Oranssi tilkkuliina ystäville

J ja S muuttivat jokunen vuosi sitten uuteen kotiin ja maalasivat olohuoneen seinät oranssilla, jossa oli seassa hiukan kultaa. Kun olen muillekin kavereille tehnyt pöytäliinoja, enkä yleensä keksi mitään muutakaan fiksua tupariviemistä, halusin tehdä heillekin, mutta jotenkin homma jäi vaiheeseen moneksi vuodeksi, kunnes sain sen nyt vihdoin valmiiksi heidän kutsuttuaan minut kylään juhannukseksi. Oranssia pellavaa, keltaista pellavaa, sitä samaa chilikuvioista kangasta kuin exälle jääneessä chilikaitaliinassa, vähän kulllanväristä nauhaa, vähän ruskeaa puuvillaa, oranssia silkkikreppiä bestiksen hääkoristeiden jämistä, taas tillkutyöpalasia ja exän kummitädin varastoista jääneiden jäänteitä... :-)

Keltainen tilkkutyyny

Tarvitsin makuuhuoneeseen vielä keltaisen pikkutyynyn. Minulla oli kyllä päällisiä nukkumistyynyihin, mutta vain yksi tylsä yksivärinen keltainen koristetyynyn päällinen, joten jotain piti tehdä.

No, tuo oikean reunan kaistale on samaa kuin huoneen verhot (jotka ostin ja ompelin joskus vuoden 2000 tienoilla), muut ovat tilkkulaatikosta. Mukana on mm. bestiksen lapselle tehdyn keskiaikamekon kangasta ja silkkiä lukiosta asti ystäväni olleen kaasoni omasta hääpuvusta, joka oli sittemmin värjätty ja lyhennetty, ja minä sain jämäpalat. Siitä muuten taitaa olla kuusitoista vuotta! :-o Nuo kullankeltaisemmat palat saattavat hyvinkin olla jämiä Meshirla Shar -peliä varten tehdyistä lipuista (nekin 16 vuotta sitten) ja vasemman reunan kiiltävä trikoopala on jäänteitä tätini joskus lapsuudessani vaatetehtaalta hakemista tilkuista, joista äitini kutoi mattoja. Eli hiukan vajaa 30 vuotta sitten... Loput palat ovat joko tilkkutöitä varten ostamistani tai ex-miehen kummitädiltä saaduista kangaspaloista :-)

Vasemman reunan palaset eivät noudata ruudukkoa ihan siitä syystä, että halusin käyttää palat vaikkeivät ne olleet tarpeeksi isoja, että niistä olisi saanut ruutujen kokoisia paloja. Mutta mitä väliä ;-)

Nutturaneulat ystävättärelle

Ystävättäreni ihasteli käyttämiäni nutturaneuloja ja pohti pysyisivätköhän hänen paksut hiuksensa kiinni sellaisilla, joten tein hänelle neulaparin, kaksi vähän pidempää kuin omani. Hän ei ole vielä saanut niitä, joten katsotaan, mitä hän tykkää. Noita on kyllä helppo tehdä; syömäpuikko, puukko ja hiekkapaperia :-)

Kirpparimekon pelastus

 Pelasin joku vuosi sitten Harry Potterin maailmaan sijoittuvaa larppia, jossa piti pukeutua kaapuun = pitkä, hihallinen ja hupullinen. En jaksanut ryhtyä hankkimaan kankaita isoon uuteen kaapuun ja kun hahmoni oli ompelija, jolla piti olla nättejä vaatteita, menin uffelle etsimään jotain, mistä tuunata.

Löysin väljähkön kukallisen kesämekon, ja täydensin sitä lisäämällä pitkät pussimaiset hihat ja hupun vaaleanpunaisesta sifongista. Pelin jälkeen yritin myydä pukua Ropeconin kirpparilla, koska en itse tarvinnut sitä enää, mutta ei kaivannut kukaan muukaan, joten mekko jäi kaapin täytteeksi.

Se osui käsiini nyt keväällä, ja mietin, että toisaalta mekko on ihan kiva, mutta sen pääasiallinen vika on, että se on hiukan liian lyhyt minulle. Olin vastikään jutellut kaverin kanssa pellavamekosta, jonka helmaan olin lisännyt pidennyskaitaleen, joten mieleen tuli, että miksipä en teksi samaa tälle - olihan minulla edelleen sitä vaaleanpunaista sifonkia, jolla oli tuunannut mekkoa aiemmin.

Joten hihanpidennykset ja huppu veks ja helmaan jatkopalanen, jonka ei tarvinnutkaan sitten olla kovin pitkä. Jotta helmapalanen ei näyttäisi niin päällelisätyltä, laitoin myös hihoihin kapeat kaitaleet samaa kangasta ja kokeilin kaulukseen röyhelöä, jollaisia käytettiin paljon 1800-luvulla, ja jollaisen näin ihan vastikään käsityölehdessä kynähameen helman koristeena.

Lisäkaitaleista tuli ihan hyvät mutta röyhelö näyttää paljolti samalta kuin vanhojen mummojen aamutakeissa, joten se saattaa vielä lähteä pois. Mutta nyt on taas yksi mekko lisää kesäkäyttöön :-)

Tilkkusohvatyyny

 Hankin varmaan kuukausi sitten uudet verhot, joilla huoneen saisi pimeäksi nukkumista varten. Koska en osannut päättää, kumpaa kangasta ostaisin, toinen verho on kukallinen ja toinen viininpunainen. Huoneen tekstiilit ovat kuitenkin enemmän kirkkaan- ja syvänpunaisia, joten ne eivät sopineet verhoihin. Mattoa en voi uusia, mutta tyynyjä ainakin, joten kaivoin kaapeista kaikki vaaleat koristetyynynpäälliset. Halusin kuitenkin jotain, mikä toistaisi verhojen väriä, ja kun verhojen alareunoista jäi kaistaleita, niistäpä sitten tyynynpäällinen.

Suuri ruusukuvioinen kangas on verhokangasta, mutta halusin taas kaivella tilkkulaatikoista kaikkea sopivaa, ja toisaalta, paljon mitään kangasta ei ole niiin paljoa, että siitä saisi edes puolikasta tyynyliinaa... joten nyt noissa on sitä toisen verhon viininpunaista, exälle tehdyn tuolinpäällisen punaista, ammoisen iltapuvun punaista, 1890-puvun punaista sekä siitä jäänyttä pitsiä, aiempien kesäverhojen vaaleaa pellavaa, vuosia ja vuosia sitten nimenomaan tyynyn sulkimiksi ostetut vaaleanpunaiset napit, hääpukuni valkeaa silkkiä ja pitsiä, kukallisen kesähameen vuoriksi hankittua batistia, toisen 1890-puvun vaaleaa satiinia, itse pinkiksi värjättyä lakanakangasta, barbinvaatteisiin hankittua vaaleanpunaista satiinia, juuri valmistuneen hameen vaaleanpunaista puuvillakangasta, ammoin näytelmään Manwelle tehdyn puvun kauluksen valkeaa satiinia, vanhoista rintsikoista irrotettua pitsiä sekä monia ystäviltä saatuja ja kaupasta ostettuja tilkkuja.

Ai minenniin säilyttelen ties mitä kangassilppua....?

Musta arkihame

Perushame, musta, suora, simppeli, joka kävisi monen vaatteen kanssa, oli se, mitä kaipasin.

Kun siivosin larppivaatehyllyä, käsiini osui ammoisen univormun helmalisäke, jolla hyvin todennäköisesti ei olisi enää käyttöä, mutta joka muodostui kaksinkertaisista suorista paloista tukevaa mustaa kangasta. - Hame! Purin siitä kullanväriset koristeet, koristenapit ja hakaset pois ja leikkelin sen palasiksi, jotka juuri sopivast riittivät kapeaan lyhyeen hameeseen.

Ohje on käsityölehden numerosta 5/2001, riisuttuna päällitaskusta ja lisättynä vuorella, joka oli helppo kiinnittää vyötärönauhan sisäkappaleiden reunoihin. Tosin vuoren kiinnittäminen takahalkioon ei ehkä ole taiteen sääntöjen mukainen, mutta toivotaan, että se toimii... Eikä tuosta niin yleiskäyttöistä tullutkaan, kun piti mennä tikkaamaan saumat punaisella langalla.... ;-) Paksu tikkauslanka on kuitenkin sen verran hyvän näköinen, että taidan hyödyntää samaa tulevissakin vaatteissa.

Silityslaudan päällinen

Silityslaudan suojan alla oleva vaahtomuovi on venkoillut jo pitkän aikaa; kurttuuntunut päällikankaan alla, liukunut puolelta toiselle silittäessä ja ilmeisesti venymisen takia pursunut sivuilta ulos päällisen alta. Varsinkin se, että pehmuste on rutussa silitettävän vaatteen alla, ärsytti pahasti. Myös päällikangas oli rispaantunut rikki yhdestä reunasta eikä meinannut pysyä paikoillaan. Mutta korjaaminen on venynyt - kuten tavallista.

Muistelin nähneeni käsityölehdessä ohjeen silityslaudan päällisen uusimisesta ja kävin varmaan pari-kolme tuntia lehtiä läpi, kun sitä ei tahtonut löytyä. Lopulta oli pakko myöntää, että olen varmaan lukenut kyseistä lehteä jossain muualla ja on vain sävellettävä itse.

Siispä tilkkulaatikoista pari kerrosta random-villasekoitetta pehmusteeksi vaahtomuovin lisäksi, ne harsimalla kiinni sileästi silityslaudan tason runkoon ja päälle random-puuvillatwilliä myös jostain laatikon pohjalta, kiristettynä pikaisesti ommellulla kuminauhakujalla ja kaksilla solmiamisnauhoilla. Ei mikään tyylikäs suoritus, kun etukäteissuunnittelun sijaan piti soveltaa sitä mukaa, mutta ainakin silitystaso on nyt tasainen, pehmusteet pysyvät paikoillaan ja päällinen on siisti. Toivotaan vielä, ettei villasekoite ala sulaa pellavaa silittäessä...