maanantai 19. toukokuuta 2014

Tilkkusohvatyyny

 Hankin varmaan kuukausi sitten uudet verhot, joilla huoneen saisi pimeäksi nukkumista varten. Koska en osannut päättää, kumpaa kangasta ostaisin, toinen verho on kukallinen ja toinen viininpunainen. Huoneen tekstiilit ovat kuitenkin enemmän kirkkaan- ja syvänpunaisia, joten ne eivät sopineet verhoihin. Mattoa en voi uusia, mutta tyynyjä ainakin, joten kaivoin kaapeista kaikki vaaleat koristetyynynpäälliset. Halusin kuitenkin jotain, mikä toistaisi verhojen väriä, ja kun verhojen alareunoista jäi kaistaleita, niistäpä sitten tyynynpäällinen.

Suuri ruusukuvioinen kangas on verhokangasta, mutta halusin taas kaivella tilkkulaatikoista kaikkea sopivaa, ja toisaalta, paljon mitään kangasta ei ole niiin paljoa, että siitä saisi edes puolikasta tyynyliinaa... joten nyt noissa on sitä toisen verhon viininpunaista, exälle tehdyn tuolinpäällisen punaista, ammoisen iltapuvun punaista, 1890-puvun punaista sekä siitä jäänyttä pitsiä, aiempien kesäverhojen vaaleaa pellavaa, vuosia ja vuosia sitten nimenomaan tyynyn sulkimiksi ostetut vaaleanpunaiset napit, hääpukuni valkeaa silkkiä ja pitsiä, kukallisen kesähameen vuoriksi hankittua batistia, toisen 1890-puvun vaaleaa satiinia, itse pinkiksi värjättyä lakanakangasta, barbinvaatteisiin hankittua vaaleanpunaista satiinia, juuri valmistuneen hameen vaaleanpunaista puuvillakangasta, ammoin näytelmään Manwelle tehdyn puvun kauluksen valkeaa satiinia, vanhoista rintsikoista irrotettua pitsiä sekä monia ystäviltä saatuja ja kaupasta ostettuja tilkkuja.

Ai minenniin säilyttelen ties mitä kangassilppua....?

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Musta arkihame

Perushame, musta, suora, simppeli, joka kävisi monen vaatteen kanssa, oli se, mitä kaipasin.

Kun siivosin larppivaatehyllyä, käsiini osui ammoisen univormun helmalisäke, jolla hyvin todennäköisesti ei olisi enää käyttöä, mutta joka muodostui kaksinkertaisista suorista paloista tukevaa mustaa kangasta. - Hame! Purin siitä kullanväriset koristeet, koristenapit ja hakaset pois ja leikkelin sen palasiksi, jotka juuri sopivast riittivät kapeaan lyhyeen hameeseen.

Ohje on käsityölehden numerosta 5/2001, riisuttuna päällitaskusta ja lisättynä vuorella, joka oli helppo kiinnittää vyötärönauhan sisäkappaleiden reunoihin. Tosin vuoren kiinnittäminen takahalkioon ei ehkä ole taiteen sääntöjen mukainen, mutta toivotaan, että se toimii... Eikä tuosta niin yleiskäyttöistä tullutkaan, kun piti mennä tikkaamaan saumat punaisella langalla.... ;-) Paksu tikkauslanka on kuitenkin sen verran hyvän näköinen, että taidan hyödyntää samaa tulevissakin vaatteissa.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Silityslaudan päällinen

Silityslaudan suojan alla oleva vaahtomuovi on venkoillut jo pitkän aikaa; kurttuuntunut päällikankaan alla, liukunut puolelta toiselle silittäessä ja ilmeisesti venymisen takia pursunut sivuilta ulos päällisen alta. Varsinkin se, että pehmuste on rutussa silitettävän vaatteen alla, ärsytti pahasti. Myös päällikangas oli rispaantunut rikki yhdestä reunasta eikä meinannut pysyä paikoillaan. Mutta korjaaminen on venynyt - kuten tavallista.

Muistelin nähneeni käsityölehdessä ohjeen silityslaudan päällisen uusimisesta ja kävin varmaan pari-kolme tuntia lehtiä läpi, kun sitä ei tahtonut löytyä. Lopulta oli pakko myöntää, että olen varmaan lukenut kyseistä lehteä jossain muualla ja on vain sävellettävä itse.

Siispä tilkkulaatikoista pari kerrosta random-villasekoitetta pehmusteeksi vaahtomuovin lisäksi, ne harsimalla kiinni sileästi silityslaudan tason runkoon ja päälle random-puuvillatwilliä myös jostain laatikon pohjalta, kiristettynä pikaisesti ommellulla kuminauhakujalla ja kaksilla solmiamisnauhoilla. Ei mikään tyylikäs suoritus, kun etukäteissuunnittelun sijaan piti soveltaa sitä mukaa, mutta ainakin silitystaso on nyt tasainen, pehmusteet pysyvät paikoillaan ja päällinen on siisti. Toivotaan vielä, ettei villasekoite ala sulaa pellavaa silittäessä...

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Uusiohame

Mieli tuntuu muuttuvan lyhyitä hameita kohti. Paitsi että ammoin H&M:ltä ostamani lyhyet hameet alkavat nyt kymmenen vuotta vanhempana tuntua säädyttömän lyhyiltä... Villasekoitteinen violetti hame on kuitenkin jo liian kuuma kevääksi mutta Anttilasta ostettu tummanharmaa taas hiukan liian ohut ja ehkä hiukan liian hienokin.

Lyhyemmän hameen ompeluprojekti on ollut vireillä kauan, ja ehdin jo leikatakin yhden sellaisen viinipunaisesta twillistä, mutta sen jäykkyys = laskeutumattomuus epäilytti, kun en kuitenkaan mitään kynähameen mallista meinannut. Sitten yhtenä päivänä järjestelin vaatehuonetta ja törmäsin siellä viereksivään ekaan larppihameeseeni.

Tein sen exän kummitädin avustuksella syksyllä -95 ja se oli ensimmäinen kunnollinen pitkä hameeni. Olin ihan rakastunut siihen, mutta viimeiset viisi vuotta se oli jäänyt lähes pois käytöstä, koska se yksinkertaisesti oli liian kulunut. Vetskarin vedin oli katkennut, vuori oli hapertunut ja repeillyt riekaleiksi, helman alareuna oli rispaantunut ja paikattu, ja masuun kertyneet lisäsentit kohottivat sitä ylemmäs niin, että helma alkoi näyttää hiukan liian lyhyeltä. Mutta itse twilli oli vuosien pesuissa pehmentynyt melkein laskeutuvaksi :-)

Siinäpä ratkaisu lyhyen hameen kankaaksi jäykän uuden twillin sijaan! Paloiksi leikeltynä vanha hame riitti juuri täsmälleen uusimman käsityölehden kellohameeksi ja kapeampaa hametta varten ostettu vuori riitti täpärästi, kun toisen takakappaleen sai leikatuksi eräästä vanhasta jämäpalasta :-) Alkuperäisessä kaavassa olisi ollut vyötärönauhakin, mutta kokeiltuani totesin, ettei se sovi vartalolleni (=pömppävatsalleni) ollenkaan, joten tein hameen valmiiksi ilman sitä. Koristenauha muuten on entinen korsetinnyöri, joka jäi tarpeettomaksi, kun hankin korsettiin uuden pidemmän nauhan. :-)

lauantai 2. helmikuuta 2013

Custom-pöytäliina

Ex oli hankkinut isomman pöydän pelaamista varten, mutta ei löytänyt kaupasta riittävän kokoista pöytäliinaa sille, joten hän kääntyi minun puoleeni. Otettiin mitat mutta hän jätti kankaiden valitsemisen minulle, toivoen vain samaa beigeä ja punaista, jota huoneen verhoissa ja matoissa on. Tiesin, ettei hän pidä kukkakuvioista, joten päädyin tällaiseen. Keskiosa on koottu kahdesta palasta, reunat ovat sitten yhden pituuden suikaleet. Materiaali on ihan tavallista puuvillaista sisustuskangasta - vähän paksumpaa kuin lakana - joten saa nähdä miten silittämistä inhoava exäni pärjää liinan kanssa... ;-)

torstai 17. tammikuuta 2013

Lahjasukat

Olen aika mielikuvitukseton joululahjojen suhteen, joten mies sai lahjaksi sukat. Aloitin ne junassa matkalla joululomalle (ja neuloin ensimmäiset viisi senttiä varmaan kolmesti uudelleen) ja lopetin uuden vuoden pyhinä. Lankalaatikkoa kaivellessa parhaalta yhdistelmältä vaikutti kolme vajaata kerää erilaisia sinisiä, osittain myös siksi, etten kovin helposti helposti tule käyttäneeksi tai tehneeksi itselleni juttuja sinisestä. Vaalein sininen oli jämä eräistä toisista lahjasukista, keskimmäisen ja tummansinisen olin kai hankkinut nauhoja varten.

Joskus kauan sitten lukioaikaan neuloin itselleni kaksikin sukkaparia, joissa toinen sukka oli päinvastaisen värinen kuin toinen, koska tykkäsin ideasta tosi paljon. Joten kun sukat täytyi neuloa tasaisesti kolmesta väristä, kun mikäään niistä ei olisi riittänyt yksinään eikä oikein kaksinkaan, täytyi tehdä kirjoneule, ja tasaista samanlaista vastustava mieleni päätyi taas tuohon ideaan :-) Näistä sukista päinvastaisuutta ei ihan helposti huomaa, mutta oikeasti ne ovat täsmälleen, siis kuvioidenkin puolesta, toistensa peilikuvat - toisessa pohjaväri on tummansininen, toisessa keskisininen. Kantapäät ovat molemmissa tummansiniset, koska se kerä oli vähiten vajaa.

Kirjoneulesukat ovat kyllä hiukan kyseenalainen konsepti siinä, että toisaalta lankajuoksut estävät sukkia venymästä kovin paljoa mutta toisaalta lankajuoksuja ei voi jättää kovin löysiksi, jotteivat ne tartu pukiessa varpaisiin. Tämä oli siksi ensimmäinen kerta, kun piti opetella, mihin pitkät lankajuoksut laittaisi, jotteivät ne roikkuisi löysinä lenkkeinä nurjalla.

Lahjan saaja on jopa kiltisti käyttänyt sukkiaan :-)

lauantai 11. elokuuta 2012

Oma kesämekko

Leikkasin tämän mekon viime kesänä muistaakseni tehtyäni ystävälle sini-turkoosin mekon ja ajateltuani, että malli on kiva ja helppo ja että itsekin tarvitsisin jotain sen kaltaista. Ajattelin ensin jotain kukkakuvioista kangasta, kuten käsityölehden samantapaisen mekon ohjeessa, mutta löydettyäni Eurokankaasta tätä reilun kaupan puuvillaaa, joka oli sopivan tukevaa ja oikean väristä, päätös oli melko helppo :-) Mutta leikatut palat jäivät työpöydälle odottamaan.

Kesäloman alettua tänä kesänä mekko oli yksi "pitäisi tehdä" -listan kohdista, eikä siihen sitten lopulta kauaa mennytkään, kun malli tosiaan on simppeli. Yläosa on vuorattu punaisella lakanakankaalla, joka toimii pääntien ja kädenteiden muotokaitaleena helpottaen reunojen huolittelua. Simppeli mekko tuntui kuitenkin kaipaavan jotain koristetta, joten pengoin varastojani ja löysin mielestäni tosi hyvin sopivan nauhan :-) Lachesis saattaa tunnistaa sen - nauhaa oli näet kaksi pätkää, jotka hän oli purkanut jostain muualta ja antoi minulle vuosia ja vuosia sitten :-) Kannattaa näköjään säilyttää tällaisia, sillä pätkät olivat vielä juuri sopivan mittaisiakin tähän projektiin! :-P