tiistai 9. syyskuuta 2014

Pikaverho

Keittiössä on ollut samat matot ja sama verho jo kolme vuotta. Matot varsinkin pitäisi pestä. Minulla on varastossa äidiin jättämiä mattoja, joista varsinkin violetti tuntui hauskalta ajatukselta, ja ehdin jo miettiä violetteja verhoja kangaskaupassa, mutta sitten mattoa katsottuani totesin, että se on violetti, jossa on punaisia raitoja. Niinpä useimmat violetit kankaat eivät käy, eikä esim. eräs puolitekoinen vaaleanvioletti-vaaleanvihreä pöytäliina ei tule siihen käymään. Mutta mistä verho?

Lähteminen vartavasten kangaskauppaan ei huvittanut, eikä tottapuhuen raaskisi ostaa uutta verhokangastakaan, joten taas kaivelemaan kaappeja, löytyisikö niistä mitään sopivaa. Valkeaa lakanaa ja batistia joo... niitä voisi ehkä värjätä - laatikossa lojuvissa käsiväriainepusseissa on varmaan jotain violettia tai sinistä ja punaista... mutta sitten käsiini osui ensin yksi punainen paneeliverho - no jaa, liian kapea - ja sitten punainen pellavakankaanpala, jonka olin ostanut alunperin siksi, ettei se ole ihan tasapunainen vaan langoissa on mukana aavistus sinertäviä tai violetteja säikeitä. Se oli lisäksi aika sopivan mittainenkin - leveyttä 150 cm ja pituutta ehkä vajaa metri, kun verhon tarvitsi olla n. 135 cm pitkä. Siitäpä sitten.

Päätin tehdä reunoihin violetit reunakaitaleet saadakseni mukaan sitä väriä, ja olisin saanutkin toiseen reunaan ritittävän pitkän kaitaleen Maarit Än:n antamasta satiininpalasesta, mutta toiseen en, joten... onhan meillä tilkkuja, mistä tehdä. Tuon satiinin lisäksi mukaan tuli mokkapintaista trikoota, josta joskus tein vihreä-violettia parti-color cotehardieta ex-miehelle, ex-miehen violettia paitapuseroa ja verkkareita, tilkkutyökangasta ja larppiin tehdyn violettiraitaisen takin tähteitä sekä sekalaisia vuori/tuulikankaan tilkkuja, jotka taitavat olla peräisin ex-miehen kummitädin varastoista.

Pellava on ehkä hiukan jäykkää verhoksi, joten se ei laskeudu ihan optimaalisesti, mutta menettelee. Lisäksi verhosta tuli summanmutikassa tehdessä - kun muistin päiden päärmeet vasta ommeltuani kaitaleet kiinni enkä jaksanut purkaa niin paljon - hiukan liian pitkä, mutta se ajaa asiansa ja sopii mattoon :-)

torstai 4. syyskuuta 2014

Teknisesti helppokäyttöinen hame ;-)

Kun kesällä minulta toivottiin kietaisuhametta, ryhdyin ensin kaivelemaan varastojani ja päädyin paremman puutteessa tähän tukevaan puuvillakankaaseen, mutta tämä jäi kesken ostettuani kevyempää kangasta ja tehtyäni siitä lyhyen kietaisuhamosen. Ei tätä silti viitsinyt keskeneräiseksikään jättää, joten tein tämän nyt loppukesästä valmiiksi.

Kaavat ovat käsityölehden numerosta 5/98, malli on alunperin nilkkapituinen ja kiinnitetty napeilla, mutta koska tätä jämäpalaa riitti vain tämän verran ja toivomus oli lyhyt hame, lyhensin kaavan ulottumaan polveen asti. Mietin tähänkin ensin sivutaskua, mutta se olisi ollut liikaa muutenkin tukevaan kankaaseen. Koska se samanvärinen uusiohame on koristettu mustalla, halusin tähän jotain muuta, ja varastoista löytyi alunperin 1890-pukuun ostetun nauhan tähteet, jotka laitoin kietaisureunan somisteeksi. Kuvassa näkyy musta tarranauha, jolla hame kiinnittyy. Kietaisuosan toista reunaa pitää paikallaan pieni tarranpala vyötäröllä.

Tätä olen ehtinyt käyttää kerran, enkä ole ihan varma, toimiiko tämä. Tarra pysyy kiinni, mutta hameen malli on aika kapea, joten sen kanssa eläminen vaatii minulta hiukan totuttelua...

Vaaleanpunainen hame

Tämä oli itseasiassa tämän kesän ensimmäinen ompeluprojekti, mutta se on vaan jäänyt kuvaamatta ja päivittämättä, vaikka hame on ollut jo usein käytössäkin.

Olin ostanut joskus keväällä ohuehkoa mutta tukevaa stretch-farkkua muistuttavaa kangasta, josta mietin jonkin aikaa, tekisinkö housut vai hameen, mutta päädyin sitten hameeseen, jonka tein käsityölehden 5/2000-numerossa olevalla kaavalla, paitsi että lisäsin sivulle paikkataskun.

Halkio on siis edessä, samoin vetoketju, ja tämä oli ensimmäinen yritys tehdä sisätaskut eli tuollaiset, missä taskupussin toinen puoli muodostaa myös etukappaleen yläkulman. Koska halusin vähän vaihtelua, tein ne kohdat ja paikkataskun läpän vaaleanpunaisesta tilkkutyökankaasta, mutta se ei erotu paljoakaan. Myös vetskarihalkio on ensimmäinen tuollainen kaitaleella petetty halkio, mitä olen tehnyt. Itse metallinen vetskari muuten on uusiokäytössä rippihameestani.. ;-) Saumat on tikattu farkkutyyliin.

Hame on muuten kiva, mutta kangas on ehkä hiukan liian jäykkää kapeaan nilkkoihin asti ulottuvaan hameeseen, ja jotenkin tikatut saumat tahtovat näyttää kurttuisilta. Myös edessä oleva halkio ei minusta oikein toimi.