2 x Doublet

Ystäväni halusi ryhtyä elävöittämään 1600-luvun alkupuolta, joten tein hänelle doubletin ja pussihousut sitä varten.

Tämä projekti on muutamalta viime vuodelta.
Doubletin kaavat kehittelin Nora Vaugh'n "The Cut of Men's Clothes 1600-1900" sekä Jane Arnoldin "Patterns of Fashion 3: 1560-1620" avulla ja tekemällä useammankin sovituskappaleen.

Materiaali on sarkavillaa ja vuorina pellavaa. Doubletin helma muodostuu ajalle tyypillisesti rivistä läppiä, jotka on ommeltu pussiksi vuorin kanssa ja käännetty oikein päin ennen kiinnittämistä vyötärölle. Olkapäillä on viilekkeet, kaulus on yksinkertainen pystykaulus ja hihat on leikattu niin, että sisäsauma on käsivarren sisäsivulla eikä alla. Myös hihan ulkosyrjässä on osan matkaa sauma ja nappihalkio.

Napinlävet on ommeltu käsin, ja nappien kiinnityksen vuoksi napinlävet ovat molemmissa reunoissa. (muun paksuhkon ompelukangan puutteessa tein napinlävet tikkaukseen tarkoitetulla konempelulangalla) Metallisissa napeissa on ajan tavan mukaan pitkä kanta, joka menee nappireunassa olevan napinläven läpi, ja napit kiinnittää paikoilleen nurjalla puolella nappien kantojen läpi kulkeva nyöri. Näin napit saa helposti irti vaatteesta. En tiedä tarkoin, miksi napit on pitänyt saada helposti irti, vaatteen pesua vartenko (napit ovat tinaa ja hyvin painavat) vai jotta ne olisi helppo siirtää uuteen vaatteeseen.

Ajan tavan mukaan housut sidottiin kiinni doubletin vyötärölle. Maalauksissa näkee ratkaisuja, joissa nämä kiinnitysnyörit sidottiin doubletin läpi vaatteen päällipuolelle, mutta tässä doubletissa vyötärösauman paksussa saumavarassa on reiät niille. Saumavarojen reunat on huoliteltu käsin nippuun, jotta ne kestäisivät paremmin rasituksen.


Hyvin leveät housut on laskostettu vyötärökaitaleeseen ja polvien alle asettuviin kaitaleisiin, joissa on halkiot ja napit.

Kun doubletin omistaja halusi siirtää ensimmäisen version poikansa käyttöön, tein hänelle uuden vihreästä villasta samalla kaavalla, paitsi että siinä olkaviilekkeet on tehty vieretysten asetelluista kangaslenkeistä ja laintiolla olevat kaitaleet ovat vähän pidemmät.

Tällaiset eivät ole mieluisimpia projekteja, osittain siksi, että kun teke toiselle, ei voi puutteiden tai hiukan epäonnistuneen leikkauksen kohdalla todeta, että kyllä se minulle välttää, ja koska historiallisessa vaatteessa niin moni asia pitää tehdä eri tavalla; vaate leikataan eri logiikalla kuin nykyään ja yksityiskohdat ovat erilaisia, joten niitä joutuu miettimään paljon enemmän ja silti on epävarmaa, menivätkö ne oikein, siis autenttisen näköisesti. Lisäksi näkyvät osat, kuten napinlävet, pitää ommella käsin, mikä aika työlästä.