Palatakki

Innostuin netissä mainostetuista kierrätyskankaista tehdyistä takeista, ja mitä siitä sitten käytännössä tuli.

--

Facebook-käsityöryhmässä kyseltiin kierrätysneuletakkien tekemisestä samaan tyyliin kuin Etsyssä myytävät Katwisen takit. Joku linkkasi samaan keskusteluun Ipseity Designin kierrätystakit. Katwisen velhotakit ovat todella hauskan näköisiä mutta eivät ihan minun tyyliäni, kun taas Ipseityn ideoista pidin ja innostuin, ja Katwisen tyylisten takkien nettitutoriaaleissa homma näytti tosi helpolta.

Retki kirpputorille tuotti kuitenkin pettymyksen. Olin liikkeellä huhtikuussa, jolloin kirpputorit olivat vaihtaneet esille kesävalikoimansa, eikä neuleita ollut tarjolla juuri lainkaan. Mutta onhan minulla iso kasa muista projekteista jääneitä villakankaanpalasia, eikö niistä saisi kasatuksi takin?

Palasia tosiaan oli. Isoimmat ja houkuttelevimmat palat olivat valkoisia ja violetteja, sitten oli isompi pala mustaa, pieniä palasia erilaisia harmaita, useita erilaisia vihreitä ja vielä useampia mutta ei kovin hyvälaatuisia ruskeita, yksi pieni pala ihanaa vaaleanpunaista, pari pientä palaa ihanaa tummanpunaista sekä muutama suikale sinistä ja keltaista. Päivänvalossa erottelin vielä harmahtavat vihreät, oliivin sävyiset vihreät ja kirkkaan sammalenvihreät. Kokemuksesta tiedän ja esim. Etsyn valikoimasta näkee, että värien yhdistely on vaikea taito; odottamattomat yhdistelmät voivat voimia yllättävän hyvin kun taas saman värimaailman värit eivät välttämättä näytäkään niin hyviltä yhdessä. Päädyin lopulta yrittämään valkea-harmaa-harmaanvihreä-sammalenvihreä-yhdistelmää, koska houkuttelevuudestaan huolimatta violeteille paloille ei tuntunut löytyvän hyviä kavereita.

Kaikki palat leikattu

Koska olen tykännyt kovasti aiemmin tekemästäni villajakusta ja se on tuntunut näyttävän hyvältä hameiden kanssa, ja myös koska se on alunperinkin tarkoitettu tehtäväksi ilman vuoria, kaivoin sen kaavat esiin uudelleen. Mutta koska aioin käyttää kankaanpalasia, täytyi myös kaava jakaa palasiksi sen lisäksi, että jatkoin sen helmaa samantapaiseksi kuin Ipseityn takeissa. Palojen leikkaaminen oli aikamoista pähkäilyä, että mikä kangas riittäisi mihinkin osaan, ja lopulta tein uuden retken kirpparille, mistä löytyi sentään tuo harmaa ruudullinen kangas.(alunperin housut). Varsinkin kauluksen alavara oli kimurantti, koska se olisi vaatinut aika ison kangaspalan ja toisaalta minulla oli monia pienempiä vihreitä palasia, joita olisin halunnut käyttää. Kauluksen jakaminen pieniin palasiin ratkaisi tämän ongelman, mutta kun sen kasasi noin monesta palasta, palat oli leikattava ja saumat ommeltava tarkasti, jotta kappaleen muoto säilyisi oikeana.

Eräässä velhotakkitutoriaalissa kappaleiden väliin ommeltiin satiinikaitaletta eräänlaiseksi tereeksi, osittain estämään neuleiden välisiä saumoja venymästä ja toisaalta luomaan vaikutelma samanlaisista koholla olevista saumoista kuin Katwisen takeissa. Pidin ajatuksesta, varsinkin kun yksi sammalenvihreistä palasista oli kiiltävää satiinimaista kangasta ja sitä oli runsaasti. Itse takkiin sitä oli vaikea käyttää, koska se oli niin ohutta villakankaisiin verrattuna. Ihan oikeaa terettä en saanut aikaan, kun en ole keksinyt  mitä nyöriä niihin pitäisi laittaa sisälle, mutta leikkasin kangasta vinonauhaksi ja laitoin sitä saumojen väliin, mistä se näkyy juuri sopivasti. Hetken aikaa mietin pitäisikö "tere" laittaa myös pystysaumoihin, mutta toisiaan risteävät teresaumat tuntuivat ylilyönniltä, joiten annoin olla. Jälkeenpäin ajatellen kauluksen reuna olisi ehkä kaivannut tereen, mutta en jaksanut ryhtyä enää korjaamaan sitä sinne jälkeenpäin.

Kappaleet koottuina ja palat
vuoritettuina sekalaisilla
kankailla.

Toinen ongelma oli tosiaan kankaiden eri paksuudet. Valkoinen ja harmaa olivat paksuhkoa huopamaista villaa kun taas harmaanvihreät ovat ohuempia ja monet sammalenvihreistä ovat ihan ohuita, samoin kuin tuo yllä mainittu ruudullinen harmaa. Ratkaisin asian vuorittamalla ohuimpia palasia - joitakin ohuilla villakankailla, toisia tukevalla lakanalalla tai muilla puuvillakankailla - siksakkaamalla ne yhteen reunoilta ja käyttämällä niitä kuin ne olisivat vain yksi kangas. Tästä tietysti seurasi, että takin nurja puoli ei tosiaankaan ole ilo silmälle, mutta oikeaan vuoriin olisi pitänyt ostaa jo uutta kangasta enkä toisaalta halunnut tästä liian lämmintä takkia vaan loppukevään, viileiden kesäpäivien ja alkusyksyn takin.

Silkkipaperi vielä paikoillaan.
Tuon verran nauhaa
jäi yli!

Koska malli on Helppokaava ja siinä on huivikaulus, takki on aika helppo koota. Olka- ja sivusaumat, kauluksen kokoaminen alavaran avulla, hihojen kiinnitys ja reunojen huolittelu. Mutta saatuani takin kasaan aloin miettiä, että sammalenvihreät osat eivät näytä spivan kokonaisuuteen varsinkaan edessä, missä kaulus on ainoa erottuva sitä väriä. Koska sain juuri tuohon aikaan käsiini Victorian Dressmaker -kirjan ja näin siinä koristelua sutaasinauhalla, keksin että toisesta projektista jääneellä vihreällä nauhalla voisin ehkä saada vihreän kauluksen näyttämään enemmän siltä, että sen kuuluukin olla sen värinen. Muistan käyttäneni keinoa aiemminkin joskus muinoin, ja Victorian Dressmaker -kirjassa sutaasinauhakuvio oli ommeltu silkkipaperilla olevan mallin avulla, ja sillä tavalla kuviota pystyy seuraamaan tarkasti joutumatta merkitsemään sitä kankaalle. (Kuvassa näkyvätkin yhä napin paikan pieleen menneet merkit. En ole varma, pystyykö takkiani pesemään, joten luijykynämerkit saattavat jäädä siihen pitkäksi aikaa) Harsin nauhan kiinni ensin käsin ja sitten ompelin sen kiinni koneella, koska pelkäsin, että tuossa kohdassa se joutuu altiiksi sellaiselle hankaukselle, että käsinompelu ei ehkä kestä. Mutta kokonaisen vaatteen pyörittely ompelukoneessa kaikkien noiden silmukoiden kautta oli kyllä aika painajainen!

Silkkipaperin huono puoli on se, että sen nyppiminen varsinkin pienistä väleistä nauhan alta on tuskaisaa, mutta pienikärkiset pinsetit auttoivat merkittävästi! Se nauhanpätkä, joka minulla oli jäljellä, riitti juuri ja juuri, ja mietin pitäisikö käydä ostamassa lisää, jotta tekisi noita kuvioita enemmänkin.

Lopputulos on ihan ok, vaikka en edelleenkään ole aivan tyytyväinen väreihin - parempi olisi ollut tyytyä valkoiseen, harmaaseen ja harmahtavanvihreisiin ilman kirkkaampaa sammalenvihreää. Mutta käytössä takki on ihan kiva, se on juuri sopivan lämmin 10-15 asteen säähän ja näyttää hyvältä pitkän hameen kanssa. Houkuttelisi tehdä vastaava toisissa väreissä, ehkä jopa hiukan pidempikin, ehkä hiukan puhvihihoilla tai merimieskauluksella, selaisella kuin Edithillä Tolkien-elokuvassa :-)

Ihan alkuperäisen idean mukainen kierrätystakki tuo ei ole - vanhoja vaatteita tuossa ovat vain ne edellämainitut ruudulliset harmaat housut, etusivukappaleiden harmaanvihretä kalanruotokuvioinen kangas miehen vanhasta pikkutakista sekä takakappaleen liepeiden vihreä jaquard Kristiinan renessanssihihoista. Muut kankaat ovat jämiä omista tai muiden projekteista: Ilanan keskiaikatakki, Maaritin hame, tilaustyönä tehty viitta, myyntiin tehdyt huput ja pussit, 1600-luvun doublet, papitarhahmon lakanakankainen huntu, 1890-puvun nauha ja mummon varastoista löydetyt napit.

Mutta vaikka tuohon paloja menikin, jotenkin mystisesta kangaskasat eivät tunnu pienentyneen yhtään. Omituista :-o

Yllätyslahjalaukku

Ystäväni harmitteli vaatimatonta ja kovin epänaisellisen näköistä käsilaukkuaan, ja koska tiesin, ettei hän itse pystyisi tällä hetkellä hankkimaan uutta, päätin tehdä hänelle sellaisen. Kysyin, minkä värisistä laukuista ja asusteista hän yleisesti ottaen tykkää, ja hän vastasi pitävänsä lämpimistä väreistä; tomaatinpunaisesta, keltaisesta, lämpimän vihreästä, ruskeasta, ehkä turkoosistakin.

Olin vastikään katsellut luksusliikkeen muotilaukkuja ja ottanut niistä kuvia ottaakseni mallia niiden rakenteesta. Niissä monessa oli sivukappaleet, joiden yläreunan saattoi kiinnittää kapeammaksi, niin että laukku oli kannettaessa kapea ylhäältä mutta käytössä aukeni avoimemmaksi.

Kangaskasoissani on kyllä paljon punaista, mutta minun suosikkini joulunpunaisesta viininpunaiseen ovat kylmiä, joten ne eivät kelvanneet. Itse en pidä lainkaan keltaisesta tai kellansävyisistä väreistä, joten niitä on vain satunnaisia pikkupaloja tilkkutöitä varten. Jostain oli kuitenkin jäänyt oranssia tukevaa puuvillakangasta, joka värjäys oli jännä yhdistelmä oranssia ja keltaista. Siitäpä siis. Se olisi saattanut näyttää ihan hyvältä yksinäänkin, mutta kangasta oli niin naftisti, etten olisi saanut siitä sivukappaleita, joten päätin tehdä sivukappaleet oransseista ja keltaisista tilkuista. Viereisessä kuvassa sivukappaleet on jo kasattu ompelemalla ne taustakankaalle, ja toisessa kuvassa näkyy päälliskankaan nurjalle puolelle silitetty tukikangas. Lisäsin vielä laukun pohjan kohdalle suikaleen kiinnisilitettävää tukihuopaa. Sen jälkeen tein laukun takapuolelle upotetun vetoketjutaskun.


Jouduin toteamaan, ettei oranssi päälliskangas riitä kantohihnojen kaitaleisiin kuin toiselle puolelle, joten täydensin niitä ruskealla, jota oli enemmän. Kantohihnat on ommeltu kahdesta pitkästä kaitaleesta, joista oranssi on ehkä sentin tai pari kapeampi kuin ruskea. Ne on ommeltu pitkiltä sivuilta yhteen, käännetty oikein päin ja tikattu oranssin reunaa pitkin.







Vuoriksi löytyi riittävästi vaaleankeltaista ohutta pellavakangasta, ja siihen tein myös upotetun vetoketjutaskun ja toiselle puolelle vuoritetun paikkataskun, eli taskukappale on kaksinkertainen. Oranssia kangasta ei ollut ihan riittävän paljon, mutta keltaista oli enemmän, joten leikkasin keltaisesta isomman palan, ompelin ne yläreunasta yhteen ja taitoin reilusti keltaisen puolelta, niin että muut reunat tulivat vastakkain. Sitten ompelin reunat kääntöaukkoa lukuunottamatta, käänsin ja silitin taskun, ja ompelin sen paikoilleen. Toisessa reunassa on kapea osio kynää varten.

x

Koska en raaski ostaa kiinnisilitettävää tukivanua, käytän varastoistani löytyviä villasekoitteen paloja, jotka kiinnittyvät samalla, kun kiinnitän vuorin taskuja ja osittain ihan vaan tylysti tikkaamalla ne kiinni vuorikankaaseen.









Seuraavaksi ompelin vuorin sivukappaleet kiinni etu/takakappaleeseen jättäen yhteen sivusaumaan kääntöaukon. Pehmustevilla ei ulotu aivan sivusaumoihin asti, jottei saumoista tule paksuja.

Päällinen kootaan samalla tavalla, mutta kantokahvat kannattaa kiinnittää päällikappaleeseen ennen sivusaumojen ompelua.

Kun sekä vuori että päällinen ovat valmiina, laitoin ne sisäkkäin (kantokahvat jäävät sisälle) ja impelin yläreunan ympäri.

Kun käänsin laukun vuorissa olevan kääntöaukon kautta, se näyttää tällaiselta pussilta. Sitten työnsin vuorin päällisen sisään ja tikkasin reunan, jotta se pysyy paikoillaan.






Tässä vaikeessa osoittautui, että vuorin olisi pitänyt olla aavistuksen pienempi, koska se ei halunnutkaan asettu päällisen sisälle aivan mukisematta. Kiinnitin sitä käsin ompelemalla mahdollisimman huomaamattomasti päälliseen.

Jotta saisin laukkuun oikeanlaisen muodon eikä se repsottaisi kantaessa aivan avonaisena, ompelin sivukappaleiden kulmiin tukevat nepparit, joilla yläreunan voisi kiinnittää kapeammaksi. Harkitsin itse laukun sulkimeksi vetoketjua, mutta se olisi pitänyt tehdä ennen vuorin kokoamista, eikä minulla siinä vaiheessa ollut oikeanväristä vetskaria, ja kokeilin myös kantokahvojen väliin tulevaa pientä läppää, joka sulkisin laukun, mutta makutuomarit pitivät laukkua paremman näköisenä ilman sitä, joten tyydyin lisäämään yläreunaan keskelle vielä yhden nepparin, joka kiinnittää yläreunat vastakkain.

Minusta laukusta tuli hieno, ja mittasuhteet (käytin leveyden ja korkeuden mallina A4-arkkia, siihen lisäksi sivut ja pohja) ovat minusta hyvät.

Edit: kaveri ei koskaan sanonut sitä minulle, ei tietenkään, mutta oli aika ilmeistä, ettei hän tykännyt laukusta eikä koskaan käyttänyt sitä. No, olisi minun pitänyt itsekin tajuta, etteivät normaalit ihmiset käytä julkisesti tällaisia kummallisia räpellyksiä. :-/

Pieni kaitaliina

Ystävän pieni keittiönpöytä näytti niin häiritsevän tyhjältä ja paljaalta, että sille täytyi tehdä jotain. Minulla sattui olemaan eräästä hylätystä pöytäliinasta leikattua valko-vihreä kuvioista kaitaletta, joten otin sen lähtökohdaksi ja kaivelin tilkkuvarastoista sopivia paloja: vihreää samettia, josta aikoinaan tein pussukoita, kangasnäytteistä jäänyttä vihreää viskoosia, äidin varastoista löytynyttä vihreäkuvioista karkeaa puuvillaa, vihreäksi värjättyä ja vuorina käytettyä vihreää lakanaa. Koska pöytä on pieni, ei voinut tehdä normaalin mittaista kaitaliinaa vaan typistetyn version, joka valmistuikin yllättävän nopeasti. Ja pöydän omistajakin oli siihen tyytyväinen :-)

Kindlen kannet

Mieheni antoi minulle lahjaksi Kindlen - ilman suojakantta. Sanoin heti, että voin tehdä sille itse kannet, ja hän vastasi, että juuri siksi hän ei ollut ostanut kantta, kun arveli minun mieluummin tekevän sellaisen itse.

Ensimmäinen ajatus väristä oli tietysti punainen, mutta kun itse vekotin oli sininen, halusin jotain siihen sopivaa. Satuin löytämään jämät sinisestä pellavasta, jonka aikoinaan sain ystävältä, joka oli lootannut sen minua varten sisarensa muuton tähteistä, ja josta oli sittemmin tehnyt hameen histelpukua varten. Mitä yhdistäisin siihen? Mallasin ensin saman sinisen sävyisiä tai vaaleita sinisiä, mutta sitten käsiini osui tuo puna-sini-kuvioinen tilkkutyökangas :-)

Mutta mitenkäs se käy siis käytännössä - miten saisi Kindlen pysymään kiinni kansissa peittämättä näyttöä, miten suojata näyttö kolhuilta ja millä koko homman saa pysymään suljettuna? Minulla on usein vaikeuksia tehdä juuri täsmälleen tietyn kokoisia ompelutöitä - varmuuden vuoksi vähän lisää saumavaraa, ja tulos onkin liian väljä, mutta jos yritän tehdä tarkasti tiettyihin mittoihin ja pitää saumavarat kurissa, tulos voikin olla liian ahdas. Varsinkin Kindleä paikallaan pitelevän rakenteen täytyisi olla kuitenkin täsmälleen oikean kokoinen, koska liian väljästä tabletti putoaisi helposti ulos kun taas liian tiukkaan sitä ei saisi edes menemään paikoilleen. Myös rakenteessa oli miettimistä, jotta Kindleä pitelevät taskupalat, Kindlen takana oleva pala, kiinnitysläppä ja kannen sisäpuoli tulevat oikeille paikoille toisiinsa nähden ja kiinnittyvät oikein. Ompelin koko homman kasaan ulkoreunan sauman avulla niin, että kääntämisaukko jäi keskelle. Se kohta tuottikin sitten hiukan hankaluuksia, että mikä pala kääntyy minkäkin alle, jotta taskupalojen reunat kiinnittyvät oikeasti taskuksi, kun aukko sulkeutuu ja suojakannen sisäpuoli kääntyy jonnekin sisäpuolelle. Ehkä tuon olisi voinut vieläkin fiksummin tehdä, mutta ainakin sain sen kasaan siististi, ja kokokin osui riittävän hyvin kohdalleen, niin että Kidle pysyy taskuissa :-)

Sisäkannen kuvio on ommeltu koneella: piirsin kuvion silkkipaperille, neulasin sen kankaalle ja ompelin paperin päältä, ja lopuksi revin paperin pois. Ompeleet kiinnittävät samalla alla pehmusteena olevan villasekoitepalan. Tämä tietysti ennen kuin osat on kiinnitetty toisiinsa. Kannen sisällä on tukena paksua pahvia.

lopuksi kiinnitysläppään ja kanteen nepparit, joilla homma pysyy kiinni, ja tikkaus ihan läheltä ulkoreunaa pitämään kansia muodossaan.

Tähän työhän olen aika tyytyväinen; värit sopivat yhteen ja tarkkuutta vaativa mitoitus osui kuin osuikin oikeaan :-)

Lahjalaukku

Yritin keksiä, mitä antaisin tuliaisiksi isäntäväelle, joiden luo menemme kyläilemään. Pöytäliina on vaikea, kun ei tiedä heidän värimieltymyksiään, mutta kassin värillä ei ehkä ole ihan niin väliä. Sitäpaitsi musta on aika yleishyvä väri kassille eikä herätä kovin pahoja intohimoja suuntaan tai toiseen, mutta mustaa pöytäliinaa ei kukaan halua.

Malli on ihan tavallinen nelikulmainen pussi, jonka ompelin ensin renkaaksi ja ompelin pohjasauman, Pussin alakulmat on käännetty sisään niin, että pohjasta tulee nelikulmainen. Ompeli kaikki saumat katesaumoiksi, jotta sisäpuolella ei olisi mitään liestyviä reunoja ja jotta sauamt kestäisivät paremmin rasitusta. Kantohihnoihin lisäsin puoliväliin eli siihen kohtaan, mistä niitä pidellään, sisäpuolelle suikaleen villaa pehmusteeksi, jotta hihna ei pureutuisi käteen toivottavasti ihan niin pahasti.

Kankaissa on omista varastoista poimittua puuvillatwilliä ja vahvaa puuvillasekoitepalttinaa sekä pieni pala satiinia. Kuviollinen kangas on jopa ostettu ihan vartavasten laukkujen tekemistä varten, koska pidin värityksestä :-)

Lahjapannulappu

Miehen kaverin tuparit, ei lahjaa eikä paljon aikaakaan, ja käytettävissä vain parin histel-projektin jämiä sekä nukenvaatteita varten nopeasti kasattu pussi random-tilkkuja. Mitä tehdä?

Tilkkupussissa sattui olemaan pari palaa paksua villaa, joiden ympärille saattoi koota pannulapun. Siniraidalliset tilkut ovat omasta 1700-luvun jakustani, tummansininen villa miehen 1600-luvun doubletista, musta villa ja pellava hänen saman asun housuista ja mustasta puuvillasta on tähän mennessä tehty larppiunivormun lieve, josta myöhemmin tuli hame, ja olin ottanut palat mukaan tehdäkseni tuliaislahjakassin.

Pannulappu on toiselta puoleltaan auki, niin että käden voi pujottaa siihen sisään ja käyttää sitä eräänlaisena patakintaana - hyvä idea, jonka bongasin joskus jonkun muun käsityöläisen töistä.

Homma on ommeltu ensin pussiksi, käännetty, työnnetty täytevilla sisään, ommeltu kääntöaukko umpeen ja lisäksi tikattu reunasta pienillä pistoilla, jotta reuna pysyy paikoillaan.

Olenpahan ainakin erilainen!

Vuosia sitten kävin British Museumissa ja ihastuin t-paitaan, jossa luki Rousseuaun lausuma "If I'm not better, at least I'm different." Paha vain, että pesussa paita kutistui pian käyttökelvottomaksi. Laitoin sen kuitenkin talteen aikoen vielä joskus tehdä siitä jotain - mainitsin aiemmin T-paidasta kassiksi -merkinnässä halunneeni kokeilla t-paidasta leikatun palan kiinnittämistä koristeeksi joustamattomaan kankaaseen, ja mielessäni oli nimenomaan tämä paita. Paitsi että se oli hautautunut ties minne kangaskasojeni uumeniin.

Kun sitten jouduin järjestämään kankaita uudelleen, tämä t-paita osui lopulta käsiini, ja päätin toteuttaa suunnitelmani kassista. Keskeneräisten töiden kasassa on pitkään lojunut myös harmaa kassintekele, jota koristaa vaaleanpunaisista tilkkusuikaleista tehty kaitale, jota kokeilin löydettyäni netistä ideoita tilkkutöihin, joten idea tilkkukaitaleeseen tuli sieltä. Mutta koska teksti on vaaleansininen tummansinisellä pohjalla, päädyin vaaleansinisiin tilkkuihin ja mustaan pohjakankaaseen, koska sellaista minulla sattui olemaan.

Kasasin ensin tilkkutyön, vuorasin sen pohjakankaalla ja leikkasin pohjakankaasta loput palaset. Tikkasin t-paidasta leikatun palasen pohjakankaalle kuten tuossa aiemmassa merkinnässä ja kokosin laukun katesaumoilla. Taitoin alakulmat pohjan alle saadakseni laukkuun pohjan, ja kiinnitin lopuksi kantohihnat. Harkitsin hetken aikaa, että olisin kiinnittänyt laukkuun myös t-paidassa olleen British Museumin tagin, mutta sitten joku olisi luullut, että laukku on ostettu museosta sen sijaan, että olen tehnyt sen itse. :-)

Laukkuja osa 2

 Yritys nro 2. Viimeiset palat kankaasta, jollaisella äiti joskus muinoin päällysti uudelleen ruokapöydän tuolien istuimet ja jolla jatkoin silloisten lempifarkkujeni lahkeita. Lisäksi farkunpaloja ja puuvillacanvasta, josta tehdyn larppivaatteen lienen joskus myynyt jollekin, ja jäänteitä lakanakankaasta, josta tein hyvin pikaisen aluspuvun omaan larppiini. Plus miehen farkuista ratkottu veskari ja kirpparilaukuista evakuoidut metallirenkaat. Ynnä sekalaisia villanpaloja välivuoriksi ja kirpparilaukusta leikattu jäykkä solumuovintapainen levy pohjan kovikkeeksi.

Ei tästä tosin ihan niin hieno tullut kuin toivoin - otin muodon kaupassa näkemästäni laukusta, mutta en tullut tarkistaneeksi, millä tavoin se suljettiin, joten kun tämä on niin leveä, ettei vetskarin laittaminen yläreunaan tuntunut järkevältä, laukun suu jäi todella avonaiseksi. Ainoa suljin on nepparilla (mummon varastosta) kiinnittyvä tamppi. Taskuvarkaiden on hiukan liian helppo pujottaa kätensä tähän laukkuun.

Päällipuolella on litteä vetskaritasku, joka on upotettu päällikankaaseen. Sisäpuolen tasku taas on tehty ompelemalla vetskari kiinni kateen kangaspalaseen, jotka on tikattu vuorikankaan päälle kuin paikkatasku. Toisella puolella vuorissa on avoimia taskuja.

Mitä opimme?
Että villainen välivuori pitää olla täsmälleen oikean kokoinen, ei saa ulottua saumavaroihin mutta ei myöskään jäädä kauas saumoista, ja se pitää kiinnittää, jottei se kupruile ja mene kurttuun.
Että voisi ehkä sittenkin käyttää sitä kangaskaupan myymää huopajäykistettä, jos haluaa oikeasti ryhdikkään laukun. Tai kokeilla nippareiden käyttämistä runkona, kuten kirjassa ohjeistetaan, siis tarkoittaen rigileneä.
Että olkahinhojen lenkit pitää tehdä umpinaisiksi jos ne meinaa kiinnittää laukun päälle, ja että farkku on liian paksua sellaisiin.
Että hihnoja ei turhaan ohjeisteta tehtäväksi 4xleveytensä levyisistä kaistaleista, koska sillä tavoin hihnasta tulee tasaisen paksuinen eikä paksu vain toisesta reunasta, missä on saumavarat.
Että vuorin ja päällisen palat pitää oikeasti leikata samankokoisiksi, jotta ne sopivat yhteen.
Että vuorin taskut eivät saisi olla liian lähellä laukun yläreunaa
Että laukku pitäisi alunperinkin leikata riittävn syväksi.

Kuinka tehdään upotettu litteä ja päälle ommeltu litteä vetoketjutasku.
Kuinka tehdään lyhyet lenkit kantohihnoja varten

Pikaverho

Keittiössä on ollut samat matot ja sama verho jo kolme vuotta. Matot varsinkin pitäisi pestä. Minulla on varastossa äidiin jättämiä mattoja, joista varsinkin violetti tuntui hauskalta ajatukselta, ja ehdin jo miettiä violetteja verhoja kangaskaupassa, mutta sitten mattoa katsottuani totesin, että se on violetti, jossa on punaisia raitoja. Niinpä useimmat violetit kankaat eivät käy, eikä esim. eräs puolitekoinen vaaleanvioletti-vaaleanvihreä pöytäliina ei tule siihen käymään. Mutta mistä verho?

Lähteminen vartavasten kangaskauppaan ei huvittanut, eikä tottapuhuen raaskisi ostaa uutta verhokangastakaan, joten taas kaivelemaan kaappeja, löytyisikö niistä mitään sopivaa. Valkeaa lakanaa ja batistia joo... niitä voisi ehkä värjätä - laatikossa lojuvissa käsiväriainepusseissa on varmaan jotain violettia tai sinistä ja punaista... mutta sitten käsiini osui ensin yksi punainen paneeliverho - no jaa, liian kapea - ja sitten punainen pellavakankaanpala, jonka olin ostanut alunperin siksi, ettei se ole ihan tasapunainen vaan langoissa on mukana aavistus sinertäviä tai violetteja säikeitä. Se oli lisäksi aika sopivan mittainenkin - leveyttä 150 cm ja pituutta ehkä vajaa metri, kun verhon tarvitsi olla n. 135 cm pitkä. Siitäpä sitten.

Päätin tehdä reunoihin violetit reunakaitaleet saadakseni mukaan sitä väriä, ja olisin saanutkin toiseen reunaan ritittävän pitkän kaitaleen Maarit Än:n antamasta satiininpalasesta, mutta toiseen en, joten... onhan meillä tilkkuja, mistä tehdä. Tuon satiinin lisäksi mukaan tuli mokkapintaista trikoota, josta joskus tein vihreä-violettia parti-color cotehardieta ex-miehelle, ex-miehen violettia paitapuseroa ja verkkareita, tilkkutyökangasta ja larppiin tehdyn violettiraitaisen takin tähteitä sekä sekalaisia vuori/tuulikankaan tilkkuja, jotka taitavat olla peräisin ex-miehen kummitädin varastoista.

Pellava on ehkä hiukan jäykkää verhoksi, joten se ei laskeudu ihan optimaalisesti, mutta menettelee. Lisäksi verhosta tuli summanmutikassa tehdessä - kun muistin päiden päärmeet vasta ommeltuani kaitaleet kiinni enkä jaksanut purkaa niin paljon - hiukan liian pitkä, mutta se ajaa asiansa ja sopii mattoon :-)

Ruskeaa ja petroolia

Uusi ystävä muutti uuteen kotiin ja kutsui käymään, joten tottakai halusin viedä jonkin tuliaisen hänelle. Kysyessäni lempiväriä hän vastasi Petroolinsininen ja murretut maanläheiset värit - ruskeaa, vihreää, punertavaa. Siispä kaivelemaan kangasvarastoja.

Lähinnä petroolinsininen oli tuo kiiltävä keinokuituinen satiini-tms., mikä ratkaisi, ettei kannattanut ryhtyä tekemään pannulappua! Ainoa toinen jotenkuten oikeanvärinen oli pieni pala puuvillakangasta, ja toisen ystävättären mummon verhojen / 1890-puvun jäänteet osuivat myös aika lähelle. Mitä niiden kaveriksi? Päädyin ruskeaan, ja tilkkulaatikot tarkistettuani muistin, että jossainhan minulla pitäisi olla enemmänkin ruskeaa samettia... Kyllä vain, itseasiassa useampaakin eri sävyä, jota olin hamstrannut aikoinaan keskiaikaisten pussien materiaaliksi. Muut palat ovat sekalaisia puuvilla- ja pellavakankaita.

Minulla ei ollut valmista sisätyynyä, mutta olin ottanut eräästä vanhasta isosta tyynystä täytettä jo muihinkin juttuihin, joten kunhan ompelisin sille tyynypussin, se kelpaisi mainiosti tähän, koska eihän tämän tarvitsisi olla mikään ergonomisesti niskaa tukeva nukkumistyyny. Etsinessäni sisätyynyn pussiksi kangasta törmäsin isohkoon palaseen sinikirjavaa lakanakangasta. Mietittyäni hetken laitoin sen takaisin kaappiin, sillä se oli jämäpala erään tämän ystävän kannalta hyvin epämieluisan ihmisen lakanasta, enkä halunnut ottaa riskiä, että avatessaan tämän tyynyn ystäväni tunnistaisi ikävästä menneisyydestä muistuttavan kankaan! Onneksi minulla on äidin antamia vanhoja hiduksi kuluneita lakanoita, joita käytän juuri tällaisiiin.

Ystäväni tuntui tykkäävän tyynystä kovasti ja se sopikin hänen harmaanruskehtavalle sohvalleen varsin hyvin :-)

Mankkapussi, otto 2

Käyttötestaus osoitti, että pussi oli tosiaan ryhditön kaulakovikkeesta huolimatta, joten magnesiumkarbonaattipallo oli melkein putoamassa ulos siitä, kun pussi roikkui niin kallellaan ja reuna painui lysyyn. Osasyy oli myös se, että pussi oli hiukan liian suuri, siis ympärysmitaltaan. Joten purin ulomman pussin palasiksi, kavensin vähän, lisäsin hiukan lisää syvyyttä, kiinnitin sisäpuolelle jäykkää kangasta tueksi niin, että pussi pysyy muodossaan ihan itsestään, ja samalla korjasin sisäpussin alunperin liian paksusta kankaasta tehdyn suuosan ja lisäsin pienen taskun, johon voi varastoida esim. avaimet.

Saa nähdä miten tuo nyt toimii. Ehkä pussista tuli liiankin syvä, mutta ainakin sen pitäisi olla kyllin jäykkä pysyäkseen muodossaan, ja toisaalta nyt tuo on huomattavasti hankalampi purkaa ja korjata, jos korjattavaa vielä olisi. Ehkä seuraava pussi tulee sitten haettua kangaskaupan tuulipukuosastolta, koska tuo tiivis tuulipukukangas tuntuisi toimivan varsin hyvin eli pitävän magnesiumkarbonaattijauheen sisällään. Sisäpussin huokoisesta verkkarikankaasta se oli alkanut jo tulla läpi, eikä ihme.

Olen kyllä hiukan ylpeä siitä, että minun pussini on tuollainen makean värinen, kun muilla on vaatimattomia, lähinnä harmaan eri sävyjä. Tai ehkä olen heidän mielestään vähän hassu, kun haluan käyttää tuollaista karkkiväristä pussia... :-)

Tuparilahjatyyny

Hyvä kaverini oli valmistunut koulusta, muuttanut uuteen kotiin ja täyttänyt vuosia, ja kun en tiennyt mitä hän varsinaisesti haluaisi lahjaksi, tein sitä mitä aina, eli ompelin jotain. Hän oli kertonut sisustuksen väreiksi valkean ja harmaan, joten kaivoin sitten sen väriset tilkut esiin ja kyhäsin tyynynpäällisen. Mukana on taas hääpukuni pitsiä, valkeita pellavanpaloja, tyrnyyri-alushameen reunapitsin jämät, kolmea erilaista larppivaatteisiin hankittua samettia ja plyysiä, ammoisen Tolkien-seura-näytelmän Manwën puvun kaulusta, pala vanhojen puhkipalvelleiden R-collectionin verkkareitani, ja sekalaisia muita tilkkuja (kehtaanko mainita, että yksi pala oli vanhoista rintsikoista?)

En taaskaan tiedä, tykkäsikö saaja tyynystä yhtään, mutta minun mielestäni siitä tuli hieno ja olin siitä ylpeä :-)

Oranssi tilkkuliina ystäville

J ja S muuttivat jokunen vuosi sitten uuteen kotiin ja maalasivat olohuoneen seinät oranssilla, jossa oli seassa hiukan kultaa. Kun olen muillekin kavereille tehnyt pöytäliinoja, enkä yleensä keksi mitään muutakaan fiksua tupariviemistä, halusin tehdä heillekin, mutta jotenkin homma jäi vaiheeseen moneksi vuodeksi, kunnes sain sen nyt vihdoin valmiiksi heidän kutsuttuaan minut kylään juhannukseksi. Oranssia pellavaa, keltaista pellavaa, sitä samaa chilikuvioista kangasta kuin exälle jääneessä chilikaitaliinassa, vähän kulllanväristä nauhaa, vähän ruskeaa puuvillaa, oranssia silkkikreppiä bestiksen hääkoristeiden jämistä, taas tillkutyöpalasia ja exän kummitädin varastoista jääneiden jäänteitä... :-)

Keltainen tilkkutyyny

Tarvitsin makuuhuoneeseen vielä keltaisen pikkutyynyn. Minulla oli kyllä päällisiä nukkumistyynyihin, mutta vain yksi tylsä yksivärinen keltainen koristetyynyn päällinen, joten jotain piti tehdä.

No, tuo oikean reunan kaistale on samaa kuin huoneen verhot (jotka ostin ja ompelin joskus vuoden 2000 tienoilla), muut ovat tilkkulaatikosta. Mukana on mm. bestiksen lapselle tehdyn keskiaikamekon kangasta ja silkkiä lukiosta asti ystäväni olleen kaasoni omasta hääpuvusta, joka oli sittemmin värjätty ja lyhennetty, ja minä sain jämäpalat. Siitä muuten taitaa olla kuusitoista vuotta! :-o Nuo kullankeltaisemmat palat saattavat hyvinkin olla jämiä Meshirla Shar -peliä varten tehdyistä lipuista (nekin 16 vuotta sitten) ja vasemman reunan kiiltävä trikoopala on jäänteitä tätini joskus lapsuudessani vaatetehtaalta hakemista tilkuista, joista äitini kutoi mattoja. Eli hiukan vajaa 30 vuotta sitten... Loput palat ovat joko tilkkutöitä varten ostamistani tai ex-miehen kummitädiltä saaduista kangaspaloista :-)

Vasemman reunan palaset eivät noudata ruudukkoa ihan siitä syystä, että halusin käyttää palat vaikkeivät ne olleet tarpeeksi isoja, että niistä olisi saanut ruutujen kokoisia paloja. Mutta mitä väliä ;-)

Tilkkusohvatyyny

 Hankin varmaan kuukausi sitten uudet verhot, joilla huoneen saisi pimeäksi nukkumista varten. Koska en osannut päättää, kumpaa kangasta ostaisin, toinen verho on kukallinen ja toinen viininpunainen. Huoneen tekstiilit ovat kuitenkin enemmän kirkkaan- ja syvänpunaisia, joten ne eivät sopineet verhoihin. Mattoa en voi uusia, mutta tyynyjä ainakin, joten kaivoin kaapeista kaikki vaaleat koristetyynynpäälliset. Halusin kuitenkin jotain, mikä toistaisi verhojen väriä, ja kun verhojen alareunoista jäi kaistaleita, niistäpä sitten tyynynpäällinen.

Suuri ruusukuvioinen kangas on verhokangasta, mutta halusin taas kaivella tilkkulaatikoista kaikkea sopivaa, ja toisaalta, paljon mitään kangasta ei ole niiin paljoa, että siitä saisi edes puolikasta tyynyliinaa... joten nyt noissa on sitä toisen verhon viininpunaista, exälle tehdyn tuolinpäällisen punaista, ammoisen iltapuvun punaista, 1890-puvun punaista sekä siitä jäänyttä pitsiä, aiempien kesäverhojen vaaleaa pellavaa, vuosia ja vuosia sitten nimenomaan tyynyn sulkimiksi ostetut vaaleanpunaiset napit, hääpukuni valkeaa silkkiä ja pitsiä, kukallisen kesähameen vuoriksi hankittua batistia, toisen 1890-puvun vaaleaa satiinia, itse pinkiksi värjättyä lakanakangasta, barbinvaatteisiin hankittua vaaleanpunaista satiinia, juuri valmistuneen hameen vaaleanpunaista puuvillakangasta, ammoin näytelmään Manwelle tehdyn puvun kauluksen valkeaa satiinia, vanhoista rintsikoista irrotettua pitsiä sekä monia ystäviltä saatuja ja kaupasta ostettuja tilkkuja.

Ai minenniin säilyttelen ties mitä kangassilppua....?

Sininen liina

Tällaisen tein ystävälle joululahjaksi, koska hänellä ei tällaista vielä ollut. Keskellä on Pekingistä ostettu silkinpala, joka ilmeisesti oli pakan pää, koska rullaamisen jäljet eivät tahtoneet lähteä silittämälläkään. Muut raidat ovat pellavaa ja puuvillaa, pienemmissä paloissa on lisäksi satiinia, viskoosia, tuulipukukangasta sun muuta sekä ammoin eräästä toisesta projektista tähteeksi jäänyttä leveää satiininauhaa. Tummempien alueiden keskellä muuten on koristeena sinistä nauhaa, jota muutama vuosi sitten sain lahjan saajalta uusiokäytettäväksi tällaisiin projekteihin. Ystäväni tapaavat antaa minulle jämäkangastilkkuja ja nauhanpätkiä, koska tietävät minun pystyvän hyödyntämään niitä, eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun olen tällä tavoin "palauttanut" niitä heille. ;-)

Pari muutakin suunnitelmaa itsetehdyistä lahjoista oli, mutta ne jäivät sitten tekemättä. Ehkä vielä joskus, jonain toisena jouluna...

Chilipöytäliina

Minulla oli tekeillä sinipunainen tällainen, mutta ompelutarvikeliikkeessä vastaan tullut chilikangas oli vastustamattoman herkullisen näköistä ja tiesin myös miehen tykkäävän siitä, joten tämä ajoi edelle. Mukana on myös paksua punaista luomupuuvillaa, jossa on jaquardikuvioita, ruudullista ja tummanvihreää tilkkutyökangasta, vaaleanvihreää puuvillaa, oranssia silkkicrepe'tä (alunperin bestiksen morsiussukkanauhaan ;-)) ja punaista pellavaa, jota jäi yli verhoista. Punaisissa palaraidoissa on lisäksi paria verkkaritrikoota, punaista organzaa, punaista lakanaa ja tilkkutyökankaita. Vuorina on valkoista lakanaa.

Tykkään itse näistä kaitaliinoista tosi paljon, jos vain värivalinnat osuvat kohdalleen. Tein veljelle häälahjaksi vaaleansinisen, bestikselle viininpunaisen, hyvälle ystävälle vihreän, kaukomaiden isäntäväelle valkoisen ja kaverille tuparilahjaksi vaaleanpunaisen, ja useimmat muutkin tuntuvat niistä tykänneen.

Uusiolakana!

Tämän aloitin jo pääsiäisloman jälkeen saatuani idean käsityölehdestä, mutta tyynyliinojen kanssa venyi tänne asti, kun en saanut aikaan aiemmin.

Eli siis parivuoteen pussilakana ja tyynyliinat kahdesta yhden hengen pussilakanasta ja parista tyynyliinasta ja lisätilkuista. Oikeassa reunassa eli jalkopäässä näkyvä osa oli alunperin valkea pussilakana, jossa oli ohuita sinisiä ruutuja. Keskiosa on kukkakuvioista pussilakanaa, jossa oli vihreitä lehtiä ja vaalean violetteja kukkia. Lakanan yläpäätä on täydennetty samassa värjäyksessä olleella puna-kelta-kuviollisella flanellilla sekä yksivärisillä tyynyliinoilla, jotka olivat alunperin kai vaaleanvihreitä. Koko kangaskasa kävi pesukoneessa muistaakseni kahden Ocean blue -väripaketin kanssa.

Pointtina oli saada yksi tuplapeiton pussilakana lisää pahentamatta ennestäänkin pursuavan liinavaatekaappin tilanahtautta. Muutetaan siis kaksi tarpeettomaksi käynyttä pientä pussilakanaa tuplapeiton pussilakanaksi! Ihan hyvin tuo onnistui, vaikka vähän joutuikin kokoamaan osia pienemmistä paloista, ja väri olisi saanut olla hiukan tummempi. Harkinnassa onkin, että koko homma menisi vielä yhteen värjäykseen yhden farkunsinisen väripaketin kanssa, mutta toisaalta kuviot eivät sitten ehkä erottuisi enää ollenkaan.

Pikainen pöytäliina

Tulin edellisenä iltana ajatelleeksi, että minun voisi olla kohteliasta viedä omastakin puolestani tuliaisia perheelle, jonka luona saamme kyläillä viikon ulkomailla. Kun en tiedä, millä värillä he sisustavat, tein kiireesti valkoisen tilkkukaitaliinan. Päissä on hääpukuni valkoista silkkiä, sitten on isompia palasia, mm. reikäkirjailtua trikoota, paksua pitsimäistä kangasta, pellavaa, popliinia, puuvillaa ja verkkomaista vuorikangasta. Pienemmissä paloissa on myös kohokukkasella koristettua sileää keinokuitua, leveää koristenauhaa ja verkkarikangasta. Keskellä on leveät puuvillapitsikangaspalat ja keskimmäisenä pala hääpukuni pitsiä. Vuorina on pellavaa. Tiedä häntä tykkäsikö emäntä tuosta, kyllä hän kiitti ja kehui, mutta sen jälkeen laskostettu liina unohtui tavaraläjään pöydänkylmalle.

Mietin joskus, ovatko nuo liinat muiden mielestä typerännäköisiä turauksia ja vain omassa pienessä mielessäni pidän niitä kivan näköisinä, eivätkä niitä saaneet vain kehtaa sanoa totuutta. Eräskin, jolle tuollaisen annoin, ihmetteli, että mikä tämä oikein on, eikä tosiaan näyttänyt ymmärtävän, vaikka hänelle selitettiinkin.

Tilkkutyyny

Tämä on lattiatyyny, jonka tein aika monta vuotta sitten mutta josta pidän edelleen hyvin paljon ja jonka siksi halusin tuoda mukanani, kun huusholli viime vuonna laitettiin puoliksi. Ruuduissa olevat kuviot on applikoitu, kankaat ovat sekalaisia lakanakankaan ja huonekalukankaiden palasia. Tyyny koko on kai suunnilleen 80x80cm.