torstai 29. joulukuuta 2016

Yllätyslahjalaukku

Ystäväni harmitteli vaatimatonta ja kovin epänaisellisen näköistä käsilaukkuaan, ja koska tiesin, ettei hän itse pystyisi tällä hetkellä hankkimaan uutta, päätin tehdä hänelle sellaisen. Kysyin, minkä värisistä laukuista ja asusteista hän yleisesti ottaen tykkää, ja hän vastasi pitävänsä lämpimistä väreistä; tomaatinpunaisesta, keltaisesta, lämpimän vihreästä, ruskeasta, ehkä turkoosistakin.

Olin vastikään katsellut luksusliikkeen muotilaukkuja ja ottanut niistä kuvia ottaakseni mallia niiden rakenteesta. Niissä monessa oli sivukappaleet, joiden yläreunan saattoi kiinnittää kapeammaksi, niin että laukku oli kannettaessa kapea ylhäältä mutta käytössä aukeni avoimemmaksi.

Kangaskasoissani on kyllä paljon punaista, mutta minun suosikkini joulunpunaisesta viininpunaiseen ovat kylmiä, joten ne eivät kelvanneet. Itse en pidä lainkaan keltaisesta tai kellansävyisistä väreistä, joten niitä on vain satunnaisia pikkupaloja tilkkutöitä varten. Jostain oli kuitenkin jäänyt oranssia tukevaa puuvillakangasta, joka värjäys oli jännä yhdistelmä oranssia ja keltaista. Siitäpä siis. Se olisi saattanut näyttää ihan hyvältä yksinäänkin, mutta kangasta oli niin naftisti, etten olisi saanut siitä sivukappaleita, joten päätin tehdä sivukappaleet oransseista ja keltaisista tilkuista. Viereisessä kuvassa sivukappaleet on jo kasattu ompelemalla ne taustakankaalle, ja toisessa kuvassa näkyy päälliskankaan nurjalle puolelle silitetty tukikangas. Lisäsin vielä laukun pohjan kohdalle suikaleen kiinnisilitettävää tukihuopaa. Sen jälkeen tein laukun takapuolelle upotetun vetoketjutaskun.


Jouduin toteamaan, ettei oranssi päälliskangas riitä kantohihnojen kaitaleisiin kuin toiselle puolelle, joten täydensin niitä ruskealla, jota oli enemmän. Kantohihnat on ommeltu kahdesta pitkästä kaitaleesta, joista oranssi on ehkä sentin tai pari kapeampi kuin ruskea. Ne on ommeltu pitkiltä sivuilta yhteen, käännetty oikein päin ja tikattu oranssin reunaa pitkin.







Vuoriksi löytyi riittävästi vaaleankeltaista ohutta pellavakangasta, ja siihen tein myös upotetun vetoketjutaskun ja toiselle puolelle vuoritetun paikkataskun, eli taskukappale on kaksinkertainen. Oranssia kangasta ei ollut ihan riittävän paljon, mutta keltaista oli enemmän, joten leikkasin keltaisesta isomman palan, ompelin ne yläreunasta yhteen ja taitoin reilusti keltaisen puolelta, niin että muut reunat tulivat vastakkain. Sitten ompelin reunat kääntöaukkoa lukuunottamatta, käänsin ja silitin taskun, ja ompelin sen paikoilleen. Toisessa reunassa on kapea osio kynää varten.
x

Koska en raaski ostaa kiinnisilitettävää tukivanua, käytän varastoistani löytyviä villasekoitteen paloja, jotka kiinnittyvät samalla, kun kiinnitän vuorin taskuja ja osittain ihan vaan tylysti tikkaamalla ne kiinni vuorikankaaseen.









Seuraavaksi ompelin vuorin sivukappaleet kiinni etu/takakappaleeseen jättäen yhteen sivusaumaan kääntöaukon. Pehmustevilla ei ulotu aivan sivusaumoihin asti, jottei saumoista tule paksuja.





Päällinen kootaan samalla tavalla, mutta kantokahvat kannattaa kiinnittää päällikappaleeseen ennen sivusaumojen ompelua.









Kun sekä vuori että päällinen ovat valmiina, laitoin ne sisäkkäin (kantokahvat jäävät sisälle) ja impelin yläreunan ympäri.









Kun käänsin laukun vuorissa olevan kääntöaukon kautta, se näyttää tällaiselta pussilta. Sitten työnsin vuorin päällisen sisään ja tikkasin reunan, jotta se pysyy paikoillaan.






Tässä vaikeessa osoittautui, että vuorin olisi pitänyt olla aavistuksen pienempi, koska se ei halunnutkaan asettu päällisen sisälle aivan mukisematta. Kiinnitin sitä käsin ompelemalla mahdollisimman huomaamattomasti päälliseen.

Jotta saisin laukkuun oikeanlaisen muodon eikä se repsottaisi kantaessa aivan avonaisena, ompelin sivukappaleiden kulmiin tukevat nepparit, joilla yläreunan voisi kiinnittää kapeammaksi. Harkitsin itse laukun sulkimeksi vetoketjua, mutta se olisi pitänyt tehdä ennen vuorin kokoamista, eikä minulla siinä vaiheessa ollut oikeanväristä vetskaria, ja kokeilin myös kantokahvojen väliin tulevaa pientä läppää, joka sulkisin laukun, mutta makutuomarit pitivät laukkua paremman näköisenä ilman sitä, joten tyydyin lisäämään yläreunaan keskelle vielä yhden nepparin, joka kiinnittää yläreunat vastakkain.

Minusta laukusta tuli hieno, ja mittasuhteet (käytin leveyden ja korkeuden mallina A4-arkkia, siihen lisäksi sivut ja pohja) ovat minusta hyvät.

Edit: kaveri ei koskaan sanonut sitä minulle, ei tietenkään, mutta oli aika ilmeistä, ettei hän tykännyt laukusta eikä koskaan käyttänyt sitä. No, olisi minun pitänyt itsekin tajuta, etteivät normaalit ihmiset käytä julkisesti tällaisia kummallisia räpellyksiä. :-/

lauantai 17. joulukuuta 2016

Lisäaikaa paikkaamalla

Kehuessani edellisessä merkinnässä sitä, miten kivaa on pystyä korjaamaan rikkoutuneita tai muutoin käyttökelvottomaksi menneitä vaatteita ja tavaroita uudstaan käyttöön pois heittämisen sijaan, tuli mieleeni tehdä vihdoin merkintä paikkaamistani vaatteista. Kuvassa on miesystävän housuihin paikkaamani repeämä, joka on vain yksi esimerkki monista paikkaamistani vaatteista.

En oikein osaa parsia sukkia, mutta osaan paikata varsinkin vaatteissa olevia repeämiä laittamalla alle tukitilkun ja ompelemalla repeämän päälle tiheästi edestakaista suoraa koneommelta mahdollisimman huomaamattoman värisellä langalla. Useinmiten olen korjannut tällä tavoin haaroista puhki kuluneita farkkuja - sekä omia että miehen - mutta keino toimi myös miehen villaisen talvitakin taskunsuukaitaleen repeämään, joka oli lähtiessään repäissyt myös etukappaleen kankaaseen palkeenkielen, tai omiin farkkuihin, joiden polvi repesi, kun liukastuttuani kaaduin asfaltille, tai käytettynä ostettuun historianelävöityspaitaan, joka oli paikoin hankautunut rikki. Vuoratut vaatteet ovat tietysti vähän mutkikkaampia tässä, kun pitää päästä jostain kautta vuorin alle. Eikä vaate sitten tietysti enää ole ehjän näköinen, kun paikkaus näkyy enemmän tai vähemmän, mutta minua se ei arkivaatteissa haittaa.

Omasta mielestäni tilkku kannattaa ensin kiinnittää harsimalla, jotta se pysyy paikoillaan koneompelun ajan, ja varsinkin repeämän reunat pysyvät mahdollisimman lähellä toisiaan. Farkkukankaassa kannattaa myös huomata kankaan ohuiden vinoraitojen suunta ja ommella niiden suuntaisesti mahdollisimman lähelle kankaan värisellä langalla, niin paikkaus näkyy mahdollisimman vähän.

Toisaalta jossain kohtaa täytyy vain hyväksyä, ettei korjaaminen enää auta, ja purkaa talteen vetskarit, napit, hakaset, nauhat ja nyörit, ja leikellä hyväkuntoisimmat palat jatkokäyttöön. Minulla on varasto housukankaiden ja farkun palasia toisten housujen paikkaamista varten :-)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Hatturasia

Miesystäväni oli joskus hankkinut vanhan hatturasian ihastuttuaan sen ulkomuotoon. Hän maalasi ulkopuolen koristekuviot, "kultaukset" ja "niitit" kuntoon ja oli tyytyväinen tulokseen, mutta alkaessaan miettiä, mitä hän oikeastaan haluaisi rasiassa säilyttää, hän huomasi sisäpinnan "sametin" alkavan vanhuuttaan murentua, niin että siitä irtosi jokaisella pyyhkäisyllä punertavaa pölyä, joka väistämättä tarttuisi rasiassa säilytettäviin tavaroihin. Se taas teki rasian käyttämisestä jokseenkin toivotonta.

Hän tarjosi rasiaa minulle, jos pystyisin ja haluaisin vuorata sen uusiksi, mutta koska minulla ei tuntunut olevan tarvetta pyöreälle rasialle, hommaan tarttuminen venyi. Kunnes satuin ostamaan talveksi leveälierisen hatun, jonka säilyttäminen eteisen pikkuruisella hattuhyllyllä osoittautui nopeasti toivottomaksi. Silloin muistin miehen tarjoaman hatturasian!

Osasin kyllä kuvitella vuoraavani rasian kankaalla, mutta miten saisin kiinnitetyksi vuorin? Miesystävä tarjosi ratkaisuksi kuumaliimapistoolia. En ollut koskaan vielä käyttänyt moista, mikä lukijoita varmaan huvittaa, koska se vaikuttaa olevan rakentelijoiden ja väsääjien hyvin tuntema ja suosittu väline. Miehellä sellainen sattui kuitenkin olemaan, joten lähdin siitä ajatuksesta, että voisin liimata vuorauksen rasian yläreunaan.

Katselin varastoistani ohutta kevyttä mutta ei läpikuultavaa eikä liian arvokasta kangasta, joka olisi helppo poimuttaa rasian seinien peitoksi, ja olisi vielä miellyttävän värinenkin. Käsiiini osuivat kuukausi sitten rikki menneet pyjamanhousuni, joiden ohut puuvillakangas oli vuosien käytössä hiutunut niin ohueksi, että se oli lopulta revennyt silkkaa heikkouttaan. Lahkeissa kangas oli kuitenkin vielä ihan kelvollista, joten en ollut heittänyt housuja menemään. Nyt revin lahkeet pitkiksi leveiksi suikaleiksi, jotka yhdistin yhdeksi pitkäksi kaitaleeksi, huolittelin ja poimutin reunoistaan. Pyöreän pohjan leikkaisin vanhasta lakanakankaasta ja poimuttelin kaitaleen sen reunaan. Yläreunaan lisäsin sileän kaitaleen, joka kokosi poimutuksen. Tein siitä tarkastirasian sisäreunan mittaisen kiinnittämällä sen reunaan pyykkipojilla nähdäkseni milloin se olisi sopiva.

Kun vuori oli valmiiksi kasattu, liimasin sen yläreunastaan rasian reunaan. Vasta laitettuani hatun rasiaan ja otettuani sen pois tajusin, että myös pohja olisi pitänyt liimata paikoilleen. #¤%&! Pitää siis miettiä, pääsisinkö siihen vielä jotenkin käsiksi, vaikka epäilen kyllä suuresti.

Kannen vuorausta varten leikkasin lakanakankaasta toisen ympyrän ja rasian poimukaitaleen reunasta lyhentämästäni suikaleesta sain siihen reunan. Tässä poimutettu vuoraus olisi vaikeuttanut kannnen sulkemista, joten ompelin vain kaitaleen suorana ympyrän kehälle ja päärmäsin reunan tarkasti oikean korkuiseksi. Tällä kertaa liimasin pohjan reunan ensin ja sitten yläreunat, jotta vuori ei putoa roikkumaan vaan pysyy paikoillaan, kun kannen kääntää ylösalaisin.

Tuosta tuli varsin hyvä :-) Tuntuu aina hyvältä, kun saa pelastettua rikkoontuneita tai käyttökelpoistuutensa menettäneitä tavaroita takaisin käyttöön, ja varsinkin kun rikkoutuneet pyjamahousut löysivät tuossa uuden elämän. :-)

tiistai 13. joulukuuta 2016

T-paitakassi 2.0 (vuori)

Minulla oli valkea trikoopaita, josta pidin paljon sekä sen mallin että edessä olevan punakirjavan painatuksen takia. Vuosien käytön jälkeen paita alkoi kuitenkin kulua ja kangas menetti ryhtinsä, mutta minua harmitti heittää paita menemään. Siispä kuten parissa aiemmassakin tapauksessa, käytin painatuksen kassin koristeena.

Kiinnitin paidasta leikatun palan samaan tapaan kuin aiemmissa tapauksissa kolmiaskelsiksakilla. Ompelin varmuudeksi useamman ompeleen, ja reunimmaisen vähän trikoon reunan yli niin, että se kiinnittyi kunnolla.

(Tässä välissä tein nelinkertaisesta kangaskaitaleesta hihnaa kantokahvoja varten)


Valkoinen kangas on alunperin vahingossa ostettu liian iso tyynyliina, ja kun tein aiemmat kassit vähän tukevammasta kankaasta, tämä alkoi trikoopalaa kiinnittäessä tuntua kovin ohuelta. Kestäisikö se kassin käyttöä ja tavaroiden painoa? Vaikka tiedänkin, että esim. mainostarkoituksessa jaetut kankaiset apukassit ovat tosi ohutta ja kevyttä kangasta, epäilytti silti, ja päätin vuorittaa kassin. Tätä en ole aikaisemmin yrittänyt.


Vuori: Kassin perusideahan on suorakaiteen muotoinen kangaspala, joka on taitettu kaksinkerroin, ja ompelemalla sivusamat siitä muodostuu pussi, jonka yläreunaan lisätään kantokahvat. Vuoritin sen ompelemalla vuorin kiinni päällikankaaseen kassin yläreunoista niin, että kantokahvat kiinnittyivät samalla. Eli päällinen ja vuori oikeat puolet vastakkain, kantokahvat paikoilleen sinne väliin (mutta kassin sisälle päin!) ja sitten suorakaiteen lyhyet sivut ommellaan kiinni toisiinsa.

Sivusaumat: Halusin myös sivusaumoista kulutusta kestävät, joten ompelin ne ensin leveällä saumavaralla, leikkasin toisen saumavaran kapeaksi ja käänsin toisen sen yli ja alle, kuten kuvassa. Näin muodostuva katesauma on vahva ja kestävä. Ihan kassin pohjaan astihan tätä ei voi tehdä, mutta mahdollisimman lähelle. Loppu tulee hoidelluksi pohjan kulmia ommellessa.

Ehkä tämä katesauman "kate" pitäisi oikeasti, katesauman ohjeen mukaan, olla oikealla puolella, eli sivusaumat olisi pitänyt ommella oikealta puolelta, mutta minulle sillä ei ole niin väliä, pääasia, että sauma on kestävä eikä rispaantuvaa reunaa ole näkyvissä.

Pohja: Halusin kassiin myös tasaisen pohjan, joten asettelin kassin pöydälle niin, että sivusauma oli suorana keskellä (tarkista mittaamalla, että se tosiaan on keskellä eli yhtä kaukana molemmista taitteista. Päätin, että pohjan leveys voisi olla 12 cm, eli ompelin kohdasta, jossa sivusauma on kummastakin taitteesta kohtisuoraan 6 cm päässä. Kuvassa näin syntyvä kolmio on taitettu ylöspäin kassin sivulle, koska sillä tavalla sivusauman keskeneräiseksi jääneen kateen pää jäi siististi kolmion alle piiloon. Kiinnitin kolmion tikkaamalla sen suoraukulmaista reunaa pitkin niin lähelle nurkkia kuin mahdollista.

Lopuksi tikkasin vielä kassin yläreunan ja ompelin kantokahvojen kohdalle pienet neliöt vuorin väliin jäävien kaitaleiden jatkojen kohdalle, jotka vahvistavat niiden kiinnityksen.

Kassista tuli siisti, vahva ja ehkä hiukan isompi kuin tarvitsee, ja oikein sievän näköinen. :-) Oikeastaan sitä ei raaski käyttää, jottei se likaannu, mutta en myöskään raaskisi antaa sitä pois, kun jollekin toiselle painatuksella ei ole samaa lempipaita-merkitystä. Itselläni kasseja kuitenkin alkaa olla jo tarpeeksi, joten eiköhän tämä mene lahjaksi jollekin.


Kesämekkojen kaavoista

 Huomasin vasta nyt, että näiden itselleni ja ystävälleni tekemän kesämekon kaavasta on kyselty kommenttiosiossa.

Kaava on otettu Suuren Käsityölehden numerosta 5/98, missä se on malli nro 5. Varmaan samanlaisia kaavoja on ollut myöhemminkin, mutta minulla vain sattuu olemaan lehdestä tallessa vuosikerrat 98-01 (ja nyttemmin 14-15) joten siksi käytän noin vanhoja kaavoja.

Tuo malli on siksi kiva, kun pään- ja kädenteiden reunat saa helposti siisteiksi epätavallisen ompelujärjestyksen avulla. Ohjeessa mekko kootaan olkasaumoja lukuunottamatta valmiiksi kt-vetoketjuineen kaikkineen ja yläosan vuori kootaan samoin ilman olkasaumoja, ja sen jälkeen päällinen ja vuori yhdistetään pään- ja kädentien reunoista ja koko vaate käännetään avointen olkasaumojen kautta. Itse tosin taisin koota ja yhdistää pelkän yläosan ja ommella helmaosan ja takavetoketjun vasta, kun vuori oli jo paikoilaan ja käännetty nurjalle puolelle.

-----------

Tottapuhuen en ole uskonut juuri kenenkään lukevan tätä blogia, joten en ole pitänyt silmällä kommenttiosiotakaan. Yritän parantaa tapani sen suhteen! Olen ajatellut, että koska en julkaise opastavia työvaihekuvia (koska en malta keskeyttää työtä kuvien ottamista varten enkä ole ollenkaan varma missä kohtaa kuvien ottamisesta olisi eniten hyötyä toisille) blogistäni ei ole varsinaista hyötyä kenellekään. Ihailen kovasti toisten blogeja, joissa on tarkkoja kuvia työvaiheista selkeiden neuvojen kera (kuten korsettia tehdessäni käyttämäni sivu) mutta en kuvittele pystyväni tarjoamaan läheskään samaa, vaikka joitain yksinkertaisia yritelmiä olenkin postannut ja meinaan postata.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Histel-taskut

1700-luvun pukuni on jo pitkään tarvinnut taskut, mutta niiden tekeminen on jäänyt. Valmiinahan en voi ostaa, koska pitäähän tuollaiset saada tehdyksi itse! Kuvissa taskunsuut on huoliteltu usein vinonauhalla, minkä käsittely ei ole vahvinta aluettani, mutta huomasin, että tytön valmiina ostetuissa taskuissa taskunsuut on tehty alavaralla, totesin sen onnistuvan paljon helpommin.

Eli ensin kaksi päällikappale ja sen vuori oikeat puolet vastakkain, ja siihen ommellaan halkio, joka leikataan auki, käännetään oikein päin (halkion pohjaan pitää leikata hakkeja, jotta reuna suostuu kääntymään oikein) ja silitetään siistiksi. Halkion reunan voisi tikata, mutta en halunnut.

Ulkosaumat oli mallina ollessa pussissa ommeltu ensin nurjalta ja sitten tikattu oikealta pussisaumoiksi, mikä sopi minullekin. Eli nurjalta ensin kapealla saumavaralla ja sitten, oikein päin kääntämisen ja silityksen jälkeen tikataan oikealta puolelta sen verran sisempää, että saumavara jää kahden ompeleen väliin pussiin. Lopuksi laitoin yläreunaan vinonauhan pätkän, joka samalla palvelee kujana ripustusnauhalle. Leveämpi vinonauha olisi ollut kiva, koska kujasta tuli kovin kapea, mutta toimii tuo noinkin.

Kangas on äidin vanhoista varastoista saatua tyynyliinaa ja vinonauha toistakymmentä vuotta sitten ystävän polttarilahjaa (pannulappu sekin, häiden teemavärit olivat oranssin ja vihreä) varten hankitun nauhan jämät :-)

Vanhasta patakintaasta uusi.

Poikaystävän kaappeja raivatessa vastaan tuli vanha patakinnas, joka muuten olisi ollut ihan käyttökelpoinen, mutta päällikankaaseen oli tullut repeämä ja reikä. Sisällä oleva vanu oli kuitenkin vielä ihan hyvä, joten en halunnut heittää sitä pois, koska uuden päällisen vaihtamalla saisi käyttöön uuden hyvän patakintaan, eikä poikaystävälle, joka valitti  kunnollisten patalappujen puutetta, tarvitsisi ostaa kaupasta uutta. Kaavan uuteen päälliseen saisin suoraan leikkelemällä vanhan palasiksi.
Siispä tuumasta toimeen. Melkein ensimmäisestä käteen sattuneesta asiallisen tiiviistä ja vahvasta puuvillakankaasta leikkasin vanhan päällisen mallilla uudet palat, ja koska en tykkää yhtään siitä, että kuumat pellit polttavat sormia ohuen pannulapun tai patakintaan läpi, lisäsin kämmenosaan extrakerroksen villasekoitetta tilkkulaatikosta. Leikkasin paloista ranteeseenpäin pari senttiä pidemmät kuin vanu, jotta niissä riittäisi varaa reunan päärmeeseen.
Ompelujärjestys oli helppo katsoa vanhasta päällisestä: ensin peukalosauma eli kämmenosa kiinni etupuoleen (extraeriste mukaan ikäänkuin se olisi yhtä kangasta päällisen kanssa) ja sitten etupuoli kiinni takaosaan. Peukalosauman saumavarat ylöspäin.

Leikkasin saumavaroja vähän kapeammiksi ennen kuin käänsin päällisen, ja sitten pujotin vanun päällisen sisään nurjat puolet vastakkain.


 Käänsin päällisen kaksinkertaiseksi päärmeeksi vanun päälle ja tikkasin läheltä päärmeen reunaa. Samalla ompeleella kiinnitin myös muutaman sentin levyisestä suikaleesta taittamani ripustuslenkin.



Uusi siisti patakinnas alle tunnissa!

(vähän harmittaa, etten tullut tehneeksi esim. selkäpuolelle mitään koristeita, mutta pääasia on, että tuo ajaa asiansa, ja pääsi pois viereksimästä komerossa eikä joutunut kaatopaikalle :-) )

Ensimmäisen kerran käyttäessään poikaystävä ilahtuneena huomasi lisäeristekerroksen ja oli tyytyväinen, kun sormet eivät pala :-)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Pitkä hame kiiloista


Edit: koska tätä ei ole tehty autenttisilla 1800-luvun lopun / 1900-luvun alkuvuosien ompelutekniikoilla, esim. vuori puuttuu, en voi nimittää tätä edwardiaaniseksi tai sen ajan mukaiseksi hameeksi, mutta yritin soveltaa sen ajan leikkausta miten kykenin..

Kaikkien vyötäröltä poimutettujen ja laskostettujen hameiden jälkeen halusin kokeilla 1890-lukulaista kiiloista koottua hametta, joka on lantiolta istuva mutta laajenee helmaa kohti, ja takana on laskoksia antamassa lisää väljyyttä. Hame koottiin viidestä tai seitsemästä (tai vieläkin useammasta?) kiilasta, jotka kaartuivat vyötäröltä sisäänpäin. Useinhan näissä oli takana myös laahus, mutta halusin hameen arkikäyttöön Suomen kuraiseenkin säähän, jossa sellainen olisi liian epäkäytännöllinen.

Edestä
Satuin löytämään edullisesti ohutta miestenpukukangasta miellyttävänä vaaleanruskeana. Kahdesta pituudesta sai viisi kiilanmuotoista kappaletta, joista takana olevat kaksi sisältävät laskostusvaraa. Tein kaavan mittaamalla lantion ja vyötärön ympärysmitat ja jakamalla ne viiteen osaan, mistä sai kiilan leveyden lantiolla. Ompelin kaavalla ensin alushameen, ja sain selville, että se oli itseasiassa liiankin väljä, joten muokkasin kaavaa ennen kuin leikkasin itse hameen, ja takakappaleiden laskostusvaran leikkasin aika lailla arviolta.

Vyötärökaitaleen saaminen täsmälleen oikean mittaiseksi vaati vähän säätämistä, koska halusin sen istuvan ja näyttävän niin hyvältä, että voisin käyttää sitä puseron päällä. Käytin vyötärökaitaleeseen tukikangasta, jotta se pitäisi ryhtinsä, ja laitoin kiinnittiksi napit ajatellen, että ehkä samanlaista toteutusta on voitu käyttää siihenkin aikaan.

Takaa
Koska helma joutuu laahaamaan ties missä, halusin kokeilla tähänkin hameeseen helman vuoraamista suojaavalla leveällä kaitaleella, mikä myös ymmärtääkseni oli tapana aikoinaan. Tähän hameeseen en jaksanut hankkia vuorikangasta, joten alla on aina alushame - mieluiten se vastaavanmallinen lantiolta sileä - tai kaksi.

Tykkään hameen mallista kovasti, joten luulen, että teen vielä toisen samanlaisen lähitulevaisuudessa. Laskostettujen ja rypytettyjen hameiden leveydessä on puolensa mutta toisaalta tämä näyttää tyylikkäämmältä ja huolitellumalta :-)




Pieni kaitaliina

Ystävän pieni keittiönpöytä näytti niin häiritsevän tyhjältä ja paljaalta, että sille täytyi tehdä jotain. Minulla sattui olemaan eräästä hylätystä pöytäliinasta leikattua valko-vihreä kuvioista kaitaletta, joten otin sen lähtökohdaksi ja kaivelin tilkkuvarastoista sopivia paloja: vihreää samettia, josta aikoinaan tein pussukoita, kangasnäytteistä jäänyttä vihreää viskoosia, äidin varastoista löytynyttä vihreäkuvioista karkeaa puuvillaa, vihreäksi värjättyä ja vuorina käytettyä vihreää lakanaa. Koska pöytä on pieni, ei voinut tehdä normaalin mittaista kaitaliinaa vaan typistetyn version, joka valmistuikin yllättävän nopeasti. Ja pöydän omistajakin oli siihen tyytyväinen :-)


Liivimekko edit

Tein aikoinaan harmaasta villasta oikealla olevan liivimekon, mutta käytössä se on osoittautunut olevan yläosastaan liian suuri. Sivuilta sisään ottaminen ei kuitenkaan auta, kun liian leveät olkapäät ja väärässä kohdassa olevat rintamuotolaskokset eivät korjaannu sillä tavoin. Pienentäminen pitäisi tehdä keskeltä. Mutta miten?

Yritin ottaa mekkoa sisään edestä keskeltä tekemällä ryhmän pystysuoria hiuslaskoksia, mutta se näytti jotenkin kummalliselta, joten täytyi keksiä jotain muuta.

Ratkaisu: nappilistaksi naamioitu laskos. :-)


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kietaisumekko -52

Olen jo aiemmin tykännyt kietaisumekkojen ja hameiden ideaasta, ja nähdessäni retromekkojen kaavoissa tällaisen kietaisumekon, halusin sellaisen itselleni. Yksi syy on myös, että tuo kansikuvan leveä helma ja kapea vyötärö viehättävät silmääni kovasti :-)

Mutta jotenkin ostamani kankaat eivät tuntuneet sopivilta tähän, kun ajatus on paljolti kotona pidettävä kesämekko, ja toisaalta ystävän antamissa lakanoissa oli kaksi vaaleanpunaisen ja violetinkirjavaa pussilakanaa, joista halusin ehdottomasti tehdä jotain muutakin kuin protoja. Miehen mielestä niiden kuvio oli liian iso ja rauhaton pukuun, joten aioin ensin leikata siitä vinonauhaa, jota tähän mekkoon tarvitsi runsaasti, ja tehdä mekon muuten valkoisesta lakanasta. Paitsi että valkoista lakanaa ei sitten ollut läheskään tarpeeksi, kun mekon takaosan helma on kokonainen ympyrä.

