Patalappuja à la carte

Ystävättäreni pyysi minua noutamaan hänen tilaamansa kirjan, koska ei itse päässyt paikalle juuri sinä päivänä, ja kirjan ollessa minulla muutaman viikon hyödynsin sitä häikäilemättömästi.

Kyse oli "Patalappuja à la carte" -kirjasta, johon on koottu vanhoja virkattujen patalappujen malleja. Tuossa oikealla olevat sain aikaan. Tosin minusta tuntui, että ohjeilla patalapuista tuli liian pieniä, joten otin vapauden suurentaa niitä: pyöreässä kaksi ulointa sinistä kerrosta ovat ylimääräisiä ennen pykäläreunusta, ja neliskanttisen alkuperäisessä ohjeessa ruutuja oli 4x4. Neliskanttinen patalappu on virkattu kaksinkertaiseksi, eli kaksi samanlaista pannulappua on yhdistetty reunuksella ja timanttipistoilla. Pyöreä taas saa paksuutensa pallosilmukoista.

Kesken on vielä pyöreä pannulappu, jossa värit vaihtuvat satunnaisesti pienissä pätkissä.

Pannulaput ovat kyllä näppärä keino hyödyntää keränloppuja - noihin kahteen ja vielä keskeneräiseen on mennyt melkein kokonaan vihreä, josta joskus teininä neuloin tuon punaisen kanssa sukat, ja siihen kirjavaan vielä keskeneräiseen olen käyttänyt loppuja näihin sukkiin käyttämistäni sinisistä. Aikomus olisi tehdä patalappuja vielä lisää - olen aikonut ryhtyä keräämään varastoa tavaroita, joita voi antaa lahjaksi, kun pitää yllättäen kehittää jostain tuparilahja tai viemisiä uuteen kyläpaikkaan.

Neitien tavaroita

Viime lauantaina kastettu Ella Helmi Aurora sai ristiäislahjaksi vaaleanpunaisen virkatun hatun. Itse hattuun bongasin ohjeen vanhasta käsityölehdestä, ja sen mukaan hatun piti sopia puolivuotiaalle, mutta vaikka lanka olevinaan oli samanpaksuista kuin kuin ohjeessa, hatun ympärysmitasta tuli aavistuksen pienempi, mikä oli ihan hyvä, koska sen saaja syntyi vasta huhtikuun alussa. Ella ei vielä osaa pitää päätään pystyssä, joten hattu tarvitsi kiinnitysnyörit, jotka lisäsin ilman ohjetta. Pikaisesti kokeillessa hattu vaikutti sopivankokoiselta päivänsankarille, mutta korvalappujen osumista oikeaan kohtaan en tiedä. Toivotaan, että hatulle on käyttöä.

Laitan myös muistaessani näkyville nämä, koska olen niistä melko ylpeä. Ponnarilenkit syövät hiuksia ja hainhampaista menee koko ajan hampaita poikki, ja omasta mielestäni nopein tapa kiinnittää pitkät hiukset nutturalle on neula.

Omat hiukseni vain ovat niin ohuet, ettei niistä saa kovin kummoisen kokoista sykeröä, joten kaupan pari-kolmekymmentäkymmentä senttiä pitkät nutturaneulat ovat niihin naurettavan ja epäkäytännöllisen pitkiä. Kiinnitettyäni hiukset muutaman kerran lyhyellä lyijykynällä satuin törmäämään keittiössä parittomaksi jääneeseen puiseen (bambuiseen?) syömäpuikkoon. Sitä oli helppo vuolla puukolla, joten lyhensin sitä hiukan ja vuolin toisen pään teräväksi ja toiseen päähän hiukan koristetta. Vielä viimeistely hiekkapaperilla, niin nutturaneula oli valmis. Olen jo ehtinyt hukatakin muutaman tuollaisen, mutta alla tällä hetkellä käytössä olevat kolme. Keskimmäinen on vuoltu koristeellisesta päästä poikkileikkaukseltaan nelikulmaiseksi, mutta se pyöristyy terävää päätä kohden.

Tulevista töistä sen verran, että löysin vihdoin nappeja barbinvaatteisiin (vieläpä kolme erilaista värilajitelmaa!), joten niitäkin voisi taas ryhtyä tekemään, mutta toisaalta työn alla on myös sininen kirjailtu pöytäliina (hiukan vajaa puolet kirjailuista tehty, kuvia myöhemmin), punainen tilkkupöytäliina ja sohvatyyny (niihin voisi käyttää Kiinasta ostamiani ihania silkinpaloja :-D), pehmo-kettu (joka on odottanut keskeneräisenä jo koko kevään) sekä itselle uusi pitkä kesähame, kun omenanvihreä alkaa osoittaa harmillisia kulumisen merkkejä.

Virkkausta pitkästä aikaa

En tullut ostaneeksi kameran mukana koteloa, joten piti väsätä pikaisesti jonkinlainen suoja sille. Ompelukoneeni on kuitenkin toisessa asunnossani, joten työtavaksi piti keksiä jokin muu kuin ompeleminen, siksi virkattu pussukka.

Virkkaaminen on sikäli kivaa, että mallia pystyi säätämään työn edetessä. Tarkoittaa, että purin ja virkkasin uudelleen usemmankin kerran, kun muutaman kerroksen jälkeen alkoi näyttää, ettei kaikki mene niin kuin pitää. Mutta nopeasti tuo valmistui silti, purkamisineen ja kerimisineenkin tuohon meni vain ilta ja aamupäivä.

Ny kiristimenä on langapätkä, mutta kunhan pääsen varastojeni ääreen, pitää vaihtaa tilalle jokin kiva nauha :-)