torstai 29. maaliskuuta 2018

Tekstiilejä tarpeesen

Koska täkki on liian paksu, pussilakanan sisällä on ollut pitkään iso villahuopa. Se on kuitenkin aika ohut ja väärän kokoinen pussilakanan sisälle, joten se ei tahdo pysyä paikoillaan. Kun bongasin kaupassa tällaisia tiiviitä huopia, ostin kaksi ja yhdistin ne yhdeksi leveäksi peitoksi. Huopa olisi ollut liian paksua ompelukoneelle, ja ompeleminen tuollaisen kangasmäärän keskelle olisi ollut koneella ihan toivotonta, joten tikkasin huovat toisiinsa käsin.

Kaksi yhdenhengen huopaa on kuitenkin yhdessä leveämpi kuin tuplapussilakana, joten jouduin kääntämään sivureunoja hiukan sisään. Ruudut auttoivat huomattavasti käänteen pitämisessä oikealla paikalla, koska reuna on venynyt pidemmäksi kuin sisäosat, joten sauma olisi alkanut pian kiertää.

Aamuaurinko paistaa keittiössä silmiin, joten verho piti keksiä jostain. Varastosta löytyi kelvollinen kankaanpala, mutta kiskossa ei ollut enää nipsuja - mihin lie edellinen asukas nyysinyt ne, ja jo aiemmin olimme todenneet, ettei sellaisia saa enää kaupasta - joten ripustamiseen piti keksiä jokin muu keino.

Ompelin yläreunaan napeilla (mummon varastoista) kiinnittyviä lenkkejä, jotka saattoi ripustaa kiskoon. Ei toimivin vaihtoehto, mutta paremman puutteessa riittää. :-)


keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tabletin kannet osa 2

Tein aikoinaan kannet omalle Kindlelle, joten kun uudelle tabletille ei löytynyt kaupasta riittävän isoja suojakansia, minua pyydettiin tekemään sellaiset.

Kun "simppeli ja nopea" kuulemma riitäisi ja tarve itseasiassa oli kiireellinen - jottei tabletti laukussa kulkiessaan ehtisi naarmuuntua - väsäsin vain ihan yksinkertaisen suojakotelon; tasku, johon tabletin voi työntää, ja suojakansi, jonka pahvi suojaa tabletin lasin.

Koko kotelo on tehty yhdestä pitkästä palasta, joka on ommeltu sivuilta pussiksi. Jotta sain kaikki saumavarat piiloon, taittelin kankaan tyynyliinamaiseksi pussiksi, jonka suulta toinen reuna taittuu takaisinpäin taskuksi. Paitsi että tyynyliinoissa se taittuu tyynyn sisäpuolelle pitämään tyynyn paikoillaan sisällä, mutta tässä se taittuu ulkopuolelle. Tyynyliinan suuaukko on siis "taskupussin" pohjalla. Näin "taskupussin" sivusaumojen saumavaratkin ovat koko rakennelman sisällä eivätkä kulutukselle alttiina. Kerrosten järjestystä ja asentoa on hiukan vaikea selittää, mutta taittelin kankaan niin kuin halusin sen valmiina oikealta puolelta olevan, käänsin reunaa sisäänpäin niin kuin se ommeltuna olisi, ja siitä kiinni pitäen käänsin koko hoidon nurinpäin, jolloin näin, missä järjestyksessä kerrosten tulee olla, jotta lopputulos on halutunlainen.

Mitoissa on tietysti huomioitu ei vain tabletin korkeus ja leveys mutta myös paksuus, jotta kansi ei kinnaa, kun se kääritään tabletin ympäri.

Kun sivusaumat oli ommeltu, leikkasin hyvin paksusta ja jäykästä pahvista tabletin kokoisen palan, ujutin sen pussin pohjalle, josta oli tarkoitus tulla kansi, ja lukitsin sen sinne ompelemalla "selkämykseen" tikkauksen.

Jos olisin ollut fiksu, olisin kiinnittänyt solmimisnauhan ennen pahvin laittamista paikoilleen, mutta sen tajuttuani en enää jaksanut ryhtyä korjaamaan.

Kangas on pehmoista vanhaa kirpparilta ostettua flanellilakanaa, jonka tabletin omistaja valitsi värin takia.

Kun teinipoika kehuu ääneen "Onpa hieno ja kätevä, mistä sinä tämän sait?" pitää jo uskoa tehneensä jotain oikein ;-)