Trikoopaitoja

Kissapaitaa koskevassa postauksessa mainitsin, että olen tehnyt muitakin trikoopaitoja. Kaikkihan lähti käymästäni työväenopiston trikoopaitakurssista ja sen oppien turvin aloin kokeilla sekä uusien paitojen tekemistä että kaupasta ostettujen paitojen muokkaamista enemmän tai vähemmän  Nyt talven aikana palattuani asumaan saumurin luo paitoja on syntynyt enemmänkin, osittain talvialesta ostamieni kankaiden ansiosta, osittain valmiita vaatteita hyödyntämällä. Kokosin tähän kuvia niistä.

Olen varmaan maininnut jo aiemminkin, että pidän paidoissa eniten venepääntiestä mutta kaupasta sen mallisia paitoja löytää harvoin. Eipä siis ihme, että olen tehnyt useamman sellaisen. Hiekanvärinen on alekangas, raidallisen poimin heräteostoksena ihastuttuani siihen Inkuri-kangasliikkeessä Matinkylässä ja punaisen löysin joskus aiemmin Eurokankaan palalaarista enkä voinut jättää sitä sinne, koska väri oli juuri oikea ja kangas tukevaa ja hyväntuntuista. Veikkaan, että se on suurelta osin keinokuitua, mutta pidän siitä silti.

Näissä malli on ihan perus: istutetut hihat ja alavaralla huoliteltu pääntie sekä yksinkertaiset käännökset hihansuissa ja helmassa.

Aiemmassa postauksessa mainittu musta-punainen raglan-hihainen paita on niin mieluisa - raglan-pääntie tuntuu asettuvan hyvin venepäähtiemäisesti - että halusin tehdä toisen sellaisen, ja tein sen tuosta samasta punaisesta, koska ostamani pala riitti hyvin kahteen paitaan (ja sitä taitaa olla viekin vähän jäljellä)

Sitten on pari vähän erilaista tapausta, myös noista alennusmyyntikankaista. Halusin kokeilla holkkihihoja, joten löydettyäni kaavan sellaiseen tein t-paidan. En oikein tykännyt lopputuloksesta, sillä hihat jäivät lepattamaan vähän liikaa minun makuuni niin että korjasin olkasaumaa kaartumaan jyrkemmin alaspäin. En ole vieläkään ihan tyytyväinen mutta mieli tekisi tutkia, miten kaavasta saisi paremman.

Vedospääntiestä olen myös pitänyt, mutta ainoa kaupasta löytämäni sellainen oli väärän värinen, joten tässä kokeilu ommella sellainen itse. Ei aivan onnistunut tämäkään vaan se tuntuu valuvan alas olkapäiltä. Epäilen, että takakappaleen pitäisi olla kapeampi, ja vähän sitä jo kavensinkin niskasta. Ystävättärellani on kiva vedospääntiepaita, joka on kuulemma kulumassa loppuun, joten hän lupasi sen minulle kaavoiksi; katsotaan tulevaisuudessa saisiko sillä paremman tuloksen.

Ytitän pitää meteliä siitä, että uusien vaatteiden tuotanto on pahimpia ympäristötuholaisia (ja tuossa edellä on runsaasti uutta puuvillakangasta :-( ) joten yritän tehdä vaatteita myös käytetyistä vaatteista. Tässä kaksi puuvillaneuleesta ommeltua paitaa. Tummempi on kirpparilta ja harmillisesti sen hihat jäivät hiukan turhan lyhyiksi. Vaalea on alennusmyynnistä poimittu miehen XL-kokoinen neulepusero, jonka paloitteli ja ompelin paidaksi itselleni - hihat riittivät juuri ja juuri.

Nyt alkaa tuntua, että pitäisiköhän minun yrittää tehdä jotain vähän erilaista, jo siinäki mielessä, että kohta kaikki arkipaitani ovat samaa mallia. Odottamassa on ainakin pari vedoksista ja rypytyksistä  muotonsa saavaa paitaa, kun vain uskaltaisi ryhtyä niihin.


Pari vinkkiä, joita olen näitä ommellessani miettinyt:

- Trikoopäärmeet kannattaa ompelukoneella ommellessa ommella oikealta puolelta (mitata päärmeen leveys tarkkaan ja asemoida ommel sen mukaan sopivan matkan päähän reunasta) koska reuna venyy helposti paininjalan työntäessä sitä edellään niin että päärme alkaa kupruilla tai kiertää. Kun sen laittaa alimmaiseksi, syöttäjä syöttää sitä tehokkaammin jolloin se asettuu paremmin paikoilleen.

- Paininjalan paineen löysääminen on ihan ehdoton juttu, koska nimenomaan se enemmän puristava paininjalka työntää päällimmäistä kangasta edellään ja aiheuttaa sitä kupruilua muutenkin.