Kietaisumekko -52

Olen jo aiemmin tykännyt kietaisumekkojen ja hameiden ideaasta, ja nähdessäni retromekkojen kaavoissa tällaisen kietaisumekon, halusin sellaisen itselleni. Yksi syy on myös, että tuo kansikuvan leveä helma ja kapea vyötärö viehättävät silmääni kovasti :-)

Mutta jotenkin ostamani kankaat eivät tuntuneet sopivilta tähän, kun ajatus on paljolti kotona pidettävä kesämekko, ja toisaalta ystävän antamissa lakanoissa oli kaksi vaaleanpunaisen ja violetinkirjavaa pussilakanaa, joista halusin ehdottomasti tehdä jotain muutakin kuin protoja. Miehen mielestä niiden kuvio oli liian iso ja rauhaton pukuun, joten aioin ensin leikata siitä vinonauhaa, jota tähän mekkoon tarvitsi runsaasti, ja tehdä mekon muuten valkoisesta lakanasta. Paitsi että valkoista lakanaa ei sitten ollut läheskään tarpeeksi, kun mekon takaosan helma on kokonainen ympyrä.

Päätin sitten tehdä etuosan valkoisesta, kuten tuossa kansikuvan mustavalkoisessa mekossa ja takaosan kirjavasta, koska kirjavaa oli käytettävissä riittävästi, ja reunustaa koko homman kirjavasta leikatulla vinonauhalla. Ja ehkei voimakas kuvio ole niin paha, kun vain osa mekosta on siitä? ;-)

Mekko on tosi simppeli tehdä, koska malli on todella yksinkertainen - ainoat saumat ovat olkapäillä ja takaosan vyötäröllä, ja kaikkia reunoja kiertää vinonauha - ja kun tällä kertaa kaava oli oikeaa kokoa, tuntui tosi jännältä voida leikata ja ommella tuosta vain ohjeiden mukaan miettimättä sen enempää. :-) Helmakappaleen kaarevaa vyötärösaumaakin katselin, että mitenköhän tuon on tarkoitus asettua yläosan vyötärölle, pitääkö laskostaa ylimääräistä vai mitenkä, mutta kappaleet sopivatkin yhteen aivan täsmälleen, noin vain! :-D

Tosin jälkeenpäin päädyin korjaamaan vyötäröä kapeammaksi = lyhentämään edessä kohtaavia keskietureunoja, mikä pitänee merkitä myös kaavaan vastaisen varalle, mutta se oli aika pikkujuttu.

Kindlen kannet

Mieheni antoi minulle lahjaksi Kindlen - ilman suojakantta. Sanoin heti, että voin tehdä sille itse kannet, ja hän vastasi, että juuri siksi hän ei ollut ostanut kantta, kun arveli minun mieluummin tekevän sellaisen itse.

Ensimmäinen ajatus väristä oli tietysti punainen, mutta kun itse vekotin oli sininen, halusin jotain siihen sopivaa. Satuin löytämään jämät sinisestä pellavasta, jonka aikoinaan sain ystävältä, joka oli lootannut sen minua varten sisarensa muuton tähteistä, ja josta oli sittemmin tehnyt hameen histelpukua varten. Mitä yhdistäisin siihen? Mallasin ensin saman sinisen sävyisiä tai vaaleita sinisiä, mutta sitten käsiini osui tuo puna-sini-kuvioinen tilkkutyökangas :-)

Mutta mitenkäs se käy siis käytännössä - miten saisi Kindlen pysymään kiinni kansissa peittämättä näyttöä, miten suojata näyttö kolhuilta ja millä koko homman saa pysymään suljettuna? Minulla on usein vaikeuksia tehdä juuri täsmälleen tietyn kokoisia ompelutöitä - varmuuden vuoksi vähän lisää saumavaraa, ja tulos onkin liian väljä, mutta jos yritän tehdä tarkasti tiettyihin mittoihin ja pitää saumavarat kurissa, tulos voikin olla liian ahdas. Varsinkin Kindleä paikallaan pitelevän rakenteen täytyisi olla kuitenkin täsmälleen oikean kokoinen, koska liian väljästä tabletti putoaisi helposti ulos kun taas liian tiukkaan sitä ei saisi edes menemään paikoilleen. Myös rakenteessa oli miettimistä, jotta Kindleä pitelevät taskupalat, Kindlen takana oleva pala, kiinnitysläppä ja kannen sisäpuoli tulevat oikeille paikoille toisiinsa nähden ja kiinnittyvät oikein. Ompelin koko homman kasaan ulkoreunan sauman avulla niin, että kääntämisaukko jäi keskelle. Se kohta tuottikin sitten hiukan hankaluuksia, että mikä pala kääntyy minkäkin alle, jotta taskupalojen reunat kiinnittyvät oikeasti taskuksi, kun aukko sulkeutuu ja suojakannen sisäpuoli kääntyy jonnekin sisäpuolelle. Ehkä tuon olisi voinut vieläkin fiksummin tehdä, mutta ainakin sain sen kasaan siististi, ja kokokin osui riittävän hyvin kohdalleen, niin että Kidle pysyy taskuissa :-)

