1700-luvun korsetti

Minut kutsuttiin juhliin, joissa pitäisi pukeutua 1700-luvun tyyliin. Tottakai halusin mukaan, mutta esin pitäisi hankkia tai väsätä puku, ja aikaa olisi vain muutama viikko. Avuksi annettiin lista nettisaittien ja pukublogien osoitteita. Selailtuani niitä ja katseltuani kauhuissani selkälaskoksia, paniereja ja polonaise-poimutuksia, päätin tyytyä simppeliin hameeseen ja jakkuun. Mutta tarvitsisin korsetin, jotta näyttäisin alkuunkaan oikeanmuotoiselta.

Olen yrittänyt korsetin ompelemista vain kerran joskus vuosia sitten ja sain aikaan ruo'oilla jäykistetyn jotakuinkin oikeanmallisen renessanssikorsetin, paitsi että se oli liian suuri. Takareunat ulottuivat kiinni toisiinsa, eikä sitä voinut kiristää tarpeeksi. Hylkäsin sen kaapin pohjalle ja heitin joskus myöhemmin roskiin. Tällä kertaa olisi kuitenkin pakko saada aikaan käyttökelpoinen tulos, jotta pääsisin juhliin!

Yritin löytää netistä kaavat 1700-luvun korsetille, mutta löysin vain kuvia kaavoista ilman mittoja. Couturiere Parisienne antoi onneksi karkeat kaavat ja ohjeisti niiden mitoittamisessa, mutta katseltuani toisten tekemien korsettien kuvia tulin siihen tulokseen, etten halua tynnyrimäisen suoraa korsettia vaan edestä hiukan kaarevan, kuten tässä blogimerkinnässä, Se taas kaiken järjen mukaan tarkoittaisi korsetin kokoamista useammasta kuin kahdesta kappaleesta. Myös alareunan tabien leikkaaminen ei tuntunut minun järjelläni onnistuvan kahdesta kappaleesta, joten aloin miettiä, miten noista Couturiere Parisiennen kaavoista saisi kehitellyksi enemmän sellaiset kuin tässä tutoriaalissa

Ensimmäinen versio kaavoista oikealla. Niihin on punaisella ja vihreällä merkitty suunnitelmaa luiden paikoista. Koska en ollut yhtään varma edes siitä, olisivatko kaavat oikean kokoiset, muodosta ja mallista puhumattakaan, halusin tehdä ensin koekappaleen. Siispä leikkasin palat vanhasta lakanasta ja ompelin luukujat Rococo Atelierin ohjeen mukaan. Rautakaupasta sai halvalla nippusiteitä luiksi ja ompelemalla takanyörityksen paikalle vakiolevyisen kaistaleen riitti hakata muutama sirkka eteen nyöritystä varten, jotta pääsin sovittamaan koekappaletta.

Osoittautui, että korsetti oli rintojen kohdalta reilusti liian väljä mutta vyötäröltä melko sopiva, joten muokkaaminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Myös olkaiten kiinnityskohtaa edessä piti siirtää ja etukappaleen alaosaa kaventaa ja toisaalta pidentää, ja koekappaleesta puuttuivat myös alareunan liuskat, joten niitä piti mallata hiukan erikseen. Kaverin kerrottua kokemuksiaan nippusiteiden taipumisesta päätin myös luittaa korsetin tiheämmin, jotta tukisi paremmin eivätkä luut joutuisi niin suurelle rasitukselle.

Jote sitten minulla oli kaavat lopullista korsettia varten. Koska halusin selvitä mahdollisimman edullisesti, kaivoin kankaat omista varastoista ja ostin vain välttämättömimmät tarvikkeet, eli korsetin rungon tein tummanharmaasta housu-canvaksesta ja mummon vanhasta tiiviistä lakanakankaasta, koska kaavamerkintöjä olisi ollut vaikea piirtää tummalle kankaalle.

Luukujien ompelemisessa olikin hiukan hommaa, mutta Rococo Atelierin idealla ne on kuitenkin helppoa tehdä, kunhan ne on piirretty kankaalle huolellisesti. Palat on leikattu ohjeen mukaan niin, että reunoissa ei ole saumavaroja vaan ainoastaan yhdyssaumojen kohdalla.

Kun luukujat olivat valmiina päällikankaan - sekin omista varastoista, kudotulla kuviolla koristettua sisustuskangasta, luultavasti puuvilla-tekokuitusekoitetta - joka muutoin noudatti runkopalojen muotoa, mutta nyörireunoihin tuli enemmän varaa. Sitten päällikankaat runkopalojen päälle ja kappaleet saumoista yhteen, ikään kuin kaikki kolme kerrosta olisivat yhtä.

Tässä vaiheessa muistin myös ryhtyä ihmettelemään olkainten perään, mutta laitoin myös luut kujiinsa ennen kuin suljen olkainten kiinnityksellä niiden kohdalle päättyvät luukujat. Säästösyistä käytin enimmäkseen nippusidettä, mutta etu- ja takareunoihin sekä saumojen viereisiin kujiin varsinkin kyljissä hain kaupasta määrämittaiset metalliluut, ja muutaman metrin valaanluujäljitelmää niihin kohtiin, joihin nippusiteiden pituus ei riittänyt. Vinkkinä, että ompelutarvikeliikkeen hinnat ovat paljon korkeammat kuin korsettiompelimon.... Hakkasin myös sirkat paikoilleen voidakseni sovittaa ja varmistaa, että kaavoihin tekemäni muutokset onnistuivat.


Tulos vaikutti ihan hyvältä, paitsi että vatsan päältä malli kaartuu liikaakin eteenpäin, ja homma näyttää paremmalta, jos pystysuorat luut ovat päällä ja vaakasuorat alla. Mutta onneksi rintojen kohdalta korsetti tuntui oikean kokoiselta!

Sitten jäljellä oli enää vuorin lisääminen. Leikkasin sen myös kaapista löytämästäni sileästä pellavakankaasta, kokosin vuorin ja asettelin sen rungon päälle.Ihme kyllä se jopa oli oikean kokoinen eikä kinnannut tai kupruillut mistään! Kiinnitin sen ompelemalla käsin saumojen kohdalta rungon läpi ja reunat käänsin ja kiinnitin käsin etu- ja takareunoissa nurjalle puolelle kääntyvään päällikankaaseen. Tästä on parempia kaaviokuvia esim. tuossa Couturiere Parisienne -ohjeessa.

Lopuksi reunat huolitellaan satiininauhalla, jota ensin yritin ommella paikoilleen edes toiselta puolelta koneella, mutta luitetun korsetin käsittely ompelukoneen kanssa on aivan helvettiä, samoin kuin vinonauhan irti purkaminen, joten otin sitten lopulta lusikan kauniiseen käteen ja ompelin nauhan kiinni käsin, juhlia edeltävänä yönä. Alareuna on yhä huolittelematta, mutta korsettia pystyy käyttämään ilman sitä, ja hyvin se toimikin! :-)

Eli pääasiassa käyttämäni ohjesivut:
http://rococoatelier.blogspot.fi/2013/12/speedy-18th-century-stays-tutorial-part.html
http://sew.ciety.net/costume-making/making-18th-century-stays/
http://www.marquise.de/en/1700/howto/frauen/18corset.shtml