Harmaa pehmoinen tekoturkis on lojunut kaapissani ikuisuuden - ostin sitä joskus 90-luvulla tehdäkseni stoolan hopeanvärisen iltapuvunhameen kaveriksi, mutta loppu jäi käyttämättä. Olen monesti katsellut sitä, että tuosta pitäisi tehdä jokin lämmin vaate, sillä turkis on melkein silkkimäisen sileää ja pehmeää, minkä takia pidän siitä kovasti.
Tänä talvena kaipasin monesti töihin lämmintä vaatetta ylävartalolle, ja ostin toki siihen tarkoitukseen parikin villapaitaa ja sain ystävättäreltä kauniin boleron, mutta myös tekoturkis oli mielessäni. Siitä tekemäni stoola oli kuitenkin opettanut, ettei turkis tunnu yhtään lämpimältä, jos sen vuoraa kalsealta tuntuvalla kankaalla - stoolan vuorisilkkivuori tuntui hävittävän kaiken lämmön, mitä turkis olisi saattanut tarjota. Joten kun ryhdyin suunnittelemaan liiviä, vuorin lämpimyys oli ehdottoman tärkeää. Valitsin kaapin perältä mustaa villasekoitetta, jota olin aikoinaan hankkinut myytävää viittaa varten mutta joka oli jäänyt sitten käyttämättä.
Lyhensin käsityölehden kaavaa ulottumaan vain vyötärölle asti, sillä minulla on monesti työhousujen alla farkut, niin että lantio ei kaipaa yhtään lisää tavaraa ympärilleen. Takamukseni on kuitenkin sen verran leveä, että piirsin alaosan kokoa isommaksi kuin yläosan. Valmiihkoa vaatetta sovittaessa kävi kuitenkin ilmi, että se on vyötäröltä aivan liian suuri, joten sivusaumoista ja taka-muotolaskoksista lähti sitten hyvinkin viisitoista senttiä sisään.
Ohjeessa käytetty ompelujärjestys oli aika mielenkiintoinen ja kätevä: laskokset ja pystyleikkaussaumat sekä vuorista että päällisestä, olkasaumat kiinni sekä päällisestä että vuorista, vetoketju paikoilleen, vuori ja päällinen oikeat puolet vastakkain ja pääntie, etureunat, helmat ja kädentiet kiinni = sivusaumat jäävät auki. Sitten koko homma käännetään olkapäiden läpi ja samasta sivusauma-aukosta. Sen jälkeen ommellaan päällisen sivusaumat ja suljetaan vuorin sivusaumat käsin. Kaikki reunat tulevat siististi huolitelluiksi, mutta kappaleiden täytyy olla täsmälleen oikean kokoisia, sillä esim. kappaleiden pituuksia ei voi tasata helmassa lopuksi, kuten monesti ainakin minulla on tapana tehdä...
Tekoturkis ja villasekoite tuottavat paksut saumat, mutta ehkä sen kanssa elää... Mutta se polyn ja karvan määrä, mitä tekoturkista leikatessa tulee...! Hattsshuhh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti