maanantai 17. toukokuuta 2010

Pikainen pöytäliina


Tulin edellisenä iltana ajatelleeksi, että minun voisi olla kohteliasta viedä omastakin puolestani tuliaisia perheelle, jonka luona saamme kyläillä viikon ulkomailla. Kun en tiedä, millä värillä he sisustavat, tein kiireesti valkoisen tilkkukaitaliinan. Päissä on hääpukuni valkoista silkkiä, sitten on isompia palasia, mm. reikäkirjailtua trikoota, paksua pitsimäistä kangasta, pellavaa, popliinia, puuvillaa ja verkkomaista vuorikangasta. Pienemmissä paloissa on myös kohokukkasella koristettua sileää keinokuitua, leveää koristenauhaa ja verkkarikangasta. Keskellä on leveät puuvillapitsikangaspalat ja keskimmäisenä pala hääpukuni pitsiä. Vuorina on pellavaa. Tiedä häntä tykkäsikö emäntä tuosta, kyllä hän kiitti ja kehui, mutta sen jälkeen laskostettu liina unohtui tavaraläjään pöydänkylmalle.

Mietin joskus, ovatko nuo liinat muiden mielestä typerännäköisiä turauksia ja vain omassa pienessä mielessäni pidän niitä kivan näköisinä, eivätkä niitä saaneet vain kehtaa sanoa totuutta. Eräskin, jolle tuollaisen annoin, ihmetteli, että mikä tämä oikein on, eikä tosiaan näyttänyt ymmärtävän, vaikka hänelle selitettiinkin.

2 kommenttia:

  1. Sain siulta lahjaksi tuollaisen kaitaliinan joskus aikoja sitten ja se on yksi mieluisimpia lahjoja, joita olen saanut. Erittäin viehättävä, hyvää mieltä kierrätysjutulla aiheuttava ja hyvin pieneen tilaan mahtuva - oli se sitten pöydällä tai arkussa odottamassa!

    - Jenni

    VastaaPoista
  2. Tuntuu tosi hyvältä kuulla sinun sanovan noin, koska hiukan loukkaannuin luullessani, ettet yhtään tykännyt lahjastani saati pitänyt sitä hyödyllisenä. Kiitos, että kerroit minun ymmärtäneen väärin :-) (vaikka huomasinkin kommentin vasta puoli vuotta myöhemmin)

    VastaaPoista