Villajakku

Poimin jo varmaan viime syksynä äidiltä erään Käsityölehden numeron tehdäkseni siinä olleen ohjeen mukaan tämän, eli vuorittoman villaisen jakun. Kaapeissani on paljon villakankaan paloja, ja monesti kaipaa villatakintapaista vaatetta perus-trikoopaidan päälle, joten tällaiselle tuntui olevan tarvetta. Mutta nyt teen töitä tilassa, jonka vieressä auotaan ulko-ovea vähän väliä, joten lämmikkeelle on entistä akuutimpi tarve.

Ohje oli ns. helppokaava-ohje, ja lisäksi se oli mitoitettu erikseen eri pituisille henkilöille, joten valitsin tietysti 180-senttisten mitoituksen. Siihen olisi tarvinnut puolitoista metriä kangasta, mutta talviviitastani jäänyt pala oli vain n. 120 cm mittainen, joten mm. kauluksen alavaran joutui kokoamaan useammasta palasta ja hihoihin tarvitsi jatkopalat.

Kangas on erittäin paksua kaksikerroksisuutensa vuoksi, joten perinteisistä sauomoista olisi tullut erittäin paksut ja jäykät. Niinpä uskaltauduin kokeilemaan kappaleiden liittämistä toisiinsa ilman saumavaroja niin, että leveä kaksois-overlock liittää reunat toisiinsa. Hihan- ja kädentien samoissa on sitten laakasaumat (?) joissa on toisella puolella saumavara. Toivotaan, että vaate kestää kasassa...

Hihasauman ompeleminen päältä perinteisen sivusta ompelemisen sijaan muuten oli ihan tuskaa, kun ihan keskiosaan ei meinannut millään päästä käsiksi sen enempää ranteen kuin kädentienkään puolelta!

Napit ovat jämiä pari vuotta sitten larppivaatteen materiaaliksi ostamastani paidasta.

Värjäyskokeiluja

Olen värjännyt kankaita ja lakanoita pesukoneessa, ja viime vuonna värjäsin käsivärillä harmaan puseron, joka ei ollut minusta harmaana tarpeeksi kiva. Vähän aikaa sitten totesin parin valkean t-paidan olevan kainaloista niin kellastuneita, ettei niitä oikein kehdannut enää käyttää, joten päätin tehdä niillä värjäyskokeiluja.

Dylonin käsiväripussi on tarkoitettu 250 g kangasta, mikä riittää enempään kuin kahteen t-paitaan, joten ostin myös harmaan paidan värjättäväksi samalla, jotta saisin myös pitkähihaisen talvea vasten.

Ensimmäisen erän värjäsin Tulip Red:llä lisäten joukkoon hitusen Ocean Blue:ta. Pitkähihaisesta harmaasta tuli aika kiva punainen, mutta valkea t-paita kehitti pyykkinarulla rinnan yli menevän ikävän rannun, joten päätin värjätä sen uudelleen. Myös toinen valkea t-paita oli vielä koskematta, ja tarjouksesta ostin vielä yhden pitkähihaisen harmaan, kun edellinen kokeilu oli onnistunut niin hyvin.

Tulin kehuneeksi eräälle käsityönopelle tyytyväisyyttäni punaiseksi värjättyyn, ja keskustelun innoittamana hän toi minulle seuraavana päivänä monistepinkan erilaisista tekniikoista värjäyksen kuvioimiseen, joten tottahan niitä oli kokeiltava! Lisää Dylonin Tulip Red:iä ja hiukan enemmän - ehkä pari-kolme ruokalusikallista - Ocean Blue:ta. Väristä tuli ihan kiva mutta tekniikan puolesta tulokset eivät ikävä kyllä ole aivan täydellisiä, mutta ihan kelvollisia kuitenkin, joten ehkä joitakin niistä tulee käytettyä ja loput menevät harjoituskappaleiden piikkiin.

Ylimpänä oleva lilankirjava t-paita oli alunperin valkoinen, jonka sidoin pötköksi ja laitoin väriliemeen vasta aivan loppuvaiheessa, joten se jäi haaleaksi, niin kuin halusinkin.

Punakirjava t-paita oli alunperin valkea, minkä näkee valkeista saumoista - en tajunnut saumojen olevan päältä tikatut, kun värjäsin paidan punaiseksi. En kuitenkaan ihan tykännyt punaisen sävystä ja pyykkinarulta jäänyt rantu rinnan päällä antoi aiheen uudelleenvärjäykseen. Yrtin tehdä trikit-kuvioita, mutta langat olisi näköjään pitänyt kiristää vielä tiukemmalle... Olisi ollut myös ehkä parempi tyytyä vain yhteen kuviolajiin eikä lisätä tiploja... No, valkeat saumat häiritsevät nyt vielä pahemmin, joten paita ei ehkä pääse enää käyttöön.

Violetti pitkähihainen oli alunperin harmaa. Kuvittelin tiploista tulevan vähemmän selvärajaisia, mutta olisi näköjään pitänyt sitoa löysemmin ja eri tavalla... No, nyt tiedän.

Kyseiseltä käsityönopettaja Elinalta sain myös mallin huivista tehtyyn hihattimeen, jota varten ostin ryppyisen vaaleanlilan puuvillahuivin, jonka värjäsin sitomalla sen pötköksi. Tässä kuvassa huivi on siis vasta värjätty, ompelen jahka ehdin.

Kieltämättä nyt tekisi mieli jatkaa värjäyskokeiluja, kun tietää vähän paremmin, mitä pitää tehdä, mutta en keksi mitään värjättävää... ;-)

Lämmikettä syksyyn

Säärystimet neuloin jo viime talvena, kun hiekavärisen lyhyen hameen kanssa eivät siniharmaat tai harmaankirjavat säärystimet oikein sopineet, ja kun lankaa jäi, päätin tehdä niiden kaveriksi hartianlämmittimen -- jota varten piti sitten ostaa vielä yksi kerä lankaa! Hartianlämmitintä tehdessäni ajattelin, että säärystimistä saisi sen kanssa villapaidankorvikkeen, siis hihattimet + hartianlämmitin, mutta säärystimet ovat liian väljät sekä ranteesta että ylhäältä ollakseen käyttökelpoiset siihen. Lanka on Novita Softy, ja sitä pitäisi nähtävästi neuloa paljon nro 6:tta pienemmillä puikoilla, jotta joustimesta tulisi napakka. Kun halusin säärystimien laskeutuvan kengän päälle, en yrittänytkään saada joustimesta napakkaa.

Säärystimet ovat 32 silmukkaa 1 o 1 n joustinta, hartianlämmitin puolestaan 140 silmukkaa 2 o 2 n. Viimeisen n. 10 cm matkalla kavensin hiukan, mutta eipä se paljoa vaikuttanut... En seurannut mitään valmista ohjetta vaan kokeilin sitä mukaa kuin tein, ja hartianlämmitin varsinkin tuli neulottua varmaan kolmeen kertaan.

Vihreä kännykotelo

Kiinnitin huomiota myös ystävättäreni kännykkäkoteloon, johon hän ei tuntunut olevan aivan tyytyväinen, ja näytin vuosia sitten omalle kännykälleni tekemääni olkapäällä roikotettavaa koteloa kysyen, haluaisiko hän samanlaisen. Väritoive oli vihreä tai oranssi, ja tilkkulaatikosta löytyi itse pesukoneessa värjäämääni puuvillaa, jonka väri vaihtelee aavistuksen verran hailean olivinvihreästä hiukan kellertävämpään. Laitoin välivuoriksi vihreää flanellia saadakseni rakenteesta hiukan tukevamma, ja nyöriksi valitsin kullankeltaista kiiltävää nyöriä, kun vihreissä oli tarjolla vain tummanvihreää ja minttua. Vaaleanruskea tarranauha on evakuoitu joskus eväskorin pidikkeistä!

Tunsin kyllä itseni ahneeksi paskiaiseksi kinutessani tästä rahaa. :-( En yhtään muista, olinko antanut ymmärtää tekeväni lahjaksi, ja sitten vaadinkin maksua, kun edellisen merkinnän pussien saaja oli auliisti tarjonnut rahaa vastaavista töistä. Hyi minä :-(

Mielessä kangastelee idea, että näitä alkaisi oikeasti tehdä myytäväksi asti, esim. verkossa. Byrokratia kuitenkin pelottaa, ja minun pitäisi ensin todistaa itselleni, että oikeasti jaksan ja haluan tuottaa näitä kasoittain...

Kännykoteloita

Kaveri valitteli, ettei hänen uusi kännykkänsä enää mahtunut vanhaan koteloon, mutta ettei hän löydä sille mistään uutta sopivaa koteloa, joten hän säilyttää nyt puhelintaan sukassa suojatakseen sitä raapiutumiselta. Johon vastasin, että herrajestas, ei ole noin vaikeaa, tuohan on vain järjestelykysymys, anna kun mittaan sen kännykäsi ja valitse tästä mistä kankaasta haluat kotelon!

Oikealla on sitten tulos, omistajan määrittelemien speksien mukaan tehty tummanruskeasta puuvillasametista ja ruskeasta vuorisilkistä, kiinnitys kahdella tarranauhan pätkällä, ei vyökiinnitystä, kun sitä ei haluttu. Uusi omistaja tuli ikionnelliseksi ja pyysi tekemään samanlaisen pienelle pojalleen, jolle oli juuri hankittu eka kännykkä, joka nyt seilasi koululaukun pohjalla ihan suojattomana.

Isä ei osannut nimetä poikansa lempiväriä, joten hän valitsi materiaaliksi mustaa puuvillaa, ja antoi pojan kännykän mitat. Aloin sittemmin miettiä, että mahtaakohan pieni poika kuitenkaan arvostaa koruttoman tyylikkään mustaa kännykoteloa, ja yritin keksiä jotain piristystä, mutta kun vielä vähemmän tiesin pojan mieltymyksistä, uskalsin lisätä vain vähän hopeanvaaleaa nauhaa koristeeksi. Muutoin malli on sama kuin ylläolevassa.

Saa nähdä, mitä poika kännykkäkotelostaan tykkää - en ole vielä kuullut, mitä hän on siitä sanonut. Toivottavasti ei kuitenkaan "Ihan tyhmä, en käytä tuollaista!" ;-)

Uusi kesähame

Katselin tätä kangasta jo etsiessäni mekkokangasta, mutta ohut, pehmoinen ja läpikuultava tencel ei sovellu kotelomekoksi, joten se jäi kauppaan, mutta kun hellesäät saivat kaipaamaan lyhyttä hametta mutta kaikki kaapista löytyvät näyttävätkin yhtäkkiä säädyttömän lyhyiltä, päätin tehdä uuden hameen ja ostaa tätä kangasta..

Olisi kyllä pitänyt valita jotain muuta. Mokoma kangas venkoili leikatessa niin, että vaikka luulin asetelleeni kaavat kankaalle ihan oikein, leikkaamisen ja pienen heiluttelun jälkeen palat olivatkin lantiolta pari senttiä kapeammat, koska kangas oli ollut pöydällä viruneena! Aioin myös alunperin tehdä normaalin vuoren, joka olisi ollut kiinni vain vyötäröltä, mutta tajuttuani, että saumavarat näkyisivät läpi ja kangas tosiaan viruisi miten sattuu, päätin kiinnittää vuorikappaleet päällisiin jo ennen saumojen ompelemistä, eli käsitellä päällistä ja vuoria kuin ne olisivat yhtä kangasta.

Onneksi lantiosta ei nyt tullut ainakaan ihan radikaalisti liian pientä eikä helma pönötä tuon enempää. *huokaus*

Otin ihan normaalin hiukan alaspäin levenevän, muotolaskoksilla varustetun lyhyen hameen kaavan, ja levensin helmaaa keskeltä, eli leikkasin palan auki muotolaskoksesta alaspäin ja levitin helmasta niin, että laskos sulkeutui vyötäröltä. Ainakin malli vaikuttaa ihan hyvältä, kun en ole vielä ehtinyt hametta käyttää.

Kesämekko

Kun talvella postasin merkinnän liivimekosta, ystävä pyysi, josko tekisin hänelle samanlaisen kesäversiona kirpparilta löytyneestä puuvillakankaasta. Muuttoni uuteen kotiin ja erinäiset muut rasitteet lykkäsivät hommaa tänne asti, mutta kun kyse oli kesämekosta, se valmistui oikeastaan parahiksi. Siis olettaen, että kesä muuttuisi taas kesäiseksi. ;-) Kuvissa mekko on tilaajan yllä.

Kaava on vanhan käsityölehden kotelomekon kaava, jossa vyötärösauma on rintojen alla. Tämä mekko eroaa liivimekosta sen verran, että tämän helma on alkuperäisen kaavan mukaisesti alaspäin aavistuksen kapeneva, kun liivimekkoon tein hiukan kellottuvan helman. Alunperin helma kootaan erillisistä kappaleista pysyleikkaussaumoilla, mutta olin laiska ja liitin helmakappaleiden kaavat yhteen etu- ja takakappaleiksi, joissa on pitkät muotolaskokset. Pidän kaavasta, koska siinä miehustakappaleiden vuorin avulla huolitellaan pään- ja kädenteiden reunat helposti, ja sitten käännetään koko systeemi avoimiksi jätettyjen olkasaumojen kautta. Vuorina on vaaleanvihreää lakanakangasta äidiltä uusiokäyttöön saadun keskeltä hiduksi kuluneen lakanan reunasta.

Itseasiassa ystävän antama kangaspala oli sen verran pieni, että vaikka asettelin kaavat miten, kangas ei aivan riittänyt kaikkiin paloihin. Lopulta ratkaisin ongelman kokoamalla vasemman miehusta-takakappaleen kahdesta palasta; sauma menee itseasiassa juuri kuvassa näkyvän alueen rajaa pitkin eli olkavarren vieressä pystysuunnassa. Olen erityisen ylpeä siitä, että sain leikatuksi takakappaleet siten, että kuvioiden asemointi pysyy niissä pystysuunnassa samana vaikka ne on leikattu eri kohdista kangaspalaa :-)

Ostin kankaan tehdäkseni tällaisen kesämekon itsellenikin, mutta milloinkohan sen saisi tehdyksi...

Työtuolin päällinen

Mies pyysi uuteen työtuoliinsa suojapäälliset, jotka voisi ottaa tarvittaessa pois pestäviksi, ja peittämään epämiellyttävän nihkeällä tekonahalla päällystetyt käsinojat. Vaikka kangas onkin punainen, se on hänen oma valintansa! :-D Piirsin kaavat levittämällä tuolin päälle lakanakangasta ja leikkaamalla siitä tuolin saumojen mukaiset palat. Selkänojan päällinen on päällepujotettava huppu, jonka alareuna lisäksi sulkeutuu tarranauhalla. Muita osia pitää paikoillaan alapuolelta kiristävä kuminauha. Katselin vähän mallia vanhasta käsityölehden ohjeesta, mutta aika helpot nuo olivat tehdä. Onneksi kangas on hiukan nukkapintaista ja tukevaa, joten se ei liu'u omia aikojaan mihinkään.

Mies tarvitsi myös pimennysverhot ja tuli valinneeksi tuolin kanssa samanvärisen verhokankaan; vasta kotona huomasin, että verhoja varten ostettu lanka oli täsmälleen samaa värisävyä kuin tuolikangasta varten valittu lanka! Verhokangasta ostaessa muuten Tammiston Eurokankaan myyjä palveli todella hyvin: ryhtyessään leikkaamaan kangasta hän kysyi, haluaisinko hänen leikkaavan kankaan valmiiksi verhopituuksiksi, mikä helpotti hommaa huomattavasti, kun ei tarvinnut itse levitellä ja mittailla kahdeksaa metriä kangasta olohuoneen lattialla!

Liivimekko töihin

Ompelin liivimekkoa jo viime talvena, mutta usko loppui sen kanssa. Sovitin alennusmyynniessä tummanharmaata liivimekkoa, joka sopisi trikoopaidan kanssa pidettäväksi ja olisi hiukan asiallisemman ja toimistomaisemman tyylinen, mutta se oli liian suurta kokoa eikä siitä olisi saanut muokatuksi minulle sopivaa mitenkään järkevästi. Niinpä sitte ryhdyin katselemaan käsityölehtieni kaavoja, ja kun totesin, että reilu metri kangasta riittäisi, otin kaapista tämän tummanharmaan villasekoitepalasen ja punaisia vuorikankaiden jämiä ja ryhdyin töihin. Rintojen alla on siis poikkisauma, mutta se on tikattu niin, ettei se ole kovin huomiotaerättävä. Helma ulottuu polviin, ja oli alunperin leveämpi, mutta kun kangas jäi hassusti pönöttämään sivuilta, kavensin sitä lähemmäs kaavan alkuperäistä mallia.

Usko meinasi kyllä loppua tämänkin kanssa, kun kävi ilmi, että yläosani tosiaan on eri kokoa kuin alaosa, mikä olisi pitänyt huomioida kaavoissa, joten korjaaminen aiheutti hiukan päänvaivaa. En myöskään ole tottunut kiinnittämään vetoketjuja, joten sekin huolestutti. Työtapa, jossa päällinen ja vuori yhdistetään kädenteillä ja kaula-aukossa, ja vaate käännetään avoimien olkasaumojen kautta, toimi yllättävän hyvin ja teki vaatteen kokoamisesta helpompaa kuin odotin. Siksi olisikin kiva tehdä käsiksi joku samanlainen, jostain kuviollisesta puuvillasta tai vastaavasta :-)

Pikainen barbin haalari

Tein ystävän tyttärelle kiireessä tällaisen tuliaisiksi, kun menin yökylään. Kaava on alunperin netistä ja se oli kokonaan punainen, nimellä "Simply Red". Kaavasta poiketen yläosa on kasinkertainen, jotta pään- ja kädenteiden reunoista tulisi siistit. Housuosan sivusaumoissa on sitten vaaleansiniset tikkaukset. Luulen haluavani muuttaa kaavaa niin, että olkaimet eivät ole noin kapeat. Tuosta voisi myös tehdä mekon :-)

Sininen liina

Tällaisen tein ystävälle joululahjaksi, koska hänellä ei tällaista vielä ollut. Keskellä on Pekingistä ostettu silkinpala, joka ilmeisesti oli pakan pää, koska rullaamisen jäljet eivät tahtoneet lähteä silittämälläkään. Muut raidat ovat pellavaa ja puuvillaa, pienemmissä paloissa on lisäksi satiinia, viskoosia, tuulipukukangasta sun muuta sekä ammoin eräästä toisesta projektista tähteeksi jäänyttä leveää satiininauhaa. Tummempien alueiden keskellä muuten on koristeena sinistä nauhaa, jota muutama vuosi sitten sain lahjan saajalta uusiokäytettäväksi tällaisiin projekteihin. Ystäväni tapaavat antaa minulle jämäkangastilkkuja ja nauhanpätkiä, koska tietävät minun pystyvän hyödyntämään niitä, eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun olen tällä tavoin "palauttanut" niitä heille. ;-)

Pari muutakin suunnitelmaa itsetehdyistä lahjoista oli, mutta ne jäivät sitten tekemättä. Ehkä vielä joskus, jonain toisena jouluna...