Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarvekalu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarvekalu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. marraskuuta 2019

Viimeiset jämäpalat

Kun keksin, että voisin käyttää trikoopaidoista jääneet palat alushousuiksi, tein niitä pariinkin otteeseen. Kävin nyt trikoopaloja vielä läpi ja leikkasin alushousuiksi loputkin riittävän isot palat.

Ensimmäisen kuvan tapaukset ovat vaaleanpunaiseen paitaan ja kissapaitaan sekä beigeen paitaan käyttämäni trikoon jämiä - vaaleanpuneinen on toiselta puolelta tummanruskeaa, joten toisissa alushousuissa se on päällepäin (takakappale on beige, ei vaaleanpunainen)


Toisessa kuvassa taas on viininpunaisen paidan jäänteet - kankaassa oli erilaisia kuvioalueita, joten halusin hyödyntää niitä saadakseni mahdollisimman eri näköisiä alushousuja. Tuota vaaleamman sävyistä osaa varten piti ostaavalkeaa joustopitsiä kun aiemmin hankkimani musta ja beige eivät tuntuneet siihen sopivan. Tästä kankaasta tykkään aivan erityisesti, sillä se on jotenkin tosi pehmoista ja joustavaa mutta napakkaa.


Nämä kaikki on tehty sillä ensimmäisissä itse tehdyissä käyttämääni kaavalla, koska toinen osoittautui käytössä ei-ihan-niin-toimivaksi enkä ole jaksanut (enkä rohjennut) ryhtyä tutkimaan, miten sitä pitäisi modifioida, jotta se istuisi paremmin. Olen kuitenkin yhä tosi mielissäni, että keksin ryhtyä tähän. Nämä ovat tosi nopeita ja helppoja tehdä, jämäpalat tulevat hyödynnettyä eivätkä jää makaamaan kaapintäytteenä ja saan uusia alushousuja lähes ilmaiseksi (toki nuo joustopitsit maksavat jotain).


torstai 10. lokakuuta 2019

Kestovanulappuja

Havahduin jokin aika sitten huomaamaan, miten harmillisen paljon kertakäyttöisiä vanulappuja kasvojen hoidossa kuluu ja menee roskiin.

Samoihin aikoihin joku tuttava jakoi netistä löytämiään kuvia ja ohjeita siitä, miten helppo itse on tehdä pestäviä ja uudelleen käytettäviä vanulappuja. Ohjeissa näytettiin, miten vanhasta collegevaatteesta leikattiin pyöreitä paloja, laitettiin kaksi sellaista nurjat puolet vastakkain ja huoliteltiin reunat yhteen siksakilla. Helppoa!

Kestovanulappuja voi käyttää kuten kertakäyttöisiäkin mutta käytön jälkeen ne pestään muun pyykin mukana 60 asteessa (pesupussissa) jotta ne olisivat hygieenisiä taas seuraavalla käyttökerralla. Säilytän kestovanulappujani kylppärin kaapissa kannellisessa purkissa, jossa ne pysyvät kuivina ja josta niitä on helppo ottaa. Kynsilakan ja muun sellaisen, mikä ei pesussa lähde, pyyhkimiseen näitä ei tietenkään kannata käyttää, mutta ainakin minulla naamanputsauskäytössä nämä vähentävät jätettä ja puuvillan roskikseenjoutumista merkittävästi.

Näkemissäni ohjeissa oli käytetty vanhaa collegepaitaa, joten tein ensimmäiset kokeilut vanhan trikoojakun pehmoisesta kankaasta, vanhojen vaaleiden collegehousujen kankaasta ja vanhoista alusvaatteista leikatusta trikoosta. Käytin ensin muottina sopivan kokoista mukia ja myöhemmin sopivan kokoiseksi osoittautunutta pyöreää leivontamuottia. Tulos oli ihan kelvollinen ja käytettävä mutta en kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen siihen, miltä kankaan pinta tuntui kasvojen iholla, miten hitaasti kasvovesi imeytyy trikooseen (ehkä syy on kankaan pintajännitys) ja miten trikoo venyi mutkalle reunojen huolittelussa. En myöskään ollut huomannut, että trikootakin pehmeäpintaiseen kankaaseen oli nurjalle puolelle kiinnitetty ohut ja liukas kerros eräänlaiseksi vuoriksi, ja kun kaksi sellaista laittoi vastakkain, käytössä lapun puolet liukuivat toisiaan vasten, mikä teki lapuista ryhdittömiä ja hankalia käyttää. 'Vuori' oli kuitenkin kudottu sieltä täältä kiinni trikooseen, joten sen irrottaminen rikkomatta trikoon lankoja oli niin vaikeaa, että se oli liian työlästä.

Joku vuosi sitten ostin kirpparilta flanellista tehdyn ilmeisesti lakanaksi tarkoitetun kankaan, josta suunnittelin lämmittävää alushametta. Käytin palan siitä viime vuonna tabletinkansiin, ja nyt alushameen leikattuani katselin jämäpaloja miettien, että pehmeä flanelli voisi toimia "vanulapuissa". Leikkelin pyöreää muottia (halkaisija taitaa olla 6 cm, yritin etsiä saman kokoisen kuin kaupan vanulaput ovat) käyttäen jämäpaloista pyörylöitä, käyttäen pienimmätkin palaset, jotta mahdollisimman vähän kangasta menisi roskikseen - puuvillan tuotanto kuluttaa hirveät määrät vettä, joten puuvillaa ei pitäisi haaskata - ja kiinnitin kaksi palaa vastakkain siksakkaamalla reunat. 
Käytössä flanelli on osoittautunut juuri niin ihanaksi kuin arvelinkin - se on ihoa vasten pehmeämpää kuin trikoo ja tuntumaltaan lähimpänä kertakäyttövanulappuja, joten luulen, että teen näitä lisää, kun jostain flanelliprojektista jää palasia. :-)

perjantai 13. syyskuuta 2019

Lisää alushousuja

Pyjaman säilytyspussi
Ekojen itsetehtyjen alushousujen kanssa kävi käytössä ilmi, että vyötärönauhaksi laittamani kangassuikale oli aivan liian väljä ja kävellessä housuja sai jatkuvasti kiskoa ylöspäin. Sain korjattua ongelman lyhentämällä vyötärökaitaletta, tai siis poistamalla siinä takana olleen jatkopalan, mutta minua jäi kiinnostamaan kuminauhan, tai kangaskaupassa näkemieni joustavien pitsien käyttäminen vyötärönauhana. Kuinka hyvin ne toimisivat?

Pussi auki leikattuna
Trikoopalojeni joukossa oli isän pyjaman säilysypussi, jonka äiti oli laittanut tarpeettomana tilkkulaatikkoonsa, mistä sen poimin ajatellen hyödyntäväni sen paloina johonkin. Etupuoli teksteineen oli toki hyödytön mutta kun pussi leikkasi auki, siinä oli aika paljon ihan hyvää kangasta.

Kankaan leveys ei tietenkään riittäisi kahteen koknaiseen housukappaleeseen eikä raidallisesta saisi edes yhtä kokonaista kappaletta, mutta kun keskelle eteen ja taakse tekisi saumat ja hyväksyisi, että toinen kappale on puoliksi raidallinen, kangas riittäisi juuri sopivasti. Toinen haarakappalemahtui tuohon tekstin viereen. Hetken harkitsin, että teksti ei haittaisi siellä näkymättömissä, mutta itseasiassa painoväri on huomattavan karkean tuntuista, joten luovuin ajatuksesta, ja kangas riitti silti.

Palat leikattuna, kaksinkertainen
haarakappale
Ompelin alushousut samalla tavalla kuin aiemmassa merkinnässä, siis haarakappaleen kaksinkertaiseksi niin, että saumat jäävät kappaleiden väliin, ja sitten sivusaumat ja lahkeiden reunat siksakaten.

Mallasin joustavaa pitsinauhaa vyötärölleni arviolta, venyttäen sitä jonkin verran, jotta se tiukentaisi housujen vyötäröä vähäsen. Yritin asetella sen housujen vyötärölle mahdollisimman tasaisesti nurja housujen oikeaa vasten ja siksakkasin paikoilleen venyttäen housukankaan väljyyden pois. Lopputulos näkyy alla: joustava pitsi on hiukan pienempi kuin housujen vyötärö. Kangas ja pitsi menevät päällekäin ehkä sentin verran, mikä on hiukan liian paljon, ja olisi pitänyt siksakata pitsin reunasta eikä kankaan reunasta, koska nyt pitsin irti oleva reuna kääntyy helposti kaksin kerroin.

Etupuoli
 Käytössä nämä alushousut ovat osoittautuneet ihan hyviksi: joustopitsivyötärö on tarpeeksi napakka pitääkseen housut ylhäällä ja muutenkin housut istuvat ihan mukavasti. Käytin itseasiassa kaavoina toisia vanhoja alushousuja, joten malli on hiukan erilainen kuin aiemmassa merkinnässä.

-------------

 Tein myös toisen parin alushousuja tällä samalla mallilla mutta isommista paidasta tähteeksi jääneistä paloista niin, etten tarvinnut saumoja eteen ja taakse. Toinen ostamani pitsi oli leveämpää ja napakampaa, joten mallasin sen pituutta vyötärölleni venyttäen sen sijaan, että olisin ottanut mitan edellisistä housuista (mikä olisi saattanut ehkäistä ongelmia).

Näistä housuista tuli osittain pitsin ansiosta hyyvin korkealle vyötärölle nousevat, mikä oli vielä ihan ok, mutta ehkäpä pitsistä tuli liian kireä, koska nämä housut tahtovat kävellessä vetäytyä liiankin epämukavasti ylöspäin.

Ne odottavat nyt korjaamista, mutta pitäisi ensin ratkaista, miten sen käytännössä tekisi - pitsiä ei saa korjattua pidemmäksi. Sen voisi ehkä vaihtaa pidempään, mutta harkitsen myös haarakappaleen lyhentämistä, koska siihen pääsisi helko helposti käsiksi avaamalla reunojen siksakkauksia.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Ekat itsetehdyt alushousut!


Olen jo aiemminkin katsellut trikookankaiden jämiä miettien, mitä niistä voisi tehdä, ja miettinyt pipoja tai paloista koottuja paitoja, mutta vanhoissa lehdissä olleet alushousujen ohjeet kiinnostivat myös, koska alushuosut ovat kulutustavaraa, joita tarvitaan aina uusia. Siivotessani eilen trikoopalasten kasaa ja toisaalta kerätessäni puhtaita mutta kuluneita alushousuja pyykkinarulta ajatus palasi taas mieleen. Eniten ovat mietityttäneet haarapalan kiinnitys ja reunojen kuminauhat. Lehtien ohjeissa tarjotaan framilon-nauhaa ja ties mitä, mutta mutta kun kaupan alushousuja lähemmin katsoo, reunoissa saattaa olla vain pelkkä ompeleella kiinnitetty yksinkertainen käänne tai pitsi on vain siksakattu leikattuun reunaan. Ehkäpä alushousujen tekeminen ei vaatisikaan kovin kummoisia temppuja?


Kaksinkertaisen aarapalan kiinnitys niin, että kaikki saumavarat jäävät näkymättömiin sisäpuolelle, vaati vähän miettimistä, mutta on lopulta hyvin yksinkertainen tehdä,

Siispä otin vanhat kuluneet alushousut ja leikkelin ne palasiksi, joiden mukaan leikkasin trikoopalaista osat. Paidat, joiden kankaista palaset jäivät, näkyvät edellisessä postauksessa. Koska palat ovat vain paloja, ne eivät kovin pitkälle riitä, siksi jouduin yhdistämään kahta eri kangasta. Toki olisin voinut käyttää vielä pienempiä paloja tekemälä saumat keskelle eteen ja/tai taakse, mutta tällä kertaa halusin yrittää saada paloista kokonaiset, joten näillä mentiin.

Kaupan alushousut vaikuttivat siltä, että sisempi haarapala oli pienempi ja ulomman palan reunat oli käännetty sisään päin sen reunojen päälle, joten leikkasin palat näin (alimpana on etukappale, joka pyrki rullautumaan reunasta).

Haarasaumojen asemointi ompelua varten
Haarapalat kiinnitin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin että etu- ja takakappaleen reunat jäävät haarapalakappaleiden väliin. Tässä piti hiukan miettiä, miten oikeat ja nurjat puolet tulevat. Kuvassa päällimmäisenä on haaran sisäpuoli, sen alla ovat etu- ja takakappale ja alimpana haaran ulkopuoli. Kuvassa kameraan päin on haaran sisäpuolen nurja, etu- ja takakappaleiden nurjat ja haaran ulkopuolen oikea puoli. (klikkaa kuva suuremmaksi)

Alemmassa kuvassa sama on käännetty oikein päin - kuvasta näkyy, miten haarapalojen kiinnityssaumat ovat jääneet niiden väliin ja siempi haarapala on pienempi kuin ulompi, jonka reunat kääntyvät sisemmän palan päälle. Ensin kuitenkin ompelin sivusaumat ja sovitin saadakseni selville, onko koko sopiva; otin sivuista hiukan sisään, kun housut tuntuivat vähän väljiltä ylhäältä.

Koska se näytti onnistuvan kaupan housuissakin, käänsin jalanteiden reunat yhden kerran ja siksakkasin kiinni. Kaarteissa käännettä joutuu venyttämään, mutta kunhan käänteen asettelee ja neulaa paikoilleen niin, ettei se pysyy kohtisuorasssa eikä lähde ottamaan venymistä kauempaa, tulos on tosiaan ihan kelvollinen. Siksaksin leveys oli muistaakseni 3 ja pituus 1,5, jotta se kestäisi venytystä, ja hyvin se tuntuu joustavan. (tietenkin pallokärkineula ja paininjalan kiristystä löysätty, mutta lanka on ihan tavallista halpisompelulankaa).

Kaupan housuissa vyötäröllä oli joustava pitsi ja aioin hakea kangaskaupasta siihen sellaista tai vaihtoehtoisesti leveää kuminauhaa, mutta laiskuus iski enkä jaksanut lähteä minnekään. Muistelin nähneeni alushousuja, joissa vyötäröllä on vain joustava kangaskaistale, joten päätin kokeilla sellaista. Leikkasin takakappaleen kankaasta hiukan housujen ympärysmittaa lyhyemmän kaitaleen, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin saumurilla housujen vyötärölle. Loppuulos on yllättävän toimiva! Nyt, kun nämä ovat jalassani, vyötärö ei kiristä mutta ei myöskään ole löysä, ja housut tuntuvat pysyvän jalassa ihan hyvin ainakin kotioloissa. (reipas kävely ynnä housut tai hame ja lantiota hankaavat olkalaukku voivat osoittaa toista, mutta sen näkee sitten.)

Tämä kyllä ehdottomasti rohkaisi yrittämään tehdä alushousuja itse enemmänkin trikoopaitakankaiden jämistä ja vanhoista trikoopaidoista. (Ihan t-paidoista en ehkä yrittäisi, kankaan pitää kuitenkin joustaa aika hyvin).

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Laukulle jatkoaikaa

Aiemmin tehty laukku oli kulunut ja kaipasi korjaamista

* * *

Neljä vuotta sitten tekemäni kesäkassi on käytössä kulunut niin pahasti, että huomasin minua hävettävän käyttää sitä. Kantohihna oli alunperin päällystettty ohuella paitakankaalla, joka kyllä oli pehmoinen ja mukavantuntuinen mutta ei kestänyt kulutusta, varsinkaan niissä kohdissa, missä olkahihna kiinnittyy laukkuun; sen sisällä ollut pehmuste alkoi irvistää rei'istä liian näkyvästi. Mutta pidän laukun rungon kankaan väreistä yhä hyvin paljon, joten en halunnut luopua laukusta. Päätin siis korjata sen takaisin käyttökuntoon.

Pidin laukusta muutenkin mutta käytössä oli usein tullut todettua, että se on liian ohut, koska pohja on liian kapea, ja sen sisällä saisi olla enemmän taskuja kuin alkuperäiset kaksi avotaskua. Vuori oli tehty lakanakankaasta, joka sekin osoitti kulumisen ja pinttymisen merkkejä laukun suun reunoilla Koska olkahihnan irrottaminen vaatisi joka tapauksessa vuorin ja päällisen irrottamista toisistaan, pääsisin samalla korjaamaan näitäkin puutteita.

En halunnut leventää pohjaa kovin paljoa, koska silloin laukku muuttuisi matalammaksi, enkä myöskään halunnut alkuperäisten taskujen siirtyvän laukun pohjalle, mutta muutaman sentin leveyttä onngeksi sai lisää. Lisäsin vuoriin toiselle sivulle pääälle ommellun vetoketjutaskun ja korvasin vuorin uusilla paloilla lakanakangasta laukun suulla.

Mietin pitkään uuden kantohihnan ideaa ja päädyin lopulta neljään metallirenkaaseen, jotka muuten nekin mainitaan tuossa ensimmäisessä tätä laukkua koskevassa postauksessa - ne ovat maanneet tarvikevarastoissani sieltä asti. Tilkkuvarastoista löytyi sopivan värisiä kankaita hihnaan ja kiinnityspaloihin. Hihnan kangas on nyt ohutta mutta kovapintaista keinokuitua, katsotaan miten pitkään se kestää. Mutta ainakin laukkuni sai lisää käyttöaikaa!



keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Lasinaluset


Nopeat lasinaluset villakankaan palasista kirjailemalla.

- -
Ystäväni kaipaili lasinalusia ja katseli baarin pahvisia alusia harmitellen, etteivät ne olleet riittävän kivan näköisiä mukaan otettaviksi. Mietin siinä, että kyllähän minun käsityöihmisenä nyt jonkinlaiset lasinaluset pitää pystyä tekemään!

Lasinalunen on niin yksinkertainen esine, että mahdollisia materiaaleja ja tekniikoita on rajattomasti. Entisessä kodissani oli valmiina ostettuja alusia muun muassa liuskekivestä, huovasta, korkista ja pellistä.  Harkitsinkin ensin alusten kasaamista tilkuista tai virkkaamista villalangasta, mutta varsinkin jälkimmäinen tuntui liian hitaalta keinolta (vaikka pienet pitsipyörylät edelleen ajatuksena houkuttelevatkin), joten päädyin villakankaanpalasten laatikolleni. Muistin edelliseltä kerralta ystävän maininneen lempiväreikseen ruskean ja petroolin. Löysin palasen hyvin karkeaa ja tiivistä ruskeaa huopamaista villa(mitäliesekoitett)a ja karoliiniunivormusta aikoinaan lyhennettyjä sinisen villakankaan palasia, ja leikkelin niistä ympyröitä käyttäen mittaosviittana valmiina ostettuja lasinalusiani ja muottina astianpohjaa.

Jane Bullin Pisto Pistolta -kirjassa esitellään pistokirjonnan, kanavakirjonnan, aplikaatioiden, tillkutöiden, neulomisen ja virkkaamisen alkeita söpöön oletettavasti lapsille tarkoitettuun tyyliin, mutta varsinkin kirjonnan mallityöt ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta oikein hauskan näköisiä, ja muistin ne miettiessäni tekniikkaa lasinalusia varten. Kaivoin siis kirjontalankojeni jämät esiin ja sieltä löytyi sen verran ruskeaa ja valkeaa, että täydennettynä mustalla ja sinisellä villalangalla yhdistelmä vaikutti sopusointuiselta.

Tein lasinalusista kaksipuoleisia liittämällä sinisen ja ruskean palan toisiaan vasten ensin reunoista mustilla pykäpistoilla tai etupistoilla. Kaksipuolisuudesta on se etu, ettei alusissa ole rumaa "nurjaa puolta", ja toisaalta käytössä puolta kääntämällä saa vaihtelua. Eri puolille on sitten kirjailtu erilaisia kuvioita pykäpistoilla, etupistoilla, linnunsilmäpistoilla jne. Ehkä puolet olisi voinut kirjailla ennen yhteenliittämistä, mutta toisaalta nyt osa kirjailupistoista menee molempien kerrosten läpi ja kiinnittää ne toisiinsa myös keskeltä. Niiden kanssa piti miettiä miten ne näyttäisivät hyviltä molemmilla puolilla, mutta minua on ala-asteella tehdystä kirjailutyöstä alkaen kiehtonut kirjailutapa, joka on samanlainen molemmilta puolilta. Muista pistoista osa näkyy vain yhdelle puolelle ja aika monet kuviot ovat vain pujottelua toisiin pistoihin.

Minusta noista lasinalusista tuli ihan kivat, ja oikeastaan samanlaisia tai noista kehiteltyjä voisi tehdä enemmänkin lahjaksi, koska nuo olivat aika nopeita ja helppoja tehdä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Pimennyspahvi

Minua oli ärsyttänyt, että muun osan makuuhuoneen ikkunasta saattoi pimentää sälekaihtimilla mutta tuuletusikkunan ruutu jäi avoimeksi ja päästi sisään ihan riittävästi unta häiritsevää auringonvaloa. Teippasin siihen ensihätään kartonginpalasen, mutta se ei peittänyt koko ikkunaa, ja nyt eräänä päivänä se alkoi ärsyttää minua kylliksi, että päätin korjata sen.

Jossain ammoisessa Käsityölehden joulunumerossa esiteltiin silkkipaperista leikattua ikkunakoristetta, joka oli tavallaan silkkipaperilumihiutaleiden jatko-ajatus: entäpä jos sen sijaan, että leikkaa neliskanttisesta arkista pienen pyöreän lumihiutaleen, käyttää koko arkin ja leikkaa siihen lumihiutalekuvioita ja täyttää koko ikkunan kuura/jää-kuviolla?

Halusin kuitenkin pääosin estää valoa pääsemästä sisään, joten käytin kartonkia ja leikkasin vain pieniä reikiä, ja kokosin lisäpaloista yläosan, jonne kartongin pituus ei riittänyt.

Ajaa asiansa :-)

torstai 29. maaliskuuta 2018

Tekstiilejä tarpeesen

Koska täkki on liian paksu, pussilakanan sisällä on ollut pitkään iso villahuopa. Se on kuitenkin aika ohut ja väärän kokoinen pussilakanan sisälle, joten se ei tahdo pysyä paikoillaan. Kun bongasin kaupassa tällaisia tiiviitä huopia, ostin kaksi ja yhdistin ne yhdeksi leveäksi peitoksi. Huopa olisi ollut liian paksua ompelukoneelle, ja ompeleminen tuollaisen kangasmäärän keskelle olisi ollut koneella ihan toivotonta, joten tikkasin huovat toisiinsa käsin.

Kaksi yhdenhengen huopaa on kuitenkin yhdessä leveämpi kuin tuplapussilakana, joten jouduin kääntämään sivureunoja hiukan sisään. Ruudut auttoivat huomattavasti käänteen pitämisessä oikealla paikalla, koska reuna on venynyt pidemmäksi kuin sisäosat, joten sauma olisi alkanut pian kiertää.

Aamuaurinko paistaa keittiössä silmiin, joten verho piti keksiä jostain. Varastosta löytyi kelvollinen kankaanpala, mutta kiskossa ei ollut enää nipsuja - mihin lie edellinen asukas nyysinyt ne, ja jo aiemmin olimme todenneet, ettei sellaisia saa enää kaupasta - joten ripustamiseen piti keksiä jokin muu keino.

Ompelin yläreunaan napeilla (mummon varastoista) kiinnittyviä lenkkejä, jotka saattoi ripustaa kiskoon. Ei toimivin vaihtoehto, mutta paremman puutteessa riittää. :-)


keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tabletin kannet osa 2

Tein aikoinaan kannet omalle Kindlelle, joten kun uudelle tabletille ei löytynyt kaupasta riittävän isoja suojakansia, minua pyydettiin tekemään sellaiset.

Kun "simppeli ja nopea" kuulemma riitäisi ja tarve itseasiassa oli kiireellinen - jottei tabletti laukussa kulkiessaan ehtisi naarmuuntua - väsäsin vain ihan yksinkertaisen suojakotelon; tasku, johon tabletin voi työntää, ja suojakansi, jonka pahvi suojaa tabletin lasin.

Koko kotelo on tehty yhdestä pitkästä palasta, joka on ommeltu sivuilta pussiksi. Jotta sain kaikki saumavarat piiloon, taittelin kankaan tyynyliinamaiseksi pussiksi, jonka suulta toinen reuna taittuu takaisinpäin taskuksi. Paitsi että tyynyliinoissa se taittuu tyynyn sisäpuolelle pitämään tyynyn paikoillaan sisällä, mutta tässä se taittuu ulkopuolelle. Tyynyliinan suuaukko on siis "taskupussin" pohjalla. Näin "taskupussin" sivusaumojen saumavaratkin ovat koko rakennelman sisällä eivätkä kulutukselle alttiina. Kerrosten järjestystä ja asentoa on hiukan vaikea selittää, mutta taittelin kankaan niin kuin halusin sen valmiina oikealta puolelta olevan, käänsin reunaa sisäänpäin niin kuin se ommeltuna olisi, ja siitä kiinni pitäen käänsin koko hoidon nurinpäin, jolloin näin, missä järjestyksessä kerrosten tulee olla, jotta lopputulos on halutunlainen.

Mitoissa on tietysti huomioitu ei vain tabletin korkeus ja leveys mutta myös paksuus, jotta kansi ei kinnaa, kun se kääritään tabletin ympäri.

Kun sivusaumat oli ommeltu, leikkasin hyvin paksusta ja jäykästä pahvista tabletin kokoisen palan, ujutin sen pussin pohjalle, josta oli tarkoitus tulla kansi, ja lukitsin sen sinne ompelemalla "selkämykseen" tikkauksen.

Jos olisin ollut fiksu, olisin kiinnittänyt solmimisnauhan ennen pahvin laittamista paikoilleen, mutta sen tajuttuani en enää jaksanut ryhtyä korjaamaan.

Kangas on pehmoista vanhaa kirpparilta ostettua flanellilakanaa, jonka tabletin omistaja valitsi värin takia.

Kun teinipoika kehuu ääneen "Onpa hieno ja kätevä, mistä sinä tämän sait?" pitää jo uskoa tehneensä jotain oikein ;-)


tiistai 2. tammikuuta 2018

Pyyhe histel-saunaan

Poikaystävä kyseli aiemmin syksyllä pellavaista ei-nykyaikaisen näköistä pellavapyyhettä, joten sellainen sai tehdä joululahjan virkaa. Hankin päärmeiden käsinompeluun pellavalankaa (nypläyslankaa) ja kirjailin nimikirjaimet napinläpisilkillä, kun sellaista sattui varastoista löytymään. Kuvasta tuli kummallisen punasävyinen mutta kangas on siis ihan luonnonväristä (vaalean harmahtavanbeigeä) vähän tukevampaa pellavaa. Hulpiot jätin päärmäämättä, kun ne olivat siistit muutenkin. Ripustuslenkki (ei näy kuvassa) syntyi pätkästä karkeaa pellavanyöriä, jonka kieputin kaksinkertaiseksi.

Tuosta kirjonnasta olen kaikkein tyytyväisin - en ole kovin harjaantunut siihen hommaan, joten aika paljon sai purkaa ja keriä ja hakea pistojen paikkaa uudestaan ja uudestaan. Malli sentään on kopioitu kirjasta (varmaan Kapiokirstu), mutta kangas on sen verran karkeaa, että merkinnät sai siirrettyä kankaalle vain sinne päin.


torstai 29. joulukuuta 2016

Yllätyslahjalaukku

Ystäväni harmitteli vaatimatonta ja kovin epänaisellisen näköistä käsilaukkuaan, ja koska tiesin, ettei hän itse pystyisi tällä hetkellä hankkimaan uutta, päätin tehdä hänelle sellaisen. Kysyin, minkä värisistä laukuista ja asusteista hän yleisesti ottaen tykkää, ja hän vastasi pitävänsä lämpimistä väreistä; tomaatinpunaisesta, keltaisesta, lämpimän vihreästä, ruskeasta, ehkä turkoosistakin.

Olin vastikään katsellut luksusliikkeen muotilaukkuja ja ottanut niistä kuvia ottaakseni mallia niiden rakenteesta. Niissä monessa oli sivukappaleet, joiden yläreunan saattoi kiinnittää kapeammaksi, niin että laukku oli kannettaessa kapea ylhäältä mutta käytössä aukeni avoimemmaksi.

Kangaskasoissani on kyllä paljon punaista, mutta minun suosikkini joulunpunaisesta viininpunaiseen ovat kylmiä, joten ne eivät kelvanneet. Itse en pidä lainkaan keltaisesta tai kellansävyisistä väreistä, joten niitä on vain satunnaisia pikkupaloja tilkkutöitä varten. Jostain oli kuitenkin jäänyt oranssia tukevaa puuvillakangasta, joka värjäys oli jännä yhdistelmä oranssia ja keltaista. Siitäpä siis. Se olisi saattanut näyttää ihan hyvältä yksinäänkin, mutta kangasta oli niin naftisti, etten olisi saanut siitä sivukappaleita, joten päätin tehdä sivukappaleet oransseista ja keltaisista tilkuista. Viereisessä kuvassa sivukappaleet on jo kasattu ompelemalla ne taustakankaalle, ja toisessa kuvassa näkyy päälliskankaan nurjalle puolelle silitetty tukikangas. Lisäsin vielä laukun pohjan kohdalle suikaleen kiinnisilitettävää tukihuopaa. Sen jälkeen tein laukun takapuolelle upotetun vetoketjutaskun.


Jouduin toteamaan, ettei oranssi päälliskangas riitä kantohihnojen kaitaleisiin kuin toiselle puolelle, joten täydensin niitä ruskealla, jota oli enemmän. Kantohihnat on ommeltu kahdesta pitkästä kaitaleesta, joista oranssi on ehkä sentin tai pari kapeampi kuin ruskea. Ne on ommeltu pitkiltä sivuilta yhteen, käännetty oikein päin ja tikattu oranssin reunaa pitkin.







Vuoriksi löytyi riittävästi vaaleankeltaista ohutta pellavakangasta, ja siihen tein myös upotetun vetoketjutaskun ja toiselle puolelle vuoritetun paikkataskun, eli taskukappale on kaksinkertainen. Oranssia kangasta ei ollut ihan riittävän paljon, mutta keltaista oli enemmän, joten leikkasin keltaisesta isomman palan, ompelin ne yläreunasta yhteen ja taitoin reilusti keltaisen puolelta, niin että muut reunat tulivat vastakkain. Sitten ompelin reunat kääntöaukkoa lukuunottamatta, käänsin ja silitin taskun, ja ompelin sen paikoilleen. Toisessa reunassa on kapea osio kynää varten.
x

Koska en raaski ostaa kiinnisilitettävää tukivanua, käytän varastoistani löytyviä villasekoitteen paloja, jotka kiinnittyvät samalla, kun kiinnitän vuorin taskuja ja osittain ihan vaan tylysti tikkaamalla ne kiinni vuorikankaaseen.









Seuraavaksi ompelin vuorin sivukappaleet kiinni etu/takakappaleeseen jättäen yhteen sivusaumaan kääntöaukon. Pehmustevilla ei ulotu aivan sivusaumoihin asti, jottei saumoista tule paksuja.





Päällinen kootaan samalla tavalla, mutta kantokahvat kannattaa kiinnittää päällikappaleeseen ennen sivusaumojen ompelua.









Kun sekä vuori että päällinen ovat valmiina, laitoin ne sisäkkäin (kantokahvat jäävät sisälle) ja impelin yläreunan ympäri.









Kun käänsin laukun vuorissa olevan kääntöaukon kautta, se näyttää tällaiselta pussilta. Sitten työnsin vuorin päällisen sisään ja tikkasin reunan, jotta se pysyy paikoillaan.






Tässä vaikeessa osoittautui, että vuorin olisi pitänyt olla aavistuksen pienempi, koska se ei halunnutkaan asettu päällisen sisälle aivan mukisematta. Kiinnitin sitä käsin ompelemalla mahdollisimman huomaamattomasti päälliseen.

Jotta saisin laukkuun oikeanlaisen muodon eikä se repsottaisi kantaessa aivan avonaisena, ompelin sivukappaleiden kulmiin tukevat nepparit, joilla yläreunan voisi kiinnittää kapeammaksi. Harkitsin itse laukun sulkimeksi vetoketjua, mutta se olisi pitänyt tehdä ennen vuorin kokoamista, eikä minulla siinä vaiheessa ollut oikeanväristä vetskaria, ja kokeilin myös kantokahvojen väliin tulevaa pientä läppää, joka sulkisin laukun, mutta makutuomarit pitivät laukkua paremman näköisenä ilman sitä, joten tyydyin lisäämään yläreunaan keskelle vielä yhden nepparin, joka kiinnittää yläreunat vastakkain.

Minusta laukusta tuli hieno, ja mittasuhteet (käytin leveyden ja korkeuden mallina A4-arkkia, siihen lisäksi sivut ja pohja) ovat minusta hyvät.

Edit: kaveri ei koskaan sanonut sitä minulle, ei tietenkään, mutta oli aika ilmeistä, ettei hän tykännyt laukusta eikä koskaan käyttänyt sitä. No, olisi minun pitänyt itsekin tajuta, etteivät normaalit ihmiset käytä julkisesti tällaisia kummallisia räpellyksiä. :-/

perjantai 16. joulukuuta 2016

Hatturasia

Miesystäväni oli joskus hankkinut vanhan hatturasian ihastuttuaan sen ulkomuotoon. Hän maalasi ulkopuolen koristekuviot, "kultaukset" ja "niitit" kuntoon ja oli tyytyväinen tulokseen, mutta alkaessaan miettiä, mitä hän oikeastaan haluaisi rasiassa säilyttää, hän huomasi sisäpinnan "sametin" alkavan vanhuuttaan murentua, niin että siitä irtosi jokaisella pyyhkäisyllä punertavaa pölyä, joka väistämättä tarttuisi rasiassa säilytettäviin tavaroihin. Se taas teki rasian käyttämisestä jokseenkin toivotonta.

Hän tarjosi rasiaa minulle, jos pystyisin ja haluaisin vuorata sen uusiksi, mutta koska minulla ei tuntunut olevan tarvetta pyöreälle rasialle, hommaan tarttuminen venyi. Kunnes satuin ostamaan talveksi leveälierisen hatun, jonka säilyttäminen eteisen pikkuruisella hattuhyllyllä osoittautui nopeasti toivottomaksi. Silloin muistin miehen tarjoaman hatturasian!

Osasin kyllä kuvitella vuoraavani rasian kankaalla, mutta miten saisin kiinnitetyksi vuorin? Miesystävä tarjosi ratkaisuksi kuumaliimapistoolia. En ollut koskaan vielä käyttänyt moista, mikä lukijoita varmaan huvittaa, koska se vaikuttaa olevan rakentelijoiden ja väsääjien hyvin tuntema ja suosittu väline. Miehellä sellainen sattui kuitenkin olemaan, joten lähdin siitä ajatuksesta, että voisin liimata vuorauksen rasian yläreunaan.

Katselin varastoistani ohutta kevyttä mutta ei läpikuultavaa eikä liian arvokasta kangasta, joka olisi helppo poimuttaa rasian seinien peitoksi, ja olisi vielä miellyttävän värinenkin. Käsiiini osuivat kuukausi sitten rikki menneet pyjamanhousuni, joiden ohut puuvillakangas oli vuosien käytössä hiutunut niin ohueksi, että se oli lopulta revennyt silkkaa heikkouttaan. Lahkeissa kangas oli kuitenkin vielä ihan kelvollista, joten en ollut heittänyt housuja menemään. Nyt revin lahkeet pitkiksi leveiksi suikaleiksi, jotka yhdistin yhdeksi pitkäksi kaitaleeksi, huolittelin ja poimutin reunoistaan. Pyöreän pohjan leikkaisin vanhasta lakanakankaasta ja poimuttelin kaitaleen sen reunaan. Yläreunaan lisäsin sileän kaitaleen, joka kokosi poimutuksen. Tein siitä tarkastirasian sisäreunan mittaisen kiinnittämällä sen reunaan pyykkipojilla nähdäkseni milloin se olisi sopiva.

Kun vuori oli valmiiksi kasattu, liimasin sen yläreunastaan rasian reunaan. Vasta laitettuani hatun rasiaan ja otettuani sen pois tajusin, että myös pohja olisi pitänyt liimata paikoilleen. #¤%&! Pitää siis miettiä, pääsisinkö siihen vielä jotenkin käsiksi, vaikka epäilen kyllä suuresti.

Kannen vuorausta varten leikkasin lakanakankaasta toisen ympyrän ja rasian poimukaitaleen reunasta lyhentämästäni suikaleesta sain siihen reunan. Tässä poimutettu vuoraus olisi vaikeuttanut kannnen sulkemista, joten ompelin vain kaitaleen suorana ympyrän kehälle ja päärmäsin reunan tarkasti oikean korkuiseksi. Tällä kertaa liimasin pohjan reunan ensin ja sitten yläreunat, jotta vuori ei putoa roikkumaan vaan pysyy paikoillaan, kun kannen kääntää ylösalaisin.

Tuosta tuli varsin hyvä :-) Tuntuu aina hyvältä, kun saa pelastettua rikkoontuneita tai käyttökelpoistuutensa menettäneitä tavaroita takaisin käyttöön, ja varsinkin kun rikkoutuneet pyjamahousut löysivät tuossa uuden elämän. :-)

tiistai 13. joulukuuta 2016

T-paitakassi 2.0 (vuori)

Minulla oli valkea trikoopaita, josta pidin paljon sekä sen mallin että edessä olevan punakirjavan painatuksen takia. Vuosien käytön jälkeen paita alkoi kuitenkin kulua ja kangas menetti ryhtinsä, mutta minua harmitti heittää paita menemään. Siispä kuten parissa aiemmassakin tapauksessa, käytin painatuksen kassin koristeena.

Kiinnitin paidasta leikatun palan samaan tapaan kuin aiemmissa tapauksissa kolmiaskelsiksakilla. Ompelin varmuudeksi useamman ompeleen, ja reunimmaisen vähän trikoon reunan yli niin, että se kiinnittyi kunnolla.

(Tässä välissä tein nelinkertaisesta kangaskaitaleesta hihnaa kantokahvoja varten)


Valkoinen kangas on alunperin vahingossa ostettu liian iso tyynyliina, ja kun tein aiemmat kassit vähän tukevammasta kankaasta, tämä alkoi trikoopalaa kiinnittäessä tuntua kovin ohuelta. Kestäisikö se kassin käyttöä ja tavaroiden painoa? Vaikka tiedänkin, että esim. mainostarkoituksessa jaetut kankaiset apukassit ovat tosi ohutta ja kevyttä kangasta, epäilytti silti, ja päätin vuorittaa kassin. Tätä en ole aikaisemmin yrittänyt.


Vuori: Kassin perusideahan on suorakaiteen muotoinen kangaspala, joka on taitettu kaksinkerroin, ja ompelemalla sivusamat siitä muodostuu pussi, jonka yläreunaan lisätään kantokahvat. Vuoritin sen ompelemalla vuorin kiinni päällikankaaseen kassin yläreunoista niin, että kantokahvat kiinnittyivät samalla. Eli päällinen ja vuori oikeat puolet vastakkain, kantokahvat paikoilleen sinne väliin (mutta kassin sisälle päin!) ja sitten suorakaiteen lyhyet sivut ommellaan kiinni toisiinsa.

Sivusaumat: Halusin myös sivusaumoista kulutusta kestävät, joten ompelin ne ensin leveällä saumavaralla, leikkasin toisen saumavaran kapeaksi ja käänsin toisen sen yli ja alle, kuten kuvassa. Näin muodostuva katesauma on vahva ja kestävä. Ihan kassin pohjaan astihan tätä ei voi tehdä, mutta mahdollisimman lähelle. Loppu tulee hoidelluksi pohjan kulmia ommellessa.

Ehkä tämä katesauman "kate" pitäisi oikeasti, katesauman ohjeen mukaan, olla oikealla puolella, eli sivusaumat olisi pitänyt ommella oikealta puolelta, mutta minulle sillä ei ole niin väliä, pääasia, että sauma on kestävä eikä rispaantuvaa reunaa ole näkyvissä.

Pohja: Halusin kassiin myös tasaisen pohjan, joten asettelin kassin pöydälle niin, että sivusauma oli suorana keskellä (tarkista mittaamalla, että se tosiaan on keskellä eli yhtä kaukana molemmista taitteista. Päätin, että pohjan leveys voisi olla 12 cm, eli ompelin kohdasta, jossa sivusauma on kummastakin taitteesta kohtisuoraan 6 cm päässä. Kuvassa näin syntyvä kolmio on taitettu ylöspäin kassin sivulle, koska sillä tavalla sivusauman keskeneräiseksi jääneen kateen pää jäi siististi kolmion alle piiloon. Kiinnitin kolmion tikkaamalla sen suoraukulmaista reunaa pitkin niin lähelle nurkkia kuin mahdollista.

Lopuksi tikkasin vielä kassin yläreunan ja ompelin kantokahvojen kohdalle pienet neliöt vuorin väliin jäävien kaitaleiden jatkojen kohdalle, jotka vahvistavat niiden kiinnityksen.

Kassista tuli siisti, vahva ja ehkä hiukan isompi kuin tarvitsee, ja oikein sievän näköinen. :-) Oikeastaan sitä ei raaski käyttää, jottei se likaannu, mutta en myöskään raaskisi antaa sitä pois, kun jollekin toiselle painatuksella ei ole samaa lempipaita-merkitystä. Itselläni kasseja kuitenkin alkaa olla jo tarpeeksi, joten eiköhän tämä mene lahjaksi jollekin.


tiistai 22. marraskuuta 2016

Histel-taskut

1700-luvun pukuni on jo pitkään tarvinnut taskut, mutta niiden tekeminen on jäänyt. Valmiinahan en voi ostaa, koska pitäähän tuollaiset saada tehdyksi itse! Kuvissa taskunsuut on huoliteltu usein vinonauhalla, minkä käsittely ei ole vahvinta aluettani, mutta huomasin, että tytön valmiina ostetuissa taskuissa taskunsuut on tehty alavaralla, totesin sen onnistuvan paljon helpommin.

Eli ensin kaksi päällikappale ja sen vuori oikeat puolet vastakkain, ja siihen ommellaan halkio, joka leikataan auki, käännetään oikein päin (halkion pohjaan pitää leikata hakkeja, jotta reuna suostuu kääntymään oikein) ja silitetään siistiksi. Halkion reunan voisi tikata, mutta en halunnut.

Ulkosaumat oli mallina ollessa pussissa ommeltu ensin nurjalta ja sitten tikattu oikealta pussisaumoiksi, mikä sopi minullekin. Eli nurjalta ensin kapealla saumavaralla ja sitten, oikein päin kääntämisen ja silityksen jälkeen tikataan oikealta puolelta sen verran sisempää, että saumavara jää kahden ompeleen väliin pussiin. Lopuksi laitoin yläreunaan vinonauhan pätkän, joka samalla palvelee kujana ripustusnauhalle. Leveämpi vinonauha olisi ollut kiva, koska kujasta tuli kovin kapea, mutta toimii tuo noinkin.

Kangas on äidin vanhoista varastoista saatua tyynyliinaa ja vinonauha toistakymmentä vuotta sitten ystävän polttarilahjaa (pannulappu sekin, häiden teemavärit olivat oranssin ja vihreä) varten hankitun nauhan jämät :-)

Vanhasta patakintaasta uusi.

Poikaystävän kaappeja raivatessa vastaan tuli vanha patakinnas, joka muuten olisi ollut ihan käyttökelpoinen, mutta päällikankaaseen oli tullut repeämä ja reikä. Sisällä oleva vanu oli kuitenkin vielä ihan hyvä, joten en halunnut heittää sitä pois, koska uuden päällisen vaihtamalla saisi käyttöön uuden hyvän patakintaan, eikä poikaystävälle, joka valitti  kunnollisten patalappujen puutetta, tarvitsisi ostaa kaupasta uutta. Kaavan uuteen päälliseen saisin suoraan leikkelemällä vanhan palasiksi.
Siispä tuumasta toimeen. Melkein ensimmäisestä käteen sattuneesta asiallisen tiiviistä ja vahvasta puuvillakankaasta leikkasin vanhan päällisen mallilla uudet palat, ja koska en tykkää yhtään siitä, että kuumat pellit polttavat sormia ohuen pannulapun tai patakintaan läpi, lisäsin kämmenosaan extrakerroksen villasekoitetta tilkkulaatikosta. Leikkasin paloista ranteeseenpäin pari senttiä pidemmät kuin vanu, jotta niissä riittäisi varaa reunan päärmeeseen.
Ompelujärjestys oli helppo katsoa vanhasta päällisestä: ensin peukalosauma eli kämmenosa kiinni etupuoleen (extraeriste mukaan ikäänkuin se olisi yhtä kangasta päällisen kanssa) ja sitten etupuoli kiinni takaosaan. Peukalosauman saumavarat ylöspäin.

Leikkasin saumavaroja vähän kapeammiksi ennen kuin käänsin päällisen, ja sitten pujotin vanun päällisen sisään nurjat puolet vastakkain.


 Käänsin päällisen kaksinkertaiseksi päärmeeksi vanun päälle ja tikkasin läheltä päärmeen reunaa. Samalla ompeleella kiinnitin myös muutaman sentin levyisestä suikaleesta taittamani ripustuslenkin.



Uusi siisti patakinnas alle tunnissa!

(vähän harmittaa, etten tullut tehneeksi esim. selkäpuolelle mitään koristeita, mutta pääasia on, että tuo ajaa asiansa, ja pääsi pois viereksimästä komerossa eikä joutunut kaatopaikalle :-) )

Ensimmäisen kerran käyttäessään poikaystävä ilahtuneena huomasi lisäeristekerroksen ja oli tyytyväinen, kun sormet eivät pala :-)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Pieni kaitaliina

Ystävän pieni keittiönpöytä näytti niin häiritsevän tyhjältä ja paljaalta, että sille täytyi tehdä jotain. Minulla sattui olemaan eräästä hylätystä pöytäliinasta leikattua valko-vihreä kuvioista kaitaletta, joten otin sen lähtökohdaksi ja kaivelin tilkkuvarastoista sopivia paloja: vihreää samettia, josta aikoinaan tein pussukoita, kangasnäytteistä jäänyttä vihreää viskoosia, äidin varastoista löytynyttä vihreäkuvioista karkeaa puuvillaa, vihreäksi värjättyä ja vuorina käytettyä vihreää lakanaa. Koska pöytä on pieni, ei voinut tehdä normaalin mittaista kaitaliinaa vaan typistetyn version, joka valmistuikin yllättävän nopeasti. Ja pöydän omistajakin oli siihen tyytyväinen :-)