Olenpahan ainakin erilainen!

Vuosia sitten kävin British Museumissa ja ihastuin t-paitaan, jossa luki Rousseuaun lausuma "If I'm not better, at least I'm different." Paha vain, että pesussa paita kutistui pian käyttökelvottomaksi. Laitoin sen kuitenkin talteen aikoen vielä joskus tehdä siitä jotain - mainitsin aiemmin T-paidasta kassiksi -merkinnässä halunneeni kokeilla t-paidasta leikatun palan kiinnittämistä koristeeksi joustamattomaan kankaaseen, ja mielessäni oli nimenomaan tämä paita. Paitsi että se oli hautautunut ties minne kangaskasojeni uumeniin.

Kun sitten jouduin järjestämään kankaita uudelleen, tämä t-paita osui lopulta käsiini, ja päätin toteuttaa suunnitelmani kassista. Keskeneräisten töiden kasassa on pitkään lojunut myös harmaa kassintekele, jota koristaa vaaleanpunaisista tilkkusuikaleista tehty kaitale, jota kokeilin löydettyäni netistä ideoita tilkkutöihin, joten idea tilkkukaitaleeseen tuli sieltä. Mutta koska teksti on vaaleansininen tummansinisellä pohjalla, päädyin vaaleansinisiin tilkkuihin ja mustaan pohjakankaaseen, koska sellaista minulla sattui olemaan.

Kasasin ensin tilkkutyön, vuorasin sen pohjakankaalla ja leikkasin pohjakankaasta loput palaset. Tikkasin t-paidasta leikatun palasen pohjakankaalle kuten tuossa aiemmassa merkinnässä ja kokosin laukun katesaumoilla. Taitoin alakulmat pohjan alle saadakseni laukkuun pohjan, ja kiinnitin lopuksi kantohihnat. Harkitsin hetken aikaa, että olisin kiinnittänyt laukkuun myös t-paidassa olleen British Museumin tagin, mutta sitten joku olisi luullut, että laukku on ostettu museosta sen sijaan, että olen tehnyt sen itse. :-)

Kenkälaukku

Uudenvuodenjuhliin lähtiessä mies huomautti, että muuten päälläni on ykköset, mutta kannan korkkareitani muovikassissa, mikä ei näytä kovin kivalta. Oikeassahan hän on ja olen itsekin muistaessani harmitellut sitä, Joten kun kerran laukkujenompelukirja on, voisin kai ommella kerrankin asiallisen laukun kenkien kantamiseen siististi.

Käsityölehdessä oli vuosia sitten kolmion muotoisen juhlakenkälaukun ohje (12/98 tai 12/99?) mutta se näytti hankalasti avautuvalta niin, että kenkien laittaminen sinne olisi vaikeaa. Olin saanut äidiltä pitkiä vetskareita, joten otin mitat kenkälaatikosta ja suunnittelin laatikkomaisen mallin, jonka koko päälliosa avautuu, jolloin kengät voi työntää sinne suoraan päältäpäin. Kokoa laukulla on sen verran, että korkeammatkin korot tai nilkkurit mahtuvat sinne ongelmitta.

Ensiksi vetoketju kiinnitettiin kahteen sivu/päällikaitaleeseen, sitten niiden päihin kiinnitettiin sivukappaleet ja nämä sivu/päällipalat kiinnitettiin suorakaiteen muotoisin etu- ja takakappaleeseen. Nelikulmainen pohjapala kiinnitettiin viimeisenä.

Materiaali on harmaanruskeaa canvasta, jonka tuin tarpeettomaksi käyneellä puuvillaripsillä. Kun mustan metallivetskarin (n. 40 cm?) ja harmaanruskean kankaan yhdistelmä näytti turhan armeijatyyliseltä, yritin koristella sitä hiukan, mutta ei se kovin vähemmän armeijahenkiseksi muuttunut... ajaa kuitenkin tarkoituksensa.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen - trikoota

Olen harrastanut ompelemista pitkään ja tehnyt yhtä sun toista, mutta joustaviin kankaisiin en ole uskaltanut kajota, pääasiassa siksi, että ompelukoneeni ei jousto-ompeleistaan ja jopa kaksois-overlockistaan huolimatta suostunut yhteistyöhön joustavien kankaiden kanssa, vaan venytti päärmeet aina piloille, niinä parina kertana kun rohkenin yrittää. Päättelin vian piilevän paininjalan puristuksessa, jota ei voinut säätää, joten se siitä.

Äiti hankki aikoinaan saumurin ja parin vuoden ajan hän ompeli sillä college-paitoja koko perheelle, mutta minusta se oli pelottava vekotin, jonka säädöt ja langanpujotukset olivat mystisiä ja hankalia. Taisin ommella sillä yhden paidan, mutta siihen se jäi. Muutama vuosi sitten äiti lykkäsi saumurinsa minulle, mutta yhtä epäonnistunutta (ks. edellä) yritystä lukuunottamatta se on saanut seistä kaapissa.

Mutta viime kesänä tulleessa uudessa ompelukoneessa pitäisi olla sekä jousto-ompeleita että paininjalan puristuksen säätö ja johon sain pyydettyäni kaupanpäälliksi myös kaksoisneulan, joten ajatus trikoovaatteiden yrittämisestä kummitteli taas mielessä. Joulun alla mies lykkäsi käteeni työväenopiston kevään kurssioppaan, josta päädyin valitsemaan trikoopaidan lyhyt-ompelukurssin. Neljä iltaa, joiden aikana kehiteltäisiin vanhasta kohtuuhyvästä paidasta kaava, ommeltaisiin proto, korjattaisiin kaavoja ja ommeltaisiin valmis paita. Kurssi oli kiva, ope oli mukava ja kannustava, ja tulos näkyy oikealla :-)

Minulle  kurssin anti oli lähinnä kaula-aukon huolittelu kaitaleella ja sen kiinnittäminen kaksoisneulaompeleella, sekä tieto, että muotokaitalettakin voisi käyttää, eli vähän perusideoita ja ylipäätään kokemus, että ompelukoneella pärjää trikoon kanssa. Ja uskaltautuminen ompelemaan taas saumurilla. :-) Ihan viimeisen puolen tunnin aikana tein jämäpaloista vielä pipon, kun opella oli kaava sellaiseen, ja olin etsinyt pitkään trikoopipoa, joka ei olisi vauvavärinen ja -tyylinen :-)

Lähtisiköhän tästä trikooovaatteiden ompelu enemmässäkin määrin? Mieli tekisi tehdä itse paitoja, kun kauppojen paidoissa on yleensä vääränlainen kaula-aukko, ja usein lyhyt helma ja liian kapea lantionympärys, ja tuollaisia peruspaitojahan minä käytän muutenkin koko ajan.

Jämäpaloista toilettilaukku

Äiti tarjosi jämiä vahakangasmaisesta kankaasta, josta hän oli tehnyt ruokapöydälle tabletit. Paloja oli kaksi n. 10x30 cm ja yksi n. 20x30 cm, joten niistä ei paljoksi riittänyt, mutta vettähylkivä /vedenpitävä? materiaali houkutteli minua väsäämään jonkinlaisen toilettipussin.

Malli on matkittu siitä Laukkuhullun ompelukirjasta, jossa oli samanmuotoinen monimutkaisempi ja isompi kassi. Vuori olisi ollut kiva, mutta siihen sopivaa kangasta minulla ei ollut tarpeeksi. Vetskari on luultavasti verkkareista ratkottu.

Jäykkä kangas oli kyllä vähän hankala ommeltava, varsinkin kaarevaan saumaan, mutta kyllähän tuosta ihan mukiinmenevä tuli. :-)

Samalla reissulla äiti tyhjensi minulle ompelutarvivarastoistaan monenlaisia solkia ja ison kasan vetskareita, ja sitten satuin vielä kotikylällä lopettavan kangasliikkeen poistomyyntiin, josta ostin lisää vetskareita, nauhaa ja muuta pikkukamaa. Sitten kun saisi vielä tehdyksi niistä jostain... :-)

Patalappuja à la carte

Ystävättäreni pyysi minua noutamaan hänen tilaamansa kirjan, koska ei itse päässyt paikalle juuri sinä päivänä, ja kirjan ollessa minulla muutaman viikon hyödynsin sitä häikäilemättömästi.

Kyse oli "Patalappuja à la carte" -kirjasta, johon on koottu vanhoja virkattujen patalappujen malleja. Tuossa oikealla olevat sain aikaan. Tosin minusta tuntui, että ohjeilla patalapuista tuli liian pieniä, joten otin vapauden suurentaa niitä: pyöreässä kaksi ulointa sinistä kerrosta ovat ylimääräisiä ennen pykäläreunusta, ja neliskanttisen alkuperäisessä ohjeessa ruutuja oli 4x4. Neliskanttinen patalappu on virkattu kaksinkertaiseksi, eli kaksi samanlaista pannulappua on yhdistetty reunuksella ja timanttipistoilla. Pyöreä taas saa paksuutensa pallosilmukoista.

Kesken on vielä pyöreä pannulappu, jossa värit vaihtuvat satunnaisesti pienissä pätkissä.

Pannulaput ovat kyllä näppärä keino hyödyntää keränloppuja - noihin kahteen ja vielä keskeneräiseen on mennyt melkein kokonaan vihreä, josta joskus teininä neuloin tuon punaisen kanssa sukat, ja siihen kirjavaan vielä keskeneräiseen olen käyttänyt loppuja näihin sukkiin käyttämistäni sinisistä. Aikomus olisi tehdä patalappuja vielä lisää - olen aikonut ryhtyä keräämään varastoa tavaroita, joita voi antaa lahjaksi, kun pitää yllättäen kehittää jostain tuparilahja tai viemisiä uuteen kyläpaikkaan.

Laukkuja osa 2

 Yritys nro 2. Viimeiset palat kankaasta, jollaisella äiti joskus muinoin päällysti uudelleen ruokapöydän tuolien istuimet ja jolla jatkoin silloisten lempifarkkujeni lahkeita. Lisäksi farkunpaloja ja puuvillacanvasta, josta tehdyn larppivaatteen lienen joskus myynyt jollekin, ja jäänteitä lakanakankaasta, josta tein hyvin pikaisen aluspuvun omaan larppiini. Plus miehen farkuista ratkottu veskari ja kirpparilaukuista evakuoidut metallirenkaat. Ynnä sekalaisia villanpaloja välivuoriksi ja kirpparilaukusta leikattu jäykkä solumuovintapainen levy pohjan kovikkeeksi.

Ei tästä tosin ihan niin hieno tullut kuin toivoin - otin muodon kaupassa näkemästäni laukusta, mutta en tullut tarkistaneeksi, millä tavoin se suljettiin, joten kun tämä on niin leveä, ettei vetskarin laittaminen yläreunaan tuntunut järkevältä, laukun suu jäi todella avonaiseksi. Ainoa suljin on nepparilla (mummon varastosta) kiinnittyvä tamppi. Taskuvarkaiden on hiukan liian helppo pujottaa kätensä tähän laukkuun.

Päällipuolella on litteä vetskaritasku, joka on upotettu päällikankaaseen. Sisäpuolen tasku taas on tehty ompelemalla vetskari kiinni kateen kangaspalaseen, jotka on tikattu vuorikankaan päälle kuin paikkatasku. Toisella puolella vuorissa on avoimia taskuja.

Mitä opimme?
Että villainen välivuori pitää olla täsmälleen oikean kokoinen, ei saa ulottua saumavaroihin mutta ei myöskään jäädä kauas saumoista, ja se pitää kiinnittää, jottei se kupruile ja mene kurttuun.
Että voisi ehkä sittenkin käyttää sitä kangaskaupan myymää huopajäykistettä, jos haluaa oikeasti ryhdikkään laukun. Tai kokeilla nippareiden käyttämistä runkona, kuten kirjassa ohjeistetaan, siis tarkoittaen rigileneä.
Että olkahinhojen lenkit pitää tehdä umpinaisiksi jos ne meinaa kiinnittää laukun päälle, ja että farkku on liian paksua sellaisiin.
Että hihnoja ei turhaan ohjeisteta tehtäväksi 4xleveytensä levyisistä kaistaleista, koska sillä tavoin hihnasta tulee tasaisen paksuinen eikä paksu vain toisesta reunasta, missä on saumavarat.
Että vuorin ja päällisen palat pitää oikeasti leikata samankokoisiksi, jotta ne sopivat yhteen.
Että vuorin taskut eivät saisi olla liian lähellä laukun yläreunaa
Että laukku pitäisi alunperinkin leikata riittävn syväksi.

Kuinka tehdään upotettu litteä ja päälle ommeltu litteä vetoketjutasku.
Kuinka tehdään lyhyet lenkit kantohihnoja varten

Laukkuja, osa 1

Satuin poimimaan kirjakaupassa käteeni Laukkuhullun ompelukirjan. Ensimmäisellä kerralla se jäi vielä hyllyyn, mutta ajatus jäi pyörimään mieleen, joten muutama viikko myöhemmin kävin hakemassa kirjan itselleni.

Olen kummastellut median antamaa kuvaa muodikkaisiin merkkilaukkuihin hullaantuneista naisista ja toisaalta hienojen kauppojen laukkuosastoista, joiden valikoimasta aniharvoin löytyy mitään, mitä voisin edes kuvitella käyttäväni. Enkö vain ymmärrä laukkumuodin päälle, kun en osaa nähdä muodikkaimpiakaan laukkuja tyylikkäinä tai kauniina? Yksi puoli asiassa on se, että laukut tehdään järestään nahasta tai vähintään keinonahasta, enkä minä pidä nahkaesineistä. Syy ei edes ole mikään eläinsuojelueettinen urhea kieltäymys vaan se, etten pidä nahan nihkeältä ja kovalta tuntuvasta pinnasta. Kenkiin ja muihin kovaa kohtelua kokeviin tuotteisiin nahka on ok, mutta en tykkää käsitellä nahkaesineitä jokapäiväisessä käytössä. Valitettavasti valtaosa laukkutarjonnasta on nahkaa, ja kankaisen lompakon löytäminen varsinkin on tuskan takana! :-(

Ja kun kangaskasoissani on paljon paksuja puuvilla- ja villakankaita sekä sisustuskankaita, ajatus omien laukkujen ompelemisesta houkutteli, varsinkin kun Laukkuhullun ompelukirjassa oli runsaasti tekniikoita ja yksityiskohtia esitteleviä havainnollisia kuvia, kuten magneetti- ja kääntölukkojen kiinnitys, vuorin sisälle tulevan vetoketjutaskun rakenne, laukunsuun sisäpuolella olevan vetoketjun rakenne, säädettävä olkahihna tai täytetty kantokahva yms.

Itse asiaan...

Suunnitelmia on useita, mutta tämä kesäinen kangaskassi on ensimmäinen valmiiksi asti ehtinyt projekti. Olin ostanut vuosia sitten Tiimarin alennuskorista tyynynpäällisen, koska pidin sen väreistä ja halusin käyttää sitä jossain tilkkutyöprojektissa. Se osui käsiini etsiessäni materiaaleja ensimmäiseen laukkukokeiluun, ja siinä oli vielä vetoketjukin, jonka irrotin laukussa käytettäväksi.

Eli siis ihan yksinkertainen suorakaiteen muotoinen laukku jolle on tehty sisäänotoilla hieman litteää pohjaa, palakankaista (mm. ex-aviomiehen paitapusero=) koottu vuori, jossa on kaksi taskua, ja sulkimena laukunsuun sisäpuolelle piilotettu vetotkeju. Ryhtiä antamassa on vuoriin kiinnitetty paksut villasekoitteen jämäpalat, ja samaa on olkahihnan täytteenä, mukavuuden vuoksi. Oikeastihan siis pitäisi käyttää tukikankaita ja kirjassa puhutaan itseliimautuvasta vanusta, mutta kun ei raaski eikä kaupoista löydy kovinkaan tukevaa tukikangasta, niin miksipä ei sitten villanjämiä.


Suunnitellessani seuraavia projekteja menin ompelutarvikeliikkeeseen hakemaan nelikulmaisia ja t-solkia olkahihnoja varten sekä lisää vetoketjuja taskuihin ja sulkimiksi. Vasta sieltä tullessani huomasin, että UFF:llä on alennusmyynti ja sinä päivänä kaikki maksaisi enintään 2€. Joten valikoin laukkuosastolta kolme laukkua, joissa oli mahdollisimman paljon (tarvitsemani tyyppisiä) solkia ja vetskareita, maksoin 6€ ja menin kotiin leikkelemään laukut palasiksi. Olin kovasti ylpeä tuloksesta, joten otin vieressä olevan kuvan saaliista - kolmesta laukusta irtosi seitsemän vetoketjua, joista yksi oli pitkä kahteen suuntaan aukeava, renkaita ja yksi t-solki. Vieressä vertailun vuoksi se, mitä ompelutarvikeliikkeestä sain. Melkein harmittaa, etten hamstrannut kirpparilta enempää metriaalia, mutta kyllä noilla varmaan saa tyydytetyksi laukunompelemishimon UFF:n seuraavaan aleen asti. Nelikulmaiset soljet ja miehen vanhoista farkuista purettu metalliveskari tulevat seuraavaan laukkuun :-)