perjantai 21. toukokuuta 2010

Vanhoja töitä

Vanhoja tekeleitä oikeanpuoleinenkin, mutta koska tuolla aiemmin oli kuva tästä puvusta keskeneräisenä, laitetaan tässä kuva valmiista asusta. Siis edestä nyöritettävä about 1400-luvun villakankainen päällyspuku. Kuva on viime kesänä olleesta Antikristuksen Yö -pelistä.


Vasemmalla on pikkuinen mekko, jonka poimin loppuvuodesta kaverin poisannettavien kasasta kivan värinsä vuoksi. Alunperin mekko oli kai kokoa 36 tai 38, mutta ottamalla jokaisesta saumasta ulos pari milliä ja jatkamalla kaula-aukon ja kädenteiden alavaroja lisäpaloilla sain suurennettua sen mahtumaan itselleni eli suunnilleen kokoon 42. Onhan se vähän lyhyt kyllä, mutta miehen mielestä oikein söpö :-D


Jossain tuolla alkupäässä mainitaan myös sinisen punareunaisen tunikan valmiiksitekeminen. Tässäpä tämä. Alunperin tunika oli myyntiin tekemäni miehen tunika, mutta otin sen itselleni päällystunikaksi Keisarikuntaan, koska siellä punainen oli suosittu väri vaatteiden koristelussa. Tosin sinne en saanut valmiiksi helman kirjontaa, mutta senkin sain tehdyksi pelin toiseen osaan viime syksynä. Bussimatkat ovat muuten ihan hyvää aikaa käsitöiden tekemiseen ;-)

Uusiolakana!


Tämän aloitin jo pääsiäisloman jälkeen saatuani idean käsityölehdestä, mutta tyynyliinojen kanssa venyi tänne asti, kun en saanut aikaan aiemmin.

Eli siis parivuoteen pussilakana ja tyynyliinat kahdesta yhden hengen pussilakanasta ja parista tyynyliinasta ja lisätilkuista. Oikeassa reunassa eli jalkopäässä näkyvä osa oli alunperin valkea pussilakana, jossa oli ohuita sinisiä ruutuja. Keskiosa on kukkakuvioista pussilakanaa, jossa oli vihreitä lehtiä ja vaalean violetteja kukkia. Lakanan yläpäätä on täydennetty samassa värjäyksessä olleella puna-kelta-kuviollisella flanellilla sekä yksivärisillä tyynyliinoilla, jotka olivat alunperin kai vaaleanvihreitä. Koko kangaskasa kävi pesukoneessa muistaakseni kahden Ocean blue -väripaketin kanssa.

Pointtina oli saada yksi tuplapeiton pussilakana lisää pahentamatta ennestäänkin pursuavan liinavaatekaappin tilanahtautta. Muutetaan siis kaksi tarpeettomaksi käynyttä pientä pussilakanaa tuplapeiton pussilakanaksi! Ihan hyvin tuo onnistui, vaikka vähän joutuikin kokoamaan osia pienemmistä paloista, ja väri olisi saanut olla hiukan tummempi. Harkinnassa onkin, että koko homma menisi vielä yhteen värjäykseen yhden farkunsinisen väripaketin kanssa, mutta toisaalta kuviot eivät sitten ehkä erottuisi enää ollenkaan.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Pikainen pöytäliina


Tulin edellisenä iltana ajatelleeksi, että minun voisi olla kohteliasta viedä omastakin puolestani tuliaisia perheelle, jonka luona saamme kyläillä viikon ulkomailla. Kun en tiedä, millä värillä he sisustavat, tein kiireesti valkoisen tilkkukaitaliinan. Päissä on hääpukuni valkoista silkkiä, sitten on isompia palasia, mm. reikäkirjailtua trikoota, paksua pitsimäistä kangasta, pellavaa, popliinia, puuvillaa ja verkkomaista vuorikangasta. Pienemmissä paloissa on myös kohokukkasella koristettua sileää keinokuitua, leveää koristenauhaa ja verkkarikangasta. Keskellä on leveät puuvillapitsikangaspalat ja keskimmäisenä pala hääpukuni pitsiä. Vuorina on pellavaa. Tiedä häntä tykkäsikö emäntä tuosta, kyllä hän kiitti ja kehui, mutta sen jälkeen laskostettu liina unohtui tavaraläjään pöydänkylmalle.

Mietin joskus, ovatko nuo liinat muiden mielestä typerännäköisiä turauksia ja vain omassa pienessä mielessäni pidän niitä kivan näköisinä, eivätkä niitä saaneet vain kehtaa sanoa totuutta. Eräskin, jolle tuollaisen annoin, ihmetteli, että mikä tämä oikein on, eikä tosiaan näyttänyt ymmärtävän, vaikka hänelle selitettiinkin.