Histel-taskut

1700-luvun pukuni on jo pitkään tarvinnut taskut, mutta niiden tekeminen on jäänyt. Valmiinahan en voi ostaa, koska pitäähän tuollaiset saada tehdyksi itse! Kuvissa taskunsuut on huoliteltu usein vinonauhalla, minkä käsittely ei ole vahvinta aluettani, mutta huomasin, että tytön valmiina ostetuissa taskuissa taskunsuut on tehty alavaralla, totesin sen onnistuvan paljon helpommin.

Eli ensin kaksi päällikappale ja sen vuori oikeat puolet vastakkain, ja siihen ommellaan halkio, joka leikataan auki, käännetään oikein päin (halkion pohjaan pitää leikata hakkeja, jotta reuna suostuu kääntymään oikein) ja silitetään siistiksi. Halkion reunan voisi tikata, mutta en halunnut.

Ulkosaumat oli mallina ollessa pussissa ommeltu ensin nurjalta ja sitten tikattu oikealta pussisaumoiksi, mikä sopi minullekin. Eli nurjalta ensin kapealla saumavaralla ja sitten, oikein päin kääntämisen ja silityksen jälkeen tikataan oikealta puolelta sen verran sisempää, että saumavara jää kahden ompeleen väliin pussiin. Lopuksi laitoin yläreunaan vinonauhan pätkän, joka samalla palvelee kujana ripustusnauhalle. Leveämpi vinonauha olisi ollut kiva, koska kujasta tuli kovin kapea, mutta toimii tuo noinkin.

Kangas on äidin vanhoista varastoista saatua tyynyliinaa ja vinonauha toistakymmentä vuotta sitten ystävän polttarilahjaa (pannulappu sekin, häiden teemavärit olivat oranssin ja vihreä) varten hankitun nauhan jämät :-)

Vanhasta patakintaasta uusi.

Poikaystävän kaappeja raivatessa vastaan tuli vanha patakinnas, joka muuten olisi ollut ihan käyttökelpoinen, mutta päällikankaaseen oli tullut repeämä ja reikä. Sisällä oleva vanu oli kuitenkin vielä ihan hyvä, joten en halunnut heittää sitä pois, koska uuden päällisen vaihtamalla saisi käyttöön uuden hyvän patakintaan, eikä poikaystävälle, joka valitti  kunnollisten patalappujen puutetta, tarvitsisi ostaa kaupasta uutta. Kaavan uuteen päälliseen saisin suoraan leikkelemällä vanhan palasiksi.

Siispä tuumasta toimeen. Melkein ensimmäisestä käteen sattuneesta asiallisen tiiviistä ja vahvasta puuvillakankaasta leikkasin vanhan päällisen mallilla uudet palat, ja koska en tykkää yhtään siitä, että kuumat pellit polttavat sormia ohuen pannulapun tai patakintaan läpi, lisäsin kämmenosaan extrakerroksen villasekoitetta tilkkulaatikosta. Leikkasin paloista ranteeseenpäin pari senttiä pidemmät kuin vanu, jotta niissä riittäisi varaa reunan päärmeeseen.

Ompelujärjestys oli helppo katsoa vanhasta päällisestä: ensin peukalosauma eli kämmenosa kiinni etupuoleen (extraeriste mukaan ikäänkuin se olisi yhtä kangasta päällisen kanssa) ja sitten etupuoli kiinni takaosaan. Peukalosauman saumavarat ylöspäin.

Leikkasin saumavaroja vähän kapeammiksi ennen kuin käänsin päällisen, ja sitten pujotin vanun päällisen sisään nurjat puolet vastakkain.

 Käänsin päällisen kaksinkertaiseksi päärmeeksi vanun päälle ja tikkasin läheltä päärmeen reunaa. Samalla ompeleella kiinnitin myös muutaman sentin levyisestä suikaleesta taittamani ripustuslenkin.



Uusi siisti patakinnas alle tunnissa!

(vähän harmittaa, etten tullut tehneeksi esim. selkäpuolelle mitään koristeita, mutta pääasia on, että tuo ajaa asiansa, ja pääsi pois viereksimästä komerossa eikä joutunut kaatopaikalle :-) )

Ensimmäisen kerran käyttäessään poikaystävä ilahtuneena huomasi lisäeristekerroksen ja oli tyytyväinen, kun sormet eivät pala :-)

Pitkä hame kiiloista

Edit: koska tätä ei ole tehty autenttisilla 1800-luvun lopun / 1900-luvun alkuvuosien ompelutekniikoilla, esim. vuori puuttuu, en voi nimittää tätä edwardiaaniseksi tai sen ajan mukaiseksi hameeksi, mutta yritin soveltaa sen ajan leikkausta miten kykenin..

Kaikkien vyötäröltä poimutettujen ja laskostettujen hameiden jälkeen halusin kokeilla 1890-lukulaista kiiloista koottua hametta, joka on lantiolta istuva mutta laajenee helmaa kohti, ja takana on laskoksia antamassa lisää väljyyttä. Hame koottiin viidestä tai seitsemästä (tai vieläkin useammasta?) kiilasta, jotka kaartuivat vyötäröltä sisäänpäin. Useinhan näissä oli takana myös laahus, mutta halusin hameen arkikäyttöön Suomen kuraiseenkin säähän, jossa sellainen olisi liian epäkäytännöllinen.

Edestä

Satuin löytämään edullisesti ohutta miestenpukukangasta miellyttävänä vaaleanruskeana. Kahdesta pituudesta sai viisi kiilanmuotoista kappaletta, joista takana olevat kaksi sisältävät laskostusvaraa. Tein kaavan mittaamalla lantion ja vyötärön ympärysmitat ja jakamalla ne viiteen osaan, mistä sai kiilan leveyden lantiolla. Ompelin kaavalla ensin alushameen, ja sain selville, että se oli itseasiassa liiankin väljä, joten muokkasin kaavaa ennen kuin leikkasin itse hameen, ja takakappaleiden laskostusvaran leikkasin aika lailla arviolta.

Vyötärökaitaleen saaminen täsmälleen oikean mittaiseksi vaati vähän säätämistä, koska halusin sen istuvan ja näyttävän niin hyvältä, että voisin käyttää sitä puseron päällä. Käytin vyötärökaitaleeseen tukikangasta, jotta se pitäisi ryhtinsä, ja laitoin kiinnittiksi napit ajatellen, että ehkä samanlaista toteutusta on voitu käyttää siihenkin aikaan.

Takaa

Koska helma joutuu laahaamaan ties missä, halusin kokeilla tähänkin hameeseen helman vuoraamista suojaavalla leveällä kaitaleella, mikä myös ymmärtääkseni oli tapana aikoinaan. Tähän hameeseen en jaksanut hankkia vuorikangasta, joten alla on aina alushame - mieluiten se vastaavanmallinen lantiolta sileä - tai kaksi.

Tykkään hameen mallista kovasti, joten luulen, että teen vielä toisen samanlaisen lähitulevaisuudessa. Laskostettujen ja rypytettyjen hameiden leveydessä on puolensa mutta toisaalta tämä näyttää tyylikkäämmältä ja huolitellumalta :-)

Pieni kaitaliina

Ystävän pieni keittiönpöytä näytti niin häiritsevän tyhjältä ja paljaalta, että sille täytyi tehdä jotain. Minulla sattui olemaan eräästä hylätystä pöytäliinasta leikattua valko-vihreä kuvioista kaitaletta, joten otin sen lähtökohdaksi ja kaivelin tilkkuvarastoista sopivia paloja: vihreää samettia, josta aikoinaan tein pussukoita, kangasnäytteistä jäänyttä vihreää viskoosia, äidin varastoista löytynyttä vihreäkuvioista karkeaa puuvillaa, vihreäksi värjättyä ja vuorina käytettyä vihreää lakanaa. Koska pöytä on pieni, ei voinut tehdä normaalin mittaista kaitaliinaa vaan typistetyn version, joka valmistuikin yllättävän nopeasti. Ja pöydän omistajakin oli siihen tyytyväinen :-)

Liivimekko edit

Tein aikoinaan harmaasta villasta oikealla olevan liivimekon, mutta käytössä se on osoittautunut olevan yläosastaan liian suuri. Sivuilta sisään ottaminen ei kuitenkaan auta, kun liian leveät olkapäät ja väärässä kohdassa olevat rintamuotolaskokset eivät korjaannu sillä tavoin. Pienentäminen pitäisi tehdä keskeltä. Mutta miten?

Yritin ottaa mekkoa sisään edestä keskeltä tekemällä ryhmän pystysuoria hiuslaskoksia, mutta se näytti jotenkin kummalliselta, joten täytyi keksiä jotain muuta.

Ratkaisu: nappilistaksi naamioitu laskos. :-)

Kietaisumekko -52

Olen jo aiemmin tykännyt kietaisumekkojen ja hameiden ideaasta, ja nähdessäni retromekkojen kaavoissa tällaisen kietaisumekon, halusin sellaisen itselleni. Yksi syy on myös, että tuo kansikuvan leveä helma ja kapea vyötärö viehättävät silmääni kovasti :-)

Mutta jotenkin ostamani kankaat eivät tuntuneet sopivilta tähän, kun ajatus on paljolti kotona pidettävä kesämekko, ja toisaalta ystävän antamissa lakanoissa oli kaksi vaaleanpunaisen ja violetinkirjavaa pussilakanaa, joista halusin ehdottomasti tehdä jotain muutakin kuin protoja. Miehen mielestä niiden kuvio oli liian iso ja rauhaton pukuun, joten aioin ensin leikata siitä vinonauhaa, jota tähän mekkoon tarvitsi runsaasti, ja tehdä mekon muuten valkoisesta lakanasta. Paitsi että valkoista lakanaa ei sitten ollut läheskään tarpeeksi, kun mekon takaosan helma on kokonainen ympyrä.

Päätin sitten tehdä etuosan valkoisesta, kuten tuossa kansikuvan mustavalkoisessa mekossa ja takaosan kirjavasta, koska kirjavaa oli käytettävissä riittävästi, ja reunustaa koko homman kirjavasta leikatulla vinonauhalla. Ja ehkei voimakas kuvio ole niin paha, kun vain osa mekosta on siitä? ;-)

Mekko on tosi simppeli tehdä, koska malli on todella yksinkertainen - ainoat saumat ovat olkapäillä ja takaosan vyötäröllä, ja kaikkia reunoja kiertää vinonauha - ja kun tällä kertaa kaava oli oikeaa kokoa, tuntui tosi jännältä voida leikata ja ommella tuosta vain ohjeiden mukaan miettimättä sen enempää. :-) Helmakappaleen kaarevaa vyötärösaumaakin katselin, että mitenköhän tuon on tarkoitus asettua yläosan vyötärölle, pitääkö laskostaa ylimääräistä vai mitenkä, mutta kappaleet sopivatkin yhteen aivan täsmälleen, noin vain! :-D

Tosin jälkeenpäin päädyin korjaamaan vyötäröä kapeammaksi = lyhentämään edessä kohtaavia keskietureunoja, mikä pitänee merkitä myös kaavaan vastaisen varalle, mutta se oli aika pikkujuttu.

Kindlen kannet

Mieheni antoi minulle lahjaksi Kindlen - ilman suojakantta. Sanoin heti, että voin tehdä sille itse kannet, ja hän vastasi, että juuri siksi hän ei ollut ostanut kantta, kun arveli minun mieluummin tekevän sellaisen itse.

Ensimmäinen ajatus väristä oli tietysti punainen, mutta kun itse vekotin oli sininen, halusin jotain siihen sopivaa. Satuin löytämään jämät sinisestä pellavasta, jonka aikoinaan sain ystävältä, joka oli lootannut sen minua varten sisarensa muuton tähteistä, ja josta oli sittemmin tehnyt hameen histelpukua varten. Mitä yhdistäisin siihen? Mallasin ensin saman sinisen sävyisiä tai vaaleita sinisiä, mutta sitten käsiini osui tuo puna-sini-kuvioinen tilkkutyökangas :-)

Mutta mitenkäs se käy siis käytännössä - miten saisi Kindlen pysymään kiinni kansissa peittämättä näyttöä, miten suojata näyttö kolhuilta ja millä koko homman saa pysymään suljettuna? Minulla on usein vaikeuksia tehdä juuri täsmälleen tietyn kokoisia ompelutöitä - varmuuden vuoksi vähän lisää saumavaraa, ja tulos onkin liian väljä, mutta jos yritän tehdä tarkasti tiettyihin mittoihin ja pitää saumavarat kurissa, tulos voikin olla liian ahdas. Varsinkin Kindleä paikallaan pitelevän rakenteen täytyisi olla kuitenkin täsmälleen oikean kokoinen, koska liian väljästä tabletti putoaisi helposti ulos kun taas liian tiukkaan sitä ei saisi edes menemään paikoilleen. Myös rakenteessa oli miettimistä, jotta Kindleä pitelevät taskupalat, Kindlen takana oleva pala, kiinnitysläppä ja kannen sisäpuoli tulevat oikeille paikoille toisiinsa nähden ja kiinnittyvät oikein. Ompelin koko homman kasaan ulkoreunan sauman avulla niin, että kääntämisaukko jäi keskelle. Se kohta tuottikin sitten hiukan hankaluuksia, että mikä pala kääntyy minkäkin alle, jotta taskupalojen reunat kiinnittyvät oikeasti taskuksi, kun aukko sulkeutuu ja suojakannen sisäpuoli kääntyy jonnekin sisäpuolelle. Ehkä tuon olisi voinut vieläkin fiksummin tehdä, mutta ainakin sain sen kasaan siististi, ja kokokin osui riittävän hyvin kohdalleen, niin että Kidle pysyy taskuissa :-)

Sisäkannen kuvio on ommeltu koneella: piirsin kuvion silkkipaperille, neulasin sen kankaalle ja ompelin paperin päältä, ja lopuksi revin paperin pois. Ompeleet kiinnittävät samalla alla pehmusteena olevan villasekoitepalan. Tämä tietysti ennen kuin osat on kiinnitetty toisiinsa. Kannen sisällä on tukena paksua pahvia.

lopuksi kiinnitysläppään ja kanteen nepparit, joilla homma pysyy kiinni, ja tikkaus ihan läheltä ulkoreunaa pitämään kansia muodossaan.

Tähän työhän olen aika tyytyväinen; värit sopivat yhteen ja tarkkuutta vaativa mitoitus osui kuin osuikin oikeaan :-)