Innostuin netissä mainostetuista kierrätyskankaista tehdyistä takeista, ja mitä siitä sitten käytännössä tuli.
--
Facebook-käsityöryhmässä kyseltiin kierrätysneuletakkien tekemisestä samaan tyyliin kuin Etsyssä myytävät Katwisen takit. Joku linkkasi samaan keskusteluun Ipseity Designin kierrätystakit. Katwisen velhotakit ovat todella hauskan näköisiä mutta eivät ihan minun tyyliäni, kun taas Ipseityn ideoista pidin ja innostuin, ja Katwisen tyylisten takkien nettitutoriaaleissa homma näytti tosi helpolta.Retki kirpputorille tuotti kuitenkin pettymyksen. Olin liikkeellä huhtikuussa, jolloin kirpputorit olivat vaihtaneet esille kesävalikoimansa, eikä neuleita ollut tarjolla juuri lainkaan. Mutta onhan minulla iso kasa muista projekteista jääneitä villakankaanpalasia, eikö niistä saisi kasatuksi takin?
Palasia tosiaan oli. Isoimmat ja houkuttelevimmat palat olivat valkoisia ja violetteja, sitten oli isompi pala mustaa, pieniä palasia erilaisia harmaita, useita erilaisia vihreitä ja vielä useampia mutta ei kovin hyvälaatuisia ruskeita, yksi pieni pala ihanaa vaaleanpunaista, pari pientä palaa ihanaa tummanpunaista sekä muutama suikale sinistä ja keltaista. Päivänvalossa erottelin vielä harmahtavat vihreät, oliivin sävyiset vihreät ja kirkkaan sammalenvihreät. Kokemuksesta tiedän ja esim. Etsyn valikoimasta näkee, että värien yhdistely on vaikea taito; odottamattomat yhdistelmät voivat voimia yllättävän hyvin kun taas saman värimaailman värit eivät välttämättä näytäkään niin hyviltä yhdessä. Päädyin lopulta yrittämään valkea-harmaa-harmaanvihreä-sammalenvihreä-yhdistelmää, koska houkuttelevuudestaan huolimatta violeteille paloille ei tuntunut löytyvän hyviä kavereita.
Kaikki palat leikattu |
Eräässä velhotakkitutoriaalissa kappaleiden väliin ommeltiin satiinikaitaletta eräänlaiseksi tereeksi, osittain estämään neuleiden välisiä saumoja venymästä ja toisaalta luomaan vaikutelma samanlaisista koholla olevista saumoista kuin Katwisen takeissa. Pidin ajatuksesta, varsinkin kun yksi sammalenvihreistä palasista oli kiiltävää satiinimaista kangasta ja sitä oli runsaasti. Itse takkiin sitä oli vaikea käyttää, koska se oli niin ohutta villakankaisiin verrattuna. Ihan oikeaa terettä en saanut aikaan, kun en ole keksinyt mitä nyöriä niihin pitäisi laittaa sisälle, mutta leikkasin kangasta vinonauhaksi ja laitoin sitä saumojen väliin, mistä se näkyy juuri sopivasti. Hetken aikaa mietin pitäisikö "tere" laittaa myös pystysaumoihin, mutta toisiaan risteävät teresaumat tuntuivat ylilyönniltä, joiten annoin olla. Jälkeenpäin ajatellen kauluksen reuna olisi ehkä kaivannut tereen, mutta en jaksanut ryhtyä enää korjaamaan sitä sinne jälkeenpäin.
Kappaleet koottuina ja palat vuoritettuina sekalaisilla kankailla. |
Silkkipaperi vielä paikoillaan. Tuon verran nauhaa jäi yli! |
Silkkipaperin huono puoli on se, että sen nyppiminen varsinkin pienistä väleistä nauhan alta on tuskaisaa, mutta pienikärkiset pinsetit auttoivat merkittävästi! Se nauhanpätkä, joka minulla oli jäljellä, riitti juuri ja juuri, ja mietin pitäisikö käydä ostamassa lisää, jotta tekisi noita kuvioita enemmänkin.
Lopputulos on ihan ok, vaikka en edelleenkään ole aivan tyytyväinen väreihin - parempi olisi ollut tyytyä valkoiseen, harmaaseen ja harmahtavanvihreisiin ilman kirkkaampaa sammalenvihreää. Mutta käytössä takki on ihan kiva, se on juuri sopivan lämmin 10-15 asteen säähän ja näyttää hyvältä pitkän hameen kanssa. Houkuttelisi tehdä vastaava toisissa väreissä, ehkä jopa hiukan pidempikin, ehkä hiukan puhvihihoilla tai merimieskauluksella, selaisella kuin Edithillä Tolkien-elokuvassa :-)
Ihan alkuperäisen idean mukainen kierrätystakki tuo ei ole - vanhoja vaatteita tuossa ovat vain ne edellämainitut ruudulliset harmaat housut, etusivukappaleiden harmaanvihretä kalanruotokuvioinen kangas miehen vanhasta pikkutakista sekä takakappaleen liepeiden vihreä jaquard Kristiinan renessanssihihoista. Muut kankaat ovat jämiä omista tai muiden projekteista: Ilanan keskiaikatakki, Maaritin hame, tilaustyönä tehty viitta, myyntiin tehdyt huput ja pussit, 1600-luvun doublet, papitarhahmon lakanakankainen huntu, 1890-puvun nauha ja mummon varastoista löydetyt napit.
Mutta vaikka tuohon paloja menikin, jotenkin mystisesta kangaskasat eivät tunnu pienentyneen yhtään. Omituista :-o