Barbinvaatteita

Ostettuani ne napit barbinvaatteita varten, sormia on syyhyttänyt aina ne sisältävän rasian osuttua hyppysiin, ja joku päivä siten haeskelin netistä kuvia Barbien myyntivaatteista ja Barbie-nukkien yllä olevista puvuista sadakseni ideoita. Kaivelin tilkkuvarastoni pohjia myöten ja ryhdyin töihin, päivän työn tulokset näkyvät oheisissa kuvissa.

Minulla on barbien vaatteiden kaavoja käsityölehdistä ja kirjoista, ja joitakin olen vain kehitellyt itse. Kaikista kaavoista ei kuitenkaan tiedä, istuvatko ne nykyisille leveämpivyötäröisille nukeille, ja kuinka väljiä vaatteet ovat. Erityisesti minua on vaivannut käsityölehden malliarkin pystyleikkauksilla muotoillun mekon kaava, joka on parilla edellisellä yrityiksellä osoittautunut valtavan väljäksi. Tein koekappaleen vaaleanlilasta lakanakankaasta, muokkasin kaavaa sen perusteella, ja kokeilin myös alkuperäistä ohjetta pidempiä hihoja sekä etsin paikkaa rintojen alle tulevalle koristenauhalle. Kuvassa on kyseinen koekappale, josta siitäkin tuli ihan kiva.

Kun tuota empirelinjaa tuli etsittyä, halusin kokeilla myös erästä netissä valmiina myyntivaatteena ollutta mallia. Alaosan kaavan olin kehitellyt joskus aiemmin muotolaskoksilla kavennettua perusmekkoa varten, mutta nipsaisin kaavan poikki arviolta rintojen alta, tiukensin sitä istuvammaksi ja lisäsin rintoja varten kupit. Seuraavalla kerralla poikkileikkaus pitää laittaa puoli senttiä ylemmäs, koska nyt vyötärö meinasi jäädä liian ylös.

Tässä kohtaa ajattelin, että ei enää mekkoja vaan jotain, mitä pystyy yhdistelemään, joten ryhdyin tekemään housuja. Muistelin käsityölehden kaavan olevan lantiolta pinkeä, joten lisäsin siihen aavistuksen lisää leveyttä, jätin vyötärönauhan pois ja pätkäisin lahkeet capreiksi. Pikkuinen yläosa on lyhennetty toppiyläosan kaavasta, t-paita puolestaan käsityölehden poolon kaavasta, minkä takia se onkin helmasta hiukan turhan leveä. Kiiltävä verkkarineulos muuten tekee kuvaan outoja moiré-kuvioita, joita ei oikeasti kankaassa ole.

Saa nähdä, menevätkö nuo joskus käyttöönkin. Ompelin barbinvaatteita omalle nukelleni varmaan viisitoistavuotiaaksi, ja aikuisiällä palasin niiden pariin kymmenkunta vuotta sitten kuunneltuani ystävän pienten serkkujen vikisevän nukkiensa vähäistä vaatevarastoa. He saivatkin joululahjaksi toistakymmentä asua. Tein jonkin verran vaatteita myös kummityttäreni nukelle, mutta hän piti enemmän MyLittlePonyista ja nyt 9 vuoden kypsässä iässä hän on mielestään liian vanha leikkimään barbeilla. Odottelen, josko ystävän nyt nelivuotias neiti joskus kiinnostuisi barbeista... Toivotaan.

Uusi kesähame + farkunlahkeet

Kaikki pitkät hameeni ovat sävyltään tummia ja materiaaleiltaan paksua villaa tai raskasta puuvillatwilliä tai muita vastaavia, joten kaipasin kesäksi jotain muuta, kun aina ei ole riittävän lämmin pitää lyhyttä hametta. (klikkaamalla kuva isommaksi)

Ostin paitakangaspalan, ja jostain iski piheys tyytyä 3,5 metrin sijaan 2,7 metriin, mikä nyt kyllä oikeastaan kaduttaa. Kangas oli vaarakaraidallista, joten laskostin toisen hulpion vyötärökaitaleeseen ja leikkasin helmasta ylimääräiset pois niin, että sain hameesta pystyraidallisen. Nyt helmapäärme on toistakymmentä senttiä leveä, mutta se laskeutuu huonosti, joten saattaa olla, että päärme kapenee vielä jonain päivänä merkittävästi... ;-) Tuota voisi ehkä myös lyhentää viitisen senttiä.

Vyötärökaitale on kiinni hakasilla ja sivulla olevassa halkiossa on kiinnittimenä pari nepparia. Aiemmin tekemäni kiristysnauhaviritelmät akoivat kyllästyttää, koska niihin tarvitsi aina hakaneuloja lisätueksi.

Ostin syksyllä tummanruskeat farkut hiukan kiireessä ajatellen, etteivät pari senttiä liian lyhyet lahkeet haittaisi. Mutta matalia kenkiä käyttäessä se kyllä haittaa, joten päätin pidentää farkkuja hiukan. Teininä sain äidiltä pieniksi jääneet marjapuuronpunaiset farkut, jotka olivat myös hiukan liian lyhyet (äitini on minua reilusti lyhyempi) ja niiden pidennys onnistui nappiin osuneen kangasvalinnan takia täydellisesti, joten päätin yrittää, josko sama onnistuisi noiden ruskeiden farkkujen kanssa. Ainakin onnistuin mielestäni valitsemaan hyvänvärisen ja hyvänpaksuisen kankaan.

Neitien tavaroita

Viime lauantaina kastettu Ella Helmi Aurora sai ristiäislahjaksi vaaleanpunaisen virkatun hatun. Itse hattuun bongasin ohjeen vanhasta käsityölehdestä, ja sen mukaan hatun piti sopia puolivuotiaalle, mutta vaikka lanka olevinaan oli samanpaksuista kuin kuin ohjeessa, hatun ympärysmitasta tuli aavistuksen pienempi, mikä oli ihan hyvä, koska sen saaja syntyi vasta huhtikuun alussa. Ella ei vielä osaa pitää päätään pystyssä, joten hattu tarvitsi kiinnitysnyörit, jotka lisäsin ilman ohjetta. Pikaisesti kokeillessa hattu vaikutti sopivankokoiselta päivänsankarille, mutta korvalappujen osumista oikeaan kohtaan en tiedä. Toivotaan, että hatulle on käyttöä.

Laitan myös muistaessani näkyville nämä, koska olen niistä melko ylpeä. Ponnarilenkit syövät hiuksia ja hainhampaista menee koko ajan hampaita poikki, ja omasta mielestäni nopein tapa kiinnittää pitkät hiukset nutturalle on neula.

Omat hiukseni vain ovat niin ohuet, ettei niistä saa kovin kummoisen kokoista sykeröä, joten kaupan pari-kolmekymmentäkymmentä senttiä pitkät nutturaneulat ovat niihin naurettavan ja epäkäytännöllisen pitkiä. Kiinnitettyäni hiukset muutaman kerran lyhyellä lyijykynällä satuin törmäämään keittiössä parittomaksi jääneeseen puiseen (bambuiseen?) syömäpuikkoon. Sitä oli helppo vuolla puukolla, joten lyhensin sitä hiukan ja vuolin toisen pään teräväksi ja toiseen päähän hiukan koristetta. Vielä viimeistely hiekkapaperilla, niin nutturaneula oli valmis. Olen jo ehtinyt hukatakin muutaman tuollaisen, mutta alla tällä hetkellä käytössä olevat kolme. Keskimmäinen on vuoltu koristeellisesta päästä poikkileikkaukseltaan nelikulmaiseksi, mutta se pyöristyy terävää päätä kohden.

Tulevista töistä sen verran, että löysin vihdoin nappeja barbinvaatteisiin (vieläpä kolme erilaista värilajitelmaa!), joten niitäkin voisi taas ryhtyä tekemään, mutta toisaalta työn alla on myös sininen kirjailtu pöytäliina (hiukan vajaa puolet kirjailuista tehty, kuvia myöhemmin), punainen tilkkupöytäliina ja sohvatyyny (niihin voisi käyttää Kiinasta ostamiani ihania silkinpaloja :-D), pehmo-kettu (joka on odottanut keskeneräisenä jo koko kevään) sekä itselle uusi pitkä kesähame, kun omenanvihreä alkaa osoittaa harmillisia kulumisen merkkejä.

Vanhoja töitä

Vanhoja tekeleitä oikeanpuoleinenkin, mutta koska tuolla aiemmin oli kuva tästä puvusta keskeneräisenä, laitetaan tässä kuva valmiista asusta. Siis edestä nyöritettävä about 1400-luvun villakankainen päällyspuku. Kuva on viime kesänä olleesta Antikristuksen Yö -pelistä.


Vasemmalla on pikkuinen mekko, jonka poimin loppuvuodesta kaverin poisannettavien kasasta kivan värinsä vuoksi. Alunperin mekko oli kai kokoa 36 tai 38, mutta ottamalla jokaisesta saumasta ulos pari milliä ja jatkamalla kaula-aukon ja kädenteiden alavaroja lisäpaloilla sain suurennettua sen mahtumaan itselleni eli suunnilleen kokoon 42. Onhan se vähän lyhyt kyllä, mutta miehen mielestä oikein söpö :-D


Jossain tuolla alkupäässä mainitaan myös sinisen punareunaisen tunikan valmiiksitekeminen. Tässäpä tämä. Alunperin tunika oli myyntiin tekemäni miehen tunika, mutta otin sen itselleni päällystunikaksi Keisarikuntaan, koska siellä punainen oli suosittu väri vaatteiden koristelussa. Tosin sinne en saanut valmiiksi helman kirjontaa, mutta senkin sain tehdyksi pelin toiseen osaan viime syksynä. Bussimatkat ovat muuten ihan hyvää aikaa käsitöiden tekemiseen ;-)

Uusiolakana!

Tämän aloitin jo pääsiäisloman jälkeen saatuani idean käsityölehdestä, mutta tyynyliinojen kanssa venyi tänne asti, kun en saanut aikaan aiemmin.

Eli siis parivuoteen pussilakana ja tyynyliinat kahdesta yhden hengen pussilakanasta ja parista tyynyliinasta ja lisätilkuista. Oikeassa reunassa eli jalkopäässä näkyvä osa oli alunperin valkea pussilakana, jossa oli ohuita sinisiä ruutuja. Keskiosa on kukkakuvioista pussilakanaa, jossa oli vihreitä lehtiä ja vaalean violetteja kukkia. Lakanan yläpäätä on täydennetty samassa värjäyksessä olleella puna-kelta-kuviollisella flanellilla sekä yksivärisillä tyynyliinoilla, jotka olivat alunperin kai vaaleanvihreitä. Koko kangaskasa kävi pesukoneessa muistaakseni kahden Ocean blue -väripaketin kanssa.

Pointtina oli saada yksi tuplapeiton pussilakana lisää pahentamatta ennestäänkin pursuavan liinavaatekaappin tilanahtautta. Muutetaan siis kaksi tarpeettomaksi käynyttä pientä pussilakanaa tuplapeiton pussilakanaksi! Ihan hyvin tuo onnistui, vaikka vähän joutuikin kokoamaan osia pienemmistä paloista, ja väri olisi saanut olla hiukan tummempi. Harkinnassa onkin, että koko homma menisi vielä yhteen värjäykseen yhden farkunsinisen väripaketin kanssa, mutta toisaalta kuviot eivät sitten ehkä erottuisi enää ollenkaan.

Pikainen pöytäliina

Tulin edellisenä iltana ajatelleeksi, että minun voisi olla kohteliasta viedä omastakin puolestani tuliaisia perheelle, jonka luona saamme kyläillä viikon ulkomailla. Kun en tiedä, millä värillä he sisustavat, tein kiireesti valkoisen tilkkukaitaliinan. Päissä on hääpukuni valkoista silkkiä, sitten on isompia palasia, mm. reikäkirjailtua trikoota, paksua pitsimäistä kangasta, pellavaa, popliinia, puuvillaa ja verkkomaista vuorikangasta. Pienemmissä paloissa on myös kohokukkasella koristettua sileää keinokuitua, leveää koristenauhaa ja verkkarikangasta. Keskellä on leveät puuvillapitsikangaspalat ja keskimmäisenä pala hääpukuni pitsiä. Vuorina on pellavaa. Tiedä häntä tykkäsikö emäntä tuosta, kyllä hän kiitti ja kehui, mutta sen jälkeen laskostettu liina unohtui tavaraläjään pöydänkylmalle.

Mietin joskus, ovatko nuo liinat muiden mielestä typerännäköisiä turauksia ja vain omassa pienessä mielessäni pidän niitä kivan näköisinä, eivätkä niitä saaneet vain kehtaa sanoa totuutta. Eräskin, jolle tuollaisen annoin, ihmetteli, että mikä tämä oikein on, eikä tosiaan näyttänyt ymmärtävän, vaikka hänelle selitettiinkin.

Menneitä töitä

Tämä on taas jäänyt pahasti syrjään. Toki vuoden vaihteessa ja sen jälkeen olin niin kiireinen, ettei käsitöille jäänyt ajatustakaan, mutta ennen sitä ja sen jälkeen tuli tehtyä sentään jotain.

Mies valitteli talvella villasukkien puutetta, joten tein tällaiset ->
Seitsemän veljestä - Raita-lankaa Novitan sivujen ohjetta hiukan modifioiden, kun miehen jalat ovat varsin rintavat. Kantapää menee mummoni ohjeella, jonka tapaan itseasiassa neuvoo myös Novitan sivujen sukkaohje!
Neuloin taas luennolla, mihin opettajat kiinnittivät huomiota ilmaisten epäilyksensä, että kuuntelenko heitä ollenkaan...

Syksyllä tein ystävän tilauksesta lautanauhaa ->
Ystävä hankki mieleisensä langat ja piirsi kuvion, jonka sitten parhaani mukaan toteutin. Lanka oli ohuehkoa, joten nauhasta tuli kapeaa, mikä oli tarkoituskin.