Lähteminen vartavasten kangaskauppaan ei huvittanut, eikä tottapuhuen raaskisi ostaa uutta verhokangastakaan, joten taas kaivelemaan kaappeja, löytyisikö niistä mitään sopivaa. Valkeaa lakanaa ja batistia joo... niitä voisi ehkä värjätä - laatikossa lojuvissa käsiväriainepusseissa on varmaan jotain violettia tai sinistä ja punaista... mutta sitten käsiini osui ensin yksi punainen paneeliverho - no jaa, liian kapea - ja sitten punainen pellavakankaanpala, jonka olin ostanut alunperin siksi, ettei se ole ihan tasapunainen vaan langoissa on mukana aavistus sinertäviä tai violetteja säikeitä. Se oli lisäksi aika sopivan mittainenkin - leveyttä 150 cm ja pituutta ehkä vajaa metri, kun verhon tarvitsi olla n. 135 cm pitkä. Siitäpä sitten.
Päätin tehdä reunoihin violetit reunakaitaleet saadakseni mukaan sitä väriä, ja olisin saanutkin toiseen reunaan ritittävän pitkän kaitaleen Maarit Än:n antamasta satiininpalasesta, mutta toiseen en, joten... onhan meillä tilkkuja, mistä tehdä. Tuon satiinin lisäksi mukaan tuli mokkapintaista trikoota, josta joskus tein vihreä-violettia parti-color cotehardieta ex-miehelle, ex-miehen violettia paitapuseroa ja verkkareita, tilkkutyökangasta ja larppiin tehdyn violettiraitaisen takin tähteitä sekä sekalaisia vuori/tuulikankaan tilkkuja, jotka taitavat olla peräisin ex-miehen kummitädin varastoista.
Pellava on ehkä hiukan jäykkää verhoksi, joten se ei laskeudu ihan optimaalisesti, mutta menettelee. Lisäksi verhosta tuli summanmutikassa tehdessä - kun muistin päiden päärmeet vasta ommeltuani kaitaleet kiinni enkä jaksanut purkaa niin paljon - hiukan liian pitkä, mutta se ajaa asiansa ja sopii mattoon :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti