tiistai 22. marraskuuta 2016

Histel-taskut

1700-luvun pukuni on jo pitkään tarvinnut taskut, mutta niiden tekeminen on jäänyt. Valmiinahan en voi ostaa, koska pitäähän tuollaiset saada tehdyksi itse! Kuvissa taskunsuut on huoliteltu usein vinonauhalla, minkä käsittely ei ole vahvinta aluettani, mutta huomasin, että tytön valmiina ostetuissa taskuissa taskunsuut on tehty alavaralla, totesin sen onnistuvan paljon helpommin.

Eli ensin kaksi päällikappale ja sen vuori oikeat puolet vastakkain, ja siihen ommellaan halkio, joka leikataan auki, käännetään oikein päin (halkion pohjaan pitää leikata hakkeja, jotta reuna suostuu kääntymään oikein) ja silitetään siistiksi. Halkion reunan voisi tikata, mutta en halunnut.

Ulkosaumat oli mallina ollessa pussissa ommeltu ensin nurjalta ja sitten tikattu oikealta pussisaumoiksi, mikä sopi minullekin. Eli nurjalta ensin kapealla saumavaralla ja sitten, oikein päin kääntämisen ja silityksen jälkeen tikataan oikealta puolelta sen verran sisempää, että saumavara jää kahden ompeleen väliin pussiin. Lopuksi laitoin yläreunaan vinonauhan pätkän, joka samalla palvelee kujana ripustusnauhalle. Leveämpi vinonauha olisi ollut kiva, koska kujasta tuli kovin kapea, mutta toimii tuo noinkin.

Kangas on äidin vanhoista varastoista saatua tyynyliinaa ja vinonauha toistakymmentä vuotta sitten ystävän polttarilahjaa (pannulappu sekin, häiden teemavärit olivat oranssin ja vihreä) varten hankitun nauhan jämät :-)

Vanhasta patakintaasta uusi.

Poikaystävän kaappeja raivatessa vastaan tuli vanha patakinnas, joka muuten olisi ollut ihan käyttökelpoinen, mutta päällikankaaseen oli tullut repeämä ja reikä. Sisällä oleva vanu oli kuitenkin vielä ihan hyvä, joten en halunnut heittää sitä pois, koska uuden päällisen vaihtamalla saisi käyttöön uuden hyvän patakintaan, eikä poikaystävälle, joka valitti  kunnollisten patalappujen puutetta, tarvitsisi ostaa kaupasta uutta. Kaavan uuteen päälliseen saisin suoraan leikkelemällä vanhan palasiksi.
Siispä tuumasta toimeen. Melkein ensimmäisestä käteen sattuneesta asiallisen tiiviistä ja vahvasta puuvillakankaasta leikkasin vanhan päällisen mallilla uudet palat, ja koska en tykkää yhtään siitä, että kuumat pellit polttavat sormia ohuen pannulapun tai patakintaan läpi, lisäsin kämmenosaan extrakerroksen villasekoitetta tilkkulaatikosta. Leikkasin paloista ranteeseenpäin pari senttiä pidemmät kuin vanu, jotta niissä riittäisi varaa reunan päärmeeseen.
Ompelujärjestys oli helppo katsoa vanhasta päällisestä: ensin peukalosauma eli kämmenosa kiinni etupuoleen (extraeriste mukaan ikäänkuin se olisi yhtä kangasta päällisen kanssa) ja sitten etupuoli kiinni takaosaan. Peukalosauman saumavarat ylöspäin.

Leikkasin saumavaroja vähän kapeammiksi ennen kuin käänsin päällisen, ja sitten pujotin vanun päällisen sisään nurjat puolet vastakkain.


 Käänsin päällisen kaksinkertaiseksi päärmeeksi vanun päälle ja tikkasin läheltä päärmeen reunaa. Samalla ompeleella kiinnitin myös muutaman sentin levyisestä suikaleesta taittamani ripustuslenkin.



Uusi siisti patakinnas alle tunnissa!

(vähän harmittaa, etten tullut tehneeksi esim. selkäpuolelle mitään koristeita, mutta pääasia on, että tuo ajaa asiansa, ja pääsi pois viereksimästä komerossa eikä joutunut kaatopaikalle :-) )

Ensimmäisen kerran käyttäessään poikaystävä ilahtuneena huomasi lisäeristekerroksen ja oli tyytyväinen, kun sormet eivät pala :-)