäinen paita

Kun nyt katselin sitä, huomasin sen olevan todella pitkä, siis ulottuvan jonnekin alalantiolle saakka (muutama vuosi sitten trikoopaidat olivat sellaisia). Ehkäpä pituus riittäisi siihen, että siirtäisin hihat alemmas ja tekisin uuden pääntien?

Tuumasta toimeen: Ratkoin hihat nätisti irti ja leikkasin paidan poikki kaula-aukon alareunan kohdalta. (jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä voinut säästää pari senttiä pituudesta leikkaamalla vähän ylempää, koska uusikin pääntie kaartuu sentään vähäsen). Kädenteiden leikkaaminen epäilytti vähän, mutta yritin arvioida niiden kokoa aiempien (irtileikattujen) kädenteiden mukaan.
Uusi pääntie ja kädentiet leikattu

Kaula-aukon kaavana käytin sitä samaa Käsityölehden 6-7/2005 kaavaa kuin vihreässä paidassa, ja leikkasin alavarat takakappaleen irtileikatusta yläosasta. Sitten alavara paikoilleen pääntielle ja tikkaus oikealta puolelta ompelukoneen jousto-ompeleella (mikälie kaksoisoverlock tai sinnepäin).

Hihojen kiinnittäminen takaisin olikin vähän mutkikkaampi juttu, koska kädenteistä oli tullut aavistuksen liian suuret, mutta onneksi vain aavistuksen, koska hihat lopulta asettuivat paikoilleen ilman merkittävää venyttämistä. Varoin tarkoin antamasta saumurin leikata saumavaraa ommellessa juuri yhtään, koska saumavaroissa ei ollut yhtään ylimääräistä.
Uusi pääntie valmis

Lopputulos on minusta oikein onnistunut ja juuri sellainen, mitä toivoin! Helma on ehkä hitusen lyhyehkö, mutta ei niin lyhyt, että se lainkaan haittaisi, ja lantiolta kainalooon siirtynyt pesuohjelappu sai lähteä. Kun en koskenut helman enkä ranteiden huolitteluun, paita tuntuu aivan kuin kaupasta ostetulta, ja niinhän se - tavallaan - onkin! Ihanaa, ettei minun tarvinnut heittää sitä menemään!

Onni oli se, että paita oli alunperinkin ylipitkän mallinen, koska normaalimittaista paitaa ei olisi voinut muokata näin, paitsi jatkamalla helmasta. Se herättää kieltämättä uusia ideoita, mutta ehkä joskus toiste.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Pyyhe histel-saunaan

Poikaystävä kyseli aiemmin syksyllä pellavaista ei-nykyaikaisen näköistä pellavapyyhettä, joten sellainen sai tehdä joululahjan virkaa. Hankin päärmeiden käsinompeluun pellavalankaa (nypläyslankaa) ja kirjailin nimikirjaimet napinläpisilkillä, kun sellaista sattui varastoista löytymään. Kuvasta tuli kummallisen punasävyinen mutta kangas on siis ihan luonnonväristä (vaalean harmahtavanbeigeä) vähän tukevampaa pellavaa. Hulpiot jätin päärmäämättä, kun ne olivat siistit muutenkin. Ripustuslenkki (ei näy kuvassa) syntyi pätkästä karkeaa pellavanyöriä, jonka kieputin kaksinkertaiseksi.

Tuosta kirjonnasta olen kaikkein tyytyväisin - en ole kovin harjaantunut siihen hommaan, joten aika paljon sai purkaa ja keriä ja hakea pistojen paikkaa uudestaan ja uudestaan. Malli sentään on kopioitu kirjasta (varmaan Kapiokirstu), mutta kangas on sen verran karkeaa, että merkinnät sai siirrettyä kankaalle vain sinne päin.


Miehen paidasta paita itselle

Lähtökohta: miehen villapaita
Selailin käsityölehteä, jossa oli t-paitojen kaavoja (6-7/05) ja mietin, että venepääntiellä varustettu malli olisi juuri se, mitä olen kaivannut, mutta viitsisinkö tosiaan ryhtyä leikkelemään sitä punaista trikoota, joka odottelee kaapissa. Jotenkin päähäni pälkähti poikaystävän hylkäämä villapaidantapainen, jonka oli värin ja sileän neuleen takia evakuoinut kangasvarastoihini, ja mietin, että koska olin saanut eräästä hänen paitapuserostaankin leikeltyä ja koottua itselleni paitapuseron, mahtaisiko hänen villapaitansa riittää minun t-paitani kappaleiksi.

T-paidan kappaleet
Piirsin kaavat ja asettelin ne paidan palasten päälle. Tulos: pituus riitti juuri ja juuri, koska alkuperäinen kaula-aukko oli verraten syvä mutta kaavojen kaula-aukko ei, ja alkuperäisessä takakappaleessakin oli kaula-aukon syvyinen koristekappale, niin että sielläkin pituus meni tiukille. Lisäksi kaula-aukon alavaroihin paidan kangas ei riittänyt, mutta toisaalta se oli laadultaan aika karkeaa, joten tein ihan mielelläni alavarat vanhasta mustasta t-paidasta leikatusta puuvillatrikoosta.

Lopputulos on oikein hyvä. Kangas on ihoa vasten edelleen vähän karkeaa mutta ei liian, ja kaava näyttää olevan täsmälleen sopiva. Taidan tehdä samalla kaavalla lisää paitoja, koska malli on mieluisa ja venepääntien tekeminen on varmaan helpoin, mitä trikoon kanssa voi olla. Olen tyytyväinen myös siihen, että taas sain kierrätettyä jotain niin, että tuloksena on oikeasti mieluisa ja käytettävä vaate.