sunnuntai 25. elokuuta 2019

Ekat itsetehdyt alushousut!


Olen jo aiemminkin katsellut trikookankaiden jämiä miettien, mitä niistä voisi tehdä, ja miettinyt pipoja tai paloista koottuja paitoja, mutta vanhoissa lehdissä olleet alushousujen ohjeet kiinnostivat myös, koska alushuosut ovat kulutustavaraa, joita tarvitaan aina uusia. Siivotessani eilen trikoopalasten kasaa ja toisaalta kerätessäni puhtaita mutta kuluneita alushousuja pyykkinarulta ajatus palasi taas mieleen. Eniten ovat mietityttäneet haarapalan kiinnitys ja reunojen kuminauhat. Lehtien ohjeissa tarjotaan framilon-nauhaa ja ties mitä, mutta mutta kun kaupan alushousuja lähemmin katsoo, reunoissa saattaa olla vain pelkkä ompeleella kiinnitetty yksinkertainen käänne tai pitsi on vain siksakattu leikattuun reunaan. Ehkäpä alushousujen tekeminen ei vaatisikaan kovin kummoisia temppuja?


Kaksinkertaisen aarapalan kiinnitys niin, että kaikki saumavarat jäävät näkymättömiin sisäpuolelle, vaati vähän miettimistä, mutta on lopulta hyvin yksinkertainen tehdä,

Siispä otin vanhat kuluneet alushousut ja leikkelin ne palasiksi, joiden mukaan leikkasin trikoopalaista osat. Paidat, joiden kankaista palaset jäivät, näkyvät edellisessä postauksessa. Koska palat ovat vain paloja, ne eivät kovin pitkälle riitä, siksi jouduin yhdistämään kahta eri kangasta. Toki olisin voinut käyttää vielä pienempiä paloja tekemälä saumat keskelle eteen ja/tai taakse, mutta tällä kertaa halusin yrittää saada paloista kokonaiset, joten näillä mentiin.

Kaupan alushousut vaikuttivat siltä, että sisempi haarapala oli pienempi ja ulomman palan reunat oli käännetty sisään päin sen reunojen päälle, joten leikkasin palat näin (alimpana on etukappale, joka pyrki rullautumaan reunasta).

Haarasaumojen asemointi ompelua varten
Haarapalat kiinnitin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin että etu- ja takakappaleen reunat jäävät haarapalakappaleiden väliin. Tässä piti hiukan miettiä, miten oikeat ja nurjat puolet tulevat. Kuvassa päällimmäisenä on haaran sisäpuoli, sen alla ovat etu- ja takakappale ja alimpana haaran ulkopuoli. Kuvassa kameraan päin on haaran sisäpuolen nurja, etu- ja takakappaleiden nurjat ja haaran ulkopuolen oikea puoli. (klikkaa kuva suuremmaksi)

Alemmassa kuvassa sama on käännetty oikein päin - kuvasta näkyy, miten haarapalojen kiinnityssaumat ovat jääneet niiden väliin ja siempi haarapala on pienempi kuin ulompi, jonka reunat kääntyvät sisemmän palan päälle. Ensin kuitenkin ompelin sivusaumat ja sovitin saadakseni selville, onko koko sopiva; otin sivuista hiukan sisään, kun housut tuntuivat vähän väljiltä ylhäältä.

Koska se näytti onnistuvan kaupan housuissakin, käänsin jalanteiden reunat yhden kerran ja siksakkasin kiinni. Kaarteissa käännettä joutuu venyttämään, mutta kunhan käänteen asettelee ja neulaa paikoilleen niin, ettei se pysyy kohtisuorasssa eikä lähde ottamaan venymistä kauempaa, tulos on tosiaan ihan kelvollinen. Siksaksin leveys oli muistaakseni 3 ja pituus 1,5, jotta se kestäisi venytystä, ja hyvin se tuntuu joustavan. (tietenkin pallokärkineula ja paininjalan kiristystä löysätty, mutta lanka on ihan tavallista halpisompelulankaa).

Kaupan housuissa vyötäröllä oli joustava pitsi ja aioin hakea kangaskaupasta siihen sellaista tai vaihtoehtoisesti leveää kuminauhaa, mutta laiskuus iski enkä jaksanut lähteä minnekään. Muistelin nähneeni alushousuja, joissa vyötäröllä on vain joustava kangaskaistale, joten päätin kokeilla sellaista. Leikkasin takakappaleen kankaasta hiukan housujen ympärysmittaa lyhyemmän kaitaleen, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin saumurilla housujen vyötärölle. Loppuulos on yllättävän toimiva! Nyt, kun nämä ovat jalassani, vyötärö ei kiristä mutta ei myöskään ole löysä, ja housut tuntuvat pysyvän jalassa ihan hyvin ainakin kotioloissa. (reipas kävely ynnä housut tai hame ja lantiota hankaavat olkalaukku voivat osoittaa toista, mutta sen näkee sitten.)

Tämä kyllä ehdottomasti rohkaisi yrittämään tehdä alushousuja itse enemmänkin trikoopaitakankaiden jämistä ja vanhoista trikoopaidoista. (Ihan t-paidoista en ehkä yrittäisi, kankaan pitää kuitenkin joustaa aika hyvin).

tiistai 6. elokuuta 2019

Trikoopaitoja

Kissapaitaa koskevassa postauksessa mainitsin, että olen tehnyt muitakin trikoopaitoja. Kaikkihan lähti käymästäni työväenopiston trikoopaitakurssista ja sen oppien turvin aloin kokeilla sekä uusien paitojen tekemistä että kaupasta ostettujen paitojen muokkaamista enemmän tai vähemmän  Nyt talven aikana palattuani asumaan saumurin luo paitoja on syntynyt enemmänkin, osittain talvialesta ostamieni kankaiden ansiosta, osittain valmiita vaatteita hyödyntämällä. Kokosin tähän kuvia niistä.

Olen varmaan maininnut jo aiemminkin, että pidän paidoissa eniten venepääntiestä mutta kaupasta sen mallisia paitoja löytää harvoin. Eipä siis ihme, että olen tehnyt useamman sellaisen. Hiekanvärinen on alekangas, raidallisen poimin heräteostoksena ihastuttuani siihen Inkuri-kangasliikkeessä Matinkylässä ja punaisen löysin joskus aiemmin Eurokankaan palalaarista enkä voinut jättää sitä sinne, koska väri oli juuri oikea ja kangas tukevaa ja hyväntuntuista. Veikkaan, että se on suurelta osin keinokuitua, mutta pidän siitä silti.

Näissä malli on ihan perus: istutetut hihat ja alavaralla huoliteltu pääntie sekä yksinkertaiset käännökset hihansuissa ja helmassa.

Aiemmassa postauksessa mainittu musta-punainen raglan-hihainen paita on niin mieluisa - raglan-pääntie tuntuu asettuvan hyvin venepäähtiemäisesti - että halusin tehdä toisen sellaisen, ja tein sen tuosta samasta punaisesta, koska ostamani pala riitti hyvin kahteen paitaan (ja sitä taitaa olla viekin vähän jäljellä)

Sitten on pari vähän erilaista tapausta, myös noista alennusmyyntikankaista. Halusin kokeilla holkkihihoja, joten löydettyäni kaavan sellaiseen tein t-paidan. En oikein tykännyt lopputuloksesta, sillä hihat jäivät lepattamaan vähän liikaa minun makuuni niin että korjasin olkasaumaa kaartumaan jyrkemmin alaspäin. En ole vieläkään ihan tyytyväinen mutta mieli tekisi tutkia, miten kaavasta saisi paremman.

Vedospääntiestä olen myös pitänyt, mutta ainoa kaupasta löytämäni sellainen oli väärän värinen, joten tässä kokeilu ommella sellainen itse. Ei aivan onnistunut tämäkään vaan se tuntuu valuvan alas olkapäiltä. Epäilen, että takakappaleen pitäisi olla kapeampi, ja vähän sitä jo kavensinkin niskasta. Ystävättärellani on kiva vedospääntiepaita, joka on kuulemma kulumassa loppuun, joten hän lupasi sen minulle kaavoiksi; katsotaan tulevaisuudessa saisiko sillä paremman tuloksen.

Ytitän pitää meteliä siitä, että uusien vaatteiden tuotanto on pahimpia ympäristötuholaisia (ja tuossa edellä on runsaasti uutta puuvillakangasta :-( ) joten yritän tehdä vaatteita myös käytetyistä vaatteista. Tässä kaksi puuvillaneuleesta ommeltua paitaa. Tummempi on kirpparilta ja harmillisesti sen hihat jäivät hiukan turhan lyhyiksi. Vaalea on alennusmyynnistä poimittu miehen XL-kokoinen neulepusero, jonka paloitteli ja ompelin paidaksi itselleni - hihat riittivät juuri ja juuri.

Nyt alkaa tuntua, että pitäisiköhän minun yrittää tehdä jotain vähän erilaista, jo siinäki mielessä, että kohta kaikki arkipaitani ovat samaa mallia. Odottamassa on ainakin pari vedoksista ja rypytyksistä  muotonsa saavaa paitaa, kun vain uskaltaisi ryhtyä niihin.


Pari vinkkiä, joita olen näitä ommellessani miettinyt:

- Trikoopäärmeet kannattaa ompelukoneella ommellessa ommella oikealta puolelta (mitata päärmeen leveys tarkkaan ja asemoida ommel sen mukaan sopivan matkan päähän reunasta) koska reuna venyy helposti paininjalan työntäessä sitä edellään niin että päärme alkaa kupruilla tai kiertää. Kun sen laittaa alimmaiseksi, syöttäjä syöttää sitä tehokkaammin jolloin se asettuu paremmin paikoilleen.

- Paininjalan paineen löysääminen on ihan ehdoton juttu, koska nimenomaan se enemmän puristava paininjalka työntää päällimmäistä kangasta edellään ja aiheuttaa sitä kupruilua muutenkin.




sunnuntai 4. elokuuta 2019

Laukulle jatkoaikaa

Aiemmin tehty laukku oli kulunut ja kaipasi korjaamista

* * *

Neljä vuotta sitten tekemäni kesäkassi on käytössä kulunut niin pahasti, että huomasin minua hävettävän käyttää sitä. Kantohihna oli alunperin päällystettty ohuella paitakankaalla, joka kyllä oli pehmoinen ja mukavantuntuinen mutta ei kestänyt kulutusta, varsinkaan niissä kohdissa, missä olkahihna kiinnittyy laukkuun; sen sisällä ollut pehmuste alkoi irvistää rei'istä liian näkyvästi. Mutta pidän laukun rungon kankaan väreistä yhä hyvin paljon, joten en halunnut luopua laukusta. Päätin siis korjata sen takaisin käyttökuntoon.

Pidin laukusta muutenkin mutta käytössä oli usein tullut todettua, että se on liian ohut, koska pohja on liian kapea, ja sen sisällä saisi olla enemmän taskuja kuin alkuperäiset kaksi avotaskua. Vuori oli tehty lakanakankaasta, joka sekin osoitti kulumisen ja pinttymisen merkkejä laukun suun reunoilla Koska olkahihnan irrottaminen vaatisi joka tapauksessa vuorin ja päällisen irrottamista toisistaan, pääsisin samalla korjaamaan näitäkin puutteita.

En halunnut leventää pohjaa kovin paljoa, koska silloin laukku muuttuisi matalammaksi, enkä myöskään halunnut alkuperäisten taskujen siirtyvän laukun pohjalle, mutta muutaman sentin leveyttä onngeksi sai lisää. Lisäsin vuoriin toiselle sivulle pääälle ommellun vetoketjutaskun ja korvasin vuorin uusilla paloilla lakanakangasta laukun suulla.

Mietin pitkään uuden kantohihnan ideaa ja päädyin lopulta neljään metallirenkaaseen, jotka muuten nekin mainitaan tuossa ensimmäisessä tätä laukkua koskevassa postauksessa - ne ovat maanneet tarvikevarastoissani sieltä asti. Tilkkuvarastoista löytyi sopivan värisiä kankaita hihnaan ja kiinnityspaloihin. Hihnan kangas on nyt ohutta mutta kovapintaista keinokuitua, katsotaan miten pitkään se kestää. Mutta ainakin laukkuni sai lisää käyttöaikaa!



Helppo varjokuvapaita


Uusi t-paita ja siihen kuvio helpon nettiniksin avulla

***

Näin Youtubessa videon helpoista ja nopeista tavoista koristella tylsiä t-paitoja - 5-minute crafts tai jotain sentapaista - jossa sabloonan ympärille suihkutettiin valkaisuainetta niin että sabloonan kuvio jäi tummemmaksi varjokuvaksi. Videoissa oli muitakin helppoja ja nopeita koristelutapoja, esim. erilaisia värjäämisiä ja t-paitojen muokkaamista hauskemmiksi ja toisenlaisiksi leikkelemällä ja ompelemalla muutamia pistoja, mutta tämä valkaisuainetemppu kiinnosti minua yksinkertaisuudessaan ja vaatiessaan vähemmän sotkua kuin esim. kangasvärit, joten halusin ehdottomasti kokeilla ja tiesin myös heti, millaisen kuvan haluaisin: kissan!

Netissä on myös viljalti valmiita kuvia - kirjoitin googleen cat silhouette ja sain sivuntäydeltä kissan varjokuvia, joista valitsin mieluisimman. Koska tarvitsin vain ääriviivat, ennen tulostamista pyyhin siitä pois kaiken muun musteen säästämiseksi, ja koska minua epäilytti kuinka paperi käyttäytyisi valkaisuaineen kanssa - käpristyisikö se pois muodostaan? - päätin käyttää piirtoheitinkalvoa sabluunana.

Koska halusin kissan jäävän tummaksi varjokuvaksi, leikkasin kissanmuotoisen sabloonan. Myös sabloona, jossa olisi kissanmuotoinen aukko, olisi voinut toimia; silloin olisin saanut vaalean kissan tummalla taustalla.

