Nutturaneulat ystävättärelle

Ystävättäreni ihasteli käyttämiäni nutturaneuloja ja pohti pysyisivätköhän hänen paksut hiuksensa kiinni sellaisilla, joten tein hänelle neulaparin, kaksi vähän pidempää kuin omani. Hän ei ole vielä saanut niitä, joten katsotaan, mitä hän tykkää. Noita on kyllä helppo tehdä; syömäpuikko, puukko ja hiekkapaperia :-)

Kirpparimekon pelastus

 Pelasin joku vuosi sitten Harry Potterin maailmaan sijoittuvaa larppia, jossa piti pukeutua kaapuun = pitkä, hihallinen ja hupullinen. En jaksanut ryhtyä hankkimaan kankaita isoon uuteen kaapuun ja kun hahmoni oli ompelija, jolla piti olla nättejä vaatteita, menin uffelle etsimään jotain, mistä tuunata.

Löysin väljähkön kukallisen kesämekon, ja täydensin sitä lisäämällä pitkät pussimaiset hihat ja hupun vaaleanpunaisesta sifongista. Pelin jälkeen yritin myydä pukua Ropeconin kirpparilla, koska en itse tarvinnut sitä enää, mutta ei kaivannut kukaan muukaan, joten mekko jäi kaapin täytteeksi.

Se osui käsiini nyt keväällä, ja mietin, että toisaalta mekko on ihan kiva, mutta sen pääasiallinen vika on, että se on hiukan liian lyhyt minulle. Olin vastikään jutellut kaverin kanssa pellavamekosta, jonka helmaan olin lisännyt pidennyskaitaleen, joten mieleen tuli, että miksipä en teksi samaa tälle - olihan minulla edelleen sitä vaaleanpunaista sifonkia, jolla oli tuunannut mekkoa aiemmin.

Joten hihanpidennykset ja huppu veks ja helmaan jatkopalanen, jonka ei tarvinnutkaan sitten olla kovin pitkä. Jotta helmapalanen ei näyttäisi niin päällelisätyltä, laitoin myös hihoihin kapeat kaitaleet samaa kangasta ja kokeilin kaulukseen röyhelöä, jollaisia käytettiin paljon 1800-luvulla, ja jollaisen näin ihan vastikään käsityölehdessä kynähameen helman koristeena.

Lisäkaitaleista tuli ihan hyvät mutta röyhelö näyttää paljolti samalta kuin vanhojen mummojen aamutakeissa, joten se saattaa vielä lähteä pois. Mutta nyt on taas yksi mekko lisää kesäkäyttöön :-)

Tilkkusohvatyyny

 Hankin varmaan kuukausi sitten uudet verhot, joilla huoneen saisi pimeäksi nukkumista varten. Koska en osannut päättää, kumpaa kangasta ostaisin, toinen verho on kukallinen ja toinen viininpunainen. Huoneen tekstiilit ovat kuitenkin enemmän kirkkaan- ja syvänpunaisia, joten ne eivät sopineet verhoihin. Mattoa en voi uusia, mutta tyynyjä ainakin, joten kaivoin kaapeista kaikki vaaleat koristetyynynpäälliset. Halusin kuitenkin jotain, mikä toistaisi verhojen väriä, ja kun verhojen alareunoista jäi kaistaleita, niistäpä sitten tyynynpäällinen.

Suuri ruusukuvioinen kangas on verhokangasta, mutta halusin taas kaivella tilkkulaatikoista kaikkea sopivaa, ja toisaalta, paljon mitään kangasta ei ole niiin paljoa, että siitä saisi edes puolikasta tyynyliinaa... joten nyt noissa on sitä toisen verhon viininpunaista, exälle tehdyn tuolinpäällisen punaista, ammoisen iltapuvun punaista, 1890-puvun punaista sekä siitä jäänyttä pitsiä, aiempien kesäverhojen vaaleaa pellavaa, vuosia ja vuosia sitten nimenomaan tyynyn sulkimiksi ostetut vaaleanpunaiset napit, hääpukuni valkeaa silkkiä ja pitsiä, kukallisen kesähameen vuoriksi hankittua batistia, toisen 1890-puvun vaaleaa satiinia, itse pinkiksi värjättyä lakanakangasta, barbinvaatteisiin hankittua vaaleanpunaista satiinia, juuri valmistuneen hameen vaaleanpunaista puuvillakangasta, ammoin näytelmään Manwelle tehdyn puvun kauluksen valkeaa satiinia, vanhoista rintsikoista irrotettua pitsiä sekä monia ystäviltä saatuja ja kaupasta ostettuja tilkkuja.

Ai minenniin säilyttelen ties mitä kangassilppua....?

Musta arkihame

Perushame, musta, suora, simppeli, joka kävisi monen vaatteen kanssa, oli se, mitä kaipasin.

Kun siivosin larppivaatehyllyä, käsiini osui ammoisen univormun helmalisäke, jolla hyvin todennäköisesti ei olisi enää käyttöä, mutta joka muodostui kaksinkertaisista suorista paloista tukevaa mustaa kangasta. - Hame! Purin siitä kullanväriset koristeet, koristenapit ja hakaset pois ja leikkelin sen palasiksi, jotka juuri sopivast riittivät kapeaan lyhyeen hameeseen.

Ohje on käsityölehden numerosta 5/2001, riisuttuna päällitaskusta ja lisättynä vuorella, joka oli helppo kiinnittää vyötärönauhan sisäkappaleiden reunoihin. Tosin vuoren kiinnittäminen takahalkioon ei ehkä ole taiteen sääntöjen mukainen, mutta toivotaan, että se toimii... Eikä tuosta niin yleiskäyttöistä tullutkaan, kun piti mennä tikkaamaan saumat punaisella langalla.... ;-) Paksu tikkauslanka on kuitenkin sen verran hyvän näköinen, että taidan hyödyntää samaa tulevissakin vaatteissa.

Silityslaudan päällinen

Silityslaudan suojan alla oleva vaahtomuovi on venkoillut jo pitkän aikaa; kurttuuntunut päällikankaan alla, liukunut puolelta toiselle silittäessä ja ilmeisesti venymisen takia pursunut sivuilta ulos päällisen alta. Varsinkin se, että pehmuste on rutussa silitettävän vaatteen alla, ärsytti pahasti. Myös päällikangas oli rispaantunut rikki yhdestä reunasta eikä meinannut pysyä paikoillaan. Mutta korjaaminen on venynyt - kuten tavallista.

Muistelin nähneeni käsityölehdessä ohjeen silityslaudan päällisen uusimisesta ja kävin varmaan pari-kolme tuntia lehtiä läpi, kun sitä ei tahtonut löytyä. Lopulta oli pakko myöntää, että olen varmaan lukenut kyseistä lehteä jossain muualla ja on vain sävellettävä itse.

Siispä tilkkulaatikoista pari kerrosta random-villasekoitetta pehmusteeksi vaahtomuovin lisäksi, ne harsimalla kiinni sileästi silityslaudan tason runkoon ja päälle random-puuvillatwilliä myös jostain laatikon pohjalta, kiristettynä pikaisesti ommellulla kuminauhakujalla ja kaksilla solmiamisnauhoilla. Ei mikään tyylikäs suoritus, kun etukäteissuunnittelun sijaan piti soveltaa sitä mukaa, mutta ainakin silitystaso on nyt tasainen, pehmusteet pysyvät paikoillaan ja päällinen on siisti. Toivotaan vielä, ettei villasekoite ala sulaa pellavaa silittäessä...

Uusiohame

Mieli tuntuu muuttuvan lyhyitä hameita kohti. Paitsi että ammoin H&M:ltä ostamani lyhyet hameet alkavat nyt kymmenen vuotta vanhempana tuntua säädyttömän lyhyiltä... Villasekoitteinen violetti hame on kuitenkin jo liian kuuma kevääksi mutta Anttilasta ostettu tummanharmaa taas hiukan liian ohut ja ehkä hiukan liian hienokin.

Lyhyemmän hameen ompeluprojekti on ollut vireillä kauan, ja ehdin jo leikatakin yhden sellaisen viinipunaisesta twillistä, mutta sen jäykkyys = laskeutumattomuus epäilytti, kun en kuitenkaan mitään kynähameen mallista meinannut. Sitten yhtenä päivänä järjestelin vaatehuonetta ja törmäsin siellä viereksivään ekaan larppihameeseeni.

Tein sen exän kummitädin avustuksella syksyllä -95 ja se oli ensimmäinen kunnollinen pitkä hameeni. Olin ihan rakastunut siihen, mutta viimeiset viisi vuotta se oli jäänyt lähes pois käytöstä, koska se yksinkertaisesti oli liian kulunut. Vetskarin vedin oli katkennut, vuori oli hapertunut ja repeillyt riekaleiksi, helman alareuna oli rispaantunut ja paikattu, ja masuun kertyneet lisäsentit kohottivat sitä ylemmäs niin, että helma alkoi näyttää hiukan liian lyhyeltä. Mutta itse twilli oli vuosien pesuissa pehmentynyt melkein laskeutuvaksi :-)

Siinäpä ratkaisu lyhyen hameen kankaaksi jäykän uuden twillin sijaan! Paloiksi leikeltynä vanha hame riitti juuri täsmälleen uusimman käsityölehden kellohameeksi ja kapeampaa hametta varten ostettu vuori riitti täpärästi, kun toisen takakappaleen sai leikatuksi eräästä vanhasta jämäpalasta :-) Alkuperäisessä kaavassa olisi ollut vyötärönauhakin, mutta kokeiltuani totesin, ettei se sovi vartalolleni (=pömppävatsalleni) ollenkaan, joten tein hameen valmiiksi ilman sitä. Koristenauha muuten on entinen korsetinnyöri, joka jäi tarpeettomaksi, kun hankin korsettiin uuden pidemmän nauhan. :-)

Custom-pöytäliina

Ex oli hankkinut isomman pöydän pelaamista varten, mutta ei löytänyt kaupasta riittävän kokoista pöytäliinaa sille, joten hän kääntyi minun puoleeni. Otettiin mitat mutta hän jätti kankaiden valitsemisen minulle, toivoen vain samaa beigeä ja punaista, jota huoneen verhoissa ja matoissa on. Tiesin, ettei hän pidä kukkakuvioista, joten päädyin tällaiseen. Keskiosa on koottu kahdesta palasta, reunat ovat sitten yhden pituuden suikaleet. Materiaali on ihan tavallista puuvillaista sisustuskangasta - vähän paksumpaa kuin lakana - joten saa nähdä miten silittämistä inhoava exäni pärjää liinan kanssa... ;-)