Sisäkannen kuvio on ommeltu koneella: piirsin kuvion silkkipaperille, neulasin sen kankaalle ja ompelin paperin päältä, ja lopuksi revin paperin pois. Ompeleet kiinnittävät samalla alla pehmusteena olevan villasekoitepalan. Tämä tietysti ennen kuin osat on kiinnitetty toisiinsa. Kannen sisällä on tukena paksua pahvia.

lopuksi kiinnitysläppään ja kanteen nepparit, joilla homma pysyy kiinni, ja tikkaus ihan läheltä ulkoreunaa pitämään kansia muodossaan.

Tähän työhän olen aika tyytyväinen; värit sopivat yhteen ja tarkkuutta vaativa mitoitus osui kuin osuikin oikeaan :-)

Vintage-kaavoja ja mekkoja

Toki 1800-luvun loppupuolen puvut ovat suosikkejani, mutta 1950-luku alkaen 1947 The New Lookista miellyttää myös. Ei toki mikään ihme, kun The New Lookin siluetti muistuttaa suuresti 1800-lukua: kapea vyötärö, leveä runsas hame, tiukasti istuva miehusta... Joka tapauksessa kirpputorilta minun on turha mennä 50-luvun mekkoja etsimään, koska lähes kaikki siltä ajalta jääneet vaatteet on tehty paljon minua pienemmille naisille, Mutta joskus talvella törmäsin Butterickin kaavojen alennusmyyntiin, josta tilasin joitakin vintage-malliston kaavoja. Aikomus on ollut tehdä niiden avulla mekko(ja), kunhan ehtisi.

Olin äskettäin käymässä miehen ystävän luona, joka kuultuaan ompeluharrastuksestani tarjosi, että saisin penkoa hänen kaavakokoelmansa läpi ja viedä mennessäni mitä haluan. Hänellä oli laatikoittain vanhoja kaavoja alkaen 1940-luvulta! Olin vaatimaton enkä viitsinyt kerätä mukaani ihan kauheaa lastia, mutta jotain kuitenkin, ja tässä ensimmäinen niiden avulla tehty mekko :-)

Nämä eivät siis ole uusintapainoksia vintage-kaavoista vaan alkuperäisiä, joten niissä on kaava vain yhteen kokoon, joka yleensä on minulle liian pieni. En keksi muuta keinoa kuin verrata nykyisiin kaavoihin ja mukailla vanhasta ja uudesta yhdistelmä, jolla tehdä koekappale. Vaivalloista, eikä tulos ehkä ole aivan optimaalinen, koska en tunne kaavoittamisen ja kuosittelun sääntöjä tarpeeksi hyvin. Tuonkin ensimmäisen mekon hihojen pitäisi kaartua enemmän alaspäin, jotteivät ne törröttäisi olkavarsien kohdalla ylöspäin. Kaavaa on kuitenkin nyt korjattu, jotta seuraavalla kerralla, jos haluan tuollaisen mekon tai samanlaiset hihat, tulisi parempi. Tuon kuvan jälkeen korjasin myös helman pidemmäksi ja vyötärön poimutuksen alkamaan lähempää keskietua ja tein siitä laskostuksen enkä poimutusta, sillä tuollaisena mekko oli todella runsas lantioilta mutta litteä edestä, mikä tuntui kummalliselta.

Pidän venepäänteistä, joten yritin tehdä tuon oikealla alhaalla olevan puna-valkoisen mallin. Koska en uskaltanut kokeilla oikeasti hyvästä kankaasta, mekko on tehty ystävältä saadusta vanhasta lakanasta, mutta se toimii mainiosti pehmoisena kevyenä kesämekkona :-) Vain koristeena oleva kapearaitainen kangas on uutta. Mekko on vuorattu kokonaan lakanalla ja vetoketju on sivusamassa.

Seuraava mekkoyritys on jo työn alla, kuositteluvaiheessa, mutta koska kimonohiha-vedoskaulus-kaksi muotolaskosta sivulla on varsin erikoinen nykynäkökulmasta, nykykaavoista ei löydy paljoa osviittaa ja vanha kaava on neljä neljä numeroa liian pieni, joten saa nähdä, mitä sovelluksestani tulee... :-)

Lahjalaukku

Yritin keksiä, mitä antaisin tuliaisiksi isäntäväelle, joiden luo menemme kyläilemään. Pöytäliina on vaikea, kun ei tiedä heidän värimieltymyksiään, mutta kassin värillä ei ehkä ole ihan niin väliä. Sitäpaitsi musta on aika yleishyvä väri kassille eikä herätä kovin pahoja intohimoja suuntaan tai toiseen, mutta mustaa pöytäliinaa ei kukaan halua.

Malli on ihan tavallinen nelikulmainen pussi, jonka ompelin ensin renkaaksi ja ompelin pohjasauman, Pussin alakulmat on käännetty sisään niin, että pohjasta tulee nelikulmainen. Ompeli kaikki saumat katesaumoiksi, jotta sisäpuolella ei olisi mitään liestyviä reunoja ja jotta sauamt kestäisivät paremmin rasitusta. Kantohihnoihin lisäsin puoliväliin eli siihen kohtaan, mistä niitä pidellään, sisäpuolelle suikaleen villaa pehmusteeksi, jotta hihna ei pureutuisi käteen toivottavasti ihan niin pahasti.

Kankaissa on omista varastoista poimittua puuvillatwilliä ja vahvaa puuvillasekoitepalttinaa sekä pieni pala satiinia. Kuviollinen kangas on jopa ostettu ihan vartavasten laukkujen tekemistä varten, koska pidin värityksestä :-)

Lahjapannulappu

Miehen kaverin tuparit, ei lahjaa eikä paljon aikaakaan, ja käytettävissä vain parin histel-projektin jämiä sekä nukenvaatteita varten nopeasti kasattu pussi random-tilkkuja. Mitä tehdä?

Tilkkupussissa sattui olemaan pari palaa paksua villaa, joiden ympärille saattoi koota pannulapun. Siniraidalliset tilkut ovat omasta 1700-luvun jakustani, tummansininen villa miehen 1600-luvun doubletista, musta villa ja pellava hänen saman asun housuista ja mustasta puuvillasta on tähän mennessä tehty larppiunivormun lieve, josta myöhemmin tuli hame, ja olin ottanut palat mukaan tehdäkseni tuliaislahjakassin.

Pannulappu on toiselta puoleltaan auki, niin että käden voi pujottaa siihen sisään ja käyttää sitä eräänlaisena patakintaana - hyvä idea, jonka bongasin joskus jonkun muun käsityöläisen töistä.

Homma on ommeltu ensin pussiksi, käännetty, työnnetty täytevilla sisään, ommeltu kääntöaukko umpeen ja lisäksi tikattu reunasta pienillä pistoilla, jotta reuna pysyy paikoillaan.

Räpellyksistä käyttövaatteiksi

Kerroin aiemmin trikoopaitakurssista, jolla kävin. Siellä ommeltiin ensin proto, josta ajattelin ensin saavani ihan käytettävän paidan siitäkin, mutta jotenkin, kaikesta huolellisuudesta huolimatta, tulin kiinnittäneeksi kaula-aukon kaitaleen väärin päin = sauma etupuolella. Höh! :-(

Kurssin jälkeen pitää tietysti testata opittua käytännössä, eli kokeilla miten oma ompelukoneeni suoriutuu kaksoisneulasta ja trikoosta, ja laittaa se äidiltä peritty saumuri kuntoon. Otollinen kohde oli tietysti proton kaula-aukon korjaaminen ja paidan ompeleminen valmiiksi.

Oma saumuri tosin osoittautui vain kolmilankaiseksi, kun toinen neuloistakin puuttui, mutta sain sen sen verran yhteistyökykyiseksi, että kiinnitin kaitaleen kaula-aukkoon uudelleen, oikein päin. Sitten päärmeiden tikkaukset ompelukoneella.

Se tosin ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin piti: konetta ei ole alunperin suunniteltu kaksoisneulalle, joten lankarullan pidikkeitä on vain yksi. Kokeilin laittaa molemmat rullat samaan pidikkeeseen, mutta seurauksena oli, että langat ommellessa kiertyivät toistensa ympäri ja vähän enemmän ompelun jälkeen ne olivat aivan solmussa! Toinen ongelma oli, että oli lähes mahdotonta ommella tikkaus suoraan, koska kangas kiemurteli paininjalan alta milloiin minnekin!

Äh, olinko sittenkin ostanut vääränlaisen ompelukoneen, josta ei ollutkaan trikoon ompeluun? Kokeilin sijoittaa toisen lankarullan puolaustappiin, jossa se pysyi jotenkuten pystyssä, mikä ratkaisi kiertymisongelman. Kiemurtelun taas päättelin johtuvan siitä, että olin yrittänyt ommella tikkauksen aivan reunan viereen, jolloin vain toinen syöttäjän tassuista sai kankaasta otteen ja veti sitä sen vuoksi vinoon. Hiukan kauempaa reunasta ompeleminen ratkaisi ongelman :-) Hihansuiden ja helman päärmääminen kävi sitten helposti.

Aiemmassa merkinnässä mainitsin  myös aiemman epäonnistuneen yritykseni ommella trikoota, kun olin saanut saumurin käyttööni, ja saatuani protopaidan kuntoon päätin yrittää korjata myös sen. Silloin aikoinaan paidan ompeleminen tyssäsi kaula-aukon huoliteluun, kun ompelukoneeni venytti sen aina piloille eikä pelkkä saumuriommel reunassa riittäisi. Viimeisenä yrityksenä olin aiemmin yrittänyt muotokaitaletta, joten minun tarvitsi nyt vain purkaa sen epäonnistunut kiinnitys, kiinnittää se uudelleen ja tikata oikealta puolelta + päärmätä helma. Tosin paita on hiukan kummallisen mallinen, koska minulla ei ollut aavistustakaan kaavojen mitoista ja sovelsin siksi lisää väljyyttä, mutta ehkä kavennan tuota vähän, kunhan ehdin. Pidettävä paita siitäkin silti tuli!

Laukkuja, osa 3

Tämä on oikeasti laukku nro 3, sillä tämä valmistui jo syksyllä, noiden kahden ensimmäisen yritelmän jälkeen, mutta se jäi raportoimatta. Eli:

Minulla on pitkään ollut Eastpakin iso läpällinen olkalaukku, joka on monella tavalla toimiva ja mukavan reilun kokoinen, mutta se alkaa olla pahasti kulunut. Joten laukkuinnostuksen myötä yksi toive oli tehdä seuraaja sille. Piirsin siis kaavat sen mitoilla ja mallilla: etukappale, takakappa, le, sivu+pohjakaitale ja läppä. Laukkukirjassa oli upotetun taskun ohje, joten halusin tehdä läppään sellaisen, ja sisälle enemmän taskuja kuin vanhassa oli ollut. Lisäksi molemmissa päädyissä on pieni tasku. Eastpakissa sivukappale avautuu vetskarilla leveämmäksi, joten siinä ei ollut päädyissä mitään taskuja. Niiden isnpiraationa oli ammoin Käsityölehden laukkukilpailun voittanut Festarikassi.

Perhoskangas löytyi Eurokankaan laarista ja sen väritys ohjasi vuori- ja tehostekankaiden valintaa: kaikki vuorit ovat vihreää käsityöpuuvillaa, taskujen vuorit taas punaista.

Etukappaleen taskut ja vuorin vetskaritasku

Laukkukirjan ohjeen mukaan tein läppäkappaleeseen upotetun taskun, etukappaleeseen rivin avoimia taskuja, päätyihin läpällisen taskun ja kuminauhataskun (kumpikaan ei loppupeleissä tahdo pysyä kiinni :-( ), vuorin etukappaleeseen rivin avoimia taskuja ja pari paikkaa kynille, ja vuorin takakappaleeseen upotetun vetskaritaskun. Vuorikappaleissa on lisäksi tukena villasekoitteen paloja, jotka on kiinnitettu tikkaamalla sopivista kohdista.

Vuorin avoimet taskut

Kun kaikki palat olivat valmiina, ts. niihin tulevat taskut oli rakenneltu valmiiksi, päällinen ja vuori  koottiin kumpikin erikseen, ja vuoriin jätettiin kääntöaukko. päällisen ja vuorin sauman väliin kiinnitettiin lenkit ja renkaat olkahihnaa varten, ja läppään ja etukappaleeseen hihnanpätkät ja soljet sulkimiksi. Valmiiksi kasattu läppä kiinnitettiin päällisen takakappaleen reunaan niin, että kun vuori ja päällinen ommeltiin yhteen oikeat puolet vastakkain, läppä jäi niiden väliin. Sitten vielä tikkauksi reunoihin ja olkahihna lenkkeihinsä. Olkahihnassa on D-solki, jolla sen pituutta voi säätää.

Tästä laukusta olen ollut aika ylpeä ja sitä on tullut käytettyä varsin paljon. Se ei ole aivan yhtä tilava kuin Eastpak oli, eikä vettähylkivä - puuvillakankaita- mutta tykkään siitä silti :-)