Modaamalla 1830-luvun puku

Vuoden 1830 tyylinen puku muokaamalla iltapuvusta

--

Ystäväni tarvitsi puvun vuoteen 1830 ja kysyi voisiko sellaisen tehdä helpommin muokkaamalla olemassa olevaa pukua.

Tästä aloitettiin

Hän hankki lainaksi kaksiosaisen vanhojenpäiväpuvun, joka näkyy oikella alkuperäisessä muodossaan.

Päätimme, että koska ystäväni tarvitsi päiväpuvun, puku täytyisi lisätä pitkät hihat ja peittää kaula-aukko jotenkin. Lisäksi helmaa täytyisi lyhentää kymmenkunta senttiä ja purkaa lantiolla olevat laskokset, jotta helma leviäisi heti vyötäröltä, ja helmaa täytyisi kohottaa leveämmäksi.

Aloitin alushameista; käytin (vanhuuttaan revenneen) parivuoteen aluslakanan uuteen alushameeseen, jossa oli riittävästi laajuutta vaikka krinoliinin päälle levitettäväksi, vaikka sittemmin huomasinkin, että krinoliini keksittiin vasta 1850 ja tähän aikaan hameen alle puettiin alushameita. Krinoliini itseasiassa kehitettiin korvaamaan lukuisat alushameet, joita lopulta (1840-luvun lopulla) saattoi olla jopa kymmenen. 1830 riitti vähempikin, joten uuden alushameen lisäksi otin kaksi omaani, joiden vyötärön pystyi kiristämään sopivaksi minua huomattavasti pienemmälle ystävättärelleni, ja lyhensin niitä tilapäisesti isolla vaakalaskoksella hänen pituisikseen. Myös uusi alushame palaa jälkeenpäin minun käyttööni purkamalla pari isoa vaakalaskosta. Jottei vyötärölle tulisi ihan mahdotonta kangaspaljoutta, kiinnitin alushameen helman kaarrokkeeseen. Helmakappaleet ovat yläosastaan hiukan kiilanmuotoisia edelleenkin välttäen kangaspaljoutta vyötäröllä mutta alaosasta suoria, jotta vaakalaskokset saisi tehtyä ongelmitta - pienten laskosten tehtävä on tukea ja jäykistää helmaa. Ylemmän rimsun alla on lähes suora kaitale, johon alempi rimsu kiinnittyy, ja myös siinä on vaakalaskos antamassa tukea ja jäykkyyttä

alushame ja testihiha

Mitä hihoihin tulee, 1830-luvulta alkaen hihat olivat tyypillisesti valtavat puhvihihat, jotka jatkoivat hyvin luisujen olkapäiden linjaa. Miehusta tai jopa kaulus jatkui aina vain pidemmälle olkapään yli, mistä alkoikin sitten hiha. Olen aina pitänyt tavasta, jolla tätä kuvataan "The Costume Cavalcade" -kirjassa: "pyrittiin parhaansa mukaan salaamaan se tosiasia, että naisen käsivarret liittyvät vartaloon olkapäiden kautta." Ystäväni lainaama puku soveltui tähän erityisen hyvin, koska sen pääntie oli hyvin leveä ja "olkaimet" asettuivat juuri olkapäiden leveimpään kohtaan melkein olkavarren puolelle, joten kiinnittämällä hihat niihin ne tulisivat tyylin kannalta juuri oikeaan kohtaan.

Hihan kaava

Puvun alkuperäistä kangasta oli tietysti mahdotonta löytää ja saman värisävynkin löytäminen olisi äärimmäisen hankalaa, joten päätimme välttää turhaa vaivaa ja valita lisäosiin vain jokin muun sopivan värin. Koska lisäykset olisivat hyvin luultavasti vain tilapäisiä ja asun oli muutenkin tarkoitus olla vaatimaton ei-järiin-varakkaan naisen vaate, ei kankaaseen haluttu käyttää suuria summia, ja onneksi löysin alennusmyynnistä ohutta tummanruskeaa pellavaa niin halvalla, että voisin yhtä hyvin käyttää sitä vuorittamiseenkin.

Hihan kiinnitys

Piirsin kaavan nykyisten hihojen kaavojen mitoilla ja pukukirjan kuvien avulla, tein proton, joka osoittautui riittävän hyväksi ja leikkasin hihat varsinaisesta kankaasta kaksinkertaisina. Silitin vuorikappaleeseen tukikangasta ja ompelin hihat kokoon. Mitattuani alkuperäisen puvun kädentien pituuden poimutin hihan yläosan samaan mittaan ja ompelin poimutelman tueksi tukiompeleen ennen kuin kiinnitin hihat käsin puvun kädentielle alkuperäisen puvun olkapääpoimutelman alle. Toki kalvosimet olisi ollut hyvä tehdä tässä vaiheessa, mutta ne tein vasta jälkeenpäin, kun aikaa jäi ja hihojen pituuskin varmistui sovituksessa.

Helman lyhennys

Helma olikin sitten luku sinänsä. Koska kyse oli lainatusta vaatteesta, en uskaltanut leikellä sitä lyhyemmäksi. Toisaalta helmakappaleet olivat kiilan muotoisia, joten helmapäärmettä olisi ollut hyvin vaikea siististi kääntää leveämmäksi. Hameenhelmoissa on myös se ongelma, että jos ne laahaavat maata tai hankautuvat kenkiin tai mihinkään, hankaus jättää taitekohtaan hyvin nopeasti pysyvän jäljen, joka näkyy hyvin selvästi, jos helmaa yritetään pidentää päärme avaamalla. Siksi päätin lyhentää helmaa ottamalla sitä sisään ylempää, kuten olin tehnyt alushameissa. Paitsi että kiilan muotoisten kappaleiden takia laskokseen jää ylimääräistä, mikä täytyi vain asetella nätisti ikäänkuin helmarimsun poimuiksi. Ompelin laskoksen paikoilleen käsin, eikä siitä ihan suora tullut, mutta riittävän siisti kuitenkin.

Alkuperäisessä puvussa yläosan liepeet tulivat hameen päälle, mutta 1830-luvulla hameissa oli vyötärönauha korostamassa vyötäröä. Alunperin hameen vyötäröllä oli vain kapea alavara, mutta ompelin vyötärönauhan valmiiksi ja kiinnitin sen käsin hameen vyötärön päälle, jolloin lopputulos näytti oikeanlaiselta. En tiedä kuinka epäajanmukainen vyötärönnauhan taaksen laittamani nappikiinnitys oli, mutta toisaalta se oli luotettavin tapa sulkea vyötärö.

Muun muassa "Young Victoria" -elokuvassa näkyy, että laaja kaula-aukko saatettiin päiväsaikaan peittää pelleriinillä (kohta, jossa Victorian setä on juuri kuollut ja aamulla valtioneuvoston miehet tulevat tapaamaan Victoriaa - hänen mustan pukunsa kaula-aukko ulottuu ilmeisesti melkein olkapäille asti kuten muidenkin naisten, mutta sen päällä on yksinkertainen pelleriini) joten sovitin koekappaleiden avulla sopivan kokoisen ja harteilla istuvan kaksinkertaisen kappaleen, joka kiinnittyy edestä kahdella hakasella.

Yritän saada hankituksi kuvan asusta kantajansa päällä - mallinuken selkä on liian pitkä ja tekee siluetista kummallisen muotoisen. Ei puvusta kummoista tullut, mutta kun tiesin, että muutokset ovat tilapäisiä, tuntui turhalta laittaa niihin huomattavaa vaivaa ja yksityiskohtia. Ainakin puvun kantaja oli tyytyväinen ja puku oli ajanut asiansa.

Tabletin kannet osa 2

Tein aikoinaan kannet omalle Kindlelle, joten kun uudelle tabletille ei löytynyt kaupasta riittävän isoja suojakansia, minua pyydettiin tekemään sellaiset.

Kun "simppeli ja nopea" kuulemma riitäisi ja tarve itseasiassa oli kiireellinen - jottei tabletti laukussa kulkiessaan ehtisi naarmuuntua - väsäsin vain ihan yksinkertaisen suojakotelon; tasku, johon tabletin voi työntää, ja suojakansi, jonka pahvi suojaa tabletin lasin.

Koko kotelo on tehty yhdestä pitkästä palasta, joka on ommeltu sivuilta pussiksi. Jotta sain kaikki saumavarat piiloon, taittelin kankaan tyynyliinamaiseksi pussiksi, jonka suulta toinen reuna taittuu takaisinpäin taskuksi. Paitsi että tyynyliinoissa se taittuu tyynyn sisäpuolelle pitämään tyynyn paikoillaan sisällä, mutta tässä se taittuu ulkopuolelle. Tyynyliinan suuaukko on siis "taskupussin" pohjalla. Näin "taskupussin" sivusaumojen saumavaratkin ovat koko rakennelman sisällä eivätkä kulutukselle alttiina. Kerrosten järjestystä ja asentoa on hiukan vaikea selittää, mutta taittelin kankaan niin kuin halusin sen valmiina oikealta puolelta olevan, käänsin reunaa sisäänpäin niin kuin se ommeltuna olisi, ja siitä kiinni pitäen käänsin koko hoidon nurinpäin, jolloin näin, missä järjestyksessä kerrosten tulee olla, jotta lopputulos on halutunlainen.

Mitoissa on tietysti huomioitu ei vain tabletin korkeus ja leveys mutta myös paksuus, jotta kansi ei kinnaa, kun se kääritään tabletin ympäri.

Kun sivusaumat oli ommeltu, leikkasin hyvin paksusta ja jäykästä pahvista tabletin kokoisen palan, ujutin sen pussin pohjalle, josta oli tarkoitus tulla kansi, ja lukitsin sen sinne ompelemalla "selkämykseen" tikkauksen.

Jos olisin ollut fiksu, olisin kiinnittänyt solmimisnauhan ennen pahvin laittamista paikoilleen, mutta sen tajuttuani en enää jaksanut ryhtyä korjaamaan.

Kangas on pehmoista vanhaa kirpparilta ostettua flanellilakanaa, jonka tabletin omistaja valitsi värin takia.

Kun teinipoika kehuu ääneen "Onpa hieno ja kätevä, mistä sinä tämän sait?" pitää jo uskoa tehneensä jotain oikein ;-)

Nameja nopeasti

Muistaakseni nähtyään mankkapussini ystäväni kysyi, voisinko tehdä jotain samantapaista hänelle koiran namipaloja varten. Siihen tarvitsisi pussin, josta olisi nopea ottaa makupala, jotta koiran voisi palkita välittömästi sen tehtyä jotain oikein, jotta koira muistaisi vielä, mistä hyvästä palkinto tuli.

Eli pussin pitäisi pysyä avonaisena, kuten mankkapussin. Mietin reunan jäykistämistä korsettiprojektista ääneillä nippusiteillä, mutta olin tullut valinneeksi pussia varten aika paksun ja jäykän kankaan, jonka totesin pysyvän muodossa ihan itsekseen, varsinkin kun reunaan tuli useampi kangaskerros. Saatavuutta helpottamaan leikkasin pussin etureunan alemmaksi kuin takareunan, ja sitä varten reunan huolitteluksi tuli muotokaitale. Sisäussi on saman mallinen, ja sen sulkee ohuesta kankaasta tehty ja nyörillä kiristettävä kansiosa, jotta pussin saa suljettua jäykästä reunasta huolimatta. Kaksi ripustuslenkkiä pitää pussin oikein päin ja heilumatta vyössä. (Mankkapussiinkin olisi pitänyt tehdä kaksi lenkkiä)

Ajatus ei riittänyt sisäpussin ja kannenkiinnittämiseen siististi reunan muotokaitaleen väliin, joten ne on vain tylysti tikattu kiinni muotokaitaleen juureen, mutta toimii pussi näinkin ja ystäväni vaikutti tyytyväiseltä. En tosin ole vielä kuullut, toimiiko pussi hänellä käytössä.

Mekko isän muistoksi

Ystäväni isä kuoli aiemmin viime vuonna, ja ystäväni oli keksinyt, että ehkäpä hän voisi kunnioittaa ja muistaa isää ja tavallaan pitää osan hänestä yhä lähellä muuttamalla isän rakkaan aamutakin joksikin sellaiseksi, mitä ystäväni voisi itse käyttää. Isä vain oli ollut kookas ja pitkä mies (aamutakin koosta päätellen), mutta ystäväni on pieni ja hento nainen, joten ihan sellaisenaan tai edes muokattuna aamutakkia ei voisi käyttää, mutta koska aamutakki koostui suorista sileistä paloista, ystäväni keksi, että ehkä siitä voisi ommella jonkin muun vaatteen, esim. mekon, ja hän kysyi siihen minun apuani.

Ystäväni mietti ensin samanlaista mekkoa kuin hänelle aiemmin tekemäni, mutta päätyi sitten rennompaan malliin, jollainen toinen mekko hänellä myös oli ennestään. Löysin käsityölehdistä vastaavanlaisen kaavan (5/99, malli 8) ja ryhdyin työhön.

Aamutakki oli onneksi kevyttä puuvillapalttinaa ja sellaisena helppoa käsitellä. Hiukan päänvaivaa aiheutti sijoittaa aamutakin isot kuviot mekkoon ehjinä ja kokonaisina ja vielä järkeviin kohtiin, mutta ison aamutakin kangasmäärä antoi hyvin liikkumavaraa. Päätin sijoittaa isot kuviot helmaan, toisen etupuolelle ja toisen taakse, ja jättää miehustaosan rauhallisen yksiväriseksi. Kangaspaloissa sattui olemaan kaunis kirjoitusmerkkien rivistö juuri sopivasti sellaisessa kohdassa, että sain siitä vasemman etukappaleen, jossa kirjoitusmerkit ovat nätisti pystyrivissä sydämen päällä.

Miehustaosa on kaksinkertainen, helmaosassa on asetaatti tms. vuori, ja takana vetoketju. Hankaluuksia tuli lähinnä vetoketjun saamisessa kiinnitetyksi nätisti, niin että rinnanalussauma osuu kummallakin puolella kohdakkain, eivätkä kappaleet kupruile kumpaankaan suuntaan, sillä sileältä ja helpolta näyttävä materiaali kuitenkin venyi ja luisti aavistuksen ommellessa. Lisäksi valitsemani koko 36 osoittautui aivan liian suureksi, joten sain pienentää vaatetta reippaasti saadakseni sen istumaan kunnolla. Myös olkainten kiinnitys osoittautui mutkikkaaksi - mihinkäs asentoon olkain pitää laittaakaan  nurjalla puolella, jotta se nousisi vinosta reunasta ylöspäin eikä kohtisuoraan reunaan nähden...?

Mutta lopulta olin mekkoon tyytyväinen ja niin tuntui sen käyttäjäkin olevan :-) Ja aamutakin paloja jäi vielä melkein toinen mokoma hyödynnettäväksi.

Tilaushame, tai sinne päin.

Kävin kesällä tapaamassa ystävääni, joka harmitteli, ettei kaupoista enää löydy sellaisia pitkiä hameita kuin 90-luvulla oli, tai jos löytyykin, ne ovat kummallisen kokoisia eivätkä sovi hänelle. Minä tietysti uhoamaan, että tämähän on pelkästään järjestelykysymys - äkkiähän minä sinulle hameen teen! Niin sitten sovittiin tehtäväksi, ja joku viikko myöhemmin ystäväni toi minulle ostamansa kuvioidun farkkukankaan.

Mutta siinä kohtaa iski saamattomuus ja laiskuus, varsinkin kun ystäväni oli sanonut, ettei hameella ole kiire. :-( Joten projektin aloittaminen lykkääntyi ja lykkääntyi kunnes tajusin, että alkaa sataa lunta ja tulla talvi, eli hameen käyttöaika alkaa jo olla ohi! Nyt olisi pakko lunastaa lupaus asap!

Kaivoin 90-luvun lopun käsityölehdistä sopivan pitkän kapean simppelin hameen kaavan, muokkasin sen ystäväni mitoille sopivaksi ja ompelin hameen, jossa on sivulla vetskari ja halkio. Kävi ilmi, että olin ostattanut hänellä tuplasti liikaa kangasta kuvitellessani, että hameen pitäisi olla leveämpi, mutta kun tajusin, miten kapean hameen hän halusi, yksi pituus riitti oikein mainiosti. Tulin myös valinneeksi ensimmäisen käteen sattuneen simppelin mallin miettimättä olisiko ystäväni halunnut esim. vaikkapa taskuja tai muita yksityiskohtia, enkä halkion kohtaa leikatessani taaskaan muistanut huomioida riittävästi saumavaroja :-( Joten siinä paraskin uhoaja, että helposti ja äkkiähän minä teen unelmien hameen! *nolo*

Tulee mieleen isäni ammoinen kertomus eräästä sikäläisestä naapurinrouvasta, joka oli kehuskellut osaavansa ommella toisille vaatteita, mutta isän äidin tilaama leninki oli osoittautunut niin muodottoman malliseksi ja sopi kantajalleen niin nuonosti, ettei sitä pystynyt koskaan käyttämään. Tekemäni hame kuulemma sentään istui päälle, mutta olisi siitä minun mielestäni, jos olisin ajatellut taas nenäänin pidemmälle, voinut tehdä hienommankin :-(

Custom-pöytäliina

Ex oli hankkinut isomman pöydän pelaamista varten, mutta ei löytänyt kaupasta riittävän kokoista pöytäliinaa sille, joten hän kääntyi minun puoleeni. Otettiin mitat mutta hän jätti kankaiden valitsemisen minulle, toivoen vain samaa beigeä ja punaista, jota huoneen verhoissa ja matoissa on. Tiesin, ettei hän pidä kukkakuvioista, joten päädyin tällaiseen. Keskiosa on koottu kahdesta palasta, reunat ovat sitten yhden pituuden suikaleet. Materiaali on ihan tavallista puuvillaista sisustuskangasta - vähän paksumpaa kuin lakana - joten saa nähdä miten silittämistä inhoava exäni pärjää liinan kanssa... ;-)

Viitta oppaalle

Ystäväni ystävä kaipasi keskiaikaistyylisen mekkonsa lämmikkeeksi päällysvaatetta toimiessaan oppaana aiheeseen liittyvillä kierroksilla ulkomuseossa (mikäli oikein ymmärsin). Ystäväni antoi hänelle minun osoitteeni, ja lyhyehkön sähköpostineuvottelun jälkeen tein hänelle kuvassa näkyvän viitan ja hartiahupun.

Vitta on ohuehkoa mutta tiivistä ja sileää villasekoitetta ja malliltaan puoliympyrä, jota on hiukan viistottu olkapäiltä, jotta se pysyisi paremmin hartioilla. Kaulalla on solmimisnauhat. Huppu taas on huppukappaleen kaulalle liitetty rengasmainen kappale - ruskeaa pellavaa, joka on vuoritettu ohuella vaaleankeltaisella pellavalla, kiinnitetty kaulalla koristehakasilla ja koristeltu reunaa kiertävällä yksinkertaisella pujottelulla kahteen tikkipistojonoon.

Kännykoteloita

Kaveri valitteli, ettei hänen uusi kännykkänsä enää mahtunut vanhaan koteloon, mutta ettei hän löydä sille mistään uutta sopivaa koteloa, joten hän säilyttää nyt puhelintaan sukassa suojatakseen sitä raapiutumiselta. Johon vastasin, että herrajestas, ei ole noin vaikeaa, tuohan on vain järjestelykysymys, anna kun mittaan sen kännykäsi ja valitse tästä mistä kankaasta haluat kotelon!

Oikealla on sitten tulos, omistajan määrittelemien speksien mukaan tehty tummanruskeasta puuvillasametista ja ruskeasta vuorisilkistä, kiinnitys kahdella tarranauhan pätkällä, ei vyökiinnitystä, kun sitä ei haluttu. Uusi omistaja tuli ikionnelliseksi ja pyysi tekemään samanlaisen pienelle pojalleen, jolle oli juuri hankittu eka kännykkä, joka nyt seilasi koululaukun pohjalla ihan suojattomana.

Isä ei osannut nimetä poikansa lempiväriä, joten hän valitsi materiaaliksi mustaa puuvillaa, ja antoi pojan kännykän mitat. Aloin sittemmin miettiä, että mahtaakohan pieni poika kuitenkaan arvostaa koruttoman tyylikkään mustaa kännykoteloa, ja yritin keksiä jotain piristystä, mutta kun vielä vähemmän tiesin pojan mieltymyksistä, uskalsin lisätä vain vähän hopeanvaaleaa nauhaa koristeeksi. Muutoin malli on sama kuin ylläolevassa.

Saa nähdä, mitä poika kännykkäkotelostaan tykkää - en ole vielä kuullut, mitä hän on siitä sanonut. Toivottavasti ei kuitenkaan "Ihan tyhmä, en käytä tuollaista!" ;-)

Kesämekko

Kun talvella postasin merkinnän liivimekosta, ystävä pyysi, josko tekisin hänelle samanlaisen kesäversiona kirpparilta löytyneestä puuvillakankaasta. Muuttoni uuteen kotiin ja erinäiset muut rasitteet lykkäsivät hommaa tänne asti, mutta kun kyse oli kesämekosta, se valmistui oikeastaan parahiksi. Siis olettaen, että kesä muuttuisi taas kesäiseksi. ;-) Kuvissa mekko on tilaajan yllä.

Kaava on vanhan käsityölehden kotelomekon kaava, jossa vyötärösauma on rintojen alla. Tämä mekko eroaa liivimekosta sen verran, että tämän helma on alkuperäisen kaavan mukaisesti alaspäin aavistuksen kapeneva, kun liivimekkoon tein hiukan kellottuvan helman. Alunperin helma kootaan erillisistä kappaleista pysyleikkaussaumoilla, mutta olin laiska ja liitin helmakappaleiden kaavat yhteen etu- ja takakappaleiksi, joissa on pitkät muotolaskokset. Pidän kaavasta, koska siinä miehustakappaleiden vuorin avulla huolitellaan pään- ja kädenteiden reunat helposti, ja sitten käännetään koko systeemi avoimiksi jätettyjen olkasaumojen kautta. Vuorina on vaaleanvihreää lakanakangasta äidiltä uusiokäyttöön saadun keskeltä hiduksi kuluneen lakanan reunasta.

Itseasiassa ystävän antama kangaspala oli sen verran pieni, että vaikka asettelin kaavat miten, kangas ei aivan riittänyt kaikkiin paloihin. Lopulta ratkaisin ongelman kokoamalla vasemman miehusta-takakappaleen kahdesta palasta; sauma menee itseasiassa juuri kuvassa näkyvän alueen rajaa pitkin eli olkavarren vieressä pystysuunnassa. Olen erityisen ylpeä siitä, että sain leikatuksi takakappaleet siten, että kuvioiden asemointi pysyy niissä pystysuunnassa samana vaikka ne on leikattu eri kohdista kangaspalaa :-)

Ostin kankaan tehdäkseni tällaisen kesämekon itsellenikin, mutta milloinkohan sen saisi tehdyksi...

1890-pukuja

Liveroolipeliä varten itselleni tekemästäni vuoden 1890 puvusta ei valitettavasti ole tämän parempaa kuvaa. Yläosa syntyi aika kiireellä ke-la aiemmin tehtyjen kaavojen avulla.

Etuosa ja kalvosimet ovat valkeaa thai-silkkiä, jota aikoinaan jäi tähteeksi hääpuvustani. Lisäksi valkeaa pitsiä, valkeaa koristenauhaa, viininpunaista kapeaa satiininauhaa ja keskellä edessä myös hääpuvustani jäänyttä pitsikangasta. Yläosa on kuitettu valaanluujäljiltelmällä ja teräsluilla. Yritin matkia useissa Worthin iltapuvuissa ollutta rakennetta, joka avautuu edestä paitakauluksen tavoin paljastaen alta toista materiaalia, mutta aika valjuksi tuo jäi. Hihojen pitsikoristelu puolestaan on imitoitu eräästä vuoden 1890 muotikuvan iltapäiväpuvusta ja hihat ovat käsityölehden vanhojenpäiväpuvun hihat. Olkapäät vain tahtovat valua hihojen painosta alas, kuten kuvasta näkyy.

Tein ystävälle tilauksesta vasemmalla olevan puvun. Hame oli valmiina mutta se oli tehty krinoliinia varten, joten poimutin, vedin ja kuroin sitä enemmän tyrnyyrihameen malliseksi. Yläosan tein käsityölehden Hovimäki-puvun kaavalla (12/99) muokaten vyötäröä ja kaula-aukkoa. Yläosa on kauttaaltaan luitettu valaanluujäljitelmällä. Puvun tilaajan vyötärö on korsetin ansiosta huomattavasti pienempi kuin tuolla kuvan mallinukella, joten puku on hänen yllään paljon paremman näköinen :-) Kaula-aukon reunassa Hong Kongista tilattua pitsiä ja vaaleaa paksua satiinia, etupystysaumoissa koristeena vaaleaa ohutta nyöriä. Kaula-aukon reunan koristelussa on vaikutteita Age of Innocencen May Archerin hääpuvun vastaavasta kohdasta. Hameen koristeena on nauhaksi laskostettua vaaleaa satiinia ja kankaasta sekä nauhasta koottuja rusetteja.

Toiselle ystävälle tein oikealla näkyvän yläosan puettavaksi hihattoman samettipuvun päälle. Malli on imitoitu Rouffin 1895 vuoden iltapuvusta. Kangas on pronssiin vivahtavaa verhokangasta, jonka koristeena on soutache-nauhaa ja Hong Kongista tilattua pitsiä. Etumustaa kiinnittää kahden napin ja ketjun systeemi, mutta koska se ei kestä vetoa, sisäpuolella on nauha, jonka toinen pää kiinnitetään hakasilla. Etureunojen tukena on valaanluujäljitelmää. Tämänkin kaavat pohjautuvat edellä mainittun Hovimäki-puvun kaavoihin, joihin on lisätty helmakaitaleet ja toisen vanhojenpäiväpuvun hihat.

Kesän tekeleitä

Kesä on mennyt ilman, että olen muistanut / jaksanut päivittää tätä ollenkaan. Tehdyksi on kuitenkin tullut lapsen mekko ja nauhaa tilaustyönä, sekä modattua muutamia larppivaatteita. Nauhasta en ole vielä ehtinyt ottaa kuvaa ja haluaisin kovasti keksiä keinon saada laitetuksi tänne nauhojen kaavoja, mutta pitäisi keksiä, miten se tapahtuisi käytännössä.

Oikealla siis kolmevuotiaalle tilauksesta tehty pellavamekko, joka noudattaa muinaissuomalaisen mekon kaavaa paitsi että keskikappaleiden ja sivukiilojen välilissä on lisäksi punaruskeat lisäkiilat. En ole koskaan tehnyt aikuisellekaan mekkoa tuolla mallilla, joten mekon kaavoittaminen lapselle oli todellista arpapeliä. Mallasin kokoa lapsen parhaillaan käyttämästä mekosta, mutta hihoista tuli pituuteensa nähden luultavasti hiukan kapeat - vajaamittaiset ne ovat tarkoituksella - ja miehusta on varsin tilava, puhumattakaan kiilojen reilusti leventämästä helmasta. Mutta mekko sopi omistajalleen ilmeisesti oikein hyvin ja sitä käytettiin keskiaikatapahtumassa, jota varten se tilattiinkin.

Kesän alussa piti kehittää larppiin leffatyylinen haltiamekko. Ajan ja energian puutteen vuoksi päädyin uuden puvun ompelemisen sijaan ehostamaan vanhaa sinistä pukua. Ystävä oli myynyt minulle omaan pukuunsa ostamansa hopeanvärisen nauhan jäänteet ja koska se oli "läpinäkyvää", ts. muodostui reunanauhoista ja niihin kiinnittyvästä harvasta nauharistikosta, päätin kiinnittää sen taustaksi hopeanväristä nauhaa, ja reunustin sillä puvun laajat hiha-aukot. Sen jälkeen tuli vaikea paikka. Voisin reunustaa nauhalla myös kaula-aukon, muta sitten sitä ei jäisi enää tarpeeksi olkavarsiin. Jos taas käyttäisin sitä olkavarsiin, kaulus jäisi koristeetta. Ratkaisin ongelman jättämällä olkavarsien koristeet samalla tavon vajaaksi kuin aiemman merkinnän vihreässä puvussa ja reunustamalla kaula-aukon vain kaulan ympäriltä. Halkioon punosnaunaa ei enää riittänyt, mutta hopeista taustaa kyllä. Lisäsin halkion kulmiin vielä isoja tekojalokiviä, koska ne sopivat pelin tyyliin.

Harkinnassa on, että myisin tämän puvun, koska näin hienoille keskiaikapuvuille on harvemmin käyttöä, ja vaikka kauluksen koristelun keskenloppuminen on ihan kelvollisesti naamioitu, en ole aivan tyytyväinen lopputulokseen.

Tähän univormuun sen sijaan olen erittäin tyytyväinen :-) Takki on alunperin Henkkamaukan lyhyt armeijatyylinen jakku, johon on lisätty rannekkeet ja olkapäälle nauhaa, päällystetty kaulus ja epoletit ja puettu alle kultaiseen vyöhön kiinnittyvä irtonainen helma, jonka pelitoverini suunnitteli ja kaavoitti. Kaulus, olkapää, kunniamerkkirivi ja epoletit syntyivät laatikon pohjalta löytyneistä nauhanjämistä, rannekkeisiin täytyi sitten jo ostaa uuttakin. Erityisen mielissäni olen kunniamerkkirivistä, joka on yksinkertaisesti kapea pahvisuikale, johon on liimattu vierekkäin erilaisia nauhanpätkiä ja joka on sitten harsittu muutamalla pistolla kiinni takkiin. :-)

Valmis

Vihreasta villakankaasta tehty tilauspuku valmistui. Nauhaa ei ollut ihan tarpeeksi olkavarsiin, joten tein purukumipaikkauksen: lisäsin tyhjäksi jäävän kohdan peitoksi nauhan levyisen suikaleen kangasta, joka oli nauhan pohjakankaan väristä. Läheltä katsottuna se tietysti erottuu, mutta ainakaan nauhan puuttuminen osalta matkaa ei paista silmään ensimmäisenä. Toivotaan, että puvun tilaaja hyväksyy ratkaisuni... :-/

Nyt kun vielä saisi aikaan väsätä tuon oman ruskean puvun valmiiksi ja tehdä siihen pellavasta aluspuvun...

Keskiaikamekkoja

Tämän kimpussa pakersin viikonlopun ja saan vielä pakertaa jonkin matkaa. Villakankainen välipuku eli kirtle jostain 1400-luvun tienoilta keväällä pelattavaa livepeliä varten. Tällä hetkellä edessä oleva halkio on jo saanut käsin ommellut nyörinreiät, mutta niitä kuvassa ei vielä näy. Helmaa leventää neljä kiilaa (edessä, takana ja sivuilla) ja suorille etu- ja takakappaleille muotoa antaa kainaloon lisätty vinoneliön muotoinen kappale ("gusset"?) Pääntien huolittelu muotokaitaleella (valkeaa pellavaa) ei ilmeisesti ole autenttinen työtapa, mutta en suostu edes yrittämän päärmätä kaarevaa pääntietä, joten saa kelvata. :-) Myös hihansuiden päärmeet puuttuvat, mutta halusin saada puvun kasaan päästäkseni sovittamaan sitä ja tekemään käsin ommeltavia vaiheita. Nyörinreikien valmistuttua ja sovitettuani pukua totesin takakappaleen kaipaavan sisäänottoa ja kiilan siirtämistä. Se kuitenkin saa odottaa jonkin aikaa.


Vihreä puku puolestaan on ystävälle luvattu tilaustyö, joka sekin pääsi kuvaan saatuani sen juuri ja juuri kootuksi sovituskuntoon. Eli se on vielä pahasti kesken. Ranteisiin tulee vielä koristenauhaa, olkavarsiin sitä luultavasti ei riitä. Malli on yksinkertaisempi kuin ruskeassa puvussa, ja siksi oikeastaan nolottaa pyytää ystävältä rahaa tästä. Edessä ja takana ehjään kankaaseen, ei siis saumaan, lisättävät kiilat tekivät kyllä vaikeaa, kun olin onnistunut hukkaamaan ohjeen niiden tekemisestä. Jälki ei kyllä tullut parasta mahdollista :-(