Äiti hankki aikoinaan saumurin ja parin vuoden ajan hän ompeli sillä college-paitoja koko perheelle, mutta minusta se oli pelottava vekotin, jonka säädöt ja langanpujotukset olivat mystisiä ja hankalia. Taisin ommella sillä yhden paidan, mutta siihen se jäi. Muutama vuosi sitten äiti lykkäsi saumurinsa minulle, mutta yhtä epäonnistunutta (ks. edellä) yritystä lukuunottamatta se on saanut seistä kaapissa.
Mutta viime kesänä tulleessa uudessa ompelukoneessa pitäisi olla sekä jousto-ompeleita että paininjalan puristuksen säätö ja johon sain pyydettyäni kaupanpäälliksi myös kaksoisneulan, joten ajatus trikoovaatteiden yrittämisestä kummitteli taas mielessä. Joulun alla mies lykkäsi käteeni työväenopiston kevään kurssioppaan, josta päädyin valitsemaan trikoopaidan lyhyt-ompelukurssin. Neljä iltaa, joiden aikana kehiteltäisiin vanhasta kohtuuhyvästä paidasta kaava, ommeltaisiin proto, korjattaisiin kaavoja ja ommeltaisiin valmis paita. Kurssi oli kiva, ope oli mukava ja kannustava, ja tulos näkyy oikealla :-)
Minulle kurssin anti oli lähinnä kaula-aukon huolittelu kaitaleella ja sen kiinnittäminen kaksoisneulaompeleella, sekä tieto, että muotokaitalettakin voisi käyttää, eli vähän perusideoita ja ylipäätään kokemus, että ompelukoneella pärjää trikoon kanssa. Ja uskaltautuminen ompelemaan taas saumurilla. :-) Ihan viimeisen puolen tunnin aikana tein jämäpaloista vielä pipon, kun opella oli kaava sellaiseen, ja olin etsinyt pitkään trikoopipoa, joka ei olisi vauvavärinen ja -tyylinen :-)Lähtisiköhän tästä trikooovaatteiden ompelu enemmässäkin määrin? Mieli tekisi tehdä itse paitoja, kun kauppojen paidoissa on yleensä vääränlainen kaula-aukko, ja usein lyhyt helma ja liian kapea lantionympärys, ja tuollaisia peruspaitojahan minä käytän muutenkin koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti