Miesystäväni oli joskus hankkinut vanhan hatturasian ihastuttuaan sen ulkomuotoon. Hän maalasi ulkopuolen koristekuviot, "kultaukset" ja "niitit" kuntoon ja oli tyytyväinen tulokseen, mutta alkaessaan miettiä, mitä hän oikeastaan haluaisi rasiassa säilyttää, hän huomasi sisäpinnan "sametin" alkavan vanhuuttaan murentua, niin että siitä irtosi jokaisella pyyhkäisyllä punertavaa pölyä, joka väistämättä tarttuisi rasiassa säilytettäviin tavaroihin. Se taas teki rasian käyttämisestä jokseenkin toivotonta.
Hän tarjosi rasiaa minulle, jos pystyisin ja haluaisin vuorata sen uusiksi, mutta koska minulla ei tuntunut olevan tarvetta pyöreälle rasialle, hommaan tarttuminen venyi. Kunnes satuin ostamaan talveksi leveälierisen hatun, jonka säilyttäminen eteisen pikkuruisella hattuhyllyllä osoittautui nopeasti toivottomaksi. Silloin muistin miehen tarjoaman hatturasian!
Osasin kyllä kuvitella vuoraavani rasian kankaalla, mutta miten saisin kiinnitetyksi vuorin? Miesystävä tarjosi ratkaisuksi kuumaliimapistoolia. En ollut koskaan vielä käyttänyt moista, mikä lukijoita varmaan huvittaa, koska se vaikuttaa olevan rakentelijoiden ja väsääjien hyvin tuntema ja suosittu väline. Miehellä sellainen sattui kuitenkin olemaan, joten lähdin siitä ajatuksesta, että voisin liimata vuorauksen rasian yläreunaan.
Katselin varastoistani ohutta kevyttä mutta ei läpikuultavaa eikä liian arvokasta kangasta, joka olisi helppo poimuttaa rasian seinien peitoksi, ja olisi vielä miellyttävän värinenkin. Käsiiini osuivat kuukausi sitten rikki menneet pyjamanhousuni, joiden ohut puuvillakangas oli vuosien käytössä hiutunut niin ohueksi, että se oli lopulta revennyt silkkaa heikkouttaan. Lahkeissa kangas oli kuitenkin vielä ihan kelvollista, joten en ollut heittänyt housuja menemään. Nyt revin lahkeet pitkiksi leveiksi suikaleiksi, jotka yhdistin yhdeksi pitkäksi kaitaleeksi, huolittelin ja poimutin reunoistaan. Pyöreän pohjan leikkaisin vanhasta lakanakankaasta ja poimuttelin kaitaleen sen reunaan. Yläreunaan lisäsin sileän kaitaleen, joka kokosi poimutuksen. Tein siitä tarkastirasian sisäreunan mittaisen kiinnittämällä sen reunaan pyykkipojilla nähdäkseni milloin se olisi sopiva.
Kun vuori oli valmiiksi kasattu, liimasin sen yläreunastaan rasian reunaan. Vasta laitettuani hatun rasiaan ja otettuani sen pois tajusin, että myös pohja olisi pitänyt liimata paikoilleen. #¤%&! Pitää siis miettiä, pääsisinkö siihen vielä jotenkin käsiksi, vaikka epäilen kyllä suuresti.
Kannen vuorausta varten leikkasin lakanakankaasta toisen ympyrän ja rasian poimukaitaleen reunasta lyhentämästäni suikaleesta sain siihen reunan. Tässä poimutettu vuoraus olisi vaikeuttanut kannnen sulkemista, joten ompelin vain kaitaleen suorana ympyrän kehälle ja päärmäsin reunan tarkasti oikean korkuiseksi. Tällä kertaa liimasin pohjan reunan ensin ja sitten yläreunat, jotta vuori ei putoa roikkumaan vaan pysyy paikoillaan, kun kannen kääntää ylösalaisin.
Tuosta tuli varsin hyvä :-) Tuntuu aina hyvältä, kun saa pelastettua rikkoontuneita tai käyttökelpoistuutensa menettäneitä tavaroita takaisin käyttöön, ja varsinkin kun rikkoutuneet pyjamahousut löysivät tuossa uuden elämän. :-)
Minua oli ärsyttänyt, että muun osan makuuhuoneen ikkunasta saattoi pimentää sälekaihtimilla mutta tuuletusikkunan ruutu jäi avoimeksi ja päästi sisään ihan riittävästi unta häiritsevää auringonvaloa. Teippasin siihen ensihätään kartonginpalasen, mutta se ei peittänyt koko ikkunaa, ja nyt eräänä päivänä se alkoi ärsyttää minua kylliksi, että päätin korjata sen.
