Olen kummastellut median antamaa kuvaa muodikkaisiin merkkilaukkuihin hullaantuneista naisista ja toisaalta hienojen kauppojen laukkuosastoista, joiden valikoimasta aniharvoin löytyy mitään, mitä voisin edes kuvitella käyttäväni. Enkö vain ymmärrä laukkumuodin päälle, kun en osaa nähdä muodikkaimpiakaan laukkuja tyylikkäinä tai kauniina? Yksi puoli asiassa on se, että laukut tehdään järestään nahasta tai vähintään keinonahasta, enkä minä pidä nahkaesineistä. Syy ei edes ole mikään eläinsuojelueettinen urhea kieltäymys vaan se, etten pidä nahan nihkeältä ja kovalta tuntuvasta pinnasta. Kenkiin ja muihin kovaa kohtelua kokeviin tuotteisiin nahka on ok, mutta en tykkää käsitellä nahkaesineitä jokapäiväisessä käytössä. Valitettavasti valtaosa laukkutarjonnasta on nahkaa, ja kankaisen lompakon löytäminen varsinkin on tuskan takana! :-(
Ja kun kangaskasoissani on paljon paksuja puuvilla- ja villakankaita sekä sisustuskankaita, ajatus omien laukkujen ompelemisesta houkutteli, varsinkin kun Laukkuhullun ompelukirjassa oli runsaasti tekniikoita ja yksityiskohtia esitteleviä havainnollisia kuvia, kuten magneetti- ja kääntölukkojen kiinnitys, vuorin sisälle tulevan vetoketjutaskun rakenne, laukunsuun sisäpuolella olevan vetoketjun rakenne, säädettävä olkahihna tai täytetty kantokahva yms.
Itse asiaan...Suunnitelmia on useita, mutta tämä kesäinen kangaskassi on ensimmäinen valmiiksi asti ehtinyt projekti. Olin ostanut vuosia sitten Tiimarin alennuskorista tyynynpäällisen, koska pidin sen väreistä ja halusin käyttää sitä jossain tilkkutyöprojektissa. Se osui käsiini etsiessäni materiaaleja ensimmäiseen laukkukokeiluun, ja siinä oli vielä vetoketjukin, jonka irrotin laukussa käytettäväksi.
Eli siis ihan yksinkertainen suorakaiteen muotoinen laukku jolle on tehty sisäänotoilla hieman litteää pohjaa, palakankaista (mm. ex-aviomiehen paitapusero=) koottu vuori, jossa on kaksi taskua, ja sulkimena laukunsuun sisäpuolelle piilotettu vetotkeju. Ryhtiä antamassa on vuoriin kiinnitetty paksut villasekoitteen jämäpalat, ja samaa on olkahihnan täytteenä, mukavuuden vuoksi. Oikeastihan siis pitäisi käyttää tukikankaita ja kirjassa puhutaan itseliimautuvasta vanusta, mutta kun ei raaski eikä kaupoista löydy kovinkaan tukevaa tukikangasta, niin miksipä ei sitten villanjämiä.
Suunnitellessani seuraavia projekteja menin ompelutarvikeliikkeeseen hakemaan nelikulmaisia ja t-solkia olkahihnoja varten sekä lisää vetoketjuja taskuihin ja sulkimiksi. Vasta sieltä tullessani huomasin, että UFF:llä on alennusmyynti ja sinä päivänä kaikki maksaisi enintään 2€. Joten valikoin laukkuosastolta kolme laukkua, joissa oli mahdollisimman paljon (tarvitsemani tyyppisiä) solkia ja vetskareita, maksoin 6€ ja menin kotiin leikkelemään laukut palasiksi. Olin kovasti ylpeä tuloksesta, joten otin vieressä olevan kuvan saaliista - kolmesta laukusta irtosi seitsemän vetoketjua, joista yksi oli pitkä kahteen suuntaan aukeava, renkaita ja yksi t-solki. Vieressä vertailun vuoksi se, mitä ompelutarvikeliikkeestä sain. Melkein harmittaa, etten hamstrannut kirpparilta enempää metriaalia, mutta kyllä noilla varmaan saa tyydytetyksi laukunompelemishimon UFF:n seuraavaan aleen asti. Nelikulmaiset soljet ja miehen vanhoista farkuista purettu metalliveskari tulevat seuraavaan laukkuun :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti