torstai 29. joulukuuta 2016

Yllätyslahjalaukku

Ystäväni harmitteli vaatimatonta ja kovin epänaisellisen näköistä käsilaukkuaan, ja koska tiesin, ettei hän itse pystyisi tällä hetkellä hankkimaan uutta, päätin tehdä hänelle sellaisen. Kysyin, minkä värisistä laukuista ja asusteista hän yleisesti ottaen tykkää, ja hän vastasi pitävänsä lämpimistä väreistä; tomaatinpunaisesta, keltaisesta, lämpimän vihreästä, ruskeasta, ehkä turkoosistakin.

Olin vastikään katsellut luksusliikkeen muotilaukkuja ja ottanut niistä kuvia ottaakseni mallia niiden rakenteesta. Niissä monessa oli sivukappaleet, joiden yläreunan saattoi kiinnittää kapeammaksi, niin että laukku oli kannettaessa kapea ylhäältä mutta käytössä aukeni avoimemmaksi.

Kangaskasoissani on kyllä paljon punaista, mutta minun suosikkini joulunpunaisesta viininpunaiseen ovat kylmiä, joten ne eivät kelvanneet. Itse en pidä lainkaan keltaisesta tai kellansävyisistä väreistä, joten niitä on vain satunnaisia pikkupaloja tilkkutöitä varten. Jostain oli kuitenkin jäänyt oranssia tukevaa puuvillakangasta, joka värjäys oli jännä yhdistelmä oranssia ja keltaista. Siitäpä siis. Se olisi saattanut näyttää ihan hyvältä yksinäänkin, mutta kangasta oli niin naftisti, etten olisi saanut siitä sivukappaleita, joten päätin tehdä sivukappaleet oransseista ja keltaisista tilkuista. Viereisessä kuvassa sivukappaleet on jo kasattu ompelemalla ne taustakankaalle, ja toisessa kuvassa näkyy päälliskankaan nurjalle puolelle silitetty tukikangas. Lisäsin vielä laukun pohjan kohdalle suikaleen kiinnisilitettävää tukihuopaa. Sen jälkeen tein laukun takapuolelle upotetun vetoketjutaskun.


Jouduin toteamaan, ettei oranssi päälliskangas riitä kantohihnojen kaitaleisiin kuin toiselle puolelle, joten täydensin niitä ruskealla, jota oli enemmän. Kantohihnat on ommeltu kahdesta pitkästä kaitaleesta, joista oranssi on ehkä sentin tai pari kapeampi kuin ruskea. Ne on ommeltu pitkiltä sivuilta yhteen, käännetty oikein päin ja tikattu oranssin reunaa pitkin.







Vuoriksi löytyi riittävästi vaaleankeltaista ohutta pellavakangasta, ja siihen tein myös upotetun vetoketjutaskun ja toiselle puolelle vuoritetun paikkataskun, eli taskukappale on kaksinkertainen. Oranssia kangasta ei ollut ihan riittävän paljon, mutta keltaista oli enemmän, joten leikkasin keltaisesta isomman palan, ompelin ne yläreunasta yhteen ja taitoin reilusti keltaisen puolelta, niin että muut reunat tulivat vastakkain. Sitten ompelin reunat kääntöaukkoa lukuunottamatta, käänsin ja silitin taskun, ja ompelin sen paikoilleen. Toisessa reunassa on kapea osio kynää varten.
x

Koska en raaski ostaa kiinnisilitettävää tukivanua, käytän varastoistani löytyviä villasekoitteen paloja, jotka kiinnittyvät samalla, kun kiinnitän vuorin taskuja ja osittain ihan vaan tylysti tikkaamalla ne kiinni vuorikankaaseen.









Seuraavaksi ompelin vuorin sivukappaleet kiinni etu/takakappaleeseen jättäen yhteen sivusaumaan kääntöaukon. Pehmustevilla ei ulotu aivan sivusaumoihin asti, jottei saumoista tule paksuja.





Päällinen kootaan samalla tavalla, mutta kantokahvat kannattaa kiinnittää päällikappaleeseen ennen sivusaumojen ompelua.









Kun sekä vuori että päällinen ovat valmiina, laitoin ne sisäkkäin (kantokahvat jäävät sisälle) ja impelin yläreunan ympäri.









Kun käänsin laukun vuorissa olevan kääntöaukon kautta, se näyttää tällaiselta pussilta. Sitten työnsin vuorin päällisen sisään ja tikkasin reunan, jotta se pysyy paikoillaan.






Tässä vaikeessa osoittautui, että vuorin olisi pitänyt olla aavistuksen pienempi, koska se ei halunnutkaan asettu päällisen sisälle aivan mukisematta. Kiinnitin sitä käsin ompelemalla mahdollisimman huomaamattomasti päälliseen.

Jotta saisin laukkuun oikeanlaisen muodon eikä se repsottaisi kantaessa aivan avonaisena, ompelin sivukappaleiden kulmiin tukevat nepparit, joilla yläreunan voisi kiinnittää kapeammaksi. Harkitsin itse laukun sulkimeksi vetoketjua, mutta se olisi pitänyt tehdä ennen vuorin kokoamista, eikä minulla siinä vaiheessa ollut oikeanväristä vetskaria, ja kokeilin myös kantokahvojen väliin tulevaa pientä läppää, joka sulkisin laukun, mutta makutuomarit pitivät laukkua paremman näköisenä ilman sitä, joten tyydyin lisäämään yläreunaan keskelle vielä yhden nepparin, joka kiinnittää yläreunat vastakkain.

Minusta laukusta tuli hieno, ja mittasuhteet (käytin leveyden ja korkeuden mallina A4-arkkia, siihen lisäksi sivut ja pohja) ovat minusta hyvät.

Edit: kaveri ei koskaan sanonut sitä minulle, ei tietenkään, mutta oli aika ilmeistä, ettei hän tykännyt laukusta eikä koskaan käyttänyt sitä. No, olisi minun pitänyt itsekin tajuta, etteivät normaalit ihmiset käytä julkisesti tällaisia kummallisia räpellyksiä. :-/

lauantai 17. joulukuuta 2016

Lisäaikaa paikkaamalla

Kehuessani edellisessä merkinnässä sitä, miten kivaa on pystyä korjaamaan rikkoutuneita tai muutoin käyttökelvottomaksi menneitä vaatteita ja tavaroita uudstaan käyttöön pois heittämisen sijaan, tuli mieleeni tehdä vihdoin merkintä paikkaamistani vaatteista. Kuvassa on miesystävän housuihin paikkaamani repeämä, joka on vain yksi esimerkki monista paikkaamistani vaatteista.

En oikein osaa parsia sukkia, mutta osaan paikata varsinkin vaatteissa olevia repeämiä laittamalla alle tukitilkun ja ompelemalla repeämän päälle tiheästi edestakaista suoraa koneommelta mahdollisimman huomaamattoman värisellä langalla. Useinmiten olen korjannut tällä tavoin haaroista puhki kuluneita farkkuja - sekä omia että miehen - mutta keino toimi myös miehen villaisen talvitakin taskunsuukaitaleen repeämään, joka oli lähtiessään repäissyt myös etukappaleen kankaaseen palkeenkielen, tai omiin farkkuihin, joiden polvi repesi, kun liukastuttuani kaaduin asfaltille, tai käytettynä ostettuun historianelävöityspaitaan, joka oli paikoin hankautunut rikki. Vuoratut vaatteet ovat tietysti vähän mutkikkaampia tässä, kun pitää päästä jostain kautta vuorin alle. Eikä vaate sitten tietysti enää ole ehjän näköinen, kun paikkaus näkyy enemmän tai vähemmän, mutta minua se ei arkivaatteissa haittaa.

Omasta mielestäni tilkku kannattaa ensin kiinnittää harsimalla, jotta se pysyy paikoillaan koneompelun ajan, ja varsinkin repeämän reunat pysyvät mahdollisimman lähellä toisiaan. Farkkukankaassa kannattaa myös huomata kankaan ohuiden vinoraitojen suunta ja ommella niiden suuntaisesti mahdollisimman lähelle kankaan värisellä langalla, niin paikkaus näkyy mahdollisimman vähän.

Toisaalta jossain kohtaa täytyy vain hyväksyä, ettei korjaaminen enää auta, ja purkaa talteen vetskarit, napit, hakaset, nauhat ja nyörit, ja leikellä hyväkuntoisimmat palat jatkokäyttöön. Minulla on varasto housukankaiden ja farkun palasia toisten housujen paikkaamista varten :-)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Hatturasia

Miesystäväni oli joskus hankkinut vanhan hatturasian ihastuttuaan sen ulkomuotoon. Hän maalasi ulkopuolen koristekuviot, "kultaukset" ja "niitit" kuntoon ja oli tyytyväinen tulokseen, mutta alkaessaan miettiä, mitä hän oikeastaan haluaisi rasiassa säilyttää, hän huomasi sisäpinnan "sametin" alkavan vanhuuttaan murentua, niin että siitä irtosi jokaisella pyyhkäisyllä punertavaa pölyä, joka väistämättä tarttuisi rasiassa säilytettäviin tavaroihin. Se taas teki rasian käyttämisestä jokseenkin toivotonta.

Hän tarjosi rasiaa minulle, jos pystyisin ja haluaisin vuorata sen uusiksi, mutta koska minulla ei tuntunut olevan tarvetta pyöreälle rasialle, hommaan tarttuminen venyi. Kunnes satuin ostamaan talveksi leveälierisen hatun, jonka säilyttäminen eteisen pikkuruisella hattuhyllyllä osoittautui nopeasti toivottomaksi. Silloin muistin miehen tarjoaman hatturasian!

Osasin kyllä kuvitella vuoraavani rasian kankaalla, mutta miten saisin kiinnitetyksi vuorin? Miesystävä tarjosi ratkaisuksi kuumaliimapistoolia. En ollut koskaan vielä käyttänyt moista, mikä lukijoita varmaan huvittaa, koska se vaikuttaa olevan rakentelijoiden ja väsääjien hyvin tuntema ja suosittu väline. Miehellä sellainen sattui kuitenkin olemaan, joten lähdin siitä ajatuksesta, että voisin liimata vuorauksen rasian yläreunaan.

Katselin varastoistani ohutta kevyttä mutta ei läpikuultavaa eikä liian arvokasta kangasta, joka olisi helppo poimuttaa rasian seinien peitoksi, ja olisi vielä miellyttävän värinenkin. Käsiiini osuivat kuukausi sitten rikki menneet pyjamanhousuni, joiden ohut puuvillakangas oli vuosien käytössä hiutunut niin ohueksi, että se oli lopulta revennyt silkkaa heikkouttaan. Lahkeissa kangas oli kuitenkin vielä ihan kelvollista, joten en ollut heittänyt housuja menemään. Nyt revin lahkeet pitkiksi leveiksi suikaleiksi, jotka yhdistin yhdeksi pitkäksi kaitaleeksi, huolittelin ja poimutin reunoistaan. Pyöreän pohjan leikkaisin vanhasta lakanakankaasta ja poimuttelin kaitaleen sen reunaan. Yläreunaan lisäsin sileän kaitaleen, joka kokosi poimutuksen. Tein siitä tarkastirasian sisäreunan mittaisen kiinnittämällä sen reunaan pyykkipojilla nähdäkseni milloin se olisi sopiva.

Kun vuori oli valmiiksi kasattu, liimasin sen yläreunastaan rasian reunaan. Vasta laitettuani hatun rasiaan ja otettuani sen pois tajusin, että myös pohja olisi pitänyt liimata paikoilleen. #¤%&! Pitää siis miettiä, pääsisinkö siihen vielä jotenkin käsiksi, vaikka epäilen kyllä suuresti.

Kannen vuorausta varten leikkasin lakanakankaasta toisen ympyrän ja rasian poimukaitaleen reunasta lyhentämästäni suikaleesta sain siihen reunan. Tässä poimutettu vuoraus olisi vaikeuttanut kannnen sulkemista, joten ompelin vain kaitaleen suorana ympyrän kehälle ja päärmäsin reunan tarkasti oikean korkuiseksi. Tällä kertaa liimasin pohjan reunan ensin ja sitten yläreunat, jotta vuori ei putoa roikkumaan vaan pysyy paikoillaan, kun kannen kääntää ylösalaisin.

Tuosta tuli varsin hyvä :-) Tuntuu aina hyvältä, kun saa pelastettua rikkoontuneita tai käyttökelpoistuutensa menettäneitä tavaroita takaisin käyttöön, ja varsinkin kun rikkoutuneet pyjamahousut löysivät tuossa uuden elämän. :-)

tiistai 13. joulukuuta 2016

T-paitakassi 2.0 (vuori)

Minulla oli valkea trikoopaita, josta pidin paljon sekä sen mallin että edessä olevan punakirjavan painatuksen takia. Vuosien käytön jälkeen paita alkoi kuitenkin kulua ja kangas menetti ryhtinsä, mutta minua harmitti heittää paita menemään. Siispä kuten parissa aiemmassakin tapauksessa, käytin painatuksen kassin koristeena.

Kiinnitin paidasta leikatun palan samaan tapaan kuin aiemmissa tapauksissa kolmiaskelsiksakilla. Ompelin varmuudeksi useamman ompeleen, ja reunimmaisen vähän trikoon reunan yli niin, että se kiinnittyi kunnolla.

(Tässä välissä tein nelinkertaisesta kangaskaitaleesta hihnaa kantokahvoja varten)


Valkoinen kangas on alunperin vahingossa ostettu liian iso tyynyliina, ja kun tein aiemmat kassit vähän tukevammasta kankaasta, tämä alkoi trikoopalaa kiinnittäessä tuntua kovin ohuelta. Kestäisikö se kassin käyttöä ja tavaroiden painoa? Vaikka tiedänkin, että esim. mainostarkoituksessa jaetut kankaiset apukassit ovat tosi ohutta ja kevyttä kangasta, epäilytti silti, ja päätin vuorittaa kassin. Tätä en ole aikaisemmin yrittänyt.


Vuori: Kassin perusideahan on suorakaiteen muotoinen kangaspala, joka on taitettu kaksinkerroin, ja ompelemalla sivusamat siitä muodostuu pussi, jonka yläreunaan lisätään kantokahvat. Vuoritin sen ompelemalla vuorin kiinni päällikankaaseen kassin yläreunoista niin, että kantokahvat kiinnittyivät samalla. Eli päällinen ja vuori oikeat puolet vastakkain, kantokahvat paikoilleen sinne väliin (mutta kassin sisälle päin!) ja sitten suorakaiteen lyhyet sivut ommellaan kiinni toisiinsa.

Sivusaumat: Halusin myös sivusaumoista kulutusta kestävät, joten ompelin ne ensin leveällä saumavaralla, leikkasin toisen saumavaran kapeaksi ja käänsin toisen sen yli ja alle, kuten kuvassa. Näin muodostuva katesauma on vahva ja kestävä. Ihan kassin pohjaan astihan tätä ei voi tehdä, mutta mahdollisimman lähelle. Loppu tulee hoidelluksi pohjan kulmia ommellessa.

Ehkä tämä katesauman "kate" pitäisi oikeasti, katesauman ohjeen mukaan, olla oikealla puolella, eli sivusaumat olisi pitänyt ommella oikealta puolelta, mutta minulle sillä ei ole niin väliä, pääasia, että sauma on kestävä eikä rispaantuvaa reunaa ole näkyvissä.

Pohja: Halusin kassiin myös tasaisen pohjan, joten asettelin kassin pöydälle niin, että sivusauma oli suorana keskellä (tarkista mittaamalla, että se tosiaan on keskellä eli yhtä kaukana molemmista taitteista. Päätin, että pohjan leveys voisi olla 12 cm, eli ompelin kohdasta, jossa sivusauma on kummastakin taitteesta kohtisuoraan 6 cm päässä. Kuvassa näin syntyvä kolmio on taitettu ylöspäin kassin sivulle, koska sillä tavalla sivusauman keskeneräiseksi jääneen kateen pää jäi siististi kolmion alle piiloon. Kiinnitin kolmion tikkaamalla sen suoraukulmaista reunaa pitkin niin lähelle nurkkia kuin mahdollista.

Lopuksi tikkasin vielä kassin yläreunan ja ompelin kantokahvojen kohdalle pienet neliöt vuorin väliin jäävien kaitaleiden jatkojen kohdalle, jotka vahvistavat niiden kiinnityksen.

Kassista tuli siisti, vahva ja ehkä hiukan isompi kuin tarvitsee, ja oikein sievän näköinen. :-) Oikeastaan sitä ei raaski käyttää, jottei se likaannu, mutta en myöskään raaskisi antaa sitä pois, kun jollekin toiselle painatuksella ei ole samaa lempipaita-merkitystä. Itselläni kasseja kuitenkin alkaa olla jo tarpeeksi, joten eiköhän tämä mene lahjaksi jollekin.


Kesämekkojen kaavoista

 Huomasin vasta nyt, että näiden itselleni ja ystävälleni tekemän kesämekon kaavasta on kyselty kommenttiosiossa.

Kaava on otettu Suuren Käsityölehden numerosta 5/98, missä se on malli nro 5. Varmaan samanlaisia kaavoja on ollut myöhemminkin, mutta minulla vain sattuu olemaan lehdestä tallessa vuosikerrat 98-01 (ja nyttemmin 14-15) joten siksi käytän noin vanhoja kaavoja.

Tuo malli on siksi kiva, kun pään- ja kädenteiden reunat saa helposti siisteiksi epätavallisen ompelujärjestyksen avulla. Ohjeessa mekko kootaan olkasaumoja lukuunottamatta valmiiksi kt-vetoketjuineen kaikkineen ja yläosan vuori kootaan samoin ilman olkasaumoja, ja sen jälkeen päällinen ja vuori yhdistetään pään- ja kädentien reunoista ja koko vaate käännetään avointen olkasaumojen kautta. Itse tosin taisin koota ja yhdistää pelkän yläosan ja ommella helmaosan ja takavetoketjun vasta, kun vuori oli jo paikoilaan ja käännetty nurjalle puolelle.

-----------

Tottapuhuen en ole uskonut juuri kenenkään lukevan tätä blogia, joten en ole pitänyt silmällä kommenttiosiotakaan. Yritän parantaa tapani sen suhteen! Olen ajatellut, että koska en julkaise opastavia työvaihekuvia (koska en malta keskeyttää työtä kuvien ottamista varten enkä ole ollenkaan varma missä kohtaa kuvien ottamisesta olisi eniten hyötyä toisille) blogistäni ei ole varsinaista hyötyä kenellekään. Ihailen kovasti toisten blogeja, joissa on tarkkoja kuvia työvaiheista selkeiden neuvojen kera (kuten korsettia tehdessäni käyttämäni sivu) mutta en kuvittele pystyväni tarjoamaan läheskään samaa, vaikka joitain yksinkertaisia yritelmiä olenkin postannut ja meinaan postata.