Lasinaluset

Nopeat lasinaluset villakankaan palasista kirjailemalla.

- -

Ystäväni kaipaili lasinalusia ja katseli baarin pahvisia alusia harmitellen, etteivät ne olleet riittävän kivan näköisiä mukaan otettaviksi. Mietin siinä, että kyllähän minun käsityöihmisenä nyt jonkinlaiset lasinaluset pitää pystyä tekemään!

Lasinalunen on niin yksinkertainen esine, että mahdollisia materiaaleja ja tekniikoita on rajattomasti. Entisessä kodissani oli valmiina ostettuja alusia muun muassa liuskekivestä, huovasta, korkista ja pellistä.  Harkitsinkin ensin alusten kasaamista tilkuista tai virkkaamista villalangasta, mutta varsinkin jälkimmäinen tuntui liian hitaalta keinolta (vaikka pienet pitsipyörylät edelleen ajatuksena houkuttelevatkin), joten päädyin villakankaanpalasten laatikolleni. Muistin edelliseltä kerralta ystävän maininneen lempiväreikseen ruskean ja petroolin. Löysin palasen hyvin karkeaa ja tiivistä ruskeaa huopamaista villa(mitäliesekoitett)a ja karoliiniunivormusta aikoinaan lyhennettyjä sinisen villakankaan palasia, ja leikkelin niistä ympyröitä käyttäen mittaosviittana valmiina ostettuja lasinalusiani ja muottina astianpohjaa.

Jane Bullin Pisto Pistolta -kirjassa esitellään pistokirjonnan, kanavakirjonnan, aplikaatioiden, tillkutöiden, neulomisen ja virkkaamisen alkeita söpöön oletettavasti lapsille tarkoitettuun tyyliin, mutta varsinkin kirjonnan mallityöt ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta oikein hauskan näköisiä, ja muistin ne miettiessäni tekniikkaa lasinalusia varten. Kaivoin siis kirjontalankojeni jämät esiin ja sieltä löytyi sen verran ruskeaa ja valkeaa, että täydennettynä mustalla ja sinisellä villalangalla yhdistelmä vaikutti sopusointuiselta.

Tein lasinalusista kaksipuoleisia liittämällä sinisen ja ruskean palan toisiaan vasten ensin reunoista mustilla pykäpistoilla tai etupistoilla. Kaksipuolisuudesta on se etu, ettei alusissa ole rumaa "nurjaa puolta", ja toisaalta käytössä puolta kääntämällä saa vaihtelua. Eri puolille on sitten kirjailtu erilaisia kuvioita pykäpistoilla, etupistoilla, linnunsilmäpistoilla jne. Ehkä puolet olisi voinut kirjailla ennen yhteenliittämistä, mutta toisaalta nyt osa kirjailupistoista menee molempien kerrosten läpi ja kiinnittää ne toisiinsa myös keskeltä. Niiden kanssa piti miettiä miten ne näyttäisivät hyviltä molemmilla puolilla, mutta minua on ala-asteella tehdystä kirjailutyöstä alkaen kiehtonut kirjailutapa, joka on samanlainen molemmilta puolilta. Muista pistoista osa näkyy vain yhdelle puolelle ja aika monet kuviot ovat vain pujottelua toisiin pistoihin.

Minusta noista lasinalusista tuli ihan kivat, ja oikeastaan samanlaisia tai noista kehiteltyjä voisi tehdä enemmänkin lahjaksi, koska nuo olivat aika nopeita ja helppoja tehdä.

Pyyhe histel-saunaan

Poikaystävä kyseli aiemmin syksyllä pellavaista ei-nykyaikaisen näköistä pellavapyyhettä, joten sellainen sai tehdä joululahjan virkaa. Hankin päärmeiden käsinompeluun pellavalankaa (nypläyslankaa) ja kirjailin nimikirjaimet napinläpisilkillä, kun sellaista sattui varastoista löytymään. Kuvasta tuli kummallisen punasävyinen mutta kangas on siis ihan luonnonväristä (vaalean harmahtavanbeigeä) vähän tukevampaa pellavaa. Hulpiot jätin päärmäämättä, kun ne olivat siistit muutenkin. Ripustuslenkki (ei näy kuvassa) syntyi pätkästä karkeaa pellavanyöriä, jonka kieputin kaksinkertaiseksi.

Tuosta kirjonnasta olen kaikkein tyytyväisin - en ole kovin harjaantunut siihen hommaan, joten aika paljon sai purkaa ja keriä ja hakea pistojen paikkaa uudestaan ja uudestaan. Malli sentään on kopioitu kirjasta (varmaan Kapiokirstu), mutta kangas on sen verran karkeaa, että merkinnät sai siirrettyä kankaalle vain sinne päin.

Sashiko-kaitaliina

Tein kesällä tällaisen ystävälle yhdistetyksi synttäri- ja tuparilahjaksi. Bongasin keväällä käsityölehdestä sashiko-kirjontaohjeen ja ajattelin heti ystävätärtäni, jonka tiesin olevan muuttamassa (joten tuparilahjalle olisi tarvetta jossain vaiheessa) ja tykkäävän japanilaistyylisistä jutuista.

Käsityölehden ohje oli kuitenkin hiukan simppeli ja bore, joten google sai kertoa lisää kirjontamalleista. Sashikolle tyypilliset mallit ovat geometrisia kuvioita ja ruudukoita, joten ne on helppo piirtää mallin mukaan ruutupaperille. Perinteisesti tällainen tehtäisiin indigonsiniselle puuvillalle, mutta jouduin tyytymään tällaiseen tummansiniseen pellavaan, jonka vuoritin valkealla pellavalla. Itse kirjonta on helppoa: etupistoja kankaalle piirrettyjen viivojen mukaan suunnilleen tasapituisin pistoin. Koska liituviivat eivät pysy kankaassa kovin hyvin, työläin osuus olikin piirtää niitä aina uudestaan kirjonnan edetessä huolehtien, että mitat ja suhteet varmasti pysyvät samoina. Siitä, että harsin lankasuoraan päällisen ja vuorin yhteen tulevia kuvioalan reunoja pitkin, oli suuri apu, kun ääriviivat eivät hävinneet eivätkä siirtyilleet.

Vanhoja töitä - vyöpusseja

Kokosin erästä työhakemusta varten eräänlaista portfoliota tekemistäni jutuista, ja koska kuvat aikoinaan myyntiin tekemistäni pusseista olivat kadonneet kovalevyn rikkoutumisen myötä, otin kuvia niistä pusseista, joita en ole vielä ehtinyt myydä.

Ensimmäisessä kuvassa olevan vihreän pussin kaltaisia tein paljon myyntiin - se on malliltaan kuin pieni vyölaukku, takana on kaksi vyökiinnikettä, sulkimena nyörit ja materiaalina villakangasta ja vuorisilkkiä. Ruskea on hiukan uudempi malli, joka roikkuu vyössä lenkeistä, on hiukan tilavampi ja sulkeutuu nappiin pujotettavalla nyörilenkillä.

Vasemmalla oleva musta samettipussin kaltaisia pusseja tein myös paljon - malli on tupakkapussimaisesti suulta kiristyvä vuorisilkillä vuorattu pussi, jossa on erillinen nyöri ripustamista varten. Mustia samettipusseja Ropeconissa olisi aina mennyt enemmän kuin minulla oli myydä, koska monet nuoret pöytäpelinjohtajat ja korttipelaajat ovat kovin viehtyneitä mustan sametin velhomaisuuteen ;-) Tässä pussissa on lisäksi koristeena kirjailtu kuvio.

Vihreä on kokeilumalli, jossa on koristeena kankaalle ommeltua nyöriä, ja yläreunassa tukevat lenkit vyölle ripustamista varten.

Lakkasin myymästä tavaraa Ropeconissa, kun myytipöydän hinta nousi niin korkeaksi, että tavaraa olisi pitänyt myydä todella paljon tai sitten nostaa niiden hintoja, enkä toisalta saanut vuoden aikana ommeltua niin paljon tavaraa myytäväksi kuin olisin halunnut. Mutta haaveissa on, että ehkä jonain kesänä taas... Ainakin tapa laittaa tilkkuja talteen pussientekemistä varten on säilynyt.

Vanhoja töitä

Vanhoja tekeleitä oikeanpuoleinenkin, mutta koska tuolla aiemmin oli kuva tästä puvusta keskeneräisenä, laitetaan tässä kuva valmiista asusta. Siis edestä nyöritettävä about 1400-luvun villakankainen päällyspuku. Kuva on viime kesänä olleesta Antikristuksen Yö -pelistä.


Vasemmalla on pikkuinen mekko, jonka poimin loppuvuodesta kaverin poisannettavien kasasta kivan värinsä vuoksi. Alunperin mekko oli kai kokoa 36 tai 38, mutta ottamalla jokaisesta saumasta ulos pari milliä ja jatkamalla kaula-aukon ja kädenteiden alavaroja lisäpaloilla sain suurennettua sen mahtumaan itselleni eli suunnilleen kokoon 42. Onhan se vähän lyhyt kyllä, mutta miehen mielestä oikein söpö :-D


Jossain tuolla alkupäässä mainitaan myös sinisen punareunaisen tunikan valmiiksitekeminen. Tässäpä tämä. Alunperin tunika oli myyntiin tekemäni miehen tunika, mutta otin sen itselleni päällystunikaksi Keisarikuntaan, koska siellä punainen oli suosittu väri vaatteiden koristelussa. Tosin sinne en saanut valmiiksi helman kirjontaa, mutta senkin sain tehdyksi pelin toiseen osaan viime syksynä. Bussimatkat ovat muuten ihan hyvää aikaa käsitöiden tekemiseen ;-)