Kiinnitin huomiota myös ystävättäreni kännykkäkoteloon, johon hän ei tuntunut olevan aivan tyytyväinen, ja näytin vuosia sitten omalle kännykälleni tekemääni olkapäällä roikotettavaa koteloa kysyen, haluaisiko hän samanlaisen. Väritoive oli vihreä tai oranssi, ja tilkkulaatikosta löytyi itse pesukoneessa värjäämääni puuvillaa, jonka väri vaihtelee aavistuksen verran hailean olivinvihreästä hiukan kellertävämpään. Laitoin välivuoriksi vihreää flanellia saadakseni rakenteesta hiukan tukevamma, ja nyöriksi valitsin kullankeltaista kiiltävää nyöriä, kun vihreissä oli tarjolla vain tummanvihreää ja minttua. Vaaleanruskea tarranauha on evakuoitu joskus eväskorin pidikkeistä!
Tunsin kyllä itseni ahneeksi paskiaiseksi kinutessani tästä rahaa. :-( En yhtään muista, olinko antanut ymmärtää tekeväni lahjaksi, ja sitten vaadinkin maksua, kun edellisen merkinnän pussien saaja oli auliisti tarjonnut rahaa vastaavista töistä. Hyi minä :-(
Mielessä kangastelee idea, että näitä alkaisi oikeasti tehdä myytäväksi asti, esim. verkossa. Byrokratia kuitenkin pelottaa, ja minun pitäisi ensin todistaa itselleni, että oikeasti jaksan ja haluan tuottaa näitä kasoittain...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti