Ostin taannoiselta matkaltani kirjat Making Edwardian Costumes for Women ja Underwear Fashion in Detail (V&A Fashion in detail-sarjan alusvaatekirja) ja luin niistä, miten krinoliinin ja tyrnyyrin mentyä muodista pyrittiin edwardiaanisella ajallakin alushameilla yhä luomaan alaosalle volyymia ja muotoa, joten alushameita ryhdistettiin ja jäykistettiin eri tavoin, esim. toppauksilla, jäykällä nyörillä (useita tiivissä rivissä), laskoksilla, poimutuksilla. Toki toppauksilla tavoiteltiin varmaan myös lämpöä, mutta siinä on puolensa, että alushame pysyy erillään jaloista eikä sotkeudu polvien väliin.
Toinen kiinnostava maininta oli, että alushameen helmaan pyrittiin saamaan painoa esim. lissämällä rivi nappeja, jotta helma ei pyrkisi kiipeämään ylös reittä pitkin. Tämä on ainakin minulle jatkuva ongelma nykyaikaisten sukkisten kanssa!
Alushame keskeneräisenä |
Olen aiemminkin lyhentänyt hiukan liian pitkäksi osoittautuneita alushameita tekemällä helmaan vaakasuoria n. 1cm levyisiä vekkejä, mutta nyt sellaiset tuon paksun lisäkankaan kanssa tekivät helmasta niin jäykän, että se käyttäytyy melkein kuin kujissa olisi sisällä löysähkö vanne! Kuten kuvasta voi nähdä, helma leviää sivuille ihan itsekseen. Takana, missä helmassa on enemmä leveyttä, se painuu parille isolle ja loivalle poimulle, mutta edelleen se on selvästi ryhdikkäämpi kuin pelkkä alushamekangas olisi.
En ole vielä testannut, miten alushame käyttäytyy päällyshameen kanssa, mutta kunhan kokeilen, päivätän tänne, samoin kuin kuvia vyötärön kiinnityksestä takaa ja lähikuvaa vekeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti