tiistai 20. syyskuuta 2011

Vihreä kännykotelo

Kiinnitin huomiota myös ystävättäreni kännykkäkoteloon, johon hän ei tuntunut olevan aivan tyytyväinen, ja näytin vuosia sitten omalle kännykälleni tekemääni olkapäällä roikotettavaa koteloa kysyen, haluaisiko hän samanlaisen. Väritoive oli vihreä tai oranssi, ja tilkkulaatikosta löytyi itse pesukoneessa värjäämääni puuvillaa, jonka väri vaihtelee aavistuksen verran hailean olivinvihreästä hiukan kellertävämpään. Laitoin välivuoriksi vihreää flanellia saadakseni rakenteesta hiukan tukevamma, ja nyöriksi valitsin kullankeltaista kiiltävää nyöriä, kun vihreissä oli tarjolla vain tummanvihreää ja minttua. Vaaleanruskea tarranauha on evakuoitu joskus eväskorin pidikkeistä!

Tunsin kyllä itseni ahneeksi paskiaiseksi kinutessani tästä rahaa. :-( En yhtään muista, olinko antanut ymmärtää tekeväni lahjaksi, ja sitten vaadinkin maksua, kun edellisen merkinnän pussien saaja oli auliisti tarjonnut rahaa vastaavista töistä. Hyi minä :-(

Mielessä kangastelee idea, että näitä alkaisi oikeasti tehdä myytäväksi asti, esim. verkossa. Byrokratia kuitenkin pelottaa, ja minun pitäisi ensin todistaa itselleni, että oikeasti jaksan ja haluan tuottaa näitä kasoittain...

tiistai 6. syyskuuta 2011

Kännykoteloita

Kaveri valitteli, ettei hänen uusi kännykkänsä enää mahtunut vanhaan koteloon, mutta ettei hän löydä sille mistään uutta sopivaa koteloa, joten hän säilyttää nyt puhelintaan sukassa suojatakseen sitä raapiutumiselta. Johon vastasin, että herrajestas, ei ole noin vaikeaa, tuohan on vain järjestelykysymys, anna kun mittaan sen kännykäsi ja valitse tästä mistä kankaasta haluat kotelon!

Oikealla on sitten tulos, omistajan määrittelemien speksien mukaan tehty tummanruskeasta puuvillasametista ja ruskeasta vuorisilkistä, kiinnitys kahdella tarranauhan pätkällä, ei vyökiinnitystä, kun sitä ei haluttu. Uusi omistaja tuli ikionnelliseksi ja pyysi tekemään samanlaisen pienelle pojalleen, jolle oli juuri hankittu eka kännykkä, joka nyt seilasi koululaukun pohjalla ihan suojattomana.

Isä ei osannut nimetä poikansa lempiväriä, joten hän valitsi materiaaliksi mustaa puuvillaa, ja antoi pojan kännykän mitat. Aloin sittemmin miettiä, että mahtaakohan pieni poika kuitenkaan arvostaa koruttoman tyylikkään mustaa kännykoteloa, ja yritin keksiä jotain piristystä, mutta kun vielä vähemmän tiesin pojan mieltymyksistä, uskalsin lisätä vain vähän hopeanvaaleaa nauhaa koristeeksi. Muutoin malli on sama kuin ylläolevassa.
Saa nähdä, mitä poika kännykkäkotelostaan tykkää - en ole vielä kuullut, mitä hän on siitä sanonut. Toivottavasti ei kuitenkaan "Ihan tyhmä, en käytä tuollaista!" ;-)