keskiviikko 28. tammikuuta 2015

T-paidasta kassiksi

 Miehellä oli rakas t-paita, joka oli kuitenkin jo niin kulunut, että se repeili heikkouttaan. Paidan selässä oleva kuva oli kuitenkin hieno, joten minusta oli sääli heittää paitaa menemään. Pyysin, saisinko ottaa ja leikellä paidan ja tehdä siitä jotain muuta.

Mietin hetken aikaa sohvatyynyä, mutta päädyin kuitenkin suunnittelemaan kassia, sillä olin vuosia sitten ostanut Tolkien-seuran kassin, joka oli tehty vanhan t-paidan logon hyödyntämiseksi, ja olen halunnut kokeilla samaa tekniikkaa trikoopalan kiinnittämiseksi joustamattomaan kankaaseen.

Mutta ensin piti kaivella varastoista kassiksi sopivaa kangasta. Paitsi että sopivaa harmaatta ei löytynyt, ja muita sopivanvärisiä riittävän vahvoja kankaita ei ollut riittävän isoa palaa. Päädyin sitten valitsemaan ruskean, joka sopi jotenkuten laivan mustanruskeaan väriin, ja koska sitä oli vain täpärästi ei aivan riittävän iso pala, lisäsin punaista, joka sopi teksteihin.

Tolkien-seuran kassiin trikoopalan reunat oli yksinkertaisesti tikattu kiinni kolmiaskelsiksakilla (muutamaan kertaan) ja ylimääräiset leikattu pois, joten tein samalla tavalla. Lisäsiin kuitenkin vielä muutamia huomaamattomia tikkauksenpätkiä kuvan keskelle, jotta se ei löystyisi ja alkaisi roikkua keskeltä irtonaisena. Paidan rinnassa olleen pienemmän kuvan tikkasin kiinni pienempään palaan, josta tein kassin toiselle puolelle taskun.

Sitten kokosin kassin ruskeista paloista ja punaisista sivukaitaleista, ja ompelin saumat katesaumoina, paitsi että tulin tehneeksi sen kateosan nurjalle puolelle, kun en ajatellut, miten päin sauma pitääkään alunperin ommella, mutta eipä sillä tuollaisessa ole merkitystä kun pääasia on, että saumavarat eivät näy ja sauma kestää kulutusta.

Koska halusin kassiin myös vähän pohjaa, jotta maitotölkkejä olisi siihen helpompaa kuin litteään kassiin, ompelin alakulmiin sisäänotot, ja tein myös pohjaan katesauman. Sitten vielä kantolenkit kiinni yläreunan päärmeeseen, ja kassi oli valmis.

Entisen t-paidan omistaja oli aika äimistynyt kassista ja kehui sitä kovasti, myös sen vuoksi, että t-paita sai siinä uuden elämän eikä joutunut roskiin :-) Koska metodi tuli kokeiltua ja todettua toimivaksi (ainakaan Tolkien-seuran kassin trikoo-osa ei ole rispaantunut kymmenen vuoden käytössä) tiedän ainakin yhden oman t-paitani, joka tulee saamaan saman käsittelyn :-)

Vihdoin turkisviitta!

 Joukukuussa oli myös Seurasaaren joulupolku, jonne historianelävöittäjäporukkaa oli buukattu ohjelmanumeroksi, ja muistaessani jokusen vuoden takaisen tammikuisen larpin Pukkisaaressa - yksinkertainen villaviitta ei juuri lämmittänyt, ja 1700-luvun asuun ei hartiahuppua voisi lisätä - päätin, että joulupolulla tarvitaan ehdottomasti lämpimämpää viittaa.

Olen larppaajavuosina uneksinut turkisvuorisesta viitasta, mutta koskaan siihen ei ole tuntunut olevan tarpeeksi aikaa, viitseliäisyyttä ja rahaa, eikä tarpeeksi pakottavaa tarvetta. Tallessa oli kyllä vanha Larppaaja, jossa annetaan ohjeita sellaisen kasaamiseen. Siispä kangaskauppaan etsimään a) edullista mutta riittävän isoa villakankaan palaa ja b) edullista tekoturkista. Kokeiltuani miehen vuoritettua täysympyräviittaa toivoin voivani itsekin tehdä viitan, joka olisi enemmän kuin tähän asti omistamani puoliympyrät, mutta kangasmäärä ja hinta asettivat omat rajoituksensa. Laskeskelin ja piirtelin, minkä verran viittaa saisin kootuksi minkäkin pituisesta kangaspalasta optimoimalla sektoreiden leikkauksen, ja päädyin lopulta etsimään 3,5 - 4.2 m kangasta.

Mutta palakoreista ei löytynyt riittävän suurta villakankaan palaa, joten oli pakko mennä ostamaan sitä metritavarana, ja valitsemaan metrihinnaltaan edullisin, mitä pöydältä löytyi. Tekoturkiksen kanssa taas kyse oli siitä, mikä palakorin vaihtoehdoista olisi vähten luonnottoman värinen, kun tarjolla oli pinkkiä, turkoosia ja muita kummallisuuksia. Päädyin valitsemaan ruskea-musta-raidallisen, joka yhtenäisenä pintana oli luonnottoman säännöllinen, mutta ei kovin pahan värinen.

Turkisvuori levitettynä lattialle.
Laskeskelemalla, ja lyhentämällä viittaa 150 cm:stä 130 cm:iin sain leikatuksi lähes 3/4 ympyräviitan. Päällinen muodostui neljästä palasta eli kahdesta neljännesympyrästä ja kahdesta kapeammaasta palasta, samoin tekoturkis, ja sijoitin pienemmät palat selän kohdalle, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Tekoturkiksen kanssa piti myös huolehtia, että nukka laskeutuisi kaikissa paloissa loogisesti samaan suuntaan eikä vaihtelisi vinksin vonksin, ja edes etureunoissa ja keskellä takana se suuntautuisi ylhäältä alas. Sametin nukkahan asetetaan alhaalta ylös, mutta turkiksen nukka oli niin pitkä ja toisaalta niin sileän jäykkä, että se seisoisi hassusti pörrössä, jos tekisin niin. Oma hommansa oli myös leikata saumavaroista turkis kaljuksi, jottei saumakohdista tulisi tarpeettoman paksuja, ja toisaalta kaivaa ompeleen väliin jääneet oikean puolen karvat vapaiksi, jotta ne eivät näyttäisi tyhmältä ja sauma katoaisi niiden joukkoon.

Turkisreunan kiinnitys
Kuten Larppaajan ohje sanoo, levitin villakankaan ja tekoturkiksen päällekkäin lattialle, leikkasin villakankaan hieman pienemmäksi ja käänsin turkiksen reunat villakankaan reunan ympäri. Kaula-aukossa kiinnitin hupun villan ja vuorin väliin. Hupun vuoraamiseen tekoturkista ei riittänyt, mutta tein hupusta kaksinkertaisen, ja kokosin turkiksenpaloista (nukka samaan suuntaan kaikissa ja saumavaroista karvat pois!) kaitaleen hupun reunaksi. Muutoin huppu on nelikulmainen ja sen väljyyttä on koottu rypytyksellä niskassa. Kaulaan en saanut kiireessä hankittua riittävän vahvaa hakasta, vaan kiinnittimenä on solmimisnyörit.

Ei tekoturkis mikään huikean lämmin ole, sillä sen pinta tuntuu kalsealta, mutta viitta oli kyllä käytössä sentään hiukan lämpimämpi kuin muut, yksinkertaiset, viittani, ja tulihan siitä ihan hauskan näköinen :-)


Mekko isän muistoksi

Ystäväni isä kuoli aiemmin viime vuonna, ja ystäväni oli keksinyt, että ehkäpä hän voisi kunnioittaa ja muistaa isää ja tavallaan pitää osan hänestä yhä lähellä muuttamalla isän rakkaan aamutakin joksikin sellaiseksi, mitä ystäväni voisi itse käyttää. Isä vain oli ollut kookas ja pitkä mies (aamutakin koosta päätellen), mutta ystäväni on pieni ja hento nainen, joten ihan sellaisenaan tai edes muokattuna aamutakkia ei voisi käyttää, mutta koska aamutakki koostui suorista sileistä paloista, ystäväni keksi, että ehkä siitä voisi ommella jonkin muun vaatteen, esim. mekon, ja hän kysyi siihen minun apuani.

Ystäväni mietti ensin samanlaista mekkoa kuin hänelle aiemmin tekemäni, mutta päätyi sitten rennompaan malliin, jollainen toinen mekko hänellä myös oli ennestään. Löysin käsityölehdistä vastaavanlaisen kaavan (5/99, malli 8) ja ryhdyin työhön.

Aamutakki oli onneksi kevyttä puuvillapalttinaa ja sellaisena helppoa käsitellä. Hiukan päänvaivaa aiheutti sijoittaa aamutakin isot kuviot mekkoon ehjinä ja kokonaisina ja vielä järkeviin kohtiin, mutta ison aamutakin kangasmäärä antoi hyvin liikkumavaraa. Päätin sijoittaa isot kuviot helmaan, toisen etupuolelle ja toisen taakse, ja jättää miehustaosan rauhallisen yksiväriseksi. Kangaspaloissa sattui olemaan kaunis kirjoitusmerkkien rivistö juuri sopivasti sellaisessa kohdassa, että sain siitä vasemman etukappaleen, jossa kirjoitusmerkit ovat nätisti pystyrivissä sydämen päällä.

Miehustaosa on kaksinkertainen, helmaosassa on asetaatti tms. vuori, ja takana vetoketju. Hankaluuksia tuli lähinnä vetoketjun saamisessa kiinnitetyksi nätisti, niin että rinnanalussauma osuu kummallakin puolella kohdakkain, eivätkä kappaleet kupruile kumpaankaan suuntaan, sillä sileältä ja helpolta näyttävä materiaali kuitenkin venyi ja luisti aavistuksen ommellessa. Lisäksi valitsemani koko 36 osoittautui aivan liian suureksi, joten sain pienentää vaatetta reippaasti saadakseni sen istumaan kunnolla. Myös olkainten kiinnitys osoittautui mutkikkaaksi - mihinkäs asentoon olkain pitää laittaakaan  nurjalla puolella, jotta se nousisi vinosta reunasta ylöspäin eikä kohtisuoraan reunaan nähden...?

Mutta lopulta olin mekkoon tyytyväinen ja niin tuntui sen käyttäjäkin olevan :-) Ja aamutakin paloja jäi vielä melkein toinen mokoma hyödynnettäväksi.