Mankkapussi, otto 2

Käyttötestaus osoitti, että pussi oli tosiaan ryhditön kaulakovikkeesta huolimatta, joten magnesiumkarbonaattipallo oli melkein putoamassa ulos siitä, kun pussi roikkui niin kallellaan ja reuna painui lysyyn. Osasyy oli myös se, että pussi oli hiukan liian suuri, siis ympärysmitaltaan. Joten purin ulomman pussin palasiksi, kavensin vähän, lisäsin hiukan lisää syvyyttä, kiinnitin sisäpuolelle jäykkää kangasta tueksi niin, että pussi pysyy muodossaan ihan itsestään, ja samalla korjasin sisäpussin alunperin liian paksusta kankaasta tehdyn suuosan ja lisäsin pienen taskun, johon voi varastoida esim. avaimet.

Saa nähdä miten tuo nyt toimii. Ehkä pussista tuli liiankin syvä, mutta ainakin sen pitäisi olla kyllin jäykkä pysyäkseen muodossaan, ja toisaalta nyt tuo on huomattavasti hankalampi purkaa ja korjata, jos korjattavaa vielä olisi. Ehkä seuraava pussi tulee sitten haettua kangaskaupan tuulipukuosastolta, koska tuo tiivis tuulipukukangas tuntuisi toimivan varsin hyvin eli pitävän magnesiumkarbonaattijauheen sisällään. Sisäpussin huokoisesta verkkarikankaasta se oli alkanut jo tulla läpi, eikä ihme.

Olen kyllä hiukan ylpeä siitä, että minun pussini on tuollainen makean värinen, kun muilla on vaatimattomia, lähinnä harmaan eri sävyjä. Tai ehkä olen heidän mielestään vähän hassu, kun haluan käyttää tuollaista karkkiväristä pussia... :-)