Testi
Ostin talvella alennusmyynnistä trikookankaita, joista silloin tein pitkähihaisia paitoja, mutta olin ostanut kutakin sen verran, että jämistä saisi myös lyhythihaisen paidan ja valitsin yhden sellaisen palan tähän projektiin. Halusin kuitenkin testata ensin pienelle tilkulle, miten valkaisuaine ja kalvosabluuna käyttäytyisivät.

Osoittautui, että sabluuna pitäisi kiinnittää kankaaseen jotenkin, jottei suihkaus puhalla sitä paikaltaan; että kun kangas on vaakatasossa pöydällä ja sitä haluaa suihkuttaa kohtisuoraan, suihkupullo lakkaa pian toimimasta, jos sitä pitää vaakatasossa; ja että tämä hiekanruskea kangas vaalenee valkoisen sijasta pinkiksi. Viimeisin on oli miellyttävä yllätysbonus, ensimmäistä yritin ratkaista kiinnittämällä sabloonan kankaaseen nuppineulalla ja toista täyttämällä suihkupulloa täydemmäksi, mikä ei kuitenkaan auttanut paljoakaan. Ehkä jos kankaan nostaisi pystyyn ja varoisi suhkuttamasta sabloonaa? (koska muovisabloonan päältä neste valuu hallitsemattomasti ja voi päätyä väärään paikkaan.)

Pohdin myös sitä, pitäisikö ommella paita ensin ja tehdä kuvio valmiiseen paitaan vai tehdä kuvio kankaalle ja leikata paita sitten halutusta kohdasta? Kummalla tavalla kuvion saisi varmemmin oikeaan kohtaan? Valmiin paidan käsittelyssä ongelmana on, että valkaisuaineen imeytyminen vahingossa myös takakappaleeseen pitäisi estää jotenkin, ja jos kuvio menee jotenkin pieleen, koko paita menee pilalla, joten päädyin leikkaamaan paidan ensin, jotta voisin käsitellä etukappaletta yksinään riskeeraamatta muita osia.

Paidan kaava on Käsityölehden 6/2000, jota olen käyttänyt monesti. Olen pahoillani, että viittaan ikivanhoihin lehtiin, joita kenelläkään ei ole mahdollisuutta enää saada käsiiinsä, mutta olen säilyttänyt ammoiset lehdet eräänlaisena kaavakokoelmana, koska niissä on juuri niitä peruskaavoja, joista saa muokattua ja sovellettua haluamansa ja käytän siksi niitä enkä uudempia lehtiä. (tilasin lehteä 7/97-6/02 ja jonkin aikaa 14-15)

Sabloona etukappaleella
Valmis kuva
Vasemmalla sabloona aseteltuna etukappaleelle ja odottamassa valkaisuaineen ruiskimista, oikealla lopputulos. Kissan päässä näkyy pari vaaleanpunaista tiplaa seurauksena siitä, että yritin varovasti kuivailla sablonin päälle jääneitä pisaroita jotteivät ne valuisi jonnekin, ja vähän nestettä meni kiinnityksenä olleen nuppineulan reiästä sisään.

Sitä, kuinka paljon valkaisuainetta pitää suihkia ja kuinka kauan antaa sen vaikuttaa, on vaikea sanoa. Enemmän ainetta = yhtenäisempi vaalea pinta pisteiden sijaan, ja mitä pidempään antaa vaikuttaa, sitä vaaleammaksi pinta muuttuu. Tosin myös enemmän ainetta = vaaleampi vaikutus. Kangas alkaa vaalentua jo muutamissa sekunneissa ja itse annoin tuon kissankuvan vaalentua suunnilleen 5 minuuttia vaikka se ehkä olisi saanut olla vähän pidempäänkin. Kannattaa pitää vaikutusta silmällä. Vaalenemisen saa pysäytetyksi huuhtelemalla kankaan vedellä.

Kun etukappale seuraavana päivänä oli kuivunut (huuhtelusta) ompelin paidan valmiiksi. Kuvasta ja paidasta tuli minusta kiva ja luulen, että kokeilen tätä menetelmää joskus toistenkin, esim. koko kankaan kuviointiin - ammoin kaupasta ostamani paidan kuvio on kuin siihen olisi pudoteltu kauttaaltaan isoja pisaroita valkaisuainetta ja pidän siitä niin paljon, että jotain vastaavaa voisi kokeilla tehdä itsekin.

Pari tärkeää asiaa:
- Avaa ikkuna tai huolehdi muutoin, että ilma vaihtuu työskentelytilassasi; kloori on epäterveellistä hengittää!
- Testaa ensin jollekin arvottomalle palalle, miten kankaasi reagoi valkaisuaineeseen, jottet pilaa varsinaista vaatetta!
- Varo saamasta valkaisainetta ihollesi!