Ei tästä tosin ihan niin hieno tullut kuin toivoin - otin muodon kaupassa näkemästäni laukusta, mutta en tullut tarkistaneeksi, millä tavoin se suljettiin, joten kun tämä on niin leveä, ettei vetskarin laittaminen yläreunaan tuntunut järkevältä, laukun suu jäi todella avonaiseksi. Ainoa suljin on nepparilla (mummon varastosta) kiinnittyvä tamppi. Taskuvarkaiden on hiukan liian helppo pujottaa kätensä tähän laukkuun.Päällipuolella on litteä vetskaritasku, joka on upotettu päällikankaaseen. Sisäpuolen tasku taas on tehty ompelemalla vetskari kiinni kateen kangaspalaseen, jotka on tikattu vuorikankaan päälle kuin paikkatasku. Toisella puolella vuorissa on avoimia taskuja.
Mitä opimme?
Että villainen välivuori pitää olla täsmälleen oikean kokoinen, ei saa ulottua saumavaroihin mutta ei myöskään jäädä kauas saumoista, ja se pitää kiinnittää, jottei se kupruile ja mene kurttuun.
Että voisi ehkä sittenkin käyttää sitä kangaskaupan myymää huopajäykistettä, jos haluaa oikeasti ryhdikkään laukun. Tai kokeilla nippareiden käyttämistä runkona, kuten kirjassa ohjeistetaan, siis tarkoittaen rigileneä.
Että olkahinhojen lenkit pitää tehdä umpinaisiksi jos ne meinaa kiinnittää laukun päälle, ja että farkku on liian paksua sellaisiin.
Että hihnoja ei turhaan ohjeisteta tehtäväksi 4xleveytensä levyisistä kaistaleista, koska sillä tavoin hihnasta tulee tasaisen paksuinen eikä paksu vain toisesta reunasta, missä on saumavarat.
Että vuorin ja päällisen palat pitää oikeasti leikata samankokoisiksi, jotta ne sopivat yhteen.
Että vuorin taskut eivät saisi olla liian lähellä laukun yläreunaa
Että laukku pitäisi alunperinkin leikata riittävn syväksi.
Kuinka tehdään upotettu litteä ja päälle ommeltu litteä vetoketjutasku.
Kuinka tehdään lyhyet lenkit kantohihnoja varten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti