Viimeiset jämäpalat

Kun keksin, että voisin käyttää trikoopaidoista jääneet palat alushousuiksi, tein niitä pariinkin otteeseen. Kävin nyt trikoopaloja vielä läpi ja leikkasin alushousuiksi loputkin riittävän isot palat.

Ensimmäisen kuvan tapaukset ovat vaaleanpunaiseen paitaan ja kissapaitaan sekä beigeen paitaan käyttämäni trikoon jämiä - vaaleanpuneinen on toiselta puolelta tummanruskeaa, joten toisissa alushousuissa se on päällepäin (takakappale on beige, ei vaaleanpunainen)


Toisessa kuvassa taas on viininpunaisen paidan jäänteet - kankaassa oli erilaisia kuvioalueita, joten halusin hyödyntää niitä saadakseni mahdollisimman eri näköisiä alushousuja. Tuota vaaleamman sävyistä osaa varten piti ostaavalkeaa joustopitsiä kun aiemmin hankkimani musta ja beige eivät tuntuneet siihen sopivan. Tästä kankaasta tykkään aivan erityisesti, sillä se on jotenkin tosi pehmoista ja joustavaa mutta napakkaa.


Nämä kaikki on tehty sillä ensimmäisissä itse tehdyissä käyttämääni kaavalla, koska toinen osoittautui käytössä ei-ihan-niin-toimivaksi enkä ole jaksanut (enkä rohjennut) ryhtyä tutkimaan, miten sitä pitäisi modifioida, jotta se istuisi paremmin. Olen kuitenkin yhä tosi mielissäni, että keksin ryhtyä tähän. Nämä ovat tosi nopeita ja helppoja tehdä, jämäpalat tulevat hyödynnettyä eivätkä jää makaamaan kaapintäytteenä ja saan uusia alushousuja lähes ilmaiseksi (toki nuo joustopitsit maksavat jotain).

Riittävän pitkä aamutakki

Olen pitkä, joten kaupan aamu/kylpytakit ulottuvat minulla yleensä vain säären puoliväliin tai hiukan polven alapuolelle ja se ärsyttää minua, koska haluaisin aamutakin ulottuvan nilkkoihin asti. Joskus takavuosina onnistuin löytämään riittävän pitkän fleece-aamutakin mutta se on kulunut jo loppuun, ja joskus aikoinaan ompelin pitkän flanelliaamutakin mutta myös se kului lopulta puhki, ja harkitsin jopa hiukan liian lyhyen fleece-aamutakin jatkamista ostamalla alesta toisen samanlaisen ja paloittelemalla sitä, mutta päätin kuitenkin yrittää uuden riittävän pitkän aamutakin ompelemista.

Muistelin nähneeni joskus vanhoissa (elo)kuvissa aamutakeissakin herrainkauluksia, joten päätin tällä kertaa tehdä sellaisen, ja kopioin lehdestä kevyen herrainkauluksella varustetun syystakin kaavat, joiden helmaa pidensin omaan nilkkaan asti. Ostin flanellia alelaarista kaksi palaa, joiden arvelin riittävän pitkään vaatteeseen - kuvio ja väri eivät olleet ihan ykköstoiveeni mutta kelpaavat.

Kangasta leikatessa kävi ilmi, että sitä ei olekaan ihan riittävästi, joten jouduin kokoamaan takakappaleen ja toisen alas asti ulottuvan etualavaran kahdesta palasta, ja vyön useista pienistä palasista, mutta lopulta sain kasaan kaikki tarvittavat osat. Taskut olisivat saattaneet olla hyvät, mutta niihin kangas ei riittänyt enää mitenkään.

En ole tällaisia kauluksia juurikaan ommellut, joten käytin apuna bleiserin ompelun kuvallisia ohjeita enkä silti saanut ihan kaikkea menemään  niin kuin kuvissa, kun jotkut saumavarat eivät vain tunnu millään logiikalla kääntyvän ohjeen mukaiseen suuntaan. Mutta ihan kelvollinen tästä tuli eikä mikään irvistä ainakaan näkyvästi!

Lempipaidan mallilla - tai sitten ei

Halusin kopioida ostopaidan mieluisan mallin, mutta halpatuotannossa on ongelmansa.

* * *

Minulla oli muutama suosikkitrikoopaita, joita olin ostanut useammankin siksi, että pidin mallista niin paljon, ja nyt kun yksi niistä oli selvästi tiensä päässä (olin jo kerran värjännyt sitä antaakseni sille jatkoaikaa) ajattelin, että voisin kopioida sen mainion mallin leikkelemällä sen kaavoiksi.

Leikeltyäni saumat auki sain todeta, että kappaleet oli alunperin leikattu niin vinoon, että niistä ei ollut kaavoiksi. Kyllä, halvalla kaukoidässä tehty massatuote, mitä muuta voi odottaakaan, mutta silti hätkäyttää nähdä käytännössä tuo todellisuus. Ehkä voisin yrittää vielä ottamalla mittoja varsinaisen muodon sijaan, mutta tällä kertaa en jaksanut ja tyydyin vain kaivamaan lehden kaavan tuon tilalle. (lehti oli jostain 2000-luvun alusta, joten numerolla ei varmaan ole väliä tässä)

Uudessa kankaassa oli kuvioraitoja, joten aseteltuani etukappaleen tuohon vaalean raidan päälle laitoin takakappaleen sen päälle olkasaumat ja kainalot kohdakkain, ja piirsin kankaan kuviota kaavaan voidakseni sitten sen mukaan asetella takakappaleen samaan kohtaan kuviota. Hihoissa piti valita, mihin kohtaan haluan tuon vaalean raidan, ja harkitsin hetken aikaa, että laittaisin sen kulkemaan samassa kohdassa kuin miehustassa, mutta se olisi tuntunut jotenkin liian yhtenäiseltä, ts. raita olisi näyttänyt liian hallitsevalta. En tiedä, ehkä se olisi voinut toimiakin, mutta tämäkin on ihan hyvä.

Kangas on todella joustavaa, joten kauluksen alavaroihin silitin joustavaa tukikangasta, mikä oli ihan hyvä valinta, ja kuten aina, olkasaumoissa on tukena kanttinauhaa.

Tämä kangas oli niin joustavaa ja myös niin mukavan tuntuista ja sitä jäi ihan hyvänkokoisia paloja, että taidan tehdä tästä lisää alushousuja. Paha vain, että ostamani musta ja beige joustopitsi eivät tietenkään sovi yhteen tämän kanssa ja joudun ostamaan vielä uutta, varmaankin valkoista, tätä varten!

Lisää alushousuja

Pyjaman säilytyspussi

Ekojen itsetehtyjen alushousujen kanssa kävi käytössä ilmi, että vyötärönauhaksi laittamani kangassuikale oli aivan liian väljä ja kävellessä housuja sai jatkuvasti kiskoa ylöspäin. Sain korjattua ongelman lyhentämällä vyötärökaitaletta, tai siis poistamalla siinä takana olleen jatkopalan, mutta minua jäi kiinnostamaan kuminauhan, tai kangaskaupassa näkemieni joustavien pitsien käyttäminen vyötärönauhana. Kuinka hyvin ne toimisivat?

Pussi auki leikattuna

Trikoopalojeni joukossa oli isän pyjaman säilysypussi, jonka äiti oli laittanut tarpeettomana tilkkulaatikkoonsa, mistä sen poimin ajatellen hyödyntäväni sen paloina johonkin. Etupuoli teksteineen oli toki hyödytön mutta kun pussi leikkasi auki, siinä oli aika paljon ihan hyvää kangasta.

Kankaan leveys ei tietenkään riittäisi kahteen koknaiseen housukappaleeseen eikä raidallisesta saisi edes yhtä kokonaista kappaletta, mutta kun keskelle eteen ja taakse tekisi saumat ja hyväksyisi, että toinen kappale on puoliksi raidallinen, kangas riittäisi juuri sopivasti. Toinen haarakappalemahtui tuohon tekstin viereen. Hetken harkitsin, että teksti ei haittaisi siellä näkymättömissä, mutta itseasiassa painoväri on huomattavan karkean tuntuista, joten luovuin ajatuksesta, ja kangas riitti silti.

Palat leikattuna, kaksinkertainen
haarakappale

Ompelin alushousut samalla tavalla kuin aiemmassa merkinnässä, siis haarakappaleen kaksinkertaiseksi niin, että saumat jäävät kappaleiden väliin, ja sitten sivusaumat ja lahkeiden reunat siksakaten.

Mallasin joustavaa pitsinauhaa vyötärölleni arviolta, venyttäen sitä jonkin verran, jotta se tiukentaisi housujen vyötäröä vähäsen. Yritin asetella sen housujen vyötärölle mahdollisimman tasaisesti nurja housujen oikeaa vasten ja siksakkasin paikoilleen venyttäen housukankaan väljyyden pois. Lopputulos näkyy alla: joustava pitsi on hiukan pienempi kuin housujen vyötärö. Kangas ja pitsi menevät päällekäin ehkä sentin verran, mikä on hiukan liian paljon, ja olisi pitänyt siksakata pitsin reunasta eikä kankaan reunasta, koska nyt pitsin irti oleva reuna kääntyy helposti kaksin kerroin.

Etupuoli

 Käytössä nämä alushousut ovat osoittautuneet ihan hyviksi: joustopitsivyötärö on tarpeeksi napakka pitääkseen housut ylhäällä ja muutenkin housut istuvat ihan mukavasti. Käytin itseasiassa kaavoina toisia vanhoja alushousuja, joten malli on hiukan erilainen kuin aiemmassa merkinnässä.

-------------

 Tein myös toisen parin alushousuja tällä samalla mallilla mutta isommista paidasta tähteeksi jääneistä paloista niin, etten tarvinnut saumoja eteen ja taakse. Toinen ostamani pitsi oli leveämpää ja napakampaa, joten mallasin sen pituutta vyötärölleni venyttäen sen sijaan, että olisin ottanut mitan edellisistä housuista (mikä olisi saattanut ehkäistä ongelmia).

Näistä housuista tuli osittain pitsin ansiosta hyyvin korkealle vyötärölle nousevat, mikä oli vielä ihan ok, mutta ehkäpä pitsistä tuli liian kireä, koska nämä housut tahtovat kävellessä vetäytyä liiankin epämukavasti ylöspäin.

Ne odottavat nyt korjaamista, mutta pitäisi ensin ratkaista, miten sen käytännössä tekisi - pitsiä ei saa korjattua pidemmäksi. Sen voisi ehkä vaihtaa pidempään, mutta harkitsen myös haarakappaleen lyhentämistä, koska siihen pääsisi helko helposti käsiksi avaamalla reunojen siksakkauksia.

Ekat itsetehdyt alushousut!

Olen jo aiemminkin katsellut trikookankaiden jämiä miettien, mitä niistä voisi tehdä, ja miettinyt pipoja tai paloista koottuja paitoja, mutta vanhoissa lehdissä olleet alushousujen ohjeet kiinnostivat myös, koska alushuosut ovat kulutustavaraa, joita tarvitaan aina uusia. Siivotessani eilen trikoopalasten kasaa ja toisaalta kerätessäni puhtaita mutta kuluneita alushousuja pyykkinarulta ajatus palasi taas mieleen. Eniten ovat mietityttäneet haarapalan kiinnitys ja reunojen kuminauhat. Lehtien ohjeissa tarjotaan framilon-nauhaa ja ties mitä, mutta mutta kun kaupan alushousuja lähemmin katsoo, reunoissa saattaa olla vain pelkkä ompeleella kiinnitetty yksinkertainen käänne tai pitsi on vain siksakattu leikattuun reunaan. Ehkäpä alushousujen tekeminen ei vaatisikaan kovin kummoisia temppuja?


Kaksinkertaisen aarapalan kiinnitys niin, että kaikki saumavarat jäävät näkymättömiin sisäpuolelle, vaati vähän miettimistä, mutta on lopulta hyvin yksinkertainen tehdä,

Siispä otin vanhat kuluneet alushousut ja leikkelin ne palasiksi, joiden mukaan leikkasin trikoopalaista osat. Paidat, joiden kankaista palaset jäivät, näkyvät edellisessä postauksessa. Koska palat ovat vain paloja, ne eivät kovin pitkälle riitä, siksi jouduin yhdistämään kahta eri kangasta. Toki olisin voinut käyttää vielä pienempiä paloja tekemälä saumat keskelle eteen ja/tai taakse, mutta tällä kertaa halusin yrittää saada paloista kokonaiset, joten näillä mentiin.

Kaupan alushousut vaikuttivat siltä, että sisempi haarapala oli pienempi ja ulomman palan reunat oli käännetty sisään päin sen reunojen päälle, joten leikkasin palat näin (alimpana on etukappale, joka pyrki rullautumaan reunasta).

Haarasaumojen asemointi ompelua varten

Haarapalat kiinnitin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin että etu- ja takakappaleen reunat jäävät haarapalakappaleiden väliin. Tässä piti hiukan miettiä, miten oikeat ja nurjat puolet tulevat. Kuvassa päällimmäisenä on haaran sisäpuoli, sen alla ovat etu- ja takakappale ja alimpana haaran ulkopuoli. Kuvassa kameraan päin on haaran sisäpuolen nurja, etu- ja takakappaleiden nurjat ja haaran ulkopuolen oikea puoli. (klikkaa kuva suuremmaksi)

Alemmassa kuvassa sama on käännetty oikein päin - kuvasta näkyy, miten haarapalojen kiinnityssaumat ovat jääneet niiden väliin ja siempi haarapala on pienempi kuin ulompi, jonka reunat kääntyvät sisemmän palan päälle. Ensin kuitenkin ompelin sivusaumat ja sovitin saadakseni selville, onko koko sopiva; otin sivuista hiukan sisään, kun housut tuntuivat vähän väljiltä ylhäältä.

Koska se näytti onnistuvan kaupan housuissakin, käänsin jalanteiden reunat yhden kerran ja siksakkasin kiinni. Kaarteissa käännettä joutuu venyttämään, mutta kunhan käänteen asettelee ja neulaa paikoilleen niin, ettei se pysyy kohtisuorasssa eikä lähde ottamaan venymistä kauempaa, tulos on tosiaan ihan kelvollinen. Siksaksin leveys oli muistaakseni 3 ja pituus 1,5, jotta se kestäisi venytystä, ja hyvin se tuntuu joustavan. (tietenkin pallokärkineula ja paininjalan kiristystä löysätty, mutta lanka on ihan tavallista halpisompelulankaa).

Kaupan housuissa vyötäröllä oli joustava pitsi ja aioin hakea kangaskaupasta siihen sellaista tai vaihtoehtoisesti leveää kuminauhaa, mutta laiskuus iski enkä jaksanut lähteä minnekään. Muistelin nähneeni alushousuja, joissa vyötäröllä on vain joustava kangaskaistale, joten päätin kokeilla sellaista. Leikkasin takakappaleen kankaasta hiukan housujen ympärysmittaa lyhyemmän kaitaleen, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin saumurilla housujen vyötärölle. Loppuulos on yllättävän toimiva! Nyt, kun nämä ovat jalassani, vyötärö ei kiristä mutta ei myöskään ole löysä, ja housut tuntuvat pysyvän jalassa ihan hyvin ainakin kotioloissa. (reipas kävely ynnä housut tai hame ja lantiota hankaavat olkalaukku voivat osoittaa toista, mutta sen näkee sitten.)

Tämä kyllä ehdottomasti rohkaisi yrittämään tehdä alushousuja itse enemmänkin trikoopaitakankaiden jämistä ja vanhoista trikoopaidoista. (Ihan t-paidoista en ehkä yrittäisi, kankaan pitää kuitenkin joustaa aika hyvin).

Trikoopaitoja

Kissapaitaa koskevassa postauksessa mainitsin, että olen tehnyt muitakin trikoopaitoja. Kaikkihan lähti käymästäni työväenopiston trikoopaitakurssista ja sen oppien turvin aloin kokeilla sekä uusien paitojen tekemistä että kaupasta ostettujen paitojen muokkaamista enemmän tai vähemmän  Nyt talven aikana palattuani asumaan saumurin luo paitoja on syntynyt enemmänkin, osittain talvialesta ostamieni kankaiden ansiosta, osittain valmiita vaatteita hyödyntämällä. Kokosin tähän kuvia niistä.

Olen varmaan maininnut jo aiemminkin, että pidän paidoissa eniten venepääntiestä mutta kaupasta sen mallisia paitoja löytää harvoin. Eipä siis ihme, että olen tehnyt useamman sellaisen. Hiekanvärinen on alekangas, raidallisen poimin heräteostoksena ihastuttuani siihen Inkuri-kangasliikkeessä Matinkylässä ja punaisen löysin joskus aiemmin Eurokankaan palalaarista enkä voinut jättää sitä sinne, koska väri oli juuri oikea ja kangas tukevaa ja hyväntuntuista. Veikkaan, että se on suurelta osin keinokuitua, mutta pidän siitä silti.

Näissä malli on ihan perus: istutetut hihat ja alavaralla huoliteltu pääntie sekä yksinkertaiset käännökset hihansuissa ja helmassa.

Aiemmassa postauksessa mainittu musta-punainen raglan-hihainen paita on niin mieluisa - raglan-pääntie tuntuu asettuvan hyvin venepäähtiemäisesti - että halusin tehdä toisen sellaisen, ja tein sen tuosta samasta punaisesta, koska ostamani pala riitti hyvin kahteen paitaan (ja sitä taitaa olla viekin vähän jäljellä)

Sitten on pari vähän erilaista tapausta, myös noista alennusmyyntikankaista. Halusin kokeilla holkkihihoja, joten löydettyäni kaavan sellaiseen tein t-paidan. En oikein tykännyt lopputuloksesta, sillä hihat jäivät lepattamaan vähän liikaa minun makuuni niin että korjasin olkasaumaa kaartumaan jyrkemmin alaspäin. En ole vieläkään ihan tyytyväinen mutta mieli tekisi tutkia, miten kaavasta saisi paremman.

Vedospääntiestä olen myös pitänyt, mutta ainoa kaupasta löytämäni sellainen oli väärän värinen, joten tässä kokeilu ommella sellainen itse. Ei aivan onnistunut tämäkään vaan se tuntuu valuvan alas olkapäiltä. Epäilen, että takakappaleen pitäisi olla kapeampi, ja vähän sitä jo kavensinkin niskasta. Ystävättärellani on kiva vedospääntiepaita, joka on kuulemma kulumassa loppuun, joten hän lupasi sen minulle kaavoiksi; katsotaan tulevaisuudessa saisiko sillä paremman tuloksen.

Ytitän pitää meteliä siitä, että uusien vaatteiden tuotanto on pahimpia ympäristötuholaisia (ja tuossa edellä on runsaasti uutta puuvillakangasta :-( ) joten yritän tehdä vaatteita myös käytetyistä vaatteista. Tässä kaksi puuvillaneuleesta ommeltua paitaa. Tummempi on kirpparilta ja harmillisesti sen hihat jäivät hiukan turhan lyhyiksi. Vaalea on alennusmyynnistä poimittu miehen XL-kokoinen neulepusero, jonka paloitteli ja ompelin paidaksi itselleni - hihat riittivät juuri ja juuri.

Nyt alkaa tuntua, että pitäisiköhän minun yrittää tehdä jotain vähän erilaista, jo siinäki mielessä, että kohta kaikki arkipaitani ovat samaa mallia. Odottamassa on ainakin pari vedoksista ja rypytyksistä  muotonsa saavaa paitaa, kun vain uskaltaisi ryhtyä niihin.


Pari vinkkiä, joita olen näitä ommellessani miettinyt:

- Trikoopäärmeet kannattaa ompelukoneella ommellessa ommella oikealta puolelta (mitata päärmeen leveys tarkkaan ja asemoida ommel sen mukaan sopivan matkan päähän reunasta) koska reuna venyy helposti paininjalan työntäessä sitä edellään niin että päärme alkaa kupruilla tai kiertää. Kun sen laittaa alimmaiseksi, syöttäjä syöttää sitä tehokkaammin jolloin se asettuu paremmin paikoilleen.

- Paininjalan paineen löysääminen on ihan ehdoton juttu, koska nimenomaan se enemmän puristava paininjalka työntää päällimmäistä kangasta edellään ja aiheuttaa sitä kupruilua muutenkin.

Helppo varjokuvapaita

Uusi t-paita ja siihen kuvio helpon nettiniksin avulla

***

Näin Youtubessa videon helpoista ja nopeista tavoista koristella tylsiä t-paitoja - 5-minute crafts tai jotain sentapaista - jossa sabloonan ympärille suihkutettiin valkaisuainetta niin että sabloonan kuvio jäi tummemmaksi varjokuvaksi. Videoissa oli muitakin helppoja ja nopeita koristelutapoja, esim. erilaisia värjäämisiä ja t-paitojen muokkaamista hauskemmiksi ja toisenlaisiksi leikkelemällä ja ompelemalla muutamia pistoja, mutta tämä valkaisuainetemppu kiinnosti minua yksinkertaisuudessaan ja vaatiessaan vähemmän sotkua kuin esim. kangasvärit, joten halusin ehdottomasti kokeilla ja tiesin myös heti, millaisen kuvan haluaisin: kissan!

Netissä on myös viljalti valmiita kuvia - kirjoitin googleen cat silhouette ja sain sivuntäydeltä kissan varjokuvia, joista valitsin mieluisimman. Koska tarvitsin vain ääriviivat, ennen tulostamista pyyhin siitä pois kaiken muun musteen säästämiseksi, ja koska minua epäilytti kuinka paperi käyttäytyisi valkaisuaineen kanssa - käpristyisikö se pois muodostaan? - päätin käyttää piirtoheitinkalvoa sabluunana.

Koska halusin kissan jäävän tummaksi varjokuvaksi, leikkasin kissanmuotoisen sabloonan. Myös sabloona, jossa olisi kissanmuotoinen aukko, olisi voinut toimia; silloin olisin saanut vaalean kissan tummalla taustalla.

Testi

Ostin talvella alennusmyynnistä trikookankaita, joista silloin tein pitkähihaisia paitoja, mutta olin ostanut kutakin sen verran, että jämistä saisi myös lyhythihaisen paidan ja valitsin yhden sellaisen palan tähän projektiin. Halusin kuitenkin testata ensin pienelle tilkulle, miten valkaisuaine ja kalvosabluuna käyttäytyisivät.

Osoittautui, että sabluuna pitäisi kiinnittää kankaaseen jotenkin, jottei suihkaus puhalla sitä paikaltaan; että kun kangas on vaakatasossa pöydällä ja sitä haluaa suihkuttaa kohtisuoraan, suihkupullo lakkaa pian toimimasta, jos sitä pitää vaakatasossa; ja että tämä hiekanruskea kangas vaalenee valkoisen sijasta pinkiksi. Viimeisin on oli miellyttävä yllätysbonus, ensimmäistä yritin ratkaista kiinnittämällä sabloonan kankaaseen nuppineulalla ja toista täyttämällä suihkupulloa täydemmäksi, mikä ei kuitenkaan auttanut paljoakaan. Ehkä jos kankaan nostaisi pystyyn ja varoisi suhkuttamasta sabloonaa? (koska muovisabloonan päältä neste valuu hallitsemattomasti ja voi päätyä väärään paikkaan.)

Pohdin myös sitä, pitäisikö ommella paita ensin ja tehdä kuvio valmiiseen paitaan vai tehdä kuvio kankaalle ja leikata paita sitten halutusta kohdasta? Kummalla tavalla kuvion saisi varmemmin oikeaan kohtaan? Valmiin paidan käsittelyssä ongelmana on, että valkaisuaineen imeytyminen vahingossa myös takakappaleeseen pitäisi estää jotenkin, ja jos kuvio menee jotenkin pieleen, koko paita menee pilalla, joten päädyin leikkaamaan paidan ensin, jotta voisin käsitellä etukappaletta yksinään riskeeraamatta muita osia.

Paidan kaava on Käsityölehden 6/2000, jota olen käyttänyt monesti. Olen pahoillani, että viittaan ikivanhoihin lehtiin, joita kenelläkään ei ole mahdollisuutta enää saada käsiiinsä, mutta olen säilyttänyt ammoiset lehdet eräänlaisena kaavakokoelmana, koska niissä on juuri niitä peruskaavoja, joista saa muokattua ja sovellettua haluamansa ja käytän siksi niitä enkä uudempia lehtiä. (tilasin lehteä 7/97-6/02 ja jonkin aikaa 14-15)

Sabloona etukappaleella

Valmis kuva

Vasemmalla sabloona aseteltuna etukappaleelle ja odottamassa valkaisuaineen ruiskimista, oikealla lopputulos. Kissan päässä näkyy pari vaaleanpunaista tiplaa seurauksena siitä, että yritin varovasti kuivailla sablonin päälle jääneitä pisaroita jotteivät ne valuisi jonnekin, ja vähän nestettä meni kiinnityksenä olleen nuppineulan reiästä sisään.

Sitä, kuinka paljon valkaisuainetta pitää suihkia ja kuinka kauan antaa sen vaikuttaa, on vaikea sanoa. Enemmän ainetta = yhtenäisempi vaalea pinta pisteiden sijaan, ja mitä pidempään antaa vaikuttaa, sitä vaaleammaksi pinta muuttuu. Tosin myös enemmän ainetta = vaaleampi vaikutus. Kangas alkaa vaalentua jo muutamissa sekunneissa ja itse annoin tuon kissankuvan vaalentua suunnilleen 5 minuuttia vaikka se ehkä olisi saanut olla vähän pidempäänkin. Kannattaa pitää vaikutusta silmällä. Vaalenemisen saa pysäytetyksi huuhtelemalla kankaan vedellä.

Kun etukappale seuraavana päivänä oli kuivunut (huuhtelusta) ompelin paidan valmiiksi. Kuvasta ja paidasta tuli minusta kiva ja luulen, että kokeilen tätä menetelmää joskus toistenkin, esim. koko kankaan kuviointiin - ammoin kaupasta ostamani paidan kuvio on kuin siihen olisi pudoteltu kauttaaltaan isoja pisaroita valkaisuainetta ja pidän siitä niin paljon, että jotain vastaavaa voisi kokeilla tehdä itsekin.

Pari tärkeää asiaa:
- Avaa ikkuna tai huolehdi muutoin, että ilma vaihtuu työskentelytilassasi; kloori on epäterveellistä hengittää!
- Testaa ensin jollekin arvottomalle palalle, miten kankaasi reagoi valkaisuaineeseen, jottet pilaa varsinaista vaatetta!
- Varo saamasta valkaisainetta ihollesi!

Palatakki

Innostuin netissä mainostetuista kierrätyskankaista tehdyistä takeista, ja mitä siitä sitten käytännössä tuli.

--

Facebook-käsityöryhmässä kyseltiin kierrätysneuletakkien tekemisestä samaan tyyliin kuin Etsyssä myytävät Katwisen takit. Joku linkkasi samaan keskusteluun Ipseity Designin kierrätystakit. Katwisen velhotakit ovat todella hauskan näköisiä mutta eivät ihan minun tyyliäni, kun taas Ipseityn ideoista pidin ja innostuin, ja Katwisen tyylisten takkien nettitutoriaaleissa homma näytti tosi helpolta.

Retki kirpputorille tuotti kuitenkin pettymyksen. Olin liikkeellä huhtikuussa, jolloin kirpputorit olivat vaihtaneet esille kesävalikoimansa, eikä neuleita ollut tarjolla juuri lainkaan. Mutta onhan minulla iso kasa muista projekteista jääneitä villakankaanpalasia, eikö niistä saisi kasatuksi takin?

Palasia tosiaan oli. Isoimmat ja houkuttelevimmat palat olivat valkoisia ja violetteja, sitten oli isompi pala mustaa, pieniä palasia erilaisia harmaita, useita erilaisia vihreitä ja vielä useampia mutta ei kovin hyvälaatuisia ruskeita, yksi pieni pala ihanaa vaaleanpunaista, pari pientä palaa ihanaa tummanpunaista sekä muutama suikale sinistä ja keltaista. Päivänvalossa erottelin vielä harmahtavat vihreät, oliivin sävyiset vihreät ja kirkkaan sammalenvihreät. Kokemuksesta tiedän ja esim. Etsyn valikoimasta näkee, että värien yhdistely on vaikea taito; odottamattomat yhdistelmät voivat voimia yllättävän hyvin kun taas saman värimaailman värit eivät välttämättä näytäkään niin hyviltä yhdessä. Päädyin lopulta yrittämään valkea-harmaa-harmaanvihreä-sammalenvihreä-yhdistelmää, koska houkuttelevuudestaan huolimatta violeteille paloille ei tuntunut löytyvän hyviä kavereita.

Kaikki palat leikattu

Koska olen tykännyt kovasti aiemmin tekemästäni villajakusta ja se on tuntunut näyttävän hyvältä hameiden kanssa, ja myös koska se on alunperinkin tarkoitettu tehtäväksi ilman vuoria, kaivoin sen kaavat esiin uudelleen. Mutta koska aioin käyttää kankaanpalasia, täytyi myös kaava jakaa palasiksi sen lisäksi, että jatkoin sen helmaa samantapaiseksi kuin Ipseityn takeissa. Palojen leikkaaminen oli aikamoista pähkäilyä, että mikä kangas riittäisi mihinkin osaan, ja lopulta tein uuden retken kirpparille, mistä löytyi sentään tuo harmaa ruudullinen kangas.(alunperin housut). Varsinkin kauluksen alavara oli kimurantti, koska se olisi vaatinut aika ison kangaspalan ja toisaalta minulla oli monia pienempiä vihreitä palasia, joita olisin halunnut käyttää. Kauluksen jakaminen pieniin palasiin ratkaisi tämän ongelman, mutta kun sen kasasi noin monesta palasta, palat oli leikattava ja saumat ommeltava tarkasti, jotta kappaleen muoto säilyisi oikeana.

Eräässä velhotakkitutoriaalissa kappaleiden väliin ommeltiin satiinikaitaletta eräänlaiseksi tereeksi, osittain estämään neuleiden välisiä saumoja venymästä ja toisaalta luomaan vaikutelma samanlaisista koholla olevista saumoista kuin Katwisen takeissa. Pidin ajatuksesta, varsinkin kun yksi sammalenvihreistä palasista oli kiiltävää satiinimaista kangasta ja sitä oli runsaasti. Itse takkiin sitä oli vaikea käyttää, koska se oli niin ohutta villakankaisiin verrattuna. Ihan oikeaa terettä en saanut aikaan, kun en ole keksinyt  mitä nyöriä niihin pitäisi laittaa sisälle, mutta leikkasin kangasta vinonauhaksi ja laitoin sitä saumojen väliin, mistä se näkyy juuri sopivasti. Hetken aikaa mietin pitäisikö "tere" laittaa myös pystysaumoihin, mutta toisiaan risteävät teresaumat tuntuivat ylilyönniltä, joiten annoin olla. Jälkeenpäin ajatellen kauluksen reuna olisi ehkä kaivannut tereen, mutta en jaksanut ryhtyä enää korjaamaan sitä sinne jälkeenpäin.

Kappaleet koottuina ja palat
vuoritettuina sekalaisilla
kankailla.

Toinen ongelma oli tosiaan kankaiden eri paksuudet. Valkoinen ja harmaa olivat paksuhkoa huopamaista villaa kun taas harmaanvihreät ovat ohuempia ja monet sammalenvihreistä ovat ihan ohuita, samoin kuin tuo yllä mainittu ruudullinen harmaa. Ratkaisin asian vuorittamalla ohuimpia palasia - joitakin ohuilla villakankailla, toisia tukevalla lakanalalla tai muilla puuvillakankailla - siksakkaamalla ne yhteen reunoilta ja käyttämällä niitä kuin ne olisivat vain yksi kangas. Tästä tietysti seurasi, että takin nurja puoli ei tosiaankaan ole ilo silmälle, mutta oikeaan vuoriin olisi pitänyt ostaa jo uutta kangasta enkä toisaalta halunnut tästä liian lämmintä takkia vaan loppukevään, viileiden kesäpäivien ja alkusyksyn takin.

Silkkipaperi vielä paikoillaan.
Tuon verran nauhaa
jäi yli!

Koska malli on Helppokaava ja siinä on huivikaulus, takki on aika helppo koota. Olka- ja sivusaumat, kauluksen kokoaminen alavaran avulla, hihojen kiinnitys ja reunojen huolittelu. Mutta saatuani takin kasaan aloin miettiä, että sammalenvihreät osat eivät näytä spivan kokonaisuuteen varsinkaan edessä, missä kaulus on ainoa erottuva sitä väriä. Koska sain juuri tuohon aikaan käsiini Victorian Dressmaker -kirjan ja näin siinä koristelua sutaasinauhalla, keksin että toisesta projektista jääneellä vihreällä nauhalla voisin ehkä saada vihreän kauluksen näyttämään enemmän siltä, että sen kuuluukin olla sen värinen. Muistan käyttäneni keinoa aiemminkin joskus muinoin, ja Victorian Dressmaker -kirjassa sutaasinauhakuvio oli ommeltu silkkipaperilla olevan mallin avulla, ja sillä tavalla kuviota pystyy seuraamaan tarkasti joutumatta merkitsemään sitä kankaalle. (Kuvassa näkyvätkin yhä napin paikan pieleen menneet merkit. En ole varma, pystyykö takkiani pesemään, joten luijykynämerkit saattavat jäädä siihen pitkäksi aikaa) Harsin nauhan kiinni ensin käsin ja sitten ompelin sen kiinni koneella, koska pelkäsin, että tuossa kohdassa se joutuu altiiksi sellaiselle hankaukselle, että käsinompelu ei ehkä kestä. Mutta kokonaisen vaatteen pyörittely ompelukoneessa kaikkien noiden silmukoiden kautta oli kyllä aika painajainen!

Silkkipaperin huono puoli on se, että sen nyppiminen varsinkin pienistä väleistä nauhan alta on tuskaisaa, mutta pienikärkiset pinsetit auttoivat merkittävästi! Se nauhanpätkä, joka minulla oli jäljellä, riitti juuri ja juuri, ja mietin pitäisikö käydä ostamassa lisää, jotta tekisi noita kuvioita enemmänkin.

Lopputulos on ihan ok, vaikka en edelleenkään ole aivan tyytyväinen väreihin - parempi olisi ollut tyytyä valkoiseen, harmaaseen ja harmahtavanvihreisiin ilman kirkkaampaa sammalenvihreää. Mutta käytössä takki on ihan kiva, se on juuri sopivan lämmin 10-15 asteen säähän ja näyttää hyvältä pitkän hameen kanssa. Houkuttelisi tehdä vastaava toisissa väreissä, ehkä jopa hiukan pidempikin, ehkä hiukan puhvihihoilla tai merimieskauluksella, selaisella kuin Edithillä Tolkien-elokuvassa :-)

Ihan alkuperäisen idean mukainen kierrätystakki tuo ei ole - vanhoja vaatteita tuossa ovat vain ne edellämainitut ruudulliset harmaat housut, etusivukappaleiden harmaanvihretä kalanruotokuvioinen kangas miehen vanhasta pikkutakista sekä takakappaleen liepeiden vihreä jaquard Kristiinan renessanssihihoista. Muut kankaat ovat jämiä omista tai muiden projekteista: Ilanan keskiaikatakki, Maaritin hame, tilaustyönä tehty viitta, myyntiin tehdyt huput ja pussit, 1600-luvun doublet, papitarhahmon lakanakankainen huntu, 1890-puvun nauha ja mummon varastoista löydetyt napit.

Mutta vaikka tuohon paloja menikin, jotenkin mystisesta kangaskasat eivät tunnu pienentyneen yhtään. Omituista :-o

Vanhaan paitaan uusi väri JA uusi kaula-aukko

Trikoopaidan pääntie uusiksi, tällä kertaa lisäämällä kaarroke.

--

Valkoinen trikoopaita alkoi tummua kainaloista, kuten ne aina ennen pitkää tekevät, joten päätin värjätä sen, kuten olen aiemminkin tehnyt. Kun olen viime aikoina korjaillut trikoopaitojen päänteitä, tuli mieleen, tässäkin on pyöreä pääntie, jollaisesta en pidä, entäpä jos tekisi sille jotain?

Mutta koska tässä paidassa ei ole ylimääräistä pituutta, jonka avulla kaula-aukon voisi tehdä uusiksi - kuten siinä aiemmin korjaamassani mustassa paikassa - minun täytyisi korvata uuden pääntien vaatima kangas jollain muulla tavalla - kaarrokkeella? Sitä varten heitin samaan värjäysliemeen myös palasen harmaata trikoota (jäänne jostain vanhasta t-paidasta, luulen), niin että uuden palan ja paidan muiden osien väri olisi samaa sävyä, ja yhdistelmä näyttäisi siltä kuin se olisi alunperinkin tehty sellaiseksi.

Itse muokkaaminen meni tuttuun tapaan: ratkoin hihat irti mahdollisimman siististi, ja nyt kun takakappale säilyisi sellaisenaan eivätkä olkasaumat leikkautuisi pois, myös ne piti purkaa. Sitten leikkasin etukappaleen poikki rinnan yläpuolelta ja ompelin tilalle uutta kangasta. Tein muuten niin päin, että tarkistin ainoastaan uuden kangaspalan ulottuvan olkapäille asti, ompelin sen kiinni etukappaleeseen ja vasta sen jälkeen leikkasin etukappaleen muotoonsa, siis olkapäät takakappaleen olkapäiden mukaan ja kädentiet paljolti takakappaleen kädenteiden mukaan. Näin oli helpompi luottaa siihen, ettei kappaleista tule eri mittaiset.

Olkasaumojen vahvisteeksi leikkasin ja laitoin ompeleen mukaan kapeat pystysuuntaiset (ja siten venymättömät) suikaleet paitakankaasta. Pääntien huolittelin alavaralla, joka on sitten tikattu kiinni päällikankaaseen ompelukoneen kaksoisoverlockilla. Lopuksi vielä hihat takaisin paikoilleen.

Jälkeenpäin ajatellen, kaarrokkeen avulla olisi voinut tehdä jonkinlaiset muotolaskokset rintoja varten ja vaakasauma olisi asettunut paremmin, jos sen olisi tikannut päältä, mutta joka tapauksessa paidasta tuli oikein kiva. Toki kangas on jo menettänyt ryhtiään niin, että ei tuo uuden veroiseksi tullut, mutta vähän jatkoaikaa kuitenkin :-)

Trikoopaidan uusi kaula-aukko

Liian avokaulainen trikoopaita oli osoittautunut virheostokseksi, mutta tein siihen uuden kaula-aukon ja sain juuri sellaisen paidan kuin mistä pidän eniten!

--

Sen vihreän paidan tehtyäni käsiini osui musta trikoopaita, joka oli jäänyt käyttämättä, koska syvä kaula-aukko ei sitten ollutkaan minun juttuni. Olin ostanut sen kai osittan siksi, että tarjolla ei juuri silloin ollut muuta ja osaksi, koska ihailin erästä ystävää, joka jotenkin osaa pukeutua avokaulaisiin ja melko seksikkäisiinkin vaatteisiin näyttäen aina hyvältä eikä yhtään tyrkyltä. Mutta yritettyäni kerran tai pari käyttää tätä paitaa totesin, etten viihdy näin avokaulaisessa vaatteessa ja paita jäi ajelehtimaan jonnekin vaatekaapin ja kirpputoripinon välimaastoon, koska minua harmitti heittää pois ihan uusi paita.

Alkuperäinen paita

Kun nyt katselin sitä, huomasin sen olevan todella pitkä, siis ulottuvan jonnekin alalantiolle saakka (muutama vuosi sitten trikoopaidat olivat sellaisia). Ehkäpä pituus riittäisi siihen, että siirtäisin hihat alemmas ja tekisin uuden pääntien?

Tuumasta toimeen: Ratkoin hihat nätisti irti ja leikkasin paidan poikki kaula-aukon alareunan kohdalta. (jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä voinut säästää pari senttiä pituudesta leikkaamalla vähän ylempää, koska uusikin pääntie kaartuu sentään vähäsen). Kädenteiden leikkaaminen epäilytti vähän, mutta yritin arvioida niiden kokoa aiempien (irtileikattujen) kädenteiden mukaan.

Uusi pääntie ja kädentiet leikattu

Kaula-aukon kaavana käytin sitä samaa Käsityölehden 6-7/2005 kaavaa kuin vihreässä paidassa, ja leikkasin alavarat takakappaleen irtileikatusta yläosasta. Sitten alavara paikoilleen pääntielle ja tikkaus oikealta puolelta ompelukoneen jousto-ompeleella (mikälie kaksoisoverlock tai sinnepäin).

Hihojen kiinnittäminen takaisin olikin vähän mutkikkaampi juttu, koska kädenteistä oli tullut aavistuksen liian suuret, mutta onneksi vain aavistuksen, koska hihat lopulta asettuivat paikoilleen ilman merkittävää venyttämistä. Varoin tarkoin antamasta saumurin leikata saumavaraa ommellessa juuri yhtään, koska saumavaroissa ei ollut yhtään ylimääräistä.

Uusi pääntie valmis

Lopputulos on minusta oikein onnistunut ja juuri sellainen, mitä toivoin! Helma on ehkä hitusen lyhyehkö, mutta ei niin lyhyt, että se lainkaan haittaisi, ja lantiolta kainalooon siirtynyt pesuohjelappu sai lähteä. Kun en koskenut helman enkä ranteiden huolitteluun, paita tuntuu aivan kuin kaupasta ostetulta, ja niinhän se - tavallaan - onkin! Ihanaa, ettei minun tarvinnut heittää sitä menemään!

Onni oli se, että paita oli alunperinkin ylipitkän mallinen, koska normaalimittaista paitaa ei olisi voinut muokata näin, paitsi jatkamalla helmasta. Se herättää kieltämättä uusia ideoita, mutta ehkä joskus toiste.

Miehen paidasta paita itselle

Lähtökohta: miehen villapaita

Selailin käsityölehteä, jossa oli t-paitojen kaavoja (6-7/05) ja mietin, että venepääntiellä varustettu malli olisi juuri se, mitä olen kaivannut, mutta viitsisinkö tosiaan ryhtyä leikkelemään sitä punaista trikoota, joka odottelee kaapissa. Jotenkin päähäni pälkähti poikaystävän hylkäämä villapaidantapainen, jonka oli värin ja sileän neuleen takia evakuoinut kangasvarastoihini, ja mietin, että koska olin saanut eräästä hänen paitapuserostaankin leikeltyä ja koottua itselleni paitapuseron, mahtaisiko hänen villapaitansa riittää minun t-paitani kappaleiksi.

T-paidan kappaleet

Piirsin kaavat ja asettelin ne paidan palasten päälle. Tulos: pituus riitti juuri ja juuri, koska alkuperäinen kaula-aukko oli verraten syvä mutta kaavojen kaula-aukko ei, ja alkuperäisessä takakappaleessakin oli kaula-aukon syvyinen koristekappale, niin että sielläkin pituus meni tiukille. Lisäksi kaula-aukon alavaroihin paidan kangas ei riittänyt, mutta toisaalta se oli laadultaan aika karkeaa, joten tein ihan mielelläni alavarat vanhasta mustasta t-paidasta leikatusta puuvillatrikoosta.

Lopputulos on oikein hyvä. Kangas on ihoa vasten edelleen vähän karkeaa mutta ei liian, ja kaava näyttää olevan täsmälleen sopiva. Taidan tehdä samalla kaavalla lisää paitoja, koska malli on mieluisa ja venepääntien tekeminen on varmaan helpoin, mitä trikoon kanssa voi olla. Olen tyytyväinen myös siihen, että taas sain kierrätettyä jotain niin, että tuloksena on oikeasti mieluisa ja käytettävä vaate.

Yllätyslahjalaukku

Ystäväni harmitteli vaatimatonta ja kovin epänaisellisen näköistä käsilaukkuaan, ja koska tiesin, ettei hän itse pystyisi tällä hetkellä hankkimaan uutta, päätin tehdä hänelle sellaisen. Kysyin, minkä värisistä laukuista ja asusteista hän yleisesti ottaen tykkää, ja hän vastasi pitävänsä lämpimistä väreistä; tomaatinpunaisesta, keltaisesta, lämpimän vihreästä, ruskeasta, ehkä turkoosistakin.

Olin vastikään katsellut luksusliikkeen muotilaukkuja ja ottanut niistä kuvia ottaakseni mallia niiden rakenteesta. Niissä monessa oli sivukappaleet, joiden yläreunan saattoi kiinnittää kapeammaksi, niin että laukku oli kannettaessa kapea ylhäältä mutta käytössä aukeni avoimemmaksi.

Kangaskasoissani on kyllä paljon punaista, mutta minun suosikkini joulunpunaisesta viininpunaiseen ovat kylmiä, joten ne eivät kelvanneet. Itse en pidä lainkaan keltaisesta tai kellansävyisistä väreistä, joten niitä on vain satunnaisia pikkupaloja tilkkutöitä varten. Jostain oli kuitenkin jäänyt oranssia tukevaa puuvillakangasta, joka värjäys oli jännä yhdistelmä oranssia ja keltaista. Siitäpä siis. Se olisi saattanut näyttää ihan hyvältä yksinäänkin, mutta kangasta oli niin naftisti, etten olisi saanut siitä sivukappaleita, joten päätin tehdä sivukappaleet oransseista ja keltaisista tilkuista. Viereisessä kuvassa sivukappaleet on jo kasattu ompelemalla ne taustakankaalle, ja toisessa kuvassa näkyy päälliskankaan nurjalle puolelle silitetty tukikangas. Lisäsin vielä laukun pohjan kohdalle suikaleen kiinnisilitettävää tukihuopaa. Sen jälkeen tein laukun takapuolelle upotetun vetoketjutaskun.


Jouduin toteamaan, ettei oranssi päälliskangas riitä kantohihnojen kaitaleisiin kuin toiselle puolelle, joten täydensin niitä ruskealla, jota oli enemmän. Kantohihnat on ommeltu kahdesta pitkästä kaitaleesta, joista oranssi on ehkä sentin tai pari kapeampi kuin ruskea. Ne on ommeltu pitkiltä sivuilta yhteen, käännetty oikein päin ja tikattu oranssin reunaa pitkin.







Vuoriksi löytyi riittävästi vaaleankeltaista ohutta pellavakangasta, ja siihen tein myös upotetun vetoketjutaskun ja toiselle puolelle vuoritetun paikkataskun, eli taskukappale on kaksinkertainen. Oranssia kangasta ei ollut ihan riittävän paljon, mutta keltaista oli enemmän, joten leikkasin keltaisesta isomman palan, ompelin ne yläreunasta yhteen ja taitoin reilusti keltaisen puolelta, niin että muut reunat tulivat vastakkain. Sitten ompelin reunat kääntöaukkoa lukuunottamatta, käänsin ja silitin taskun, ja ompelin sen paikoilleen. Toisessa reunassa on kapea osio kynää varten.

x

Koska en raaski ostaa kiinnisilitettävää tukivanua, käytän varastoistani löytyviä villasekoitteen paloja, jotka kiinnittyvät samalla, kun kiinnitän vuorin taskuja ja osittain ihan vaan tylysti tikkaamalla ne kiinni vuorikankaaseen.









Seuraavaksi ompelin vuorin sivukappaleet kiinni etu/takakappaleeseen jättäen yhteen sivusaumaan kääntöaukon. Pehmustevilla ei ulotu aivan sivusaumoihin asti, jottei saumoista tule paksuja.

Päällinen kootaan samalla tavalla, mutta kantokahvat kannattaa kiinnittää päällikappaleeseen ennen sivusaumojen ompelua.

Kun sekä vuori että päällinen ovat valmiina, laitoin ne sisäkkäin (kantokahvat jäävät sisälle) ja impelin yläreunan ympäri.

Kun käänsin laukun vuorissa olevan kääntöaukon kautta, se näyttää tällaiselta pussilta. Sitten työnsin vuorin päällisen sisään ja tikkasin reunan, jotta se pysyy paikoillaan.






Tässä vaikeessa osoittautui, että vuorin olisi pitänyt olla aavistuksen pienempi, koska se ei halunnutkaan asettu päällisen sisälle aivan mukisematta. Kiinnitin sitä käsin ompelemalla mahdollisimman huomaamattomasti päälliseen.

Jotta saisin laukkuun oikeanlaisen muodon eikä se repsottaisi kantaessa aivan avonaisena, ompelin sivukappaleiden kulmiin tukevat nepparit, joilla yläreunan voisi kiinnittää kapeammaksi. Harkitsin itse laukun sulkimeksi vetoketjua, mutta se olisi pitänyt tehdä ennen vuorin kokoamista, eikä minulla siinä vaiheessa ollut oikeanväristä vetskaria, ja kokeilin myös kantokahvojen väliin tulevaa pientä läppää, joka sulkisin laukun, mutta makutuomarit pitivät laukkua paremman näköisenä ilman sitä, joten tyydyin lisäämään yläreunaan keskelle vielä yhden nepparin, joka kiinnittää yläreunat vastakkain.

Minusta laukusta tuli hieno, ja mittasuhteet (käytin leveyden ja korkeuden mallina A4-arkkia, siihen lisäksi sivut ja pohja) ovat minusta hyvät.

Edit: kaveri ei koskaan sanonut sitä minulle, ei tietenkään, mutta oli aika ilmeistä, ettei hän tykännyt laukusta eikä koskaan käyttänyt sitä. No, olisi minun pitänyt itsekin tajuta, etteivät normaalit ihmiset käytä julkisesti tällaisia kummallisia räpellyksiä. :-/