Avainnauha

Entinen avainnauhani Aarikan ketun toinen korva oli irronnut ja kadonnut jo aikaa sitten ja hätäavaussysteemin rikkoonnuttua nyöri oli pitänyt solmia, joten se oli melkein liian lyhyt pään yli pujotettavaksi. Ja edellisestä lautanauhasta oli jo sen verran aikaa, että muistiinpalauttaminen tulisi ihan tarpeeseen, joten päätin tehdä uuden avainnauhan lautanauhasta.

Pidän tästä jostain päin nettiä poimimastani mallista, sillä se on selkeän ja kivan näköinen vaikka onkin simppeli. Tein samalla mallilla joku vuosi sitten avaimenperän / kulkukorttilätkän suojuksen silloiselle miehelleni, ja hän tykkää siitä edelleen - hän sanoi tässä eräänä päivänä, että kunhan se kuluu käyttökelvottomaksi, minun pitää tehdä hänelle uusi samanlainen :-)

En tiedä teenkö asiat edes siinä määrin oikein, että minulla olisi oikeutta neuvoa muita, mutta laitan mallin kuitenkin tähän, tulkitkaa selityksiäni parhaanne mukaan.

Musta ja valkoinen lanka ovat Novitan Nallea, punainen jotain muuta, jonka nimeä en enää muista. Kuteena on mustaa. Jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että kuvio voisi näyttää paremmalta, jos punaisen ja mustan vaihtaisi päinvastoin, mutta allaoleva ohje vastaa nyt näitä kuvia.

_ =valkoinen

O=punainen

X=musta

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

_ O X O _ O O _ O X

_ _ O X O _ _ O X X

_ _ _ O X O O X X X

_ _ _ _ O X X X X X

/ \ \ \ / / / / / \

tarkoittaen, että / = lanka menee laudan läpi oikealta vasemmalle ja \ = lanka laudan läpi vasemmalta oikealle. Tämä tekstieditori vain ei suostu pitämään noita kohdallaan, mutta ehkä tuosta silti saa tolkkua.

Lautoja käännellään niin, että lautoja 1-4 ja 7-10 käännetään 4 kertaa itseenpäin ja 4 poispäin samalla kun lautoja 5-6 käännetään koko ajan pelkästään itseenpäin.

Lisää värjäyksiä

Edellisistä yrityksistä kokeneena päätin jatkaa värien kanssa, kun tuntui, että minulla ei ole oikein yhtään kivaa punaista paitaa. (sic!)

Pidin edellisellä kerralla tekemistäni trikit-kuvioista, mutta tällä kertaa kiristin kiinnityslangat paremmin, jota kuviot jäisivät selvästi valkoisiksi ja sopisivat siten valkoisiksi jääviin ompelulankoihin. Juuri ompeleiden värjäytymättömyyden takia yritinkin etsiä värjättäväksi paitaa, joka olisi ollut valmiiksi punainen (ja ompeleetkin siten punaiset) ja jonka sitten vain värjäisin hiukan syvemmän punaiseksi, mutta löysin vain aniliinipunaisen paidan, ja päätin kokeilla sillä. Sen sidoin vain ihan randomilla pötköksi.

Ensimmäisen yrityksen tein pelkällä Tulip Redillä niin, että valkoinen paita meni väriliemeen heti ja aniliini hiukan myöhemmin. En kuitenkaan pitänyt tuloksesta, sillä valkoisesta paidasta tuli jotenkin aavistuksen hailakan tomaatinpunainen ja aniliinissa väri oli tummentunut vain aavistuksen samalla kun löysän sitomisen takia kuvioita ei juuri erottunut. Siispä valkoiseen uudet kiinnityslangat tarkasti samoihin kohtiin ja tiukalle, ja aniliininpunainen uudestaan tiukemmalle pötkölle, ja molemmat heti liemeen, jossa oli Tulip Redin lisäksi hiukan Intense Violetia.

Ja tulos oli huomattavasti parempi :-) Näistä tuli ehkä kivoimmat tähän mennessä :-)

Villajakku

Poimin jo varmaan viime syksynä äidiltä erään Käsityölehden numeron tehdäkseni siinä olleen ohjeen mukaan tämän, eli vuorittoman villaisen jakun. Kaapeissani on paljon villakankaan paloja, ja monesti kaipaa villatakintapaista vaatetta perus-trikoopaidan päälle, joten tällaiselle tuntui olevan tarvetta. Mutta nyt teen töitä tilassa, jonka vieressä auotaan ulko-ovea vähän väliä, joten lämmikkeelle on entistä akuutimpi tarve.

Ohje oli ns. helppokaava-ohje, ja lisäksi se oli mitoitettu erikseen eri pituisille henkilöille, joten valitsin tietysti 180-senttisten mitoituksen. Siihen olisi tarvinnut puolitoista metriä kangasta, mutta talviviitastani jäänyt pala oli vain n. 120 cm mittainen, joten mm. kauluksen alavaran joutui kokoamaan useammasta palasta ja hihoihin tarvitsi jatkopalat.

Kangas on erittäin paksua kaksikerroksisuutensa vuoksi, joten perinteisistä sauomoista olisi tullut erittäin paksut ja jäykät. Niinpä uskaltauduin kokeilemaan kappaleiden liittämistä toisiinsa ilman saumavaroja niin, että leveä kaksois-overlock liittää reunat toisiinsa. Hihan- ja kädentien samoissa on sitten laakasaumat (?) joissa on toisella puolella saumavara. Toivotaan, että vaate kestää kasassa...

Hihasauman ompeleminen päältä perinteisen sivusta ompelemisen sijaan muuten oli ihan tuskaa, kun ihan keskiosaan ei meinannut millään päästä käsiksi sen enempää ranteen kuin kädentienkään puolelta!

Napit ovat jämiä pari vuotta sitten larppivaatteen materiaaliksi ostamastani paidasta.

Värjäyskokeiluja

Olen värjännyt kankaita ja lakanoita pesukoneessa, ja viime vuonna värjäsin käsivärillä harmaan puseron, joka ei ollut minusta harmaana tarpeeksi kiva. Vähän aikaa sitten totesin parin valkean t-paidan olevan kainaloista niin kellastuneita, ettei niitä oikein kehdannut enää käyttää, joten päätin tehdä niillä värjäyskokeiluja.

Dylonin käsiväripussi on tarkoitettu 250 g kangasta, mikä riittää enempään kuin kahteen t-paitaan, joten ostin myös harmaan paidan värjättäväksi samalla, jotta saisin myös pitkähihaisen talvea vasten.

Ensimmäisen erän värjäsin Tulip Red:llä lisäten joukkoon hitusen Ocean Blue:ta. Pitkähihaisesta harmaasta tuli aika kiva punainen, mutta valkea t-paita kehitti pyykkinarulla rinnan yli menevän ikävän rannun, joten päätin värjätä sen uudelleen. Myös toinen valkea t-paita oli vielä koskematta, ja tarjouksesta ostin vielä yhden pitkähihaisen harmaan, kun edellinen kokeilu oli onnistunut niin hyvin.

Tulin kehuneeksi eräälle käsityönopelle tyytyväisyyttäni punaiseksi värjättyyn, ja keskustelun innoittamana hän toi minulle seuraavana päivänä monistepinkan erilaisista tekniikoista värjäyksen kuvioimiseen, joten tottahan niitä oli kokeiltava! Lisää Dylonin Tulip Red:iä ja hiukan enemmän - ehkä pari-kolme ruokalusikallista - Ocean Blue:ta. Väristä tuli ihan kiva mutta tekniikan puolesta tulokset eivät ikävä kyllä ole aivan täydellisiä, mutta ihan kelvollisia kuitenkin, joten ehkä joitakin niistä tulee käytettyä ja loput menevät harjoituskappaleiden piikkiin.

Ylimpänä oleva lilankirjava t-paita oli alunperin valkoinen, jonka sidoin pötköksi ja laitoin väriliemeen vasta aivan loppuvaiheessa, joten se jäi haaleaksi, niin kuin halusinkin.

Punakirjava t-paita oli alunperin valkea, minkä näkee valkeista saumoista - en tajunnut saumojen olevan päältä tikatut, kun värjäsin paidan punaiseksi. En kuitenkaan ihan tykännyt punaisen sävystä ja pyykkinarulta jäänyt rantu rinnan päällä antoi aiheen uudelleenvärjäykseen. Yrtin tehdä trikit-kuvioita, mutta langat olisi näköjään pitänyt kiristää vielä tiukemmalle... Olisi ollut myös ehkä parempi tyytyä vain yhteen kuviolajiin eikä lisätä tiploja... No, valkeat saumat häiritsevät nyt vielä pahemmin, joten paita ei ehkä pääse enää käyttöön.

Violetti pitkähihainen oli alunperin harmaa. Kuvittelin tiploista tulevan vähemmän selvärajaisia, mutta olisi näköjään pitänyt sitoa löysemmin ja eri tavalla... No, nyt tiedän.

Kyseiseltä käsityönopettaja Elinalta sain myös mallin huivista tehtyyn hihattimeen, jota varten ostin ryppyisen vaaleanlilan puuvillahuivin, jonka värjäsin sitomalla sen pötköksi. Tässä kuvassa huivi on siis vasta värjätty, ompelen jahka ehdin.

Kieltämättä nyt tekisi mieli jatkaa värjäyskokeiluja, kun tietää vähän paremmin, mitä pitää tehdä, mutta en keksi mitään värjättävää... ;-)

Lämmikettä syksyyn

Säärystimet neuloin jo viime talvena, kun hiekavärisen lyhyen hameen kanssa eivät siniharmaat tai harmaankirjavat säärystimet oikein sopineet, ja kun lankaa jäi, päätin tehdä niiden kaveriksi hartianlämmittimen -- jota varten piti sitten ostaa vielä yksi kerä lankaa! Hartianlämmitintä tehdessäni ajattelin, että säärystimistä saisi sen kanssa villapaidankorvikkeen, siis hihattimet + hartianlämmitin, mutta säärystimet ovat liian väljät sekä ranteesta että ylhäältä ollakseen käyttökelpoiset siihen. Lanka on Novita Softy, ja sitä pitäisi nähtävästi neuloa paljon nro 6:tta pienemmillä puikoilla, jotta joustimesta tulisi napakka. Kun halusin säärystimien laskeutuvan kengän päälle, en yrittänytkään saada joustimesta napakkaa.

Säärystimet ovat 32 silmukkaa 1 o 1 n joustinta, hartianlämmitin puolestaan 140 silmukkaa 2 o 2 n. Viimeisen n. 10 cm matkalla kavensin hiukan, mutta eipä se paljoa vaikuttanut... En seurannut mitään valmista ohjetta vaan kokeilin sitä mukaa kuin tein, ja hartianlämmitin varsinkin tuli neulottua varmaan kolmeen kertaan.

Vihreä kännykotelo

Kiinnitin huomiota myös ystävättäreni kännykkäkoteloon, johon hän ei tuntunut olevan aivan tyytyväinen, ja näytin vuosia sitten omalle kännykälleni tekemääni olkapäällä roikotettavaa koteloa kysyen, haluaisiko hän samanlaisen. Väritoive oli vihreä tai oranssi, ja tilkkulaatikosta löytyi itse pesukoneessa värjäämääni puuvillaa, jonka väri vaihtelee aavistuksen verran hailean olivinvihreästä hiukan kellertävämpään. Laitoin välivuoriksi vihreää flanellia saadakseni rakenteesta hiukan tukevamma, ja nyöriksi valitsin kullankeltaista kiiltävää nyöriä, kun vihreissä oli tarjolla vain tummanvihreää ja minttua. Vaaleanruskea tarranauha on evakuoitu joskus eväskorin pidikkeistä!

Tunsin kyllä itseni ahneeksi paskiaiseksi kinutessani tästä rahaa. :-( En yhtään muista, olinko antanut ymmärtää tekeväni lahjaksi, ja sitten vaadinkin maksua, kun edellisen merkinnän pussien saaja oli auliisti tarjonnut rahaa vastaavista töistä. Hyi minä :-(

Mielessä kangastelee idea, että näitä alkaisi oikeasti tehdä myytäväksi asti, esim. verkossa. Byrokratia kuitenkin pelottaa, ja minun pitäisi ensin todistaa itselleni, että oikeasti jaksan ja haluan tuottaa näitä kasoittain...

Kännykoteloita

Kaveri valitteli, ettei hänen uusi kännykkänsä enää mahtunut vanhaan koteloon, mutta ettei hän löydä sille mistään uutta sopivaa koteloa, joten hän säilyttää nyt puhelintaan sukassa suojatakseen sitä raapiutumiselta. Johon vastasin, että herrajestas, ei ole noin vaikeaa, tuohan on vain järjestelykysymys, anna kun mittaan sen kännykäsi ja valitse tästä mistä kankaasta haluat kotelon!

Oikealla on sitten tulos, omistajan määrittelemien speksien mukaan tehty tummanruskeasta puuvillasametista ja ruskeasta vuorisilkistä, kiinnitys kahdella tarranauhan pätkällä, ei vyökiinnitystä, kun sitä ei haluttu. Uusi omistaja tuli ikionnelliseksi ja pyysi tekemään samanlaisen pienelle pojalleen, jolle oli juuri hankittu eka kännykkä, joka nyt seilasi koululaukun pohjalla ihan suojattomana.

Isä ei osannut nimetä poikansa lempiväriä, joten hän valitsi materiaaliksi mustaa puuvillaa, ja antoi pojan kännykän mitat. Aloin sittemmin miettiä, että mahtaakohan pieni poika kuitenkaan arvostaa koruttoman tyylikkään mustaa kännykoteloa, ja yritin keksiä jotain piristystä, mutta kun vielä vähemmän tiesin pojan mieltymyksistä, uskalsin lisätä vain vähän hopeanvaaleaa nauhaa koristeeksi. Muutoin malli on sama kuin ylläolevassa.

Saa nähdä, mitä poika kännykkäkotelostaan tykkää - en ole vielä kuullut, mitä hän on siitä sanonut. Toivottavasti ei kuitenkaan "Ihan tyhmä, en käytä tuollaista!" ;-)