Pieni kaitaliina

Ystävän pieni keittiönpöytä näytti niin häiritsevän tyhjältä ja paljaalta, että sille täytyi tehdä jotain. Minulla sattui olemaan eräästä hylätystä pöytäliinasta leikattua valko-vihreä kuvioista kaitaletta, joten otin sen lähtökohdaksi ja kaivelin tilkkuvarastoista sopivia paloja: vihreää samettia, josta aikoinaan tein pussukoita, kangasnäytteistä jäänyttä vihreää viskoosia, äidin varastoista löytynyttä vihreäkuvioista karkeaa puuvillaa, vihreäksi värjättyä ja vuorina käytettyä vihreää lakanaa. Koska pöytä on pieni, ei voinut tehdä normaalin mittaista kaitaliinaa vaan typistetyn version, joka valmistuikin yllättävän nopeasti. Ja pöydän omistajakin oli siihen tyytyväinen :-)

Oranssi tilkkuliina ystäville

J ja S muuttivat jokunen vuosi sitten uuteen kotiin ja maalasivat olohuoneen seinät oranssilla, jossa oli seassa hiukan kultaa. Kun olen muillekin kavereille tehnyt pöytäliinoja, enkä yleensä keksi mitään muutakaan fiksua tupariviemistä, halusin tehdä heillekin, mutta jotenkin homma jäi vaiheeseen moneksi vuodeksi, kunnes sain sen nyt vihdoin valmiiksi heidän kutsuttuaan minut kylään juhannukseksi. Oranssia pellavaa, keltaista pellavaa, sitä samaa chilikuvioista kangasta kuin exälle jääneessä chilikaitaliinassa, vähän kulllanväristä nauhaa, vähän ruskeaa puuvillaa, oranssia silkkikreppiä bestiksen hääkoristeiden jämistä, taas tillkutyöpalasia ja exän kummitädin varastoista jääneiden jäänteitä... :-)

Custom-pöytäliina

Ex oli hankkinut isomman pöydän pelaamista varten, mutta ei löytänyt kaupasta riittävän kokoista pöytäliinaa sille, joten hän kääntyi minun puoleeni. Otettiin mitat mutta hän jätti kankaiden valitsemisen minulle, toivoen vain samaa beigeä ja punaista, jota huoneen verhoissa ja matoissa on. Tiesin, ettei hän pidä kukkakuvioista, joten päädyin tällaiseen. Keskiosa on koottu kahdesta palasta, reunat ovat sitten yhden pituuden suikaleet. Materiaali on ihan tavallista puuvillaista sisustuskangasta - vähän paksumpaa kuin lakana - joten saa nähdä miten silittämistä inhoava exäni pärjää liinan kanssa... ;-)

Sininen liina

Tällaisen tein ystävälle joululahjaksi, koska hänellä ei tällaista vielä ollut. Keskellä on Pekingistä ostettu silkinpala, joka ilmeisesti oli pakan pää, koska rullaamisen jäljet eivät tahtoneet lähteä silittämälläkään. Muut raidat ovat pellavaa ja puuvillaa, pienemmissä paloissa on lisäksi satiinia, viskoosia, tuulipukukangasta sun muuta sekä ammoin eräästä toisesta projektista tähteeksi jäänyttä leveää satiininauhaa. Tummempien alueiden keskellä muuten on koristeena sinistä nauhaa, jota muutama vuosi sitten sain lahjan saajalta uusiokäytettäväksi tällaisiin projekteihin. Ystäväni tapaavat antaa minulle jämäkangastilkkuja ja nauhanpätkiä, koska tietävät minun pystyvän hyödyntämään niitä, eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun olen tällä tavoin "palauttanut" niitä heille. ;-)

Pari muutakin suunnitelmaa itsetehdyistä lahjoista oli, mutta ne jäivät sitten tekemättä. Ehkä vielä joskus, jonain toisena jouluna...

Sashiko-kaitaliina

Tein kesällä tällaisen ystävälle yhdistetyksi synttäri- ja tuparilahjaksi. Bongasin keväällä käsityölehdestä sashiko-kirjontaohjeen ja ajattelin heti ystävätärtäni, jonka tiesin olevan muuttamassa (joten tuparilahjalle olisi tarvetta jossain vaiheessa) ja tykkäävän japanilaistyylisistä jutuista.

Käsityölehden ohje oli kuitenkin hiukan simppeli ja bore, joten google sai kertoa lisää kirjontamalleista. Sashikolle tyypilliset mallit ovat geometrisia kuvioita ja ruudukoita, joten ne on helppo piirtää mallin mukaan ruutupaperille. Perinteisesti tällainen tehtäisiin indigonsiniselle puuvillalle, mutta jouduin tyytymään tällaiseen tummansiniseen pellavaan, jonka vuoritin valkealla pellavalla. Itse kirjonta on helppoa: etupistoja kankaalle piirrettyjen viivojen mukaan suunnilleen tasapituisin pistoin. Koska liituviivat eivät pysy kankaassa kovin hyvin, työläin osuus olikin piirtää niitä aina uudestaan kirjonnan edetessä huolehtien, että mitat ja suhteet varmasti pysyvät samoina. Siitä, että harsin lankasuoraan päällisen ja vuorin yhteen tulevia kuvioalan reunoja pitkin, oli suuri apu, kun ääriviivat eivät hävinneet eivätkä siirtyilleet.

Chilipöytäliina

Minulla oli tekeillä sinipunainen tällainen, mutta ompelutarvikeliikkeessä vastaan tullut chilikangas oli vastustamattoman herkullisen näköistä ja tiesin myös miehen tykkäävän siitä, joten tämä ajoi edelle. Mukana on myös paksua punaista luomupuuvillaa, jossa on jaquardikuvioita, ruudullista ja tummanvihreää tilkkutyökangasta, vaaleanvihreää puuvillaa, oranssia silkkicrepe'tä (alunperin bestiksen morsiussukkanauhaan ;-)) ja punaista pellavaa, jota jäi yli verhoista. Punaisissa palaraidoissa on lisäksi paria verkkaritrikoota, punaista organzaa, punaista lakanaa ja tilkkutyökankaita. Vuorina on valkoista lakanaa.

Tykkään itse näistä kaitaliinoista tosi paljon, jos vain värivalinnat osuvat kohdalleen. Tein veljelle häälahjaksi vaaleansinisen, bestikselle viininpunaisen, hyvälle ystävälle vihreän, kaukomaiden isäntäväelle valkoisen ja kaverille tuparilahjaksi vaaleanpunaisen, ja useimmat muutkin tuntuvat niistä tykänneen.

Pikainen pöytäliina

Tulin edellisenä iltana ajatelleeksi, että minun voisi olla kohteliasta viedä omastakin puolestani tuliaisia perheelle, jonka luona saamme kyläillä viikon ulkomailla. Kun en tiedä, millä värillä he sisustavat, tein kiireesti valkoisen tilkkukaitaliinan. Päissä on hääpukuni valkoista silkkiä, sitten on isompia palasia, mm. reikäkirjailtua trikoota, paksua pitsimäistä kangasta, pellavaa, popliinia, puuvillaa ja verkkomaista vuorikangasta. Pienemmissä paloissa on myös kohokukkasella koristettua sileää keinokuitua, leveää koristenauhaa ja verkkarikangasta. Keskellä on leveät puuvillapitsikangaspalat ja keskimmäisenä pala hääpukuni pitsiä. Vuorina on pellavaa. Tiedä häntä tykkäsikö emäntä tuosta, kyllä hän kiitti ja kehui, mutta sen jälkeen laskostettu liina unohtui tavaraläjään pöydänkylmalle.

Mietin joskus, ovatko nuo liinat muiden mielestä typerännäköisiä turauksia ja vain omassa pienessä mielessäni pidän niitä kivan näköisinä, eivätkä niitä saaneet vain kehtaa sanoa totuutta. Eräskin, jolle tuollaisen annoin, ihmetteli, että mikä tämä oikein on, eikä tosiaan näyttänyt ymmärtävän, vaikka hänelle selitettiinkin.