Silityslaudan päällinen

Silityslaudan suojan alla oleva vaahtomuovi on venkoillut jo pitkän aikaa; kurttuuntunut päällikankaan alla, liukunut puolelta toiselle silittäessä ja ilmeisesti venymisen takia pursunut sivuilta ulos päällisen alta. Varsinkin se, että pehmuste on rutussa silitettävän vaatteen alla, ärsytti pahasti. Myös päällikangas oli rispaantunut rikki yhdestä reunasta eikä meinannut pysyä paikoillaan. Mutta korjaaminen on venynyt - kuten tavallista.

Muistelin nähneeni käsityölehdessä ohjeen silityslaudan päällisen uusimisesta ja kävin varmaan pari-kolme tuntia lehtiä läpi, kun sitä ei tahtonut löytyä. Lopulta oli pakko myöntää, että olen varmaan lukenut kyseistä lehteä jossain muualla ja on vain sävellettävä itse.

Siispä tilkkulaatikoista pari kerrosta random-villasekoitetta pehmusteeksi vaahtomuovin lisäksi, ne harsimalla kiinni sileästi silityslaudan tason runkoon ja päälle random-puuvillatwilliä myös jostain laatikon pohjalta, kiristettynä pikaisesti ommellulla kuminauhakujalla ja kaksilla solmiamisnauhoilla. Ei mikään tyylikäs suoritus, kun etukäteissuunnittelun sijaan piti soveltaa sitä mukaa, mutta ainakin silitystaso on nyt tasainen, pehmusteet pysyvät paikoillaan ja päällinen on siisti. Toivotaan vielä, ettei villasekoite ala sulaa pellavaa silittäessä...

Uusiohame

Mieli tuntuu muuttuvan lyhyitä hameita kohti. Paitsi että ammoin H&M:ltä ostamani lyhyet hameet alkavat nyt kymmenen vuotta vanhempana tuntua säädyttömän lyhyiltä... Villasekoitteinen violetti hame on kuitenkin jo liian kuuma kevääksi mutta Anttilasta ostettu tummanharmaa taas hiukan liian ohut ja ehkä hiukan liian hienokin.

Lyhyemmän hameen ompeluprojekti on ollut vireillä kauan, ja ehdin jo leikatakin yhden sellaisen viinipunaisesta twillistä, mutta sen jäykkyys = laskeutumattomuus epäilytti, kun en kuitenkaan mitään kynähameen mallista meinannut. Sitten yhtenä päivänä järjestelin vaatehuonetta ja törmäsin siellä viereksivään ekaan larppihameeseeni.

Tein sen exän kummitädin avustuksella syksyllä -95 ja se oli ensimmäinen kunnollinen pitkä hameeni. Olin ihan rakastunut siihen, mutta viimeiset viisi vuotta se oli jäänyt lähes pois käytöstä, koska se yksinkertaisesti oli liian kulunut. Vetskarin vedin oli katkennut, vuori oli hapertunut ja repeillyt riekaleiksi, helman alareuna oli rispaantunut ja paikattu, ja masuun kertyneet lisäsentit kohottivat sitä ylemmäs niin, että helma alkoi näyttää hiukan liian lyhyeltä. Mutta itse twilli oli vuosien pesuissa pehmentynyt melkein laskeutuvaksi :-)

Siinäpä ratkaisu lyhyen hameen kankaaksi jäykän uuden twillin sijaan! Paloiksi leikeltynä vanha hame riitti juuri täsmälleen uusimman käsityölehden kellohameeksi ja kapeampaa hametta varten ostettu vuori riitti täpärästi, kun toisen takakappaleen sai leikatuksi eräästä vanhasta jämäpalasta :-) Alkuperäisessä kaavassa olisi ollut vyötärönauhakin, mutta kokeiltuani totesin, ettei se sovi vartalolleni (=pömppävatsalleni) ollenkaan, joten tein hameen valmiiksi ilman sitä. Koristenauha muuten on entinen korsetinnyöri, joka jäi tarpeettomaksi, kun hankin korsettiin uuden pidemmän nauhan. :-)

Custom-pöytäliina

Ex oli hankkinut isomman pöydän pelaamista varten, mutta ei löytänyt kaupasta riittävän kokoista pöytäliinaa sille, joten hän kääntyi minun puoleeni. Otettiin mitat mutta hän jätti kankaiden valitsemisen minulle, toivoen vain samaa beigeä ja punaista, jota huoneen verhoissa ja matoissa on. Tiesin, ettei hän pidä kukkakuvioista, joten päädyin tällaiseen. Keskiosa on koottu kahdesta palasta, reunat ovat sitten yhden pituuden suikaleet. Materiaali on ihan tavallista puuvillaista sisustuskangasta - vähän paksumpaa kuin lakana - joten saa nähdä miten silittämistä inhoava exäni pärjää liinan kanssa... ;-)

Lahjasukat

Olen aika mielikuvitukseton joululahjojen suhteen, joten mies sai lahjaksi sukat. Aloitin ne junassa matkalla joululomalle (ja neuloin ensimmäiset viisi senttiä varmaan kolmesti uudelleen) ja lopetin uuden vuoden pyhinä. Lankalaatikkoa kaivellessa parhaalta yhdistelmältä vaikutti kolme vajaata kerää erilaisia sinisiä, osittain myös siksi, etten kovin helposti helposti tule käyttäneeksi tai tehneeksi itselleni juttuja sinisestä. Vaalein sininen oli jämä eräistä toisista lahjasukista, keskimmäisen ja tummansinisen olin kai hankkinut nauhoja varten.

Joskus kauan sitten lukioaikaan neuloin itselleni kaksikin sukkaparia, joissa toinen sukka oli päinvastaisen värinen kuin toinen, koska tykkäsin ideasta tosi paljon. Joten kun sukat täytyi neuloa tasaisesti kolmesta väristä, kun mikäään niistä ei olisi riittänyt yksinään eikä oikein kaksinkaan, täytyi tehdä kirjoneule, ja tasaista samanlaista vastustava mieleni päätyi taas tuohon ideaan :-) Näistä sukista päinvastaisuutta ei ihan helposti huomaa, mutta oikeasti ne ovat täsmälleen, siis kuvioidenkin puolesta, toistensa peilikuvat - toisessa pohjaväri on tummansininen, toisessa keskisininen. Kantapäät ovat molemmissa tummansiniset, koska se kerä oli vähiten vajaa.

Kirjoneulesukat ovat kyllä hiukan kyseenalainen konsepti siinä, että toisaalta lankajuoksut estävät sukkia venymästä kovin paljoa mutta toisaalta lankajuoksuja ei voi jättää kovin löysiksi, jotteivat ne tartu pukiessa varpaisiin. Tämä oli siksi ensimmäinen kerta, kun piti opetella, mihin pitkät lankajuoksut laittaisi, jotteivät ne roikkuisi löysinä lenkkeinä nurjalla.

Lahjan saaja on jopa kiltisti käyttänyt sukkiaan :-)

Oma kesämekko

Leikkasin tämän mekon viime kesänä muistaakseni tehtyäni ystävälle sini-turkoosin mekon ja ajateltuani, että malli on kiva ja helppo ja että itsekin tarvitsisin jotain sen kaltaista. Ajattelin ensin jotain kukkakuvioista kangasta, kuten käsityölehden samantapaisen mekon ohjeessa, mutta löydettyäni Eurokankaasta tätä reilun kaupan puuvillaaa, joka oli sopivan tukevaa ja oikean väristä, päätös oli melko helppo :-) Mutta leikatut palat jäivät työpöydälle odottamaan.

Kesäloman alettua tänä kesänä mekko oli yksi "pitäisi tehdä" -listan kohdista, eikä siihen sitten lopulta kauaa mennytkään, kun malli tosiaan on simppeli. Yläosa on vuorattu punaisella lakanakankaalla, joka toimii pääntien ja kädenteiden muotokaitaleena helpottaen reunojen huolittelua. Simppeli mekko tuntui kuitenkin kaipaavan jotain koristetta, joten pengoin varastojani ja löysin mielestäni tosi hyvin sopivan nauhan :-) Lachesis saattaa tunnistaa sen - nauhaa oli näet kaksi pätkää, jotka hän oli purkanut jostain muualta ja antoi minulle vuosia ja vuosia sitten :-) Kannattaa näköjään säilyttää tällaisia, sillä pätkät olivat vielä juuri sopivan mittaisiakin tähän projektiin! :-P

Lämmin liivi

Tämäkin on venynyt pitkään ja valmistui vähän myöhään siihen nähden, että olisin tarvinnut tätä talvella, mutta onpahan valmiina ensi talvea varten!

Harmaa pehmoinen tekoturkis on lojunut kaapissani ikuisuuden - ostin sitä joskus 90-luvulla tehdäkseni stoolan hopeanvärisen iltapuvunhameen kaveriksi, mutta loppu jäi käyttämättä. Olen monesti katsellut sitä, että tuosta pitäisi tehdä jokin lämmin vaate, sillä turkis on melkein silkkimäisen sileää ja pehmeää, minkä takia pidän siitä kovasti.

Tänä talvena kaipasin monesti töihin lämmintä vaatetta ylävartalolle, ja ostin toki siihen tarkoitukseen parikin villapaitaa ja sain ystävättäreltä kauniin boleron, mutta myös tekoturkis oli mielessäni. Siitä tekemäni stoola oli kuitenkin opettanut, ettei turkis tunnu yhtään lämpimältä, jos sen vuoraa kalsealta tuntuvalla kankaalla - stoolan vuorisilkkivuori tuntui hävittävän kaiken lämmön, mitä turkis olisi saattanut tarjota. Joten kun ryhdyin suunnittelemaan liiviä, vuorin lämpimyys oli ehdottoman tärkeää. Valitsin kaapin perältä mustaa villasekoitetta, jota olin aikoinaan hankkinut myytävää viittaa varten mutta joka oli jäänyt sitten käyttämättä.

Lyhensin käsityölehden kaavaa ulottumaan vain vyötärölle asti, sillä minulla on monesti työhousujen alla farkut, niin että lantio ei kaipaa yhtään lisää tavaraa ympärilleen. Takamukseni on kuitenkin sen verran leveä, että piirsin alaosan kokoa isommaksi kuin yläosan. Valmiihkoa vaatetta sovittaessa kävi kuitenkin ilmi, että se on vyötäröltä aivan liian suuri, joten sivusaumoista ja taka-muotolaskoksista lähti sitten hyvinkin viisitoista senttiä sisään.

Ohjeessa käytetty ompelujärjestys oli aika mielenkiintoinen ja kätevä: laskokset ja pystyleikkaussaumat sekä vuorista että päällisestä, olkasaumat kiinni sekä päällisestä että vuorista, vetoketju paikoilleen, vuori ja päällinen oikeat puolet vastakkain ja pääntie, etureunat, helmat ja kädentiet kiinni = sivusaumat jäävät auki. Sitten koko homma käännetään olkapäiden läpi ja samasta sivusauma-aukosta. Sen jälkeen ommellaan päällisen sivusaumat ja suljetaan vuorin sivusaumat käsin. Kaikki reunat tulevat siististi huolitelluiksi, mutta kappaleiden täytyy olla täsmälleen oikean kokoisia, sillä esim. kappaleiden pituuksia ei voi tasata helmassa lopuksi, kuten monesti ainakin minulla on tapana tehdä...

Tekoturkis ja villasekoite tuottavat paksut saumat, mutta ehkä sen kanssa elää... Mutta se polyn ja karvan määrä, mitä tekoturkista leikatessa tulee...! Hattsshuhh!

Unikaveri

Tämmöinen ketku sitten muutti luokseni. ;-)

Itseasiassa tämä ehti odottaa kaapin perukoilla puolitekoisena hyvinkin toista vuotta ennen kuin sain potkittua itseni tekemään sen valmiiksi. Sain kaavat aikoinaan ystävältäni ihastuttuani hänen pehmolelukurssilla tekemäänsä ketkuun, ja aioin tehdä sellaisen kaveriksi silloisen mieheni pehmoleopardille, mutta puoleenväliin päästyäni projekti jäi kesken. Muutin sittemmin asumaan yksin, ja viime syksynä tein Ketkun valmiiksi saadakseni itselleni unikaverin... :-/

Päällys on villasekoitteita, täytteeksi laitoin vanhojen littaantuneiden tyynyjen vanua ja silmät ostin Hobby Pointista.