maanantai 13. joulukuuta 2010

Barbinbaatteita kiireessä

Lähetin melkein kaikki kelvolliset barbinvaatteet kesällä ystäväni tyttärelle, joten veljentyttären toive saada joulupukilta barbinvaatteita pakotti kiireiseen työhön. Kun muutama tekele vielä epäonnistui, vain nämä lähtevät tänään pukinkonttiin.

Beige paita on trikoota, ja tällä kertaa malli on tunikahihainen, jotta vältettäisiin paksut kädentiensaumat kainaloissa. Kaula-aukon huolittelu ompelukoneella on hiukan niin ja näin, joten kaitale ja poolokaulus saavat ratkaista sen ongelman.

Farkuissa on oikeat ruskella ommellut tikkaukset sivusaumassa ja lahkeensuissa ja oikeat päälle ommellut takataskut, jotka eivät valitettavasti näy kuvassa. Ompelin ensin vaaleansiniset farkut, mutta kaava oli jotenkin tosi väljä, joten uusiksi meni. Paita on samanmallinen kuin aiemmassa kuvassa oleva sinivihreä hihaton paita, eli pääntiellä on kuminauha.

Tweedistä ommelussa takissa on kauluksessa ja hihansuissa harmaata tekoturkista, käsityölehden ohjetta mukaillen. Tikkaukset on tehty kirkkaan pinkillä, ja kun tuntui, että helmapäärme jäykistäisi takkia kovin, päädyin huolittelemaan reunan pelkällä siksakilla. "Taskut" päättyvät eri korkeuksille, kun kaavamerkinnät olivat siinä vaiheessa jo häipyneet näkymättömiin :-( Kiinnittimenä on muovineppareita.

Yopaita on ommeltu samaan tapaan kuin aiempi aniliinin punainen mekko, tosin helmaosassa ei nyt ole sisäänottoja ja rintojen alla on pitsiä. Tarkoitus oli tehdä tämän pariksi vielä aamutakkikin, mutten ehtinyt.

Empirelinjainen puuvillamekko lähti oikeastaan siitä ärtymyksestä, että aiemmin tekemäni vastaava kaava ei sopinut pienempirintaiselle ja leveämpivyötäröiselle vartalomallille. Alunperin olin tehnyt kaavan nähtyäni barbien mainoslehtisessä tuonmallisen puvun, jossa lyhyt miehusta oli eri kangasta kuin helma ja hihat, joten väsäsin kaavan jakamalla toppien kaavan pystysuuntaiset muotolaskokset osittain sivulle kainaloon. Nyt sitten sama oli tehtävä melkein alusta uudelleen leveämpivyötäröiselle barbielle. Valkea yläosa on muuten kaksinkertainen aiemman mustavalkoisen mekon tapaan, jottei tarvitsisi nyhrätä kaula-aukon huolittelun kanssa. Helmaan muuten tuli rimsu, kun leikkasin helman alunperin säädyttömän lyhyeksi.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Vanhoja töitä - keskiaikavaatteita

Tässä on joitakin niistä vaatteista, joita tein myytäväksi Ropeconissa. En siis edes aikonut käyttää näitä itse vaan tein pelkästään myyntiä varten. Huppujen reunat on huoliteltu alavaralla tai vuorilla, jotta pykälät kestävät käyttöä. Laajat roikkuvat hihat on laikattu niin, että roikkuosan takasauma on takana eikä vaatteen sivusauman kohdalla, jotta ne laskeutuvat nätisti.



maanantai 4. lokakuuta 2010

1890-pukuja

Liveroolipeliä varten itselleni tekemästäni vuoden 1890 puvusta ei valitettavasti ole tämän parempaa kuvaa. Yläosa syntyi aika kiireellä ke-la aiemmin tehtyjen kaavojen avulla.

Etuosa ja kalvosimet ovat valkeaa thai-silkkiä, jota aikoinaan jäi tähteeksi hääpuvustani. Lisäksi valkeaa pitsiä, valkeaa koristenauhaa, viininpunaista kapeaa satiininauhaa ja keskellä edessä myös hääpuvustani jäänyttä pitsikangasta. Yläosa on kuitettu valaanluujäljiltelmällä ja teräsluilla. Yritin matkia useissa Worthin iltapuvuissa ollutta rakennetta, joka avautuu edestä paitakauluksen tavoin paljastaen alta toista materiaalia, mutta aika valjuksi tuo jäi. Hihojen pitsikoristelu puolestaan on imitoitu eräästä vuoden 1890 muotikuvan iltapäiväpuvusta ja hihat ovat käsityölehden vanhojenpäiväpuvun hihat. Olkapäät vain tahtovat valua hihojen painosta alas, kuten kuvasta näkyy.

Tein ystävälle tilauksesta vasemmalla olevan puvun. Hame oli valmiina mutta se oli tehty krinoliinia varten, joten poimutin, vedin ja kuroin sitä enemmän tyrnyyrihameen malliseksi. Yläosan tein käsityölehden Hovimäki-puvun kaavalla (12/99) muokaten vyötäröä ja kaula-aukkoa. Yläosa on kauttaaltaan luitettu valaanluujäljitelmällä. Puvun tilaajan vyötärö on korsetin ansiosta huomattavasti pienempi kuin tuolla kuvan mallinukella, joten puku on hänen yllään paljon paremman näköinen :-) Kaula-aukon reunassa Hong Kongista tilattua pitsiä ja vaaleaa paksua satiinia, etupystysaumoissa koristeena vaaleaa ohutta nyöriä. Kaula-aukon reunan koristelussa on vaikutteita Age of Innocencen May Archerin hääpuvun vastaavasta kohdasta. Hameen koristeena on nauhaksi laskostettua vaaleaa satiinia ja kankaasta sekä nauhasta koottuja rusetteja.

Toiselle ystävälle tein oikealla näkyvän yläosan puettavaksi hihattoman samettipuvun päälle. Malli on imitoitu Rouffin 1895 vuoden iltapuvusta. Kangas on pronssiin vivahtavaa verhokangasta, jonka koristeena on soutache-nauhaa ja Hong Kongista tilattua pitsiä. Etumustaa kiinnittää kahden napin ja ketjun systeemi, mutta koska se ei kestä vetoa, sisäpuolella on nauha, jonka toinen pää kiinnitetään hakasilla. Etureunojen tukena on valaanluujäljitelmää. Tämänkin kaavat pohjautuvat edellä mainittun Hovimäki-puvun kaavoihin, joihin on lisätty helmakaitaleet ja toisen vanhojenpäiväpuvun hihat.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Iisakinkirkkoja?

Siivosin työhuonetta, kun hyllyn ja komeroiden pursutessa tavaraa alkoi kasaantua myös ompelupöydälle siinä määrin, että työskentely vaikeutui.

Käydessäni tavaroita läpi päätin kirjata ylös kaikki olemassa olevat keskeneräiset projektit:

- Vauvan neulepusero (kappaleet neulottu mutta ei koottu yhteen, luultavasti jostain 2000-luvun alusta)
- Oma harmaa villapusero (kappaleet neulottu ja toinen sivusauma ommeltu, mutta vartalokappaleet liian leveät, hihat liian kapeat ja lyhyet, 1990-luvun alkuvuosilta)
- Punainen laajahihainen keskiaikamekko (kaula-aukko tehty ja hihoja aloitettu, palat valmiina)
- Vaaleansininen ison miehen villatunika myyntiin (reunojen huolittelut ja koristelut puutuvat)
- Omenanvihreä surcotte myytäväksi (helman huolittelu kesken)
- Ruskea pellavainen alusmekko myyntiin (reunat huolittelematta)
- Vihreä sivulta nyöritettävä päällyspuku (helmakappaleiden reunakoriste kesken)
- Valkean tyköistuvan alusmekon korjaaminen (helma vääränpituinen, kaula-aukkoa pitäisi suurentaa)
- Punaruudullisen pöytäliinan reikäompelukoriste ja reunat (vähän aloitettu)
- Vaaleanpuna-tummansininen tilkkupannulappu (toisen puolen palat osittain koottu)
- Mintunvihreä-lila kaitaliina (osittain koottu)
- Harmaa villainen liivimekko (osittain koottu, vuori leikkaamatta)
- Pellavaisen neuletakin rikkoontuneen päärmeen korjaaminen
- Miehen verkkareiden revenneen sauman korjaaminen
- Vaaleanpunaisten villasukkien parsiminen
- Virkatut pitsihansikkaat (toinen hansikas melkein valmis)
- Tilkkupussilakanan korjaaminen (rikkinäinen osa purettu osittain, 2000-luvun alkuvuosilta)
- Pehmoketun ompelu (vartalokappale pitäisi ommella kokoon, pää avata silmien kiinnittämistä varten ja kappaleet täyttää ja ommella yhteen)
- Sini-puna-valkea tilkkukaitaliina (osittain koottu)
- Sohvatyyny tilkuista (kaksi osittain koottua yritelmää)
+ useita keskeneräisiä barbinvaatteita

Suunnitteilla tai luvattu:
- Ystävän tilaama tunika (kankaat sain melkein vuosi sitten, en ole edes aloittanut vielä)
- Punavalkea tilkkukaitaliina ystäville tuparilahjaksi
- Farkut lehden kaavalla viininpunaisesta tvillistä
- Villakangasjakku lehden kaavalla
- Juhlamekko punamustasta silkistä
- Farkkutakki vaaleanpunaisesta silkistä

sekä parhaillaan työn alla olevat kolme historiallista iltapukua ystäville ja itselle.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Tarpeellinen apuväline kädenkäänteessä


Mallinuken kanssa työskennellessä huomasi nopeasti, että neulatyynyä pitäisi pystyä kantamaan mukana, koska kun pitelee toisella kädellä neulattavaa kohtaa, ei voi hakea neuoja kaukaa työpöydältä, mutta lähettyvillä ei ole mitään, mille neulatyynyn voisi laskea. Toki kaupasta saisi käsivarteen kiinnitettäviä neulatyynyjä, mutta enkö minä nyt sen verran osaisi, että tekisin sellaisen itse?

Aika nopeasti ja helposti sellainen syntyi. :-) Pyöreä kankaanpala, toinen hiukan isompi kangaspyörylä, kaksi pahvipyörylää pohjaksi, leveää kuminauhaa ja täytevanua. Iso kangaspyörylä reunoilta poimuttaen kiinni pienempään niin, että kuminauhan päät jäävät väliin, ja sitten pahvipyörylät pohjalle, täyte niiden päälle ja täyttöaukko umpeen. Ei ole kummoinen, mutta täyttää tarkoituksensa.

Sashiko-kaitaliina

Tein kesällä tällaisen ystävälle yhdistetyksi synttäri- ja tuparilahjaksi. Bongasin keväällä käsityölehdestä sashiko-kirjontaohjeen ja ajattelin heti ystävätärtäni, jonka tiesin olevan muuttamassa (joten tuparilahjalle olisi tarvetta jossain vaiheessa) ja tykkäävän japanilaistyylisistä jutuista.

Käsityölehden ohje oli kuitenkin hiukan simppeli ja bore, joten google sai kertoa lisää kirjontamalleista. Sashikolle tyypilliset mallit ovat geometrisia kuvioita ja ruudukoita, joten ne on helppo piirtää mallin mukaan ruutupaperille. Perinteisesti tällainen tehtäisiin indigonsiniselle puuvillalle, mutta jouduin tyytymään tällaiseen tummansiniseen pellavaan, jonka vuoritin valkealla pellavalla. Itse kirjonta on helppoa: etupistoja kankaalle piirrettyjen viivojen mukaan suunnilleen tasapituisin pistoin. Koska liituviivat eivät pysy kankaassa kovin hyvin, työläin osuus olikin piirtää niitä aina uudestaan kirjonnan edetessä huolehtien, että mitat ja suhteet varmasti pysyvät samoina. Siitä, että harsin lankasuoraan päällisen ja vuorin yhteen tulevia kuvioalan reunoja pitkin, oli suuri apu, kun ääriviivat eivät hävinneet eivätkä siirtyilleet.

Vanhoja töitä - vyöpusseja

Kokosin erästä työhakemusta varten eräänlaista portfoliota tekemistäni jutuista, ja koska kuvat aikoinaan myyntiin tekemistäni pusseista olivat kadonneet kovalevyn rikkoutumisen myötä, otin kuvia niistä pusseista, joita en ole vielä ehtinyt myydä.

Ensimmäisessä kuvassa olevan vihreän pussin kaltaisia tein paljon myyntiin - se on malliltaan kuin pieni vyölaukku, takana on kaksi vyökiinnikettä, sulkimena nyörit ja materiaalina villakangasta ja vuorisilkkiä. Ruskea on hiukan uudempi malli, joka roikkuu vyössä lenkeistä, on hiukan tilavampi ja sulkeutuu nappiin pujotettavalla nyörilenkillä.

Vasemmalla oleva musta samettipussin kaltaisia pusseja tein myös paljon - malli on tupakkapussimaisesti suulta kiristyvä vuorisilkillä vuorattu pussi, jossa on erillinen nyöri ripustamista varten. Mustia samettipusseja Ropeconissa olisi aina mennyt enemmän kuin minulla oli myydä, koska monet nuoret pöytäpelinjohtajat ja korttipelaajat ovat kovin viehtyneitä mustan sametin velhomaisuuteen ;-) Tässä pussissa on lisäksi koristeena kirjailtu kuvio.

Vihreä on kokeilumalli, jossa on koristeena kankaalle ommeltua nyöriä, ja yläreunassa tukevat lenkit vyölle ripustamista varten.

Lakkasin myymästä tavaraa Ropeconissa, kun myytipöydän hinta nousi niin korkeaksi, että tavaraa olisi pitänyt myydä todella paljon tai sitten nostaa niiden hintoja, enkä toisalta saanut vuoden aikana ommeltua niin paljon tavaraa myytäväksi kuin olisin halunnut. Mutta haaveissa on, että ehkä jonain kesänä taas... Ainakin tapa laittaa tilkkuja talteen pussientekemistä varten on säilynyt.

perjantai 13. elokuuta 2010

Barbinvaatteet lähtivät

Siltä varalta, että kuvissa näkyvät barbinvaatteet olisivat kiinnostaneet jotakuta toistakin lukijaa, kerrottakoon, että melkein kaikki tähän mennessä esitellyt asut lähtivät juuri äsken eräälle nuorelle neitoselle. Lisää syntynee toivottavasti jossain vaiheessa.

torstai 5. elokuuta 2010

Keskeneräisiä mutta sentään jotain

Palattuani maalta ja selvittyäni 'conista, olen viettänyt aikaani näiden kanssa. Alushame tosin kaipaa vielä toisen mokoman lisää röyhelöitä taakse ja ylintä röyhelöä pitää siirtää, ja päällyshameen helma on kääntämättä, koska en vielä tiedä mitä kenkiä tulen käyttämään, ja koristelematta, koska en ole vielä päättänyt yläosan koristelua.

Alushame on ohutta tiivistä puuvillaa (ei lakanakangasta) ja helmassa on kapeahkoa brodyyria. Takana hameen alla on pieni erillinen bustle pad, eli tyyny, joka on nauhalla kiinni vyötärön ympäri. Tein itseasiassa alunperin isomman bustle padin, mutta koska 1890 bustle oli menossa pois muodista, tein varoilta toisen pienemmän.

Päällyshame on viininpunaista jaquadikuvioista verho(?)kangasta ja koottu leveästä etukappaleesta, kahdesta sivukiilasta, kahdesta takakappaleesta ja niiden välissä olevasta leveästä kiilasta. Edustaa on hiukan drapeerattu, tosin sitä olisi pitänyt tehdä vähän enemmän, että se olisi erottunut paremmin. Takana on moninkertaiset vastalaskokset, joihin on piilotettu halkio. Sen kiinnittimenä on hakasia ja neppareita (jotka olivat tuohon aikaan tosi suosittu mullistavan uusi keksintö!) Vaikka alle tuleekin alushame, hame on vuoritettu.

(Mallinukke on muutaman sentin liian matalalla, siksi hame roikkuu lattialla. Sininen vyötäröllä ja harmaa selässä ovat lisätoppauksia nuken saamiseksi oikean kokoiseksi.)

Yläosa onkin sitten paljon haastavampi juttu. Minulla on koekappaleen avulla tehdyt jokseenkin istuvat kaavat, mutta varsinkin koristelun ideointi tuottaa vaikeuksia. Sen jälkeen pitäisi ehkä kehittää jonkinlainen päällysvaate ja hattu... Taidan miettiä niitä myöhemmin :-)

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Vielä vähän lisää barbinvaatteita

Tein vielä vähän lisää barbinvaatteita alkukuusta. Oikealla mustavalkoinen mekko, jossa kokeilin syvän v-kaula-aukon tekemistä alavaran avulla. Koska mekon tarkoitus oli alunperin olla pelkkä kokeilukappale, se on simppeli ja koristelematon. Alavara huolittelee hihansuut ja kaula-aukon, ja kiinnitin sen niihin ennen olkasaumojen ompelua, mikä ihmisen vaatteessa näyttäisi tietysti hirveältä, mutta ei tässä mittakaavassa merkitse paljoakaan. Itseasiassa olen nähnyt kotelomekko-ohjeen, jossa toimittiin tässä järjestyksessä, mutta olkasaumat hoidettiin ompelemalla päällikankaan olkasaumat jatkaen hiukan vuorin/alavaran puolelle ja sulkemalla ompeluaukot sitten käsin.

Mekon muoto tulee vyötäröllä olevista syvistä muotolaskoksista. Kangas on ihan normi puuvillaa. Huomaa jenkkilästä asti tilatut nilkkurit!

Halusin myös kehittää kaavan paidalle, jossa ei ole olkapäitä. Olisin halunnut tehdä siitä täsmälleen istuvan, mutta ihan niin pitkälle en päässyt, joten viereisessä turkoosissa puserossa on kuminauha kiristämässä kaula-aukon istuvaksi. Hame on vanhaa puuvillakangasta äidin tai ehkä jopa mummon varastoista. Se on tehty sektorin muotoisista kappaleista ja vyötärökaitale jatkuu takana solmimisnauhoiksi. Kengät lelukaupan Barbie-tarvikepakeista.

----------------
Työn alla on pöytäliina ja alushameita, niistä kuvia kunhan ne valmistuvat. Tekemislistalla etusijalle kiilasi vuoden 1890-puku (olettaen, että pääsen mukaan larppiin), sen jälkeen lahja tod.näk. syksyllä tulossa oleviin tupaantuliaisiin (pöytäliina, emäntä tykkää punaisesta ja valkoisesta) sekä miehen joululahja, jonka keksin lomalla :-) Tosin jossain välissä pitäisi tehdä se tunika, jonka lupasin jo viime talvena...

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Chilipöytäliina

Minulla oli tekeillä sinipunainen tällainen, mutta ompelutarvikeliikkeessä vastaan tullut chilikangas oli vastustamattoman herkullisen näköistä ja tiesin myös miehen tykkäävän siitä, joten tämä ajoi edelle. Mukana on myös paksua punaista luomupuuvillaa, jossa on jaquardikuvioita, ruudullista ja tummanvihreää tilkkutyökangasta, vaaleanvihreää puuvillaa, oranssia silkkicrepe'tä (alunperin bestiksen morsiussukkanauhaan ;-)) ja punaista pellavaa, jota jäi yli verhoista. Punaisissa palaraidoissa on lisäksi paria verkkaritrikoota, punaista organzaa, punaista lakanaa ja tilkkutyökankaita. Vuorina on valkoista lakanaa.

Tykkään itse näistä kaitaliinoista tosi paljon, jos vain värivalinnat osuvat kohdalleen. Tein veljelle häälahjaksi vaaleansinisen, bestikselle viininpunaisen, hyvälle ystävälle vihreän, kaukomaiden isäntäväelle valkoisen ja kaverille tuparilahjaksi vaaleanpunaisen, ja useimmat muutkin tuntuvat niistä tykänneen.

Vielä lisää barbienvaatteita

Surffailin Sybarite-nukkesivulla ja näin upean jakkupuvun, jollaista halusin heti kokeilla. Muokkailin tuolla alempana olevan vaaleanpunaisen kotelomekon kaavaa niin, että sain siihen hihat ja levenevän helman. Käsityölehden barbienvaatekaavoissa tehdään kauluksesta siistimpi alavaran avulla, mutta kuten alempana olevasta talvitakista ja vielä alempana olevasta mustasta lyhyestä jakusta huomaa, sillä tavoin tehty kaulus ei oikein tahdo asettua, koska erillinen kauluskappale paksuntaa saumavaroja. Sattumalta samassa lehdessä oli normaalikokoinen shaalikauluksinen jakku, joten otin mallia sen kaavoista ja tavasin tarkasti sen ompeluohjetta tehdäkseni kauluksen käyttämättä erillistä kauluskappaletta. Tällainen siitä sitten tuli. Tosin ei tuokaan kaulus haluaisi tuossa asennossa pysyä, joten se on kiinnitetty pienillä pistoilla olemaan noin.

Kesämekko syntyi sifongista, jonka vuorasin valkealla puuvillakankaalla, kun se muuten olisi ollut turhan läpinäkyvää. Miehustan kaavan kehittelin itse, helman kaava on malliarkilta, mutta hiukan kavennettuna, koska sektorimainen kaavaosa nelinkertaisena muodostaa melkein kellon eikä näin pienenä tehtynä sellainen tahdo laskeutua nätisti. Kangas oli kiva siinäkin mielessä, että se sopii tuon nuken mukana alunperin tulleisiin kenkiin.

Malli kaipaa kyllä vielä hiomista, koska jotenkin kaula-aukon reuna näyttää olevan liian ylhäällä. Pitäisikö sen mennä enemmän olkapään päälle ja kauemmas kaulasta? Pitäisikö sitä reunustavan röyhelön olla leveämpi?

Kokeilin talvitakin tekemistä käyttämällä mustassa jakussa kokeilemaan liivin kaavaa ja muokkaamalla vaaleanpunaisen kotelomekon miehustan kaavaa. Ihan hyvähän tuosta tuli , tosin kaulus ei tahdo asettua alas, mutta sen voi kiinnittää ompelemalla, ja tuo kaipaisi kaulaliinaa. Vihreä hame on tehty paljon aiemmin. Saappaat on tilattu Jenkkilästä :-)

Pari muutakin vaatetta on valmiina, mutta olkapäät paljaiksi jättävä pusero odottaa kuminauhan ostamista kaupasta ja vaaleanpunainen trikoopaita kaulusta ja alaosaa.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Lisää Barbienvaatteita.

Barbienvaate-kausi jatkuu vielä, viikonloppuna syntyi tämmöisiä.

Beige paita on ohutta trikoota ja ruudullinen hame on tehty villa(sekoittee)sta. Molemmat ovat kotoisin Eurokankaan tilkkulaarista, josta saa haalia pieniä kangastilkkuja 2 eurolla niin paljon kuin saa pieneen muovikassiin mahtumaan. Paita on auki takaa, hame edestä, molemmat ovast kiinni tarranauhalla.

Ohut ja joka suuntaan venyvä trikoo on inhottava ommeltava ompelukoneella, mutta en ole koskenut saumuriin varmaan pariinkymmeneen vuoteen, ja se tuntuu muutenkin kömpelöltä työkalulta näin pieneen piperrykseen. Jersey-neula säästää onneksi kangasta repeämiltä, mutta paloja leikatessa pitää huomioida, ettei ompelua voi aloittaa aivan kankaan reunasta, koska syöttäjä ei muuten saa otetta kankaasta.

Raglan-hihaan minulla ei ollut muuta mallia kuin turkin kaava ja kuvia barbien valmisvaatteista, eikä tuosta kaavasta oikein hyvä tullut, mutta menettelee. Hameen edustaan olisi kiva saada ruskeita nappeja. Ehkä, kunhan taas käyn kaupungissa...

Musta jakku on pienten pastelliväristen tiplojen koristamaa villasekoitetta, joka on tikattu vaaleanpunaisella ja koristettu vaaleankeltaisilla puuvilla-yksityiskohdilla. Kaava on alunperin käsityölehden nahkaliivin kaava, johon lisäsin hihat. Se on selästä aika väljä, koska se on ajateltu puettavaksi esim. trikoopaidan päälle, joten kaavaa pitänee vastaisuudessa vähän pienentää. Se on kuitenkin hyvä kaava, koska kaulus on toteutettu alavaran avulla, joten siitä tulee siisti myös auki pidettäessä.

Shortsit ovat vaaleanpunaista stretch-housukangasta, joka on tikattu hiekanvärisellä langalla.

Löysin muuten Tilpehööri-nimisen nettikaupan, joka myy Barbien kenkiä erittäin edullisesti! Tein tilauksen, saa nähdä mitä sieltä tulee ja kuinka nopeasti...

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Barbinvaatteita

Ostettuani ne napit barbinvaatteita varten, sormia on syyhyttänyt aina ne sisältävän rasian osuttua hyppysiin, ja joku päivä siten haeskelin netistä kuvia Barbien myyntivaatteista ja Barbie-nukkien yllä olevista puvuista sadakseni ideoita. Kaivelin tilkkuvarastoni pohjia myöten ja ryhdyin töihin, päivän työn tulokset näkyvät oheisissa kuvissa.

Minulla on barbien vaatteiden kaavoja käsityölehdistä ja kirjoista, ja joitakin olen vain kehitellyt itse. Kaikista kaavoista ei kuitenkaan tiedä, istuvatko ne nykyisille leveämpivyötäröisille nukeille, ja kuinka väljiä vaatteet ovat. Erityisesti minua on vaivannut käsityölehden malliarkin pystyleikkauksilla muotoillun mekon kaava, joka on parilla edellisellä yrityiksellä osoittautunut valtavan väljäksi. Tein koekappaleen vaaleanlilasta lakanakankaasta, muokkasin kaavaa sen perusteella, ja kokeilin myös alkuperäistä ohjetta pidempiä hihoja sekä etsin paikkaa rintojen alle tulevalle koristenauhalle. Kuvassa on kyseinen koekappale, josta siitäkin tuli ihan kiva.

Kun tuota empirelinjaa tuli etsittyä, halusin kokeilla myös erästä netissä valmiina myyntivaatteena ollutta mallia. Alaosan kaavan olin kehitellyt joskus aiemmin muotolaskoksilla kavennettua perusmekkoa varten, mutta nipsaisin kaavan poikki arviolta rintojen alta, tiukensin sitä istuvammaksi ja lisäsin rintoja varten kupit. Seuraavalla kerralla poikkileikkaus pitää laittaa puoli senttiä ylemmäs, koska nyt vyötärö meinasi jäädä liian ylös.

Tässä kohtaa ajattelin, että ei enää mekkoja vaan jotain, mitä pystyy yhdistelemään, joten ryhdyin tekemään housuja. Muistelin käsityölehden kaavan olevan lantiolta pinkeä, joten lisäsin siihen aavistuksen lisää leveyttä, jätin vyötärönauhan pois ja pätkäisin lahkeet capreiksi. Pikkuinen yläosa on lyhennetty toppiyläosan kaavasta, t-paita puolestaan käsityölehden poolon kaavasta, minkä takia se onkin helmasta hiukan turhan leveä. Kiiltävä verkkarineulos muuten tekee kuvaan outoja moiré-kuvioita, joita ei oikeasti kankaassa ole.

Saa nähdä, menevätkö nuo joskus käyttöönkin. Ompelin barbinvaatteita omalle nukelleni varmaan viisitoistavuotiaaksi, ja aikuisiällä palasin niiden pariin kymmenkunta vuotta sitten kuunneltuani ystävän pienten serkkujen vikisevän nukkiensa vähäistä vaatevarastoa. He saivatkin joululahjaksi toistakymmentä asua. Tein jonkin verran vaatteita myös kummityttäreni nukelle, mutta hän piti enemmän MyLittlePonyista ja nyt 9 vuoden kypsässä iässä hän on mielestään liian vanha leikkimään barbeilla. Odottelen, josko ystävän nyt nelivuotias neiti joskus kiinnostuisi barbeista... Toivotaan.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Uusi kesähame + farkunlahkeet


Kaikki pitkät hameeni ovat sävyltään tummia ja materiaaleiltaan paksua villaa tai raskasta puuvillatwilliä tai muita vastaavia, joten kaipasin kesäksi jotain muuta, kun aina ei ole riittävän lämmin pitää lyhyttä hametta. (klikkaamalla kuva isommaksi)

Ostin paitakangaspalan, ja jostain iski piheys tyytyä 3,5 metrin sijaan 2,7 metriin, mikä nyt kyllä oikeastaan kaduttaa. Kangas oli vaarakaraidallista, joten laskostin toisen hulpion vyötärökaitaleeseen ja leikkasin helmasta ylimääräiset pois niin, että sain hameesta pystyraidallisen. Nyt helmapäärme on toistakymmentä senttiä leveä, mutta se laskeutuu huonosti, joten saattaa olla, että päärme kapenee vielä jonain päivänä merkittävästi... ;-) Tuota voisi ehkä myös lyhentää viitisen senttiä.

Vyötärökaitale on kiinni hakasilla ja sivulla olevassa halkiossa on kiinnittimenä pari nepparia. Aiemmin tekemäni kiristysnauhaviritelmät akoivat kyllästyttää, koska niihin tarvitsi aina hakaneuloja lisätueksi.

Ostin syksyllä tummanruskeat farkut hiukan kiireessä ajatellen, etteivät pari senttiä liian lyhyet lahkeet haittaisi. Mutta matalia kenkiä käyttäessä se kyllä haittaa, joten päätin pidentää farkkuja hiukan. Teininä sain äidiltä pieniksi jääneet marjapuuronpunaiset farkut, jotka olivat myös hiukan liian lyhyet (äitini on minua reilusti lyhyempi) ja niiden pidennys onnistui nappiin osuneen kangasvalinnan takia täydellisesti, joten päätin yrittää, josko sama onnistuisi noiden ruskeiden farkkujen kanssa. Ainakin onnistuin mielestäni valitsemaan hyvänvärisen ja hyvänpaksuisen kankaan.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Neitien tavaroita

Viime lauantaina kastettu Ella Helmi Aurora sai ristiäislahjaksi vaaleanpunaisen virkatun hatun. Itse hattuun bongasin ohjeen vanhasta käsityölehdestä, ja sen mukaan hatun piti sopia puolivuotiaalle, mutta vaikka lanka olevinaan oli samanpaksuista kuin kuin ohjeessa, hatun ympärysmitasta tuli aavistuksen pienempi, mikä oli ihan hyvä, koska sen saaja syntyi vasta huhtikuun alussa. Ella ei vielä osaa pitää päätään pystyssä, joten hattu tarvitsi kiinnitysnyörit, jotka lisäsin ilman ohjetta. Pikaisesti kokeillessa hattu vaikutti sopivankokoiselta päivänsankarille, mutta korvalappujen osumista oikeaan kohtaan en tiedä. Toivotaan, että hatulle on käyttöä.

Laitan myös muistaessani näkyville nämä, koska olen niistä melko ylpeä. Ponnarilenkit syövät hiuksia ja hainhampaista menee koko ajan hampaita poikki, ja omasta mielestäni nopein tapa kiinnittää pitkät hiukset nutturalle on neula.

Omat hiukseni vain ovat niin ohuet, ettei niistä saa kovin kummoisen kokoista sykeröä, joten kaupan pari-kolmekymmentäkymmentä senttiä pitkät nutturaneulat ovat niihin naurettavan ja epäkäytännöllisen pitkiä. Kiinnitettyäni hiukset muutaman kerran lyhyellä lyijykynällä satuin törmäämään keittiössä parittomaksi jääneeseen puiseen (bambuiseen?) syömäpuikkoon. Sitä oli helppo vuolla puukolla, joten lyhensin sitä hiukan ja vuolin toisen pään teräväksi ja toiseen päähän hiukan koristetta. Vielä viimeistely hiekkapaperilla, niin nutturaneula oli valmis. Olen jo ehtinyt hukatakin muutaman tuollaisen, mutta alla tällä hetkellä käytössä olevat kolme. Keskimmäinen on vuoltu koristeellisesta päästä poikkileikkaukseltaan nelikulmaiseksi, mutta se pyöristyy terävää päätä kohden.

Tulevista töistä sen verran, että löysin vihdoin nappeja barbinvaatteisiin (vieläpä kolme erilaista värilajitelmaa!), joten niitäkin voisi taas ryhtyä tekemään, mutta toisaalta työn alla on myös sininen kirjailtu pöytäliina (hiukan vajaa puolet kirjailuista tehty, kuvia myöhemmin), punainen tilkkupöytäliina ja sohvatyyny (niihin voisi käyttää Kiinasta ostamiani ihania silkinpaloja :-D), pehmo-kettu (joka on odottanut keskeneräisenä jo koko kevään) sekä itselle uusi pitkä kesähame, kun omenanvihreä alkaa osoittaa harmillisia kulumisen merkkejä.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Vanhoja töitä

Vanhoja tekeleitä oikeanpuoleinenkin, mutta koska tuolla aiemmin oli kuva tästä puvusta keskeneräisenä, laitetaan tässä kuva valmiista asusta. Siis edestä nyöritettävä about 1400-luvun villakankainen päällyspuku. Kuva on viime kesänä olleesta Antikristuksen Yö -pelistä.


Vasemmalla on pikkuinen mekko, jonka poimin loppuvuodesta kaverin poisannettavien kasasta kivan värinsä vuoksi. Alunperin mekko oli kai kokoa 36 tai 38, mutta ottamalla jokaisesta saumasta ulos pari milliä ja jatkamalla kaula-aukon ja kädenteiden alavaroja lisäpaloilla sain suurennettua sen mahtumaan itselleni eli suunnilleen kokoon 42. Onhan se vähän lyhyt kyllä, mutta miehen mielestä oikein söpö :-D


Jossain tuolla alkupäässä mainitaan myös sinisen punareunaisen tunikan valmiiksitekeminen. Tässäpä tämä. Alunperin tunika oli myyntiin tekemäni miehen tunika, mutta otin sen itselleni päällystunikaksi Keisarikuntaan, koska siellä punainen oli suosittu väri vaatteiden koristelussa. Tosin sinne en saanut valmiiksi helman kirjontaa, mutta senkin sain tehdyksi pelin toiseen osaan viime syksynä. Bussimatkat ovat muuten ihan hyvää aikaa käsitöiden tekemiseen ;-)

Uusiolakana!


Tämän aloitin jo pääsiäisloman jälkeen saatuani idean käsityölehdestä, mutta tyynyliinojen kanssa venyi tänne asti, kun en saanut aikaan aiemmin.

Eli siis parivuoteen pussilakana ja tyynyliinat kahdesta yhden hengen pussilakanasta ja parista tyynyliinasta ja lisätilkuista. Oikeassa reunassa eli jalkopäässä näkyvä osa oli alunperin valkea pussilakana, jossa oli ohuita sinisiä ruutuja. Keskiosa on kukkakuvioista pussilakanaa, jossa oli vihreitä lehtiä ja vaalean violetteja kukkia. Lakanan yläpäätä on täydennetty samassa värjäyksessä olleella puna-kelta-kuviollisella flanellilla sekä yksivärisillä tyynyliinoilla, jotka olivat alunperin kai vaaleanvihreitä. Koko kangaskasa kävi pesukoneessa muistaakseni kahden Ocean blue -väripaketin kanssa.

Pointtina oli saada yksi tuplapeiton pussilakana lisää pahentamatta ennestäänkin pursuavan liinavaatekaappin tilanahtautta. Muutetaan siis kaksi tarpeettomaksi käynyttä pientä pussilakanaa tuplapeiton pussilakanaksi! Ihan hyvin tuo onnistui, vaikka vähän joutuikin kokoamaan osia pienemmistä paloista, ja väri olisi saanut olla hiukan tummempi. Harkinnassa onkin, että koko homma menisi vielä yhteen värjäykseen yhden farkunsinisen väripaketin kanssa, mutta toisaalta kuviot eivät sitten ehkä erottuisi enää ollenkaan.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Pikainen pöytäliina


Tulin edellisenä iltana ajatelleeksi, että minun voisi olla kohteliasta viedä omastakin puolestani tuliaisia perheelle, jonka luona saamme kyläillä viikon ulkomailla. Kun en tiedä, millä värillä he sisustavat, tein kiireesti valkoisen tilkkukaitaliinan. Päissä on hääpukuni valkoista silkkiä, sitten on isompia palasia, mm. reikäkirjailtua trikoota, paksua pitsimäistä kangasta, pellavaa, popliinia, puuvillaa ja verkkomaista vuorikangasta. Pienemmissä paloissa on myös kohokukkasella koristettua sileää keinokuitua, leveää koristenauhaa ja verkkarikangasta. Keskellä on leveät puuvillapitsikangaspalat ja keskimmäisenä pala hääpukuni pitsiä. Vuorina on pellavaa. Tiedä häntä tykkäsikö emäntä tuosta, kyllä hän kiitti ja kehui, mutta sen jälkeen laskostettu liina unohtui tavaraläjään pöydänkylmalle.

Mietin joskus, ovatko nuo liinat muiden mielestä typerännäköisiä turauksia ja vain omassa pienessä mielessäni pidän niitä kivan näköisinä, eivätkä niitä saaneet vain kehtaa sanoa totuutta. Eräskin, jolle tuollaisen annoin, ihmetteli, että mikä tämä oikein on, eikä tosiaan näyttänyt ymmärtävän, vaikka hänelle selitettiinkin.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Menneitä töitä


Tämä on taas jäänyt pahasti syrjään. Toki vuoden vaihteessa ja sen jälkeen olin niin kiireinen, ettei käsitöille jäänyt ajatustakaan, mutta ennen sitä ja sen jälkeen tuli tehtyä sentään jotain.

Mies valitteli talvella villasukkien puutetta, joten tein tällaiset ->
Seitsemän veljestä - Raita-lankaa Novitan sivujen ohjetta hiukan modifioiden, kun miehen jalat ovat varsin rintavat. Kantapää menee mummoni ohjeella, jonka tapaan itseasiassa neuvoo myös Novitan sivujen sukkaohje!
Neuloin taas luennolla, mihin opettajat kiinnittivät huomiota ilmaisten epäilyksensä, että kuuntelenko heitä ollenkaan...

Syksyllä tein ystävän tilauksesta lautanauhaa ->
Ystävä hankki mieleisensä langat ja piirsi kuvion, jonka sitten parhaani mukaan toteutin. Lanka oli ohuehkoa, joten nauhasta tuli kapeaa, mikä oli tarkoituskin.