Modaamalla 1830-luvun puku

Vuoden 1830 tyylinen puku muokaamalla iltapuvusta

--

Ystäväni tarvitsi puvun vuoteen 1830 ja kysyi voisiko sellaisen tehdä helpommin muokkaamalla olemassa olevaa pukua.

Tästä aloitettiin

Hän hankki lainaksi kaksiosaisen vanhojenpäiväpuvun, joka näkyy oikella alkuperäisessä muodossaan.

Päätimme, että koska ystäväni tarvitsi päiväpuvun, puku täytyisi lisätä pitkät hihat ja peittää kaula-aukko jotenkin. Lisäksi helmaa täytyisi lyhentää kymmenkunta senttiä ja purkaa lantiolla olevat laskokset, jotta helma leviäisi heti vyötäröltä, ja helmaa täytyisi kohottaa leveämmäksi.

Aloitin alushameista; käytin (vanhuuttaan revenneen) parivuoteen aluslakanan uuteen alushameeseen, jossa oli riittävästi laajuutta vaikka krinoliinin päälle levitettäväksi, vaikka sittemmin huomasinkin, että krinoliini keksittiin vasta 1850 ja tähän aikaan hameen alle puettiin alushameita. Krinoliini itseasiassa kehitettiin korvaamaan lukuisat alushameet, joita lopulta (1840-luvun lopulla) saattoi olla jopa kymmenen. 1830 riitti vähempikin, joten uuden alushameen lisäksi otin kaksi omaani, joiden vyötärön pystyi kiristämään sopivaksi minua huomattavasti pienemmälle ystävättärelleni, ja lyhensin niitä tilapäisesti isolla vaakalaskoksella hänen pituisikseen. Myös uusi alushame palaa jälkeenpäin minun käyttööni purkamalla pari isoa vaakalaskosta. Jottei vyötärölle tulisi ihan mahdotonta kangaspaljoutta, kiinnitin alushameen helman kaarrokkeeseen. Helmakappaleet ovat yläosastaan hiukan kiilanmuotoisia edelleenkin välttäen kangaspaljoutta vyötäröllä mutta alaosasta suoria, jotta vaakalaskokset saisi tehtyä ongelmitta - pienten laskosten tehtävä on tukea ja jäykistää helmaa. Ylemmän rimsun alla on lähes suora kaitale, johon alempi rimsu kiinnittyy, ja myös siinä on vaakalaskos antamassa tukea ja jäykkyyttä

alushame ja testihiha

Mitä hihoihin tulee, 1830-luvulta alkaen hihat olivat tyypillisesti valtavat puhvihihat, jotka jatkoivat hyvin luisujen olkapäiden linjaa. Miehusta tai jopa kaulus jatkui aina vain pidemmälle olkapään yli, mistä alkoikin sitten hiha. Olen aina pitänyt tavasta, jolla tätä kuvataan "The Costume Cavalcade" -kirjassa: "pyrittiin parhaansa mukaan salaamaan se tosiasia, että naisen käsivarret liittyvät vartaloon olkapäiden kautta." Ystäväni lainaama puku soveltui tähän erityisen hyvin, koska sen pääntie oli hyvin leveä ja "olkaimet" asettuivat juuri olkapäiden leveimpään kohtaan melkein olkavarren puolelle, joten kiinnittämällä hihat niihin ne tulisivat tyylin kannalta juuri oikeaan kohtaan.

Hihan kaava

Puvun alkuperäistä kangasta oli tietysti mahdotonta löytää ja saman värisävynkin löytäminen olisi äärimmäisen hankalaa, joten päätimme välttää turhaa vaivaa ja valita lisäosiin vain jokin muun sopivan värin. Koska lisäykset olisivat hyvin luultavasti vain tilapäisiä ja asun oli muutenkin tarkoitus olla vaatimaton ei-järiin-varakkaan naisen vaate, ei kankaaseen haluttu käyttää suuria summia, ja onneksi löysin alennusmyynnistä ohutta tummanruskeaa pellavaa niin halvalla, että voisin yhtä hyvin käyttää sitä vuorittamiseenkin.

Hihan kiinnitys

Piirsin kaavan nykyisten hihojen kaavojen mitoilla ja pukukirjan kuvien avulla, tein proton, joka osoittautui riittävän hyväksi ja leikkasin hihat varsinaisesta kankaasta kaksinkertaisina. Silitin vuorikappaleeseen tukikangasta ja ompelin hihat kokoon. Mitattuani alkuperäisen puvun kädentien pituuden poimutin hihan yläosan samaan mittaan ja ompelin poimutelman tueksi tukiompeleen ennen kuin kiinnitin hihat käsin puvun kädentielle alkuperäisen puvun olkapääpoimutelman alle. Toki kalvosimet olisi ollut hyvä tehdä tässä vaiheessa, mutta ne tein vasta jälkeenpäin, kun aikaa jäi ja hihojen pituuskin varmistui sovituksessa.

Helman lyhennys

Helma olikin sitten luku sinänsä. Koska kyse oli lainatusta vaatteesta, en uskaltanut leikellä sitä lyhyemmäksi. Toisaalta helmakappaleet olivat kiilan muotoisia, joten helmapäärmettä olisi ollut hyvin vaikea siististi kääntää leveämmäksi. Hameenhelmoissa on myös se ongelma, että jos ne laahaavat maata tai hankautuvat kenkiin tai mihinkään, hankaus jättää taitekohtaan hyvin nopeasti pysyvän jäljen, joka näkyy hyvin selvästi, jos helmaa yritetään pidentää päärme avaamalla. Siksi päätin lyhentää helmaa ottamalla sitä sisään ylempää, kuten olin tehnyt alushameissa. Paitsi että kiilan muotoisten kappaleiden takia laskokseen jää ylimääräistä, mikä täytyi vain asetella nätisti ikäänkuin helmarimsun poimuiksi. Ompelin laskoksen paikoilleen käsin, eikä siitä ihan suora tullut, mutta riittävän siisti kuitenkin.

Alkuperäisessä puvussa yläosan liepeet tulivat hameen päälle, mutta 1830-luvulla hameissa oli vyötärönauha korostamassa vyötäröä. Alunperin hameen vyötäröllä oli vain kapea alavara, mutta ompelin vyötärönauhan valmiiksi ja kiinnitin sen käsin hameen vyötärön päälle, jolloin lopputulos näytti oikeanlaiselta. En tiedä kuinka epäajanmukainen vyötärönnauhan taaksen laittamani nappikiinnitys oli, mutta toisaalta se oli luotettavin tapa sulkea vyötärö.

Muun muassa "Young Victoria" -elokuvassa näkyy, että laaja kaula-aukko saatettiin päiväsaikaan peittää pelleriinillä (kohta, jossa Victorian setä on juuri kuollut ja aamulla valtioneuvoston miehet tulevat tapaamaan Victoriaa - hänen mustan pukunsa kaula-aukko ulottuu ilmeisesti melkein olkapäille asti kuten muidenkin naisten, mutta sen päällä on yksinkertainen pelleriini) joten sovitin koekappaleiden avulla sopivan kokoisen ja harteilla istuvan kaksinkertaisen kappaleen, joka kiinnittyy edestä kahdella hakasella.

Yritän saada hankituksi kuvan asusta kantajansa päällä - mallinuken selkä on liian pitkä ja tekee siluetista kummallisen muotoisen. Ei puvusta kummoista tullut, mutta kun tiesin, että muutokset ovat tilapäisiä, tuntui turhalta laittaa niihin huomattavaa vaivaa ja yksityiskohtia. Ainakin puvun kantaja oli tyytyväinen ja puku oli ajanut asiansa.