Päätin sitten tehdä etuosan valkoisesta, kuten tuossa kansikuvan mustavalkoisessa mekossa ja takaosan kirjavasta, koska kirjavaa oli käytettävissä riittävästi, ja reunustaa koko homman kirjavasta leikatulla vinonauhalla. Ja ehkei voimakas kuvio ole niin paha, kun vain osa mekosta on siitä? ;-)

Mekko on tosi simppeli tehdä, koska malli on todella yksinkertainen - ainoat saumat ovat olkapäillä ja takaosan vyötäröllä, ja kaikkia reunoja kiertää vinonauha - ja kun tällä kertaa kaava oli oikeaa kokoa, tuntui tosi jännältä voida leikata ja ommella tuosta vain ohjeiden mukaan miettimättä sen enempää. :-) Helmakappaleen kaarevaa vyötärösaumaakin katselin, että mitenköhän tuon on tarkoitus asettua yläosan vyötärölle, pitääkö laskostaa ylimääräistä vai mitenkä, mutta kappaleet sopivatkin yhteen aivan täsmälleen, noin vain! :-D

Tosin jälkeenpäin päädyin korjaamaan vyötäröä kapeammaksi = lyhentämään edessä kohtaavia keskietureunoja, mikä pitänee merkitä myös kaavaan vastaisen varalle, mutta se oli aika pikkujuttu.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kindlen kannet

Mieheni antoi minulle lahjaksi Kindlen - ilman suojakantta. Sanoin heti, että voin tehdä sille itse kannet, ja hän vastasi, että juuri siksi hän ei ollut ostanut kantta, kun arveli minun mieluummin tekevän sellaisen itse.

Ensimmäinen ajatus väristä oli tietysti punainen, mutta kun itse vekotin oli sininen, halusin jotain siihen sopivaa. Satuin löytämään jämät sinisestä pellavasta, jonka aikoinaan sain ystävältä, joka oli lootannut sen minua varten sisarensa muuton tähteistä, ja josta oli sittemmin tehnyt hameen histelpukua varten. Mitä yhdistäisin siihen? Mallasin ensin saman sinisen sävyisiä tai vaaleita sinisiä, mutta sitten käsiini osui tuo puna-sini-kuvioinen tilkkutyökangas :-)

Mutta mitenkäs se käy siis käytännössä - miten saisi Kindlen pysymään kiinni kansissa peittämättä näyttöä, miten suojata näyttö kolhuilta ja millä koko homman saa pysymään suljettuna? Minulla on usein vaikeuksia tehdä juuri täsmälleen tietyn kokoisia ompelutöitä - varmuuden vuoksi vähän lisää saumavaraa, ja tulos onkin liian väljä, mutta jos yritän tehdä tarkasti tiettyihin mittoihin ja pitää saumavarat kurissa, tulos voikin olla liian ahdas. Varsinkin Kindleä paikallaan pitelevän rakenteen täytyisi olla kuitenkin täsmälleen oikean kokoinen, koska liian väljästä tabletti putoaisi helposti ulos kun taas liian tiukkaan sitä ei saisi edes menemään paikoilleen. Myös rakenteessa oli miettimistä, jotta Kindleä pitelevät taskupalat, Kindlen takana oleva pala, kiinnitysläppä ja kannen sisäpuoli tulevat oikeille paikoille toisiinsa nähden ja kiinnittyvät oikein. Ompelin koko homman kasaan ulkoreunan sauman avulla niin, että kääntämisaukko jäi keskelle. Se kohta tuottikin sitten hiukan hankaluuksia, että mikä pala kääntyy minkäkin alle, jotta taskupalojen reunat kiinnittyvät oikeasti taskuksi, kun aukko sulkeutuu ja suojakannen sisäpuoli kääntyy jonnekin sisäpuolelle. Ehkä tuon olisi voinut vieläkin fiksummin tehdä, mutta ainakin sain sen kasaan siististi, ja kokokin osui riittävän hyvin kohdalleen, niin että Kidle pysyy taskuissa :-)

Sisäkannen kuvio on ommeltu koneella: piirsin kuvion silkkipaperille, neulasin sen kankaalle ja ompelin paperin päältä, ja lopuksi revin paperin pois. Ompeleet kiinnittävät samalla alla pehmusteena olevan villasekoitepalan. Tämä tietysti ennen kuin osat on kiinnitetty toisiinsa. Kannen sisällä on tukena paksua pahvia.

lopuksi kiinnitysläppään ja kanteen nepparit, joilla homma pysyy kiinni, ja tikkaus ihan läheltä ulkoreunaa pitämään kansia muodossaan.

Tähän työhän olen aika tyytyväinen; värit sopivat yhteen ja tarkkuutta vaativa mitoitus osui kuin osuikin oikeaan :-)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Vintage-kaavoja ja mekkoja

Toki 1800-luvun loppupuolen puvut ovat suosikkejani, mutta 1950-luku alkaen 1947 The New Lookista miellyttää myös. Ei toki mikään ihme, kun The New Lookin siluetti muistuttaa suuresti 1800-lukua: kapea vyötärö, leveä runsas hame, tiukasti istuva miehusta... Joka tapauksessa kirpputorilta minun on turha mennä 50-luvun mekkoja etsimään, koska lähes kaikki siltä ajalta jääneet vaatteet on tehty paljon minua pienemmille naisille, Mutta joskus talvella törmäsin Butterickin kaavojen alennusmyyntiin, josta tilasin joitakin vintage-malliston kaavoja. Aikomus on ollut tehdä niiden avulla mekko(ja), kunhan ehtisi.

Olin äskettäin käymässä miehen ystävän luona, joka kuultuaan ompeluharrastuksestani tarjosi, että saisin penkoa hänen kaavakokoelmansa läpi ja viedä mennessäni mitä haluan. Hänellä oli laatikoittain vanhoja kaavoja alkaen 1940-luvulta! Olin vaatimaton enkä viitsinyt kerätä mukaani ihan kauheaa lastia, mutta jotain kuitenkin, ja tässä ensimmäinen niiden avulla tehty mekko :-)

Nämä eivät siis ole uusintapainoksia vintage-kaavoista vaan alkuperäisiä, joten niissä on kaava vain yhteen kokoon, joka yleensä on minulle liian pieni. En keksi muuta keinoa kuin verrata nykyisiin kaavoihin ja mukailla vanhasta ja uudesta yhdistelmä, jolla tehdä koekappale. Vaivalloista, eikä tulos ehkä ole aivan optimaalinen, koska en tunne kaavoittamisen ja kuosittelun sääntöjä tarpeeksi hyvin. Tuonkin ensimmäisen mekon hihojen pitäisi kaartua enemmän alaspäin, jotteivät ne törröttäisi olkavarsien kohdalla ylöspäin. Kaavaa on kuitenkin nyt korjattu, jotta seuraavalla kerralla, jos haluan tuollaisen mekon tai samanlaiset hihat, tulisi parempi. Tuon kuvan jälkeen korjasin myös helman pidemmäksi ja vyötärön poimutuksen alkamaan lähempää keskietua ja tein siitä laskostuksen enkä poimutusta, sillä tuollaisena mekko oli todella runsas lantioilta mutta litteä edestä, mikä tuntui kummalliselta.

Pidän venepäänteistä, joten yritin tehdä tuon oikealla alhaalla olevan puna-valkoisen mallin. Koska en uskaltanut kokeilla oikeasti hyvästä kankaasta, mekko on tehty ystävältä saadusta vanhasta lakanasta, mutta se toimii mainiosti pehmoisena kevyenä kesämekkona :-) Vain koristeena oleva kapearaitainen kangas on uutta. Mekko on vuorattu kokonaan lakanalla ja vetoketju on sivusamassa.

Seuraava mekkoyritys on jo työn alla, kuositteluvaiheessa, mutta koska kimonohiha-vedoskaulus-kaksi muotolaskosta sivulla on varsin erikoinen nykynäkökulmasta, nykykaavoista ei löydy paljoa osviittaa ja vanha kaava on neljä neljä numeroa liian pieni, joten saa nähdä, mitä sovelluksestani tulee... :-)


maanantai 13. kesäkuuta 2016

Lahjalaukku

Yritin keksiä, mitä antaisin tuliaisiksi isäntäväelle, joiden luo menemme kyläilemään. Pöytäliina on vaikea, kun ei tiedä heidän värimieltymyksiään, mutta kassin värillä ei ehkä ole ihan niin väliä. Sitäpaitsi musta on aika yleishyvä väri kassille eikä herätä kovin pahoja intohimoja suuntaan tai toiseen, mutta mustaa pöytäliinaa ei kukaan halua.

Malli on ihan tavallinen nelikulmainen pussi, jonka ompelin ensin renkaaksi ja ompelin pohjasauman, Pussin alakulmat on käännetty sisään niin, että pohjasta tulee nelikulmainen. Ompeli kaikki saumat katesaumoiksi, jotta sisäpuolella ei olisi mitään liestyviä reunoja ja jotta sauamt kestäisivät paremmin rasitusta. Kantohihnoihin lisäsin puoliväliin eli siihen kohtaan, mistä niitä pidellään, sisäpuolelle suikaleen villaa pehmusteeksi, jotta hihna ei pureutuisi käteen toivottavasti ihan niin pahasti.

Kankaissa on omista varastoista poimittua puuvillatwilliä ja vahvaa puuvillasekoitepalttinaa sekä pieni pala satiinia. Kuviollinen kangas on jopa ostettu ihan vartavasten laukkujen tekemistä varten, koska pidin värityksestä :-)

Lahjapannulappu

Miehen kaverin tuparit, ei lahjaa eikä paljon aikaakaan, ja käytettävissä vain parin histel-projektin jämiä sekä nukenvaatteita varten nopeasti kasattu pussi random-tilkkuja. Mitä tehdä?

Tilkkupussissa sattui olemaan pari palaa paksua villaa, joiden ympärille saattoi koota pannulapun. Siniraidalliset tilkut ovat omasta 1700-luvun jakustani, tummansininen villa miehen 1600-luvun doubletista, musta villa ja pellava hänen saman asun housuista ja mustasta puuvillasta on tähän mennessä tehty larppiunivormun lieve, josta myöhemmin tuli hame, ja olin ottanut palat mukaan tehdäkseni tuliaislahjakassin.

Pannulappu on toiselta puoleltaan auki, niin että käden voi pujottaa siihen sisään ja käyttää sitä eräänlaisena patakintaana - hyvä idea, jonka bongasin joskus jonkun muun käsityöläisen töistä.

Homma on ommeltu ensin pussiksi, käännetty, työnnetty täytevilla sisään, ommeltu kääntöaukko umpeen ja lisäksi tikattu reunasta pienillä pistoilla, jotta reuna pysyy paikoillaan.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Räpellyksistä käyttövaatteiksi

Kerroin aiemmin trikoopaitakurssista, jolla kävin. Siellä ommeltiin ensin proto, josta ajattelin ensin saavani ihan käytettävän paidan siitäkin, mutta jotenkin, kaikesta huolellisuudesta huolimatta, tulin kiinnittäneeksi kaula-aukon kaitaleen väärin päin = sauma etupuolella. Höh! :-(

Kurssin jälkeen pitää tietysti testata opittua käytännössä, eli kokeilla miten oma ompelukoneeni suoriutuu kaksoisneulasta ja trikoosta, ja laittaa se äidiltä peritty saumuri kuntoon. Otollinen kohde oli tietysti proton kaula-aukon korjaaminen ja paidan ompeleminen valmiiksi.

Oma saumuri tosin osoittautui vain kolmilankaiseksi, kun toinen neuloistakin puuttui, mutta sain sen sen verran yhteistyökykyiseksi, että kiinnitin kaitaleen kaula-aukkoon uudelleen, oikein päin. Sitten päärmeiden tikkaukset ompelukoneella.

Se tosin ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin piti: konetta ei ole alunperin suunniteltu kaksoisneulalle, joten lankarullan pidikkeitä on vain yksi. Kokeilin laittaa molemmat rullat samaan pidikkeeseen, mutta seurauksena oli, että langat ommellessa kiertyivät toistensa ympäri ja vähän enemmän ompelun jälkeen ne olivat aivan solmussa! Toinen ongelma oli, että oli lähes mahdotonta ommella tikkaus suoraan, koska kangas kiemurteli paininjalan alta milloiin minnekin!

Äh, olinko sittenkin ostanut vääränlaisen ompelukoneen, josta ei ollutkaan trikoon ompeluun? Kokeilin sijoittaa toisen lankarullan puolaustappiin, jossa se pysyi jotenkuten pystyssä, mikä ratkaisi kiertymisongelman. Kiemurtelun taas päättelin johtuvan siitä, että olin yrittänyt ommella tikkauksen aivan reunan viereen, jolloin vain toinen syöttäjän tassuista sai kankaasta otteen ja veti sitä sen vuoksi vinoon. Hiukan kauempaa reunasta ompeleminen ratkaisi ongelman :-) Hihansuiden ja helman päärmääminen kävi sitten helposti.

Aiemmassa merkinnässä mainitsin  myös aiemman epäonnistuneen yritykseni ommella trikoota, kun olin saanut saumurin käyttööni, ja saatuani protopaidan kuntoon päätin yrittää korjata myös sen. Silloin aikoinaan paidan ompeleminen tyssäsi kaula-aukon huoliteluun, kun ompelukoneeni venytti sen aina piloille eikä pelkkä saumuriommel reunassa riittäisi. Viimeisenä yrityksenä olin aiemmin yrittänyt muotokaitaletta, joten minun tarvitsi nyt vain purkaa sen epäonnistunut kiinnitys, kiinnittää se uudelleen ja tikata oikealta puolelta + päärmätä helma. Tosin paita on hiukan kummallisen mallinen, koska minulla ei ollut aavistustakaan kaavojen mitoista ja sovelsin siksi lisää väljyyttä, mutta ehkä kavennan tuota vähän, kunhan ehdin. Pidettävä paita siitäkin silti tuli!

Laukkuja, osa 3

Tämä on oikeasti laukku nro 3, sillä tämä valmistui jo syksyllä, noiden kahden ensimmäisen yritelmän jälkeen, mutta se jäi raportoimatta. Eli:

Minulla on pitkään ollut Eastpakin iso läpällinen olkalaukku, joka on monella tavalla toimiva ja mukavan reilun kokoinen, mutta se alkaa olla pahasti kulunut. Joten laukkuinnostuksen myötä yksi toive oli tehdä seuraaja sille. Piirsin siis kaavat sen mitoilla ja mallilla: etukappale, takakappa, le, sivu+pohjakaitale ja läppä. Laukkukirjassa oli upotetun taskun ohje, joten halusin tehdä läppään sellaisen, ja sisälle enemmän taskuja kuin vanhassa oli ollut. Lisäksi molemmissa päädyissä on pieni tasku. Eastpakissa sivukappale avautuu vetskarilla leveämmäksi, joten siinä ei ollut päädyissä mitään taskuja. Niiden isnpiraationa oli ammoin Käsityölehden laukkukilpailun voittanut Festarikassi.

Perhoskangas löytyi Eurokankaan laarista ja sen väritys ohjasi vuori- ja tehostekankaiden valintaa: kaikki vuorit ovat vihreää käsityöpuuvillaa, taskujen vuorit taas punaista.

Etukappaleen taskut ja vuorin vetskaritasku
Laukkukirjan ohjeen mukaan tein läppäkappaleeseen upotetun taskun, etukappaleeseen rivin avoimia taskuja, päätyihin läpällisen taskun ja kuminauhataskun (kumpikaan ei loppupeleissä tahdo pysyä kiinni :-( ), vuorin etukappaleeseen rivin avoimia taskuja ja pari paikkaa kynille, ja vuorin takakappaleeseen upotetun vetskaritaskun. Vuorikappaleissa on lisäksi tukena villasekoitteen paloja, jotka on kiinnitettu tikkaamalla sopivista kohdista.

Vuorin avoimet taskut
Kun kaikki palat olivat valmiina, ts. niihin tulevat taskut oli rakenneltu valmiiksi, päällinen ja vuori  koottiin kumpikin erikseen, ja vuoriin jätettiin kääntöaukko. päällisen ja vuorin sauman väliin kiinnitettiin lenkit ja renkaat olkahihnaa varten, ja läppään ja etukappaleeseen hihnanpätkät ja soljet sulkimiksi. Valmiiksi kasattu läppä kiinnitettiin päällisen takakappaleen reunaan niin, että kun vuori ja päällinen ommeltiin yhteen oikeat puolet vastakkain, läppä jäi niiden väliin. Sitten vielä tikkauksi reunoihin ja olkahihna lenkkeihinsä. Olkahihnassa on D-solki, jolla sen pituutta voi säätää.

Tästä laukusta olen ollut aika ylpeä ja sitä on tullut käytettyä varsin paljon. Se ei ole aivan yhtä tilava kuin Eastpak oli, eikä vettähylkivä - puuvillakankaita- mutta tykkään siitä silti